että rakastatte häntä?
Alempi kysely osoitti, että hävetään sanoa omalle lapselle, että rakastetaan häntä!
Minä ihmettelen, millainen ihminen häpeää sanoa rakastavansa omaa lastaan!?
Miettikää kuolinvuoteellanne, kuinka paljon teissä oli luonnetta. Ette ole yksilöitä vaan kopio vanhemmistanne ja heiltä omaksutuista tavoista, vailla omaa ajattelua, vailla uskallusta toimia omien ajatusten mukaan.
Minä häpeän teitä! Kasvatatte itseensä luottamattomia lapsia!
Alempi kysely osoitti, että hävetään sanoa omalle lapselle, että rakastetaan häntä!
Minä ihmettelen, millainen ihminen häpeää sanoa rakastavansa omaa lastaan!?
Miettikää kuolinvuoteellanne, kuinka paljon teissä oli luonnetta. Ette ole yksilöitä vaan kopio vanhemmistanne ja heiltä omaksutuista tavoista, vailla omaa ajattelua, vailla uskallusta toimia omien ajatusten mukaan.
Minä häpeän teitä! Kasvatatte itseensä luottamattomia lapsia!
Vastaukset 22
Vanhimmat
no text
Typeryyden huippu on vannoa aikuiselle rakkautta ja jättää lapset ilman noita sanoja!
kun tuolla lailla tulet huutamaan tuntemattomille ihmisille.
teidän surkeaa kasvatustanne.
ihmisiä? Minusta ei ole huonoa vanhemmuutta, ellei joka ikinen päivä kerro jälkikasvulleen rakastavansa heitä ... sen pitää ensisijaisesti näkyä teoissa. Miten kohtelet lapsiasi.
Sanon sen hänelle päivittäin ja saan palautetta myös päivittäin. Joka päivä sanotaan.
Parisuhteen hoitaminen vaatii huomaavaisuutta, on itsestään selvää, että kommunikointi kumppanin kanssa toimii!!!!!
Se on yllättävän vaikeaa. Lapselle sanominen on paljon helpompaa. Muksut ovat niin tautisen avoimia itsekin.
En pidä yhtään lässyttämisestä, mutta rakkaudentunnustus aika ajoin ei sitä ole. Tää on tällainen henk.koht. heikkous. En tiijjä miten sitä vois itteensä kehittää.
varmasti tärkeää, mutta tajuathan että joillekuille asia on paljon helpompaa kuin toisille, riippuen siitä millaista tunneilmaisua lapsena on koettu ja nähty. Mutta vaikeus on tietenkin haaste eikä este.
miten häntä rakastan. Päivittäin en kuitenkaan sitä kerro. Joka päivä näytän sen kuitenkin omilla teoillani häntä kohtaan ... huomaavaisuudella toista kohtaan, antamalla hänelle kokemuksen siitä, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi ... kosketuksella, hymyllä, hellällä ja viipyilevällä katseella mm.
Melkein joka päivä tai joka toinen. Rakkaus on ihana asia. Sanon niin myös vanhemmilleni ja vanhempani sanovat mulle. Kyllä tunteet pitää näyttää.
silloin tällöin. Tosin sana "rakkaus" ei meinaa tulla suusta pihalle kirveelläkään. Mieluummin kerron tykkääväni.
Ne on siksi toiseen vaan sanoja, joita enemmän panen painoa teoille ja normaalille arkipäivän yhdessäololle.
Jos sä häpeet mua, niin sepä onkin sun henkilökohtainen ongelma, joka suoraan sanottuna on mulle herttaisen yhdentekevää.
tykkäävänsä. Mähän sitten kuvittelin, että siis tykkää, ei rakasta. Sitten jossain vaiheessa ajattelin, että okei, jos ei tämän vuoden aikana ala rakastamaan, niin jätän hänet, turha enää toivoa ja odottaa. Sitten kun jätin, niin vasta sitten mies sanoi rakastavansa. Valitettavasti mulle se tuli liian myöhään, olin jo henkisesti sopeutunut eroon.
mut uskon, et varmaan sit joskus harvoissa ja valituissa tilanteissa tulis sanottua, kun ollaan jo kauan tunnettu toisemme.
Muuten ne rakkaudenosoitukset olis varmaan jossain muussa, kuin sanallisessa muodossa.
Mä ainakin tykkään kovasti: sinusta :)
t. hieman ujo mies täältä puskasta
kuulla et joku mustakin tykkää.:)
Mitäs sulle on jätetty sanomatta, kun noin kiukkuinen olet?
Se on aika pateettista, ennemmin sanon että tykkään susta.
Sanat on kuitenkin vain sanoja joilla ei ole mulle juurikaan mitään merkitystä. Minä _vaadin_ tekoja sen rakkauden osoittamiseksi.
Miten tähän nyt taas vanhemmat revittiin mukaan. Vanhemmista kätevästi tekosyyt löytävät keittöpsykologit taas vauhdissa.. vai??
Mulla ei ole mitään muistikuvaa että hokiko äiti sanaa rakkaus vai ei. Toivottavasti ei. Mulla ei kuitenkaan ole tähän päivään mennessä ole ollut sekunttiakaan sellaista tunnetta etteikö hän rakastaisi mua. Äiti osasi kaikinpuolin muutenkin kuin vain verbaalisesti osoittaa sen rakkautensa. Meillä ei ryypätty eikä vähän väliä vaihtuvia "isäpuolia" rampannut ovessa jne. jne.
Koita nyt uskoa että on ihmisiä joille ei noi sanat niin merkitse. Lapsi nyt ei vielä tajua kuinka paljon ihmiset puhuu paskaa mutta aikuiset jo tajuaa. Sanoja tärkeämpää on teot. Niistä ne tunteet oikeasti nähdään.
kun toinen on siihen opettanut. Jokainen viesti, jokainen sähköposti ja jokainen puhelu päätetään siihen. Ja illalla se sanotaan viimeiseksi.
Omasta mielestäni ryöstöviljelyä, mutta toisen mielestä kuuluu asiaan, joten ihan hyvin voin sanoakin, kun se kerran pitää paikkansa.
Lapsille pitää voida sanoa, mutta kyllä minä ihmettelisin, jos äitini ja isäni sitä koko ajan minulle hokisivat. Tulisi mieleen, että onko vanhempi jotenkin parantumattomasti sairas tai hautooko jotain itsaria.
Synttäreinä yleensä sanotaan ja sekin yleensä tekstiviestitse. Asian tiedostaminen vanhemman ja lapsen suhteessa on ihan jossain muussa kuin sanoissa. Se on siinä, kun soitetaan ja kysytään että miten menee ja meneekö hyvin ja halataan kun nähdään ja silloin kun sanotaan heiheit.
Minulla itselläni ei ole lapsia, mutta nuoremmalle sisarelleni kyllä olen lapsesta asti pyrkinyt osoittamaan rakkautta jatkuvasti. Samoin kumppanille osoitan rakkautta jatkuvasti. Miksi säästellä niitä asioita, jos oikeasti rakastaa...
kyllä omasta mielestäni kaikkea muuta kun vanhempani.Vanhempien tulisi olla kiinnostuneita missä lapsensa viettää aikaa,kenen kanssa,jonkun laiset kotiin tulo ajatkin pitäis olla.Lapsille tulisi antaa positiivista pala
utetta eikä vaan sitä negatiivista.
Rakkauden tunnustamisesta ei tytyni viellä ymmärrä mitään.(sanoista)
Mutta.. kyllä hän ihan varmasti tietää äidin ja isän rakastavan häntä.Illalla nukkumaan mentäessä sylitetään ja sanon hyvät yöt(Näin tekee myös isä).
Olen ajatellut että parisuhteessakin sanominen Rakastan sinua on vähemmän tärkeää,kuin sen osoittaminen.Täytyy myöntää että aika harvoin sanon rakastavani,kai se on joku lukko päällä..
hyvin harvoin. En kaupustele tunteillani.
Vaikka se olisikin itsestään selvää, niin sanon silti että rakastan, useinkin. Miksi panttaisin jotain tuollaista, kun kerta rakastan:) Kyllä minusta ainakin on mukavaa se sanoa, ja joskus kuullakin:)