Olen pettänyt miestäni muutama vuosi sitten ja myönsin sen hänelle heti. Olin ja olen pahoillani asiasta. Vuoden verran tapahtuneen jälkeen kuulin asiasta viikottain, enkä sitä edelleenkään tai koskaan tule unohtamaan tai itselleni anteeksi antamaan. Rakas mieheni sanoo antaneensa asian anteeksi sitä kuitenkaan koskaan unohtamatta. Se rikkoi syvästi suhdettamme toisiimme. Vieläkin päivä päivältä kokoamme sirpaleita kasaan. Jos nyt saisin päättää, en sitä missään tapauksessa tekisi. Mutta sanotaan että jälkiviisaus on paras viisaus, niinpä. Tiedän olevani äärettömän onnekas kun sain mieheni pitää. Tiedän hänen rakastavan minua. Minun on vaikea elää tekoni kanssa ja kadun sitä loppuelämäni. Rikoin mieheni itsetunnon ja elämänkuvan hetkellisen vihan takia.. Mieheni ei tänäkään päivänä asiasta pysty puhumaan kunnolla ilman vihaa ja katkeruutta, eikä ihme. Tiedän olevani ilkeä ja saastainen ihminen. Haluaisin alkaa elämään ilman vihaa ja katkeruutta, mutta onko se koskaan tekoni jälkeen mahdollista, rakastan miestäni todella.
uskottomuus, vuosien suru
ja taakka.
232588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
niin saastaisena asiana?
Joskus sellaisia tekoja tarvitaan selkeyttämään omia tunteita, jopa vahvistamaan niitä. Eri asia ovat ne tavan vuoksi pettäjät, siinä on persoonallisuuden rakenteistakin kysymys, jos jatkuvasti pitää härnätä puolisoa vieraissa ravaamalla.
Mies ei anna anteeksi, mutta unohtaa. Nainen antaa anteeksi, mutta ei unohda. Tässä lienee se ero. Varmasti vaikea tilanne.
Mies on sanonut antavansa anteeksi ja luulen myös että sitä todella myös yrittänyt. Ei unohda eikä se ole ongelma. Tehtyä ei saa tekemättömäksi vaikka kuinka toivoisi. Ongelma on se kuinka elää uskottomuuden kanssa, varsinkin kun itse on pettäjä. Ja toisinpäin olisi varmasti vielä kamalampaa.
ei se ole helppoa kumpaankaan suuntaan.itse olen se petetty,enkä vieläkään ole täysin selvinnyt asiasta.mieheni ei halunnut erota kun asia minulle selvisi.mietin pitkään mikä olisi viisainta.puhuttuamma asiasta useita kertoja,halusimme molemmat kuitenkin yrittää jatkaa.siitä on nyt vuosia,mutta asia ikävä kyllä mielessäni pyörii,unohtamaan sitä ei koskaan pysty.mieheni on muuttunut paljon tapahtuman jälkeen,tiedän että hän katuu tekoaan,mutta se ei saa tehtyä tekemättömäksi.aikaa se vie paljon,luottamus ei palaa hetkessä,mutta jos molemmat haluaa ja yrittää sen on mahdollista onnistua.itse kävin pitkään puhumassa ammatti ihmisen kanssa,ja siitä kyllä oli apua,nyt selviän jo yksin.mutta tulee tilanteita että asia palautuu selvänä mieleen,silloin pitää keksiä taas jotain tekemistä että paha olo menee ohi.toivon sinulle ja miehellesi voimia,sitä tarvitsette.mutta älkää antako periksi,aika tekee tehtävänsä,asian kanssa voi oppia elämään.
Koko ajan varon kirjoittamasta huolimattomasti, sillä minähän petin, olin se paha ihminen. En halauisi antaa sellaista kuvaa että olen itsesääliin vajonnut ihminen, olen todella pahoillani teostani nyt ja tulevaisuudessa. Kuitenkin luovuttaminen on käynyt mielessä. Olen niellyt ja hyväksynyt kaikki pahat ja ilkeät sanat itseeni kohdistuen. Olen halunnut ja päättänyt kestää. Kuitenkin se on ikuinen ylimääräinen varjo perässä. Olisiko miehellenikin loppujen lopuksi lopullinen ero minusta se paras ratkaisu? Onko olemassa asioita, joiden yli vaan ei pääse kahlaamaan...
meistä jokainen tekee virheitä,niistä pitää oppia.ei tarkoita sitä että sinun nyt pitää vuodesta vuoteen kuulla siitä.jos miehesi kerran haluaa jatkaa kanssasi,asia puhutaan selväksi,eikä sillä sitten loukata koko ajan.ei se varmaan koskaan unohdu,mutta jos molemmat suhdetta haluaa jatkaa ja korjata niin jatkuva naljailu ei sitä kyllä auta.puhu vielä miehesi kanssa,kysy että onko se nyt sitten niin että sinä saat siitä muistutuksen jatkuvasti.jos niin on niin sitten se käy aika raskaaksi,eikä taida niin eteenpäin mennä.meilläkin se kesti aikansa,kun minä asiasta sanoin.kyllä se aika tehtävänsä tekee,vaikka silloin minäkin ajattelin etten koskaan pystyisi olemaan sanomatta siitä.mutta kyllä vaan eteenpäin on menty,enkä sitä asiaa enää vedä esiin kun esim.riitelemme.koita jaksaa sen verran että puhu miehesi kanssa,tee päätös vasta sitten
niinhän se on. Kuitenkin tästä tapahtumasta on aikaa, mutta ei unohdu ei. Ei mieheni nykyään muistuta asiasta kuin riidellessä, mutta kuitenkin tuntuu että kiila välissämme ei voi jatkaa. Olemme läpikäyneet asian moneen kertaan, mutta aina se on päättynyt siihen että mies lähtee pois ja kääntää asialle selkänsä. En haluaisi luovuttaa, koska rakastan häntä. Tiedän että se on kipea asia. Arvostan sitä, että hän halusi tuolloin jatkaa suhdettaan minuun, mutta entä jos hän ei itse vain uskalla päästää irti, ja hukkaa elämänsä meidän suhteessa?
vaiheessa antamaan pettämisesi niin anteeksi ettei sitä enää tuo esille kun te esim. riitelette. Pettäjille tiedoksi kuten sinullekin, niin pettämisen seurauksia kannattaa miettiä ennen pettämistä, koska petetyn on erittäin vaikea antaa anteeksi sellainen petos. Minunkin vaimo petti minua, ja itki, aneli anteeksi. Annoin anteeksi, mutta kauan kesti ennen kuin taas pystyin taas luottamaan vaimooni. Nykyään meillä menee hyvin, ja tiedän että vaimoni ei enää tula pettämään minua, sen verran hän kärsi asiasta. Eikö sinulle tullut ennen pettämistä mieleen että joudut kärsimään pettämisestä juuri niitä seurauksia mistä olet edellisissä kirjoituksissa puhunut?
Minä petin vaimoni pettämisen jälkeen vaimoani parikin kertaa, koska vihani oli niin suuri mitä toinen teki minulle. Pettämisestäni vaimo ei tiedä mitään, mutta tietenkin se oli väärin minulta, eikä helpottanut oloani mitenkään. Mutta se on minun salaisuuteni, enkä sitä vaimolleni ikinä kerro.
Valitettavasti siinä hetkellisessä vihassa ei ollut mitään järkeä, rehellinen jos olen; olin tyhmä, enkä juuri miettinyt seurauksia, vaikka olisi pitänyt. Tiedän, että ei kannata olla jälkiviisas, mutta minä olin ja sen päivän jälkeen kun miehelleni asiasta kerroin, syvä paino putosi rinnastani, jonka valitettavasti siirsin mieheni rinnalle. Minä en tajunnut mitä tein. Kaiken voi rikkoa tunneissa, mutta jos haluaa sen kaiken ehjäksi siinä menee vuosia. Niin pienestä on rakkaiden loukkaaminen kiinni.Ihanaa, ettää teillä meneehyvin. Onnea tulevaisuudelle.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä myöskään pyyhittyä pois mielestä.
kertoa jos on pieni hairahdus. Pitää vain varmistaa ettei tapahdu uudelleen.
Olit tyhmä kun kerroit, tuhosit sillä toisen itsetunnon, ja itselläsm keveni sydän. Ei oikein!!
Ehkä todella olin itsekäs, mutta toisaalta on itsekästä olla kertomatta minkä virheen teki. Itse haluaisin ehdottomasti tietää jos miehelläni olisi toinen nainen. Ja olemme sopineet jo suhteen alussa noin kuusi vuotta takaperin että tollasista asioista kerrotaan. Moraali ja taakka. Oma olo tosiaa keveni noin tuhat kiloa, mutta mitä olisi elämä ollut salaisuuden kanssa jonka mies olisi kuullut jostain muualta. Hän itse on sanonut että yksi suuri syy jatkaa on se että olin rehellinen. Ja en mieheni silmissä olisi pystynyt loputtomiin valehdella mitä silloin tapahtui, sillä hän näkee jo ilmeestäni että jotain on tapahtunut. Ei ole myöskään oikeus elää toisen ihmisen kanssa, jos hän joutuu olemaan epätietoinen. Mutta tiedä häntä, asioilla on kuitenkin kaksi puolta.
juttu alkaa levitä kylillä että toinen on pettänyt ja sitä aletaan selvittämään isomman orkesterin kanssa..mielummin kuulisin sen omalta puolisolta kahdenkesken,koska se julkisuus tuo oman painolastinsa asiaan.Vaikka pettämisen yli pääsisikin niin se häpeä ja arvottomuus muiden silmissä musertaa alleen.
Ei se pimpsa nyt siitä kulu, jos kerran olet vierasta maistanut. Ihan tyhmää heti kertoa toiselle, jos muuten teillä oli keskinäinen seksi kunnossa.
Jos taas elit puutteessa, niin teit oikein kun otit seksiä muualata. Olisi kai miehellekin ollut helpottavaa, kun olisit ollut vain hiljaa oma iloinen itsesi saatuasi kerrankin kunnolla.
kurjuudessaan, ihanaa ja arvostettavaa, että näit miehesi loppujen lopuksi totuuden arvoiseksi. Moni olisi tuossa tilanteessa aristanut ja jättänyt kertomasta. Hienoa, että kerroit heti ja itse. Eihän se tekoa hyvitä, mutta sen näköjään tiedätkin itsekin, kun annat miehen muistutella - vaikka sitten viikottain ja annat hänen rauhassa käsitellä tapahtunutta vaikka sinusta se ei hauskaa olisikaan.
Voi olla, että mies ei opi asiaa koskaan hyväksymään. Voi olla, että vähitellen oppii olemaan yhä enemmän sinut asian kanssa (sunkin pitää muistaa opettelemaan tuo asia). Hyvä että keräätte yhdessä sirpaleita, mutta jos tuo tapahtunut sai sinun kalloosi paremmin sen, miksi suhteessa olet eli rakkaudesta mieheen, niin muistathan sitä osoittaa? Aina kun jotenkin suhteessa käsittelette noita tapahtuneita tai se tunne tulee sulla esiin, niin vastapainoksi osoitatte rakkautta ainakin tuplasti. Auttaa jaksamaan ja muistuu se, että eihän tää elo ole ainoastaan taakkaa ;)
Kun tulee petetyksi, niin siinä on tosiaan usko koetuksella kumppaniinsa. Ja jos toinen siinä vaiheessa lähtee agressiivisesti puolustelemaan tekoaan tai lähtee sille linjalle, että ei olis mitään pitänyt kertoa, niin petetty voi kokea itsensä nurkkaan ahdistetuksi -> lisää vihaa. Tässä sä olet toiminut hyvin, kun et ole lähtenyt puolustelemaan. Petetty voi muutenkin tuntea, että nyt kun usko on koetuksella ja näytän vihani, niin toinen ei mahdollisesti kertoisikaan pettämisestä -> luottamuksen este. Toivottavasti saat miehen tuntemaan, että olet luottamuksen arvoinen jatkossakin ja rehellinen. Nyt sulta vaaditaan sitä vahvuutta ihmisenä, jota vasten mieskin voi hiljalleen rakentaa luottamustaan.
Ja muista, että ei se olisi vihainen sulle tuosta jos ei sua rakastaisi. Rakkaudesta tuo vastakkainenkin tunne kumpuaa. Toivottavasti saatte sen häivytettyä.
Tiesin silloin että puolustelemalla ei asiaa korjata tai suhdetta jatketa. Tää muutama vuosi on tosiaan ollut henkisesti rankkaa, mieheni on muutaman kerran pyytänyt anteeksi piikittelyään, koska tajuaa mitä se tekee itsetunnolle. Mutta yleiismmin hän ei sitä tajua, ja ymmärrän sen. Haluan vain että hän pysyy vierelläni, toivottavasti joku kaunis päivä onnellisena.
Minusta tarinan opetus on se, että älä koskaan, ikinä, missään tilanteessa tunnusta pettäneesi. Älä petä, jos et pysty siitä seuraavaa morkkista sisälläsi pitämään. Tai jos et voi elää kumppanin kanssa, jota olet pettänyt, eroa itse.
Mielestäni uskottomuuden tunnustaminen on vain ja ainoastaan oman taakan nostamista toisen harteille. Luoja ei anna meille suurempaa taakkaa kannettavaksemme, mitä jaksamme kantaa.
että olin pelkästään tyhmä ja itsekäs kun kerroin. Mun mielestä petetylle on annettava oikeus päättää haluaako elää tälläisen ihmisen kanssa. Ihminen on ihminen ja tekee inhimillisiä virheitä, kaikkea ei kaikki suunnittele etukäteen; kuka sanoo; "menenpä tästä pettämään miestäni ja suunnittelen sen" no joo-- en jaksa itseäni puolustella. Ajatelkoon kuka mitä tahtoo.
jos sinun miehesi ei pysty sitä sinulle anteeksiantamaan. Se on hänen ongelmansa, eikä pitäisi näkyä teidän elämässänne enää. Jos hän ei voi kertakaikkiaan antaa anteeksi, niin teidän pitää erota. Eihän siitä muuten mitään tule.
On henkistä väkivaltaa käyttää syyttämistä ja syyllistämistä.
Nykyään en enää pysty käsittämään, että miksi muuten hyvä parisuhde kaatuu pettämiseen. Siis puhun nyt kertahairahduksesta, kännissä tai ei. Jos on systemaattista toimintaa ja vaatii suunnittelua ja harkintaa, kuten toisen suhteen ylläpito oman liiton lisäksi, niin silloin on aihetta eroon.
Mutta kyllä ihminen oppii hairahduksesta, eikä siitä pidä syyttää loputtomiin. Olethan jo osoittanut että et tee enää niin.
Anna ennenkaikkea itsellesi tapahtunut anteeksi.
Itse petettynä tiedän, miten syvältä pettäminen sattuu. 4,5 vuotta tapahtuneen jälkeen asia on edelleen päivittäin mielessä, alkuun se oli koko ajan. Varmaan on persoonallisia eroja, mutta itse en ole vielä päässyt asian yli, en tiedä pääsenkö koskaan.
Yhdessä eletään näennäisesti ihan hyvin, mutta hinta siitä sovusta on kovempi, kuin kukaan voi ymmärtää. Niin kova, että jos sen olisin etukäteen tiennyt, olisin eronnut heti, ja aloittanut joskus jonkun toisen kanssa puhtaalta pöydältä.
Joka uskottomuutta vähättelee, ei tiedä mistä puhuu. Joka sanoo, älä kerro, ei myöskään ymmärrä asiaa. Pettämisen jälkeen ei enää ole kuin huonoja ratkaisuja.
Haluan vielä sanoa kaikille keskusteluun osallistuneille ja tukea antaneille kiitos paljon. Viestilläni halusin kertoa sen kuinka paljon ja kuinka syvältä pettäminen ihmissuhdetta rikkoo. Tuota ei ehkä koskaan saa korjatuksi. Ihmisten on tärkeää muistaa, että vaikka viha olisi suunnaton, läheistä ja rakasta ihmistä ei voi tai saa loukata. Vihan saa pyyhittyä pois, pettämistä ei. Itselläni ja miehelläni menee hyvin ja odotan vauvaa hänelle. Enkä meinaa hänestä erota, ja tiedän että olen maksanut teostani, kovemman hinnan kuin ehkä moni muu. En tiedä. Kuitenkin selvisimme ja selviämme tulevaisuudessa asian yli, ainakin toivon koko sydämmestäni niin. Kerroin miehelleni tästä keskustelusta ja piti ideaani hyvänä, jos saan tukea vaikeina hetkinä täältä, toki hän myös lupasi minua parhaansa mukaan tukea! Kiitos vielä kerran kaikille ja hyvää ja uskollista ensi kesää!!!
että Jeesus pelasti avionrikkojan ihmisten vihalta ja kivitystuomiolta armahtamalla.Hän osoitti että jokainen on tehnyt syntiä elämässään ja ei ole oikeutettu osoittelemaan ketään toista.Olet anteeksi pyytänyt ja nyt ei ole kellään lupaa nostaa asiaa enää esille.Ei edes miehelläsi.Se mikä anteeksi annetaan se pyyhitään pois kertakaikkiaan.SItä ei Jumalakaan enää muistele-kun olet katunut ja parannuksen tehnyt.Olet nyt viisaampi ja varovaisempi ja hyvän opetuksen saanut.Taivaan isän siunausta sinulle sydän puhtaana ja keveänä voit jatkaa matkaasi.