Millä taktiikalla yli 1 000 km:n matkalle?

En ole ihan vähään aikaan noin pitkää pätkää tullut kerralla ajaneeksi (ehkä jotain 800-900 kilsaa). Mutta muutama vuosi sitten noita tuli tehtyä muutama. Pisin päivämatka taisi olla 1700 kilometriä, mikä kyllä pisti jo väsyttämään... :)

Oma taktiikka on valmistaa eväät mukaan, reilusti sokeripitoista juomaa (esim. pari isoa kokispulloa), tankata ja menoksi.

Tuossa matkassa pitää todennäköisesti pysähtyä kertaalleen, joten siinä välissä voi sitten syödä kunnolla ja vähän jaloitella. Lyhyemmillä pätkillä mennään kertarykäisyllä.

Keskinopeudeksi pyritään vetämään kesällä yleensä noin 100 km/h. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 20 km/h ylinopeutta jatkuvasti, mikä onnistuu ruuhka-aikoja lukuunottamatta.

Pitkille matkoille tulee lähdettyä aamupäivästä (ei heti aamulla yleensä kuitenkaan - tykkään syödä sitten kunnon aamiaisen ja tarkistaa että kaikki tavarat tulivat mukaan). Lyhyemmät, esimerkiksi normi mökkireissu 600 kilometriä hoidetaan pääsääntöisesti yöajona, eli liikkeelle 6-8 aikaan. Vähemmän muita sotkemassa suoritusta. :)

Toki yksi vaihtoehto on pysähtyä matkalle nukkumaan, jos aikataulu sallii. Tuttavia kuitenkin ympäri Suomea, eli yöpaikka aina löytyy (ja onhan hotellitkin keksitty, jos epätoivoiseksi homma menee).

Matka minulla n. 820km siten, että herään kolmelta aamulla ja lähden edellisenä iltana pakkaamieni laukkujen kanssa melkein heti liikkeelle.
Aamukahvit juon Pihtiputaalla, jolloin matkaa on jo ehditty taittaa pari tuntia.
Seuraava pysähdys Rovaniemellä, jossa tankkaus ja kevyt ruokailu.
Sitten viimeinen 250 km kerralla ja Saariselällä tavaroiden purku autosta ja ladulle.
10-15km:n saunalenkki ja sitten sauna, ruokailu ja nukkumaan. ( ellei sitten tule käytyä vielä baarissa)
Siitä se viikko sitten alkaa.

Appivanhempien mökille on vähän yli 900km ja sinne tulee ajeltua aina silloin tällöin.

Käytännössä pysähdyn parin kolmen tunnin jälkeen kahville, puolessa välissä käydään syömässä ja sitten vielä käydään yleensä kaupassa ja ehkä samalla kahvilla ja tankkaamassa.

Kun varaa matkustamiseen koko päivän, eikä kiirhedi tyhjää, niin ei se niin pitkältä tunnu. Joskus on myös sovittu joku kyläpaikka, jossa ollaan yötä.

Kesällä (valoisalla) hyvillä keleillä voi laskea tuollein, mutta lähden aikaisemmin, että ehdin ennen Jyväskylän aamuliikennettä siitä ohi.
Ja kahvit otan termariin, levähdysalueella 5min breikki ja menoksi, jos menee huoltsille, niin sitä aikaa ei kaahaamalla kiinni saa.
Ajan itse koko matkan.

Emme ikinä lähtisi vaimon Corollalla noin pitkälle matkalle. Corollass kun on ajamista: sitä pitää perkele paimentaa koko ajan, että menee suoraan. Eikä siinä ole vakionopeussäädintäkään.

Focus on kuin unelma matka-autona: kulkee kuin juna, kääntyy kuin ajatus ja vakkari löytyy, kyynärnoja, risiseläntuki jne.

Autosta se on kiinni tuntuuko 1 000 km 500 km:lle vai 2 000 km:lle.

tukeva aamupala, wc tyhjennykset, kengät pois autossa, Oulun jälkeen keltainen reikä lumihankeen ja tankkaus Inarin Nesteeltä. Siinähän se matka sitten oli.

Itse hankkiudun univelkaiseen kankkuseen lähtöpäiväksi.
Lähden ajoon sitten kun promillet ovat alle 0,5.

Syön kattilallisen hernekeittoa ja juon pari litraa mustaa kahvia.

Närästys jonka tästä ruokavaliosta ja ryyppäämisestä saa, pitää kummasti hereillä pitkään.

Paskainen tuulilasi kera sameiden silmälasien lisäävät keskittymistä vaatien loputonta tihrustelua.

Paskankatku ohjaamossa on hirveä, mutta sekin ikäänkuin piristää.

Auton korkeintaan tankkaan.
Mieluummin kansivikainen romu jonka toimivuus stressaa taukomatta eikä samalla huomaakaan matkan edistyvän hienosti.

on tullut ajettua. Viimeisin reissu Kymenlaaksosta Ivaloon viime kesältä meni suurinpiirtein seuraavasti:
Lähtö aamupäivällä Mikkeliin, siitä pientä tietä ylöspäin, Pieksämäki, Pielavesi sekä Kiuruvesi jossa saunoimme ja söimme hyvin vuokramökissä. Matkaosuus sisälsi maisemankatselua reilusti. Seuraavana aamuna matka jatkui. Nelostietä Kemiin josta joen toista puolta pienempää baanaa kohti Rovaniemeä, jossa yövyimme toisen yön, tälläkin kertaa saunoen ja hyvin syöden.
Kolmantena päivänä perille Ivaloon jossa sitten saunottiin viikko hyvin syöden eikä tuota ruokajuomaosastoakaan tullut isommin väisteltyä. Paluumatka tulee sitten tankkaus- ja kahvitaukoja lukuunottamatta pysähtymättä.

Olemme myös ajaneet pohjoiseen yhtäsoittoa ottaen autossa torkut välillä. Ei enää, kiitos vaan.

Ps. Kuka vielä pitää lompakkoa takataskussa?

Ehdottomasti : lähtö pitää olla nopea ja aikataulun mukainen, ettei mene aamulla kahta tuntia purkaessa jo pakattuja laukkuja ja tarkisteltaessa jääkaapin sisältöä.

mutta sitten kun ollaan liikkeellä ja kun on tosiaan lomasta kysymys, niin ei ressata.

Matkalla menee niin kauan kuin menee ja maisemia katsellaan jos siltä tuntuu.