Ei ikä riitä aikuisuutta määrittelemään.
Jos nyt katson näitä tekstejä, niin nekään eivät kerro aikuisuudesta mitään.
Monet tuntuvat kaipaavan pientä ravistelua ja opastusta tullakseen aikuisiksi. Olisihan se kaikkien kannalta parempi, että kyettäisiin olemaan esimerkkinä lapsillemme.
Monet hakevat parisuhdetta kuvitellen sen kasvattavan itsestä aikuisen. Ei se nyt ihan niin mene.
Jos nyt katson näitä tekstejä, niin nekään eivät kerro aikuisuudesta mitään.
Monet tuntuvat kaipaavan pientä ravistelua ja opastusta tullakseen aikuisiksi. Olisihan se kaikkien kannalta parempi, että kyettäisiin olemaan esimerkkinä lapsillemme.
Monet hakevat parisuhdetta kuvitellen sen kasvattavan itsestä aikuisen. Ei se nyt ihan niin mene.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mulla ei ole kiire kasvaa. Henkisesti aikuisilla ihmisillä on tylsää.
Olen henkisesti vanhus.
päättele toisten aikuisuutta tekstien pohjalta tällaisella hupipalstalla
ei rajoita palstaa pysymään missään hupimuotissa vaan pyrkii omalla toiminnallaan edistämään keskusteluja kohti aikuisempia päämääriä.
En koe itseäni aikuiseksi. Joillakin määritelmillä saatan semmoinen olla, tulen itsenäisesti toimeen ja pystyn pitämään elämäni hallinnassa. Mutta tuo "henkinen aikuisuus" kuulostaa liikaa jämähtämiseltä ja sovinnaisuudelta. Ei kiitos.
ihmisten olevan henkisesti aikuisia ennen kuin he ryhtyvät lisääntymään? Millaista heidän lastensa lapsuus muuten on?
kuin naapurin tylsimyksillä.
aikuisuutta määrittelemään, mutta henkinen aikuisuuskaan ei riitä määrittelemään sitä mitä ajat takaa. On vähän eri asia olla kaavojen mukaan elelevä jäykkis kuin vaikkapa vastuuntuntoinen mutta hullutteleva ihminen.
nimenomaan ei elä kaavojen mukaan, vaan uskaltaa olla aikuinen lapsilleen ja sanoa että rakastaa heitä.
Jatkuva seksistä hokeminen ei kerro muusta kuin jämähtämisestä johonkin kehitysvaiheeseen.
vanhemmaksi kuvitellen että se automaattisesti tekee hänestä aikuisen ja vastuullisen.
Toinen kypsyy aiemmin ja toinen ei koskaan.
"Oletko henkisesti aikuinen?"
Ainakin kannan vastuun teoistani joten enköhän pahimman teini-iän ole jo ylittänyt. Teenkö sitten kaikki asiat siten kuten ikäiseltäni ihmiseltä odotetaan, niin joudun vastaaman en.
Tämän päivän yhteiskunta on kovin erilainen kuin vanhempieni sukupolvella ja sekin vaikuttaa meihin. Epävarmuus ja kaiken kertakäyttöisyys ei välttämättä anna yksilöistä kovin tavoitteellista kuvaa kun tavoitteisiin pääseminen ei ole niin itsestään selvää. Parisuhteiden kesto ei ole itsestään selvää. Se että lapsella on molemmat vanhemmat ei ole itsestään selvää. Niin moni asia vaikuttaa kokonaisuuteen, että miten sitä aikuisuutta edes lähtee määrittelemään.
monen kuvitelmissa. Kuvitellaan lasten kasvavan itsekseen kunhan fyysiset tarpeet täytetään.
Lapsen nälkiintynyt katse jää huomiotta.
Aikuinen olen sillä tavalla että kannan vastuun teoistani ja monesta muustakin asiasta. En luista velvollisuuksista, ja asetan lasten hvyinvoinnin aina omani edelle.
Minussa on myös leikkisämpi puoli joka onneksi estää tuon henkisen aikuisuuden tulon.
Henkinen aikuinen kuulostaa mun korvaani samaa kuin pystyyn kuollut kuiva korppu. Toivottavasti en koskaan tule sellaiseksi.
Sä nyt et näytä pääsevän yli sen "lässytä lapselle rakkaudestasi 24/7" ajatuksestasi.
Muista että eri ikäiset lapsetkin kokee noi jutut ihan eri tavalla. Jollekkin 4 vuotiaalle on ihan eri asia mennä höpiseen rakastamisista kuin 17 v pojalle. Kyllä sen tunteen lapsi näkee ilman sanoja jos sitä ylipäätänsä on. Sanat ei riitä korvaan, jos sitä ei oikeasti ole.
Mikään maailmassa ei ole mun mielestä vastenmielisempää kuin ne ihmeelliset feikkauslässytyssonnat mitä jotkut harrastaa julkisilla paikoilla "Äidin oma pikku hanimanipuppeli.. lättyn lättyn.. tuukko äitin tylkkyyn ku äiti niin rakastaa sua.. lättyn lättyn.. oi, ku äitin oma pikku mamiskukkeli on niin taitava ku otatit tanoa ööö..
Mulle tulee aina heti tunne että se varmaan hakkaa sitä lasta kotona, ja sitten pitää hirveän teatterin jossain neuvolan aulassa, että kaikki luulee asioiden olevan todella hyvin.. kun hänhän niiin rakastaa kun sanookin sitä ja lässyttää kaikkea ihmeellistä. Jos joku on noihin törmännyt, niin tietää mistä puhun. Mä menen aina kauemmaksi kun en jaksa kuunnella.
Liika on liikaa tuossakin asiassa. Ei tainnut kukaan sanoa etteikä sitä sanoisi. Kyse oli siitä ettei sitä höpistä koko aikaa.
asia (lässyttäminen)on ärsyttänyt minua. Ärsyttää nyt viellä enemmän kun on omakin mukula(2v).Tyttö on oppinut puhumaan aika paljon ,kun en ole hiljaista sorttia. Mie olen päivät tytyn kans kotona:)Siis jottai hyötyy puhumisestanikin taitaa olla:))
elämä kulkee aikas samoja latuja. Lapsi vetää toista tukasta jos kaveri ei miellytä - aikuinen käskee armeijan valtaamaan naapurivaltion, kun sillä on enempi öljyä. Lapset puolustautuvat liki aina: "Mut ku toikin" ja eikä laumasokeutta aikuisiltakaan puutu. Epistä lapsilla tarkoittaa et mäkin haluun ja aikuisten "Mulla on oikeus" on taasen liian usein "Mä haluun".
Et joo - ihminen voi kaikessa ratinaalisuudessaan olla hyvinkin kypsä, mut tunteiden ottaessa vallan, ei 36 vuotiaalla ja 6 vuotiaalla ole paljon eroa - paitsi tuhovoimassa. Kyse on vaan siitä et mikä ideologia ja aate ne tunteet saa esiin - joskus pelkästään riittää et on oikeassa ja valmis ravistelemaan ja opettamaan.
itsekin ihmettelee miten voi olla niin vanha. Jutut ei meinaa paljoo eroo teinix vuosista. =)
Tosin aikuistunu oon paljon viime aikoina. Ja elämässä valmis ottamaan enemmän vastuuta ja isompia riskejä.
Yhtenä hetkenä vanha ja toisena nuori. Silleen vaihtelee. Esimerkkinä ei voi olla kun lapsi on exällä.
Vaikka tiedän joitain nelikymppisiä, jotka on vielä kakarampia kuin minä:)
Eikös kuitenkin kaikki kukat saisi kukkia, kuka sen määrittelee mikä on aikuisuutta ja mikä ei? Eikö joku ihminen saa olla oma itsensä, "ei-aikuinen" vaikka vanhuuteen asti jos sille tuntuu? Tokihan joskus se tuntuu naurettavalle, että kuinka joku vanhempi ihminen voi tuntua niin lapselliselle, mutta jos se on hänen tapansa elää niin ei se minulta ole pois:) Kaikkien ei ehkä tarvitse mahtua samoihin raameihin..