Täällä kun puhutaan että kuka tekee ensin aloitteen ja mitähä... niin minkä voi tulkita ns. aloitteeksi ja minkä ei?
Onko aloite, jos tulee yliopistolla tunnilla viereen istumaan vaikka muuallakin olisi tilaa, ja alkaa juttelemaan ja hymyilee ja höpisee ja lyöttäytyy seuraan sen jälkeenkin?
Onko aloite, jos sanoo, että "hei kuule mennäänkös kahville?" ja sitten mennään.
Onko aloite, jos tulee kirjastossa juttelemaan ja auttaa etsimään jotain kirjoja ja pyytää kahville?
Vai onko aloitteita vain ne "Käytsä usein täällä" -ravintola-avaukset? Eikö tilavassa ruokalassa vastapäätä istumaan tuleminen ja jalalla koskeminen? Mikä on vahinkoa ja mikä tarkoituksellista? Mikä sattumaa ja mikä hienotunteisesti harkittua?
KERTOKAA.
Onko aloite, jos tulee yliopistolla tunnilla viereen istumaan vaikka muuallakin olisi tilaa, ja alkaa juttelemaan ja hymyilee ja höpisee ja lyöttäytyy seuraan sen jälkeenkin?
Onko aloite, jos sanoo, että "hei kuule mennäänkös kahville?" ja sitten mennään.
Onko aloite, jos tulee kirjastossa juttelemaan ja auttaa etsimään jotain kirjoja ja pyytää kahville?
Vai onko aloitteita vain ne "Käytsä usein täällä" -ravintola-avaukset? Eikö tilavassa ruokalassa vastapäätä istumaan tuleminen ja jalalla koskeminen? Mikä on vahinkoa ja mikä tarkoituksellista? Mikä sattumaa ja mikä hienotunteisesti harkittua?
KERTOKAA.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, hyvä kysymys. Kai sitä jokainen määrittelee itse, mitä pitää aloitteena. Sinänsä hankala juttu, jos se toinen sitten ei pidäkään.
Nuo mainitsemasi tapaukset voitaisiin kai kaikki katsoa aloitteiksi, jos tarkoituksena on toisen "iskeminen". Jos tarkoituksena on vaan saada kavereita/tuttuja ja ystävien kesken kahvitella, niin... ovathan ne siinäkin tapauksessa kai aloitteita, mutta aloitteita kaveruuteen.
Siinä sitä sitten vaaditaankin tilannetajua ja ties mitä mystiikkaa, että ymmärtää, kumpaa toinen tarkoittaa.
tule katiskaani ensi yöksi,,peittelen sinut lampaantaljalla
tuossa sitä aloitetta sulle viherpiipertäjä!
Voihan noi olla aloitteita, mutta toisalta teen tollaista ihan vaan sen takia, että on mukava viettää aikaa hyvän tyypin kanssa. Ja toisaalta...tuollaisia ne mun aloitteetkin on.
mies vetää mulkun lahkeestaan ja sanoo että hyppääs eukko kiinni!!
...tapauksesta. Jos olet katellut jotain ihmistä jo pidempää ja uskot huomaavasi jotain kemiaa teidän välillä niin sitten noi mainitsemasi aloitteet on ihan hyviä. Mua kun on pyytänyt jotkut niin että en muista edes nähneeni niitä kovinkaan usein aikasempaa tai vaihtanut minkäänlaisia katseita. Niille olen kyllä heti vastanut empimättä ettei kahvit kiinnosta. Mun pitää ensin hieman kiinnostua tapauksesta. Baarialoitteet ei käy kuin normaalin ehkä tylsänkin keskustelun aloitukseksi. Niistä harvemmin seuraa yhtään mitään muuta. Muutaman kuukauden katselin miestä joka vihdoin kysyi lähtisinkö ulos jos hän pyytäisi. Sanoin että lähtisin ja nyt on ihan pää sekaisin. Ihana mies :) Sen kanssa tosin oli sitä silmäpeliä jo aika pitkään.
Mut hei! Älä nyt kuitenkaan rupee missään ruokalassa jalalla hiplailemaan. Siinä voi mahdollinen kiinnostus häipyä hyvin äkkiä. Hienotunteisuutta sentään. Nainen haluaa kuitenkin useimmiten tuntea arvostusta juu sii?
Niin ja suoraa puhetta ja rehellisyyttä arvostan todella paljon. Jos huomaan miehen kiemurtelevan epävarmuudessa ja puhuvan kauttarantain niin meitsin hälytyskellot rupee kirkumaan.
No jaa. Kukin määrittelee aloitteen omien käsitystensä mukaan, mutta omat aloitteeni ovat kyllä olleet siitä selkeämmästä päästä. Aloitteina en pidä ripsien räpsyttelyä turvaetäisyydeltä, vaan siihen liittyy mielestäni vahvasti sanallinen vuorovaikutus. Toisin sanoen, olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja mennyt juttelemaan kiinnostavan näköiselle persoonalle. Hetken aikaa juteltuamme, jos toisen vetovoima on ennallaan (tai siis usein moninkertaistunut), annan kyllä selvin sanoin ymmärtää olevani ilahtunut moisesta löydöstä, ja että lentelee perhosia vatsassa. (Kriittisyys ei kyllä katoa vielä tuossakaan vaiheessa.)
Eli suht suoria sanoja kannatan. Tunnilla viereen istuminen ei ole välttämättä aloite, mutta joku saattaa sen sellaiseksi tarkoittaa. Kiusallista tuo on sille, joka istuu tuntemattomien viereen silkkaa ystävällisyyttään ja sosiaalisuuttaan, ja sitten tulee aina väärintulkituksi. Kahvillekin voidaan pyytää vain kaverimielessä.
Sen sijaan "Käytsä täällä usein?" ja "Hukkasin numeroni, antaisitsä mulle omasi?" lienevät vain huonoja vitsejä.
Asioista voi nähdäkseni puhua sellaisina kuin ne ovat. Tietenkään kaikkea ei tarvitse pamauttaa suoraan päin naamaa, jos on vaikka jo valmiiksi suunnitellut tulevaisuuden talon ja oman pienen kennelin siihen pienhuvilan kupeeseen ja seitsemän lasta. Voipi olla, ettei moinen aloite saa kovin innostunutta responssia.
Mutta kun otetaan sitten taas huomioon se, että harvat naiset tekevät aloitteita, lukuunottamatta pientä keimailua ja hymyjen jakamista, niin mikä tahansa voisi kaiketi olla tulkittavissa aloitteeksi. Äh! Sovitaanko mieluiten vaikkapa jokin tunnussana, jolla voi kepeästi ja vaivattomasti tehdä aloitteen? Tai... sitten ei. Mutta pointtini lienee selvä - toisin kuin aloitteet.
(Tuo alku ei muuten tarkoita sitä, että kuluttaisin aikaani bongaillen potentiaalisia seuralaisia. En koskaan etsi ketään, en vain enää tahdo päästää yhtään hienoa tilaisuutta menemään pelkän oman aikaansaamattomuuden vuoksi, joten aloitteiden tekeminen on, öh, "erittäin jees", useimmiten.)