olleensa/olevansa väärässä ... tai ettei tiedä jotain asiaa kysyttäessä? Häpeällistä? Mieluummin sanotaan, ettei nyt muistu juuri tällä hetkellä mieleen:) ...
Miksi on niin vaikeaa myöntää ...
persona-non-grata
37811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Eipä tuo nykyään niin vaikeaa ole kuin joskus ennen. Huono itsetunto auttaa kun tietää olevansa väärässä vaikka olisi oikeassakin.
....
aiheesta
pelkäksi monologiksi mene ... en pidä yksinpuhelusta:). Mitä mieltä itse olet asiasta?
Miksei sitä ymmärretä, ettei ihmisen tarvitse edes tietää kaikkea ... se on yksinkertaisesti mahdotonta.
tiedän kaiken mitä tarvitsee
lisää? Pääasia silti, että olet tyytyväinen elämääsi kaikkinensa:).
häpeä myöntää sitä ettei kiinnosta
olet tyytyväinen siihen, mitä sinulla juuri tällä hetkellä on. Ei kenenkään tarvitse olla mitään enempää ...
vai joko oot eronnu?
Parisuhteessa olen. Onnellisessa sellaisessa:).
nyt haluaisi väärässä olla. Se on itsetunnosta kiinni: virheen myöntäminen tuntuu eniten siksi, että "nyt ne pitävät mua ihan tyhmänä".
Sano vaan suoraan, että "jaa enpä tienny tota, oletin väärin. Otan asiasta paremmin selvää."
Änkyily totuutta vastaan on aina nolointa. Itse olen sen verran masokisti, että tavallaan nautin myöntämisen aiheuttamasta riipivästä totuuden tunteesta.
osaa myöntää reilusti erheensä. Aina ei voi olla oikeassa:) ... paitsi minun isä tietysti:).
Voin vakuuttaa, että isä jos kuka on henkilö, joka tajuaa tekevänsä asioita jatkuvasti päin persettä. :)
Myöntäminen on arvostettavaa. Ehkä mä olenkin sit vain huomiohakuinen myöntäessäni erheeni suoraan.
Kait sitä kallonkutistajalle pitäis näine ajatuksineen.
"lapsen" näkökulmasta käsin ... isä tuntui aina niin viisaalta silloin. Kaipa sitä varmasti vanhempana tuntee tekevänsä niitä virheitä suhteessa lapsiinsa monesti, useimmiten lapset eivät vain edes huomaa sitä, eikä niistä erheistä ainakaan mitään erityisen syviä jälkiä jää, elleivät nyt ihan mullistavia ole.
Mutta ite koitan päästä tavasta irti sillä se on turhaa esittämistä.
voi olla yhtä viisaitakaan:). Muuten maailma olisi varmasti parempi paikka elää. Tyhmyyttä on osittain se, että ei myönnä erhettään, vaikka itsekin tietää olleensa väärässä.
Näin ainakin itse ajattelen.
olen käsittäny että hyvän ITSETUNNON omaa se ihminen,joka myöntää rajallisuutensa.Eli toisin sanoen kaikkea ei tarvitse osata,jotkut ei ehkä opi koskaan.Opetella voi ainakin.
Koska mulle ei tuota vaikeuksia myöntää sitä. On paljon asioita joita en tiedä. En edes tiedä mitä kaikkea en tiedä!!
Nyt meni pää vähän sekaisin.. :)
Väärässäkin myönnän äkkiä olevani, mutta harvemmin lähden edes väitteleen vajanaisin tiedoin. Eli siis vältän väärässäolon välttämällä koko keskustelua tai sitten ylipäätänsä ilmaisen heti että nyt en sitten ihan tiedä kaikkea tai mennään hatarien muistikuvien mukaan tms. jotta kuulijakin osaa varautua mun mahdolliseen väärässäoloon.
Ei noi mulle ole kyllä minkäänlaisia ongelmia.
mitään varmoja ja vankkoja mielipiteitä, saatikka väittelemään sellaisesta asiasta, josta ei oikeastaan tiedä mitään. Silloin on suuri vaara joutua jopa naurunalaiseksi:).
Väärässäoloon aika neutraalisti. Sitä sattuu yhdelle sun toiselle. Koulussakaan mua ei naurattanut yhtään jos joku vastasi väärin.
Mutta.. nyt tulee se mutta. Jos joku oikein elvistelee, esittää kaikentietävää, alentaa muita ylentäessään itseään, suhtautuu muihin halveksivasti kun hänhän on se kaikentietävä jne. jne. niin sellainen kun on väärässä, niin voi helkkari sitä vahingonilon määrää. Sillä ei ole mitään rajaa sen jälkeen. Ah, tälläkin palstalla on nähty monta kertaa sellainen tilanne. Ne on hauskoja. Harmi vaan että ne kuitenkin toipuu seuraavaan päivään mennessä ja jatkaa vanhaan malliin, eikä opi mitään.
tippakaan hävettävää. Kukaan ei voi olla aina oikeassa ja ketään ei ole virheetön ... jokainen me ollaan vajavaisia ja keskeneräisiä ihmisinä. Minä samalla tavalla, kuin muutkin:).
Ja tuosta viimeisestä komenttisi kappaleesta olen samaa mieltä ... muistan itse, miten eräs poika kerran elvisteli (kuten ikävä tapa muissakin aineissa on) matematiikan tentin jälkeen siitä, miten helppo se oli ... ihan lastenleikkiä ja samaan hengenvetoon totesi, kuinka tyhmä joku voi olla, ellei tentistä läpi pääse ... niin, hän reputti sen. Voijee, kun tunsin pienen vahingonilon pilkahduksen itsessäni sen jälkeen:). Tosin en näyttänyt sitä hänelle mitenkään, ei sen puoleen. Nauroin vain kuviteltuun "partaani":).
Se lähin ja salakavalin vihollinen.
perustua vääriin asioihin, kuten tuohon kaikessa oikeassa olemiseen ...
perustua?
siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta, vaikka olisi vääränlaistakin. No, mikä on sitten oikeanlaista? Oman näkemykseni mukaan sellainen itsetunto, joka ei ole kovinkaan riippuvainen mistään ulkopuolisista tekijöitä, vaan omista sisältäkäsin ohjautuvista asioista.
Se on valtaosalle mission impossible. Suurin osa on altistunut johonkin oppiin, uskontoon, järjestelmään, idealismiin jne. Suurin osa on opetettu tottelemaan kaavoja. Kaavoja tottelemalla, se sisältä käsin ohjattavuus ei löydy. Romuttamalla kaikki kaavat kerralla, on varallista. Tulee myös se negatiivinen puoli esiin. Se on paljon houkuttelevampi kuin se positiivinen puoli. Luulen, että suurin osa siinä tapauksessa valitsisi negatiivisen, luullen sitä positiiviseksi. Koska negatiivinen ruokkii egoa ja ego paisuu kohtuuttoman suureksi, jääden silti pieneksi ja mitättömäksi. Se voi tuntua todella isolta, koska sitä ennen se on ollut olematon. Jonkinlainen harhakuva egosta. Suurinkin ego on hyvin mitätön siihen verrattuna, mikä on sen egon takana.
On turvallisempaa monelle pysytellä opituissa kaavoissa. Kaavoista irtautuminen tarkoittaa myös yksinoloa, yksinäisyyttä. Ja sille ei enää voi mitään. Silloin lakkaa olemasta osa laumaa ja tulee yksilöksi. Yksilö ymmärtää oman pienuuden ja sen tähden kasvaa isommaksi kuin ego. Ego muuttuu tarpeettomaksi olemisessa. Ego on sen jälkeen ainoastaan väline. Työkalu. Oikein käytettynä rakentava, väärin käytettynä tuhoava. Väärin käytettynä ei ikinä myönnä erehdyksiään ja sen tähden jättää ne erehdyksensä korjaamatta. Oikein käytettynä huomaa erehdykset hyvissä ajoin ja korjaa erehdyksensä ennen kuin kukaan muu edes ehtii ne erehdykset huomaamaan.
Itsetuntoa ei voi perustaa mihinkään. Ei voi perustaa perustettua. Se vaan täytyy löytää ja tunnistaa omasta itsestä. Joillekin se voi olla helpompaa, mutta suurimmalle osalle se on hyvin vaikeaa, koska lähes jokainen maailman ihminen perustaa itsetuntonsa itsensä ulkopuolisiin tekijöihin. Tästäkin asiasta suurin osa myös tällä palstalla on kanssani eri mieltä.
Eikä minulla nyt tähän mitään muuta sanottavaa.
Upein kirjoitus tällä palstalla aikoihin, sulla nimittäin. Ja vilpittömästi sanon.;)
Upea logiikka, hieno ajatuksen kuljetus.
Kiitos. Tuonlaista tekstiä on nautinto lukea.:)
Minä ainakin olen usein väärässä ja myönnän sen.
Tilanteita, joissa en ihan helposti myönny ovat pikku ristiriidat. Siis jos multa joku kysyy paljonko matkaa on Hesasta Turkuun mutta tarkoittaakin Hesasta Tampereelle, niin en ihan hevillä myönnä että vastaukseni siihen esitettyyn ongelmaan olisi väärä, vaikkei se siihen kysyjän varsinaisesti pohtimaan asiaan valaisua tuokkaan.
Sellaisia tilanteita on aika paljon, yleensä asioissa joiden määrittely ei ole ihan yhtä helppoa kuin Turun ja Tampereen erottaminen toisistaan. Niissä saan palautetta, että hittojaki nipotat. No, mä vastaan siihen mitä kysytään, joten ei kannata kysyä väärin tai asiaa, johon ei vastausta halua. Taidan olla osa-aika-autisti.
Jos en tiedä niin vastaukseni on en tiedä tai en tiedä, mutta otan selvää. Riippuu siitä missä roolissa satun olemaan ja onko asia itsellekin kiinnostava.
toiselta kysyä jotain, jos on valmis hyväksymään myös saamansa vastauksen:) ...
Silloin minäkin pidän pääni, jos ehdottoman varmasti tiedän olevani oikeassa.
nyt ei muistu mieleen miksi.
mieleesi juolahtaa, eikä se ole niin valtavan tärkeää silloinkaan. Riittää, että itse tiedostat sen:).
tasapuolisesti!
Palaan vasta myöhemmin illalla nettiyhteyteen ...
Onko se niin että uskotellaan kaikkien olevan täysin valmiita? Omaa keskeneräisyyttä peitellään. Kyseessä on illuusio, joka tyhmentää ihmisen. Onhan nimittäin niin, että ihminen oppii menemällä vikaan ja korjaamalla kurssiaan. Erehtymisen kieltäminen merkitsee oppimisen kieltämistä.
Mitä siis halusinkaan sanoa? Kova kilpailu, kovat arvot. Ne vaikuttavat käsitykseemme itsestämme ja muista. Haluamme olla yhtä päteviä kuin uskomme muiden olevan.
olisi tietää kaikki ja olla aina oikeassa. No siperia on sittemmin osoittanut, että useinkin olen väärässä. Vituttaa se silti.
Duunissa pitää olla tietävinään ja valaa uskoa, vaikka aina ei itekkään ihan tosissaan usko jonkun homman menevän putkeen. Nössöilyllä jää jalkoihin.
missä luulen olevani oikeessa jankkaan asiasta niin kauan ennen kuin mulle todistetaan olevani väärässä. Sen jälkeen myönnän olevani idiootti. Ja jos en jotain asiaa tiedä niin sanon samantien olevani idiootti.
Ei se oo vaikeeta. Tai sitten idioottina on vaan niin paljon helpompi olla. =)
Kyllä mä voin myöntää että olen väärässä:)