Anteeks tää on toosi pitkä mut olkaa kilttejä ja lukekaa! Mä oon tästä jo puhunu täällä ennenkin mut tilanne siis on tämä:
Mä (18) ja tomi (21) tavattiin kun olimme yläasteella. Aloimme seurustelemaan vuotta myöhemmin vmutta olimme olleet toisiimme ihastuneita jo senkin ajan. vuoden seurustelun jälkeen (tyhmää kyllä mutta rakkaus tekee sokeeks) tomi pyysi mua kihloihin ja me mentiin. Puoli vuotta tästä (viime keväänä) mun elämässä sattui kaikkea paskaa niin kavereiden kun perheenkin kanssa ja pelkästään noi tapahtumat meinas johtaa siihe että teen itsemurhan. mulla oli paha olla ja mä aloin oleen yksin, itkin ja olin vihainen kaiken aikaa ja mikä pahinta... en kertonu tomille mikä mua vaivas vaa aloin purkaan raivooni siihe. vaikka tomi ei tehnykkään mitää mä koko ajan lyttäsin sen jollakin tavalla haukuin pystyyn ja vöäitin viä kaiken lisäks et mulla on kaikki hyvin. tätä jatkui muutaman viikon ja sen jälkeen tomi sano mulle että hän haluaa pitää taukoa. meinasin pyörtyä siinä vaiheessa. se tuli mulle aivan puun takaa. en sillo tajunnu kuinka typerästi oon käyttäytyny tänä aikana. mä yritin saada sitä jäämään kaikin mahdollisin tavoin mut se lähti. ei nähty pariin päivään ja soitin sille, että voitaisiinko tavata. Tomi tuli meille ja huomasin ettei se enää pitäny sormusta. Se oli päättäny jättää mut. Mä menin ihan hysteeriseks! sitä ei osaa kuvaillakkaan kuinka paljon se sattu! tomi oli aivan väliinpitämätön. sitä ei näyttäny harmittavan ollenkaan (ja se kaikista eniten sattuikin). näytti pikemminkin siltä et se oli vaa helpottunu et pääsi musta eroon. Kysyin siltä oliko sillä joku toinen. se sano ettei ole. huomasin kuiteskin että se valehteli. tivasin pariin kertaan ja kuulin et se oli tavannu jonkun tytön baarissa ja oli alkanu pitää siihen yhteyttä. mä meinasin kuolla! se sano mulle et se ei olis halunnu et meille käy näin ja hän tuskin pystyy enää ikinä sitoutumaan. sano vielä että tää saattaa olla virhe ja hän saattaa häntä koipien välis luikkia viä takasi. mä olin iha sekasi ja mä rakastin sitä niin paljo joten sanoin sille että ei epäröi pyytää mua takasi jos vaan haluaa. mä soitin tomin siskolle joka on mun kaveri ja itkin sille. mä kuulen tältä et hän näki sen tytön muutama päivä sitten tomin kanssa (eli ennen ku meillä ees oli taukoo). kaiken lisäks mä tunsin tän tytön! se oli tomin ja mun työkaverin tytär... kaiken lisäks tää tyttö oli sellane joita tomi ennen oli vihannu. räikeet hiukset, pissis ja ennen kaikkea metsästyksen vastustaja (tomi harrastaa metsästystä henkeen ja vereen). kaikki olivat iha sekasi että kuinka ihmeessä tomi on johonki sellaseen ihastunu ku ne on niin erilaisia ja just kaikkee sitä mitä tomi ennen on vihannu. mulle sanottiin et tää tyttö ei ollut se syy miks tomi mut jätti vaan seuraus. moni sano et meidän ero olis ollu tomille niin kova paikka et se tarttee jotai muuta aateltavaa. mä en tota uskonu
aikaa kulu ja mä itkin tomin perään joka päivä mä masennuin, aloin polttaan, laihduin kymmenen kiloa, en syöny tai välittäny mistään. mun kesä oli yhtä helvettiä. elokuussa kuulin että tomi oli menny tytön kaa kihloihin ja muuttanu yhteen. Mun työkaveri (siis tytön äiti) kerto mulle et ne on alkanu harkitseen lapsia ja et tomi haukkuu mua ihan koko ajan kaikkialla ja levittää huhuja et oon raskaana yhelle meidän tutulle sun muuta paskaa... me en ymmärtäny et mikä helvetti sitä jätkää riivas! musta tuntu niin pahalta. se jätti mut ja kaikki oli mun syytä. jos olisin kertonu keväällä mikä mua vaivas enkä olis purkanu kiukkuani siihe oltaisiin oltu viäki yhdessä. kaiken lisäks tomi viä vhaukku mua ympäri kyliä!
noh... elämä jatku itkien tomin perään olo alko vähän helpottaan. tammikuun lopussa tää mun työkaveri sano mulle et tomi hakkaa sitä tyttöä ja se on iha sairas. se kysy multa et oliks se tehny mulle mitää sellasta ja mä sanoin ettei ikinä! tästä pari päivää ja tomi laitto mulle viestiä "mitä kuuluu älä vastaa jos et pysty heti vastaamaan"... menin iha shokkiin! en vastannu mitää.. seuraavana aamuna se laitto taas viestii ja vastasin... siinä vaihdeltiin kuulumiset ja sitte tomi kerto et se katuu niin paljon sitä keväistä ja jos vaan vois nii vaihtais sen pois. sovittiin tapaaminen et puhuttais asiat selviks koska me ei niitä sillo kesällä selvitetty. no... tomi soitti mulle et missä tavataan ja sovittiin paikka. tomi vitsaili ja puhu iha normaalisti iha ku meidän välillä ei olisi ikinä mitää tapahtunu! mua nii ärsytti! mut heti ku mä tulin paikalle tomi romahti ja rupes itkeen. se itki iha hysteerisesti ja pyysi anteeks ja sano rakastavansa mua. mä oli koko ajan toitottanu ittelleni et mä en saa antaa sille periks... mut siinä viaheessaa ku se näytti että oli pitänyt mun ja sen kihlasormuksia koko ajan tallessa mä annoin.... se sano et se tyttö oli ollu joku hetken mielijohde... me puhuttiin siinä asioita läpi ja puhe tuli meidän työkaverista. tomi kerto et tää työkaveri haukkuu mua koko ajan ja väittää et mä oon sanonu sille että tomi hakkas mua aina ja puhunu muuta paskaa kylillä. mä kerroin tomille et mä olin kuullu senkin puhuvan musta paskaa. me sitten kyseltiin vhän perhetutuilta asioita ja huomattiin et se tyyppi on iha sairas! se oli mustamaalannu mua koko kevään tomille ja toisinpäin! se oli myös koko ajan tyrkyttäny sitä tytärtään tomille ja laittanu ne aina samaan paikkaan tekeen hommia. tomi oli lopettanut työt ja mä luulin et se johtu siitä et mä olin siä. se oli kuitenki lopettanu ne sen takii ku tää työkaveri ja sen tytär kielsivät ja uhkailivat. me kuultiin työkaverin veljeltä et sillä on persoonallisuushäiriö ja se on sekoittanu monien kymmenien ihmisten parisuhteen. niin se onnistu meidänki kohdalla. mä aattelin et tomin virhe oli siis melko ymmärrettävä. mä olin koko ajan iha sekasi, työkaveri puhu musta paskaa ja pakkonaitatti sitä tyttärelleen. kun työnantaja kuuli tästä hän anto työntekijälle potkut (sillä oli puhunu paskaa myös firmasta)... joten yritimme uudestaan tomin kaa.
olemme olleet pari kuukautta nyt yhdessä. meillä menee ihan hyvin mutta mua ahdistaa koko ajan. aina jokin muistuttaa mua siitä tytöstä ja jos tomi sanoo mulle esimerkiksi rakastavansa mua mulle tulee heti mielikuva siitä, että hän sanoo sen entiselleen... mua sattuu viäkin se keväinen... tomin kämpillä on viä sen tytön tavaroita ja se ei oo hakenu niitä viäkään pois. heti ku se on hakenu ne tomi aikoo lopettaa yhteydenpidon siihen kokonaan. mulle tulee vaan välillä mieleen et säilyttääkö se tytön tavaroita jossai piilossa niin kuin se oli säilyttänyt munkin? alkaako sitä kaduttaan jossai vaihees ja se palais sen toisen luo?
voiko tällainen suhde onnistua? loppuuko tää ahdistus koskaan? kellään mitään samantapaista kokemusta? mitä miletä ylipäätään ootte asiasta? auttakaa pliis!
Mä (18) ja tomi (21) tavattiin kun olimme yläasteella. Aloimme seurustelemaan vuotta myöhemmin vmutta olimme olleet toisiimme ihastuneita jo senkin ajan. vuoden seurustelun jälkeen (tyhmää kyllä mutta rakkaus tekee sokeeks) tomi pyysi mua kihloihin ja me mentiin. Puoli vuotta tästä (viime keväänä) mun elämässä sattui kaikkea paskaa niin kavereiden kun perheenkin kanssa ja pelkästään noi tapahtumat meinas johtaa siihe että teen itsemurhan. mulla oli paha olla ja mä aloin oleen yksin, itkin ja olin vihainen kaiken aikaa ja mikä pahinta... en kertonu tomille mikä mua vaivas vaa aloin purkaan raivooni siihe. vaikka tomi ei tehnykkään mitää mä koko ajan lyttäsin sen jollakin tavalla haukuin pystyyn ja vöäitin viä kaiken lisäks et mulla on kaikki hyvin. tätä jatkui muutaman viikon ja sen jälkeen tomi sano mulle että hän haluaa pitää taukoa. meinasin pyörtyä siinä vaiheessa. se tuli mulle aivan puun takaa. en sillo tajunnu kuinka typerästi oon käyttäytyny tänä aikana. mä yritin saada sitä jäämään kaikin mahdollisin tavoin mut se lähti. ei nähty pariin päivään ja soitin sille, että voitaisiinko tavata. Tomi tuli meille ja huomasin ettei se enää pitäny sormusta. Se oli päättäny jättää mut. Mä menin ihan hysteeriseks! sitä ei osaa kuvaillakkaan kuinka paljon se sattu! tomi oli aivan väliinpitämätön. sitä ei näyttäny harmittavan ollenkaan (ja se kaikista eniten sattuikin). näytti pikemminkin siltä et se oli vaa helpottunu et pääsi musta eroon. Kysyin siltä oliko sillä joku toinen. se sano ettei ole. huomasin kuiteskin että se valehteli. tivasin pariin kertaan ja kuulin et se oli tavannu jonkun tytön baarissa ja oli alkanu pitää siihen yhteyttä. mä meinasin kuolla! se sano mulle et se ei olis halunnu et meille käy näin ja hän tuskin pystyy enää ikinä sitoutumaan. sano vielä että tää saattaa olla virhe ja hän saattaa häntä koipien välis luikkia viä takasi. mä olin iha sekasi ja mä rakastin sitä niin paljo joten sanoin sille että ei epäröi pyytää mua takasi jos vaan haluaa. mä soitin tomin siskolle joka on mun kaveri ja itkin sille. mä kuulen tältä et hän näki sen tytön muutama päivä sitten tomin kanssa (eli ennen ku meillä ees oli taukoo). kaiken lisäks mä tunsin tän tytön! se oli tomin ja mun työkaverin tytär... kaiken lisäks tää tyttö oli sellane joita tomi ennen oli vihannu. räikeet hiukset, pissis ja ennen kaikkea metsästyksen vastustaja (tomi harrastaa metsästystä henkeen ja vereen). kaikki olivat iha sekasi että kuinka ihmeessä tomi on johonki sellaseen ihastunu ku ne on niin erilaisia ja just kaikkee sitä mitä tomi ennen on vihannu. mulle sanottiin et tää tyttö ei ollut se syy miks tomi mut jätti vaan seuraus. moni sano et meidän ero olis ollu tomille niin kova paikka et se tarttee jotai muuta aateltavaa. mä en tota uskonu
aikaa kulu ja mä itkin tomin perään joka päivä mä masennuin, aloin polttaan, laihduin kymmenen kiloa, en syöny tai välittäny mistään. mun kesä oli yhtä helvettiä. elokuussa kuulin että tomi oli menny tytön kaa kihloihin ja muuttanu yhteen. Mun työkaveri (siis tytön äiti) kerto mulle et ne on alkanu harkitseen lapsia ja et tomi haukkuu mua ihan koko ajan kaikkialla ja levittää huhuja et oon raskaana yhelle meidän tutulle sun muuta paskaa... me en ymmärtäny et mikä helvetti sitä jätkää riivas! musta tuntu niin pahalta. se jätti mut ja kaikki oli mun syytä. jos olisin kertonu keväällä mikä mua vaivas enkä olis purkanu kiukkuani siihe oltaisiin oltu viäki yhdessä. kaiken lisäks tomi viä vhaukku mua ympäri kyliä!
noh... elämä jatku itkien tomin perään olo alko vähän helpottaan. tammikuun lopussa tää mun työkaveri sano mulle et tomi hakkaa sitä tyttöä ja se on iha sairas. se kysy multa et oliks se tehny mulle mitää sellasta ja mä sanoin ettei ikinä! tästä pari päivää ja tomi laitto mulle viestiä "mitä kuuluu älä vastaa jos et pysty heti vastaamaan"... menin iha shokkiin! en vastannu mitää.. seuraavana aamuna se laitto taas viestii ja vastasin... siinä vaihdeltiin kuulumiset ja sitte tomi kerto et se katuu niin paljon sitä keväistä ja jos vaan vois nii vaihtais sen pois. sovittiin tapaaminen et puhuttais asiat selviks koska me ei niitä sillo kesällä selvitetty. no... tomi soitti mulle et missä tavataan ja sovittiin paikka. tomi vitsaili ja puhu iha normaalisti iha ku meidän välillä ei olisi ikinä mitää tapahtunu! mua nii ärsytti! mut heti ku mä tulin paikalle tomi romahti ja rupes itkeen. se itki iha hysteerisesti ja pyysi anteeks ja sano rakastavansa mua. mä oli koko ajan toitottanu ittelleni et mä en saa antaa sille periks... mut siinä viaheessaa ku se näytti että oli pitänyt mun ja sen kihlasormuksia koko ajan tallessa mä annoin.... se sano et se tyttö oli ollu joku hetken mielijohde... me puhuttiin siinä asioita läpi ja puhe tuli meidän työkaverista. tomi kerto et tää työkaveri haukkuu mua koko ajan ja väittää et mä oon sanonu sille että tomi hakkas mua aina ja puhunu muuta paskaa kylillä. mä kerroin tomille et mä olin kuullu senkin puhuvan musta paskaa. me sitten kyseltiin vhän perhetutuilta asioita ja huomattiin et se tyyppi on iha sairas! se oli mustamaalannu mua koko kevään tomille ja toisinpäin! se oli myös koko ajan tyrkyttäny sitä tytärtään tomille ja laittanu ne aina samaan paikkaan tekeen hommia. tomi oli lopettanut työt ja mä luulin et se johtu siitä et mä olin siä. se oli kuitenki lopettanu ne sen takii ku tää työkaveri ja sen tytär kielsivät ja uhkailivat. me kuultiin työkaverin veljeltä et sillä on persoonallisuushäiriö ja se on sekoittanu monien kymmenien ihmisten parisuhteen. niin se onnistu meidänki kohdalla. mä aattelin et tomin virhe oli siis melko ymmärrettävä. mä olin koko ajan iha sekasi, työkaveri puhu musta paskaa ja pakkonaitatti sitä tyttärelleen. kun työnantaja kuuli tästä hän anto työntekijälle potkut (sillä oli puhunu paskaa myös firmasta)... joten yritimme uudestaan tomin kaa.
olemme olleet pari kuukautta nyt yhdessä. meillä menee ihan hyvin mutta mua ahdistaa koko ajan. aina jokin muistuttaa mua siitä tytöstä ja jos tomi sanoo mulle esimerkiksi rakastavansa mua mulle tulee heti mielikuva siitä, että hän sanoo sen entiselleen... mua sattuu viäkin se keväinen... tomin kämpillä on viä sen tytön tavaroita ja se ei oo hakenu niitä viäkään pois. heti ku se on hakenu ne tomi aikoo lopettaa yhteydenpidon siihen kokonaan. mulle tulee vaan välillä mieleen et säilyttääkö se tytön tavaroita jossai piilossa niin kuin se oli säilyttänyt munkin? alkaako sitä kaduttaan jossai vaihees ja se palais sen toisen luo?
voiko tällainen suhde onnistua? loppuuko tää ahdistus koskaan? kellään mitään samantapaista kokemusta? mitä miletä ylipäätään ootte asiasta? auttakaa pliis!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ole päässy menneistä yli.Jos ahdistaa sä toimit tunteitas kohtaan väärin.
Jos koko ajan pojan ex muistuu jostain mieleen niin ei hyvältä kuulosta.Itseäs vaan kidutat
nii just, että tää sun eksä ja nykyinen siis, on syytön kaikkeen, raukkaparka.. ei se mee ihan niin. mäkin uskoin noita juttuja aikani, nuorena ja tyhmänä. tein lapsenkin miehelle. nyt on erottu, onneksi. muttei lapsen onneksi. älä tee samaa virhettä.
vähä luulen ettei teitä ole tarkoitettu yhteen.
Sitä ei voi tietää tuleeko se onnistumaan vai ei. Mutta jos sua ahdistaa, sille on syy. Sun pitää olla rehellinen itsellesi ja jos et tiedä mitä tehdä, mene juttelemaan vaikka psykologin kanssa.
Palasitteko liian aikaisin yhteen? Mitä sinä haluat elämältäsi? Pystytkö luottamaan toiseen? Oletteko jutelleet kaikki asiat läpi? Oletko sanonut että sinua ahdistaa vieläkin? Mitä jos sinä haluaisitkin tauon saadaksesi selville mitä sinä tarvitset ollaksesi onnellinen? Onko sinulla turvallinen olo suhteessa?
Sinäkin voit ottaa etäisyyttä toiseen jos tuntuu, että kaikki ei ole kohdillaan. Voithan sanoa, että sun täytyy tunnustella omia tunteitasi, että menneet ahdistaa sinua.
Elämä ei ole täydellistä eikä sitä täydellistä toista ole olemassa. On vain ihminen, jota rakastaa virheineen päivineen.
Tsemppiä!
Kyllä teillä varmasti on onnistumisen mahdollisuudet, kun rakastatte toisianne. Arvosta sitä, kun asioista voi puhua ja saa sovittua. Minulla on vähän vastaava tapaus, jossa nainen jätti vastaavalla tavalla. Halusi ensin taukoa ja sen jälkeen jätti ikävällä tavalla. Samalla tavalla koskee minua, kun sinua teidän tapaus. Kaipaan naista kovasti.
Toivottavasti minulla käy samajuttu, kuin teillä. Haluaisin jutella exäni kanssa ja sopia asiat kuntoon. Hän on kieltänyt minua ottamasta yhteyttä. Toivottavasti ottaa minuun joskus yhteyttä. :) Sulava sopu on parempi kuin lihava riita.
Miksi reagoitte niin räväkästi? Oletteko jonkinlainen isoveli ja pikkusisko, jotka tuntevat toistensa räjähdysherkkyyden ja kilvan testaavat toisiaan?
Ellei Toni olisi kylmäverinen ja päättäväinen mies, miten hän olisi löytänyt toisen niin herkästi muutoin kuin sinua kasvattaakseen? Kenelle? Itselleenkö?
No ohhoh, olipa aika outo mielipide! Vain veli ja siskoko voivat reagoida räväkästi, itse sanoisin että ihmiset joiden välillä on voimakkaat tunteet, voivat tehdä niin. Koskaan ei voi etukäteen sanoa,miten tulette onnistumaan,sen näyttää vain aika. Uskon, että sinusta seuraava on ollut Tonille vain ns. laastarisuhde.