Noh, kertokaas miten päästä exästä yli? Fyysinen ero 1,5 vuotta sitten ja henkinen 4 kuukautta. Exällä uusi mies, mikä tuntuu erittäin pahalta. Arkisin päivät kuluvat normaaleissa merkeissä (vaativassa työssä), mutta iltaisin kun pysähdyn täyttää kaipuu ajatukseni. Tunnen olevani sisältäni niin tyhjä. Työni, ajatukseni ja tulevaisuuden suunnitelmani tuntuvat niin merkityksettömiltä. Olen aika nuorena (26) tehnyt sen virheen, että olen asettanut uran/opiskelun/työn parisuhteeni edelle. Sääli.
Erolle ei ollut suoraa syytä, mutta itse kävin tuolloin läpi erittäin raskasta aikaa. Olen tyypillisen suomalaisen miehen lailla huono puhumaan tunteista, mikä kulminoitui eroon. Kumppanini halusi vuoden verran palata yhteen, mutta en tiedä miksi en sanonut kyllä. Kuultuani hänen uudesta miehestä, olin jo hyvän aikaa pohtinut yhteen palaamista. Myöhästyin kaiketi kuukaudella.
Pitäisikö pyydellä takaisin? Opetella vihaamaan exääni, ettei kaipuu häiritse? En uskalla tavata häntä, koska rikon itseni tapaamalla hänet. Neuvoja?
Erolle ei ollut suoraa syytä, mutta itse kävin tuolloin läpi erittäin raskasta aikaa. Olen tyypillisen suomalaisen miehen lailla huono puhumaan tunteista, mikä kulminoitui eroon. Kumppanini halusi vuoden verran palata yhteen, mutta en tiedä miksi en sanonut kyllä. Kuultuani hänen uudesta miehestä, olin jo hyvän aikaa pohtinut yhteen palaamista. Myöhästyin kaiketi kuukaudella.
Pitäisikö pyydellä takaisin? Opetella vihaamaan exääni, ettei kaipuu häiritse? En uskalla tavata häntä, koska rikon itseni tapaamalla hänet. Neuvoja?
Vastaukset 16
Vanhimmat
itsekkin pohtinut! Meillä se on vaan ollut sillain, että minä olen ollut paluuta ehdottava puoli. Perus suomalainen ukko minäkin, vaikkakin pikkasen sinua vanhempi(36), itse ymmärsin pointin kylläkin heti eron jälkeen, et jotain olis pitänyt tehdä, siis puhua ja pussata!
Taitaa olla vaan sellanen kysymys tämä miten pääsee yli, että siihen ei taida vastausta olla! Jokainen pikkasen eri tavalla pääsee siitä yli, ehkä se uusi kumppani on se mikä saa sen loppumaan, jollain ei kyllä sekään. Se on toi rakkaus niin ihmeellinen asia toi rakkaus, ettei sitä pysty tukehduttaan.
Itse mietin myös tuota sinun puhumaasi vihaamis juttua, mutta onko sekään hyvä!? Olen kuitenkin mielummin hyvissä väleissä.
Itellä on ollut jos jonkinlaista säätöä tässä viimeisien vuosien aikana ja laastareita, puhumattakaan yhdenyön jutuista joita on ollut melkoinen määrä, niin pelkkä ajatuskin siitä, että exällä on joku hoito saa karvat pystyyn!? Miksi näin, vaikka tiedän 100 varmasti, että minulla on niitä ollut 10 kertaa enemmän!?
Mulla nykyisestä tulee ilmeisesti pian exä ja tunnen nyt jo kauhua, kun ajattelen häntä muiden naisten kanssa. Vaikka itse olen valmis lyömään hanskat tiskiin ja lähtemään.
Edellisestäkin exästä oli vaikea päästä yli, luulin aluksi, etten ikinä toivu. Mutta tämän uuden miehen avulla painui vanha unholaan. Mutta tätä keinoa ei jaksa enempää. On vaan kohdattava yksinäiset hetket ja kaipuu. Aika parantaa, pikku hiljaa. Muutama vuosi siihen saattaa mennä.
Tarttepi vain alkaa keskittymään itteensä ja elää terveemmin ja tasapainoisemmin ja antaa fiilisten sit tulla, ku tulevat. Eivät tunteet kuitenkaan tapa. On kai vaan myönnettävä epäonnistumisensa ja lopetettava kohellus.
Kyllä siellä sisuksissa on se joku oma itse, joka haluaisin olla ja josta voisin olla ylpeä. Sitä kohti sit vaan. Kai.
Joku joskus sanonut samaa, että on tulatava ensin itsekseen toimeen ja sit vasta jtn muuta! En kuitenkaan omalla kohdallani usko tuohon. Ei minusta ole olemaan yksi viikonloppuja kotosalla ja miettimään syntyjä syviä...sen verran sosiaalinen ihminen vaan, et kaipaan muita ympärilleni. Ihmisiä on varmaan monenlaisia ja kullakin omanlainen sosiaalinen elämä ja tyyli...
ikinä opetellut olemaan yksin, ihminen voi olla sosiaalinen, vaikka viettääkin yksin aikaa välillä. Oletko muuten sitä tyyppiä ,joka hakee heti seuraavana päivänä seuraavan suhteen ,kun ei uskalla olla yksin ja käydä tunteitaan rehellisesti läpi. Mietipäs sitä ? Pelkäätkö yksinoloa?
on kohdattava rehellisesti ne omat tunteet, eikä peiteltävä niitä,mutta onhan tässä elämässä myös muuta kuin se toinen ihminen. Elämässähän voi tehdä muutakin kuin vaan seurustella. Ota vaan sinkkuudestas kaikki irti ja lähde tutustumaan maailmaan, kehitä itseäsi, omistaudu ihan itsellesi ,niin siinä sivussa tulee sitten se oikea vastaan, pirteää kevättä ja kesää.
No niin, nyt se äijä tuli jätettyä ja se pisti vähän tavaraa sirpaleiksi. Rakastan sitä niin helvetisti kuitenkin. Tulee aika galsa kevät. Katotaan päteekö oma neuvoni/kysymykseni: parantaako aika. Haluaisin vaan, että se mies tulisi luokseni ja sanoisi, että yrittää parantaa tapansa. Mutta ei se pysty siihen kuitenkaan. Ikävä. Itku tulee pian ja sitten alkaa pitkä taival...
Ex:äsi on saanut elämänsä kasattua ja hänellä on uusi kumppani. Jos yhtään kunnioitat häntä niin et ala enää takaisin pyytelemään.
en todellakaan etsi seuraavana päivänä uutta, itseasiasissa muutamaa säätöä lukuunottamatta ei mtn suhdetta ole ollut tämä parin vuoden aikana, enkä edes kaipaa mtn suhdetta!
Miksi ei voisi kertoa tunteistaan exälle, jos on niistä varma.
Minä kerroin ja hänkin kertoi tunteistaan minulle.
Kerroin rehellisesti haluavani hänet takaisin.
Hän kertoi minun olenvan vuoden myöhässä : (
Minusta siinä ei ole mitää väärää kertoa tunteistaan, kun ei niille oikein mitään voi.
Toisen ympäripuhuminen ja manipulointi takaisin on väärin. Toinen parisuhteessa oleva on vastuussa parisuhteestaan ja tekee tiedolla mitä haluaa ja toimii miten haluaa.
Rehellinen tunteiden läpikäynti varmasti helpottoo myös oman elämän eteenpäin menemistä, mihin suuntaan se sitten lähteekkää.
...saa kertoa ja itseasiassa pitääkin kertoa, se nyt vaan ei tuottanut sinun toivomaasi lopputulosta, mutta nyt asia ei ainakaan jää sinua kaivelemaan!
Kuten itsekkin mainitsit, niin todellakaan ei saa alkaa painostamaan ketään mihin toinen ei halua, niitä ikäviä tapauksia on melkoisesti, joissa nainen on ns. pakotettu suhteeseen, moni nainen on kuitenkin sen verran "heikko", että vahvalta mieheltä se onnistuu melko helposti.
Itse olin aivan vastaavassa tilanteessa ja lopputulos oli kuten sinullakin, vaikeeta se on yli päästä, mutta siitä selviää ajan kanssa kyllä.
Nyt kuules nokka vaan kohti uusia seikkailuita, naisia kuten miehiäkin tulee kun linja-autoja vartin välein ja jokaisella pysäkillä on yksi uusi vaimoehdokas :)
Mun mielestä se on väärin exää kohtaan siinä vaiheessa, kun toinen on jatkanut elämäänsä eteenpäin. Omasta mielestäni ei vain ole oikein siinä vaiheessa enää alkaa kertomaan tunteistaan ja kenties hämmentämään toisen elämää. Voihan sillä saada itselleen hetkellistä helpotusta, mutta motiivi on kyllä puhtaan itsekäs.
Oletko kokeillut hypätä EX-än yli?? :)))
Toiset sanovat, että pitäisi kertoa tunteistaan exälle ja toiset ettei pitäisi. Sain juuri eräältä naiselta/ystävältäni viestin, jossa hän sanoi haluavansa vakavampaa suhdetta minun kanssani. Olemme tunteneet jo yli puoli vuotta, mutta valitettavasti hän ei ole lainkaan minun tyyppiä. Viikonloppuna kieltäydyin juuri toisista treffeistä erään tapauksen kanssa, syytä en osaa selittää (amatöörityylillä, eli olemalla vastaamatta asialliseen viestiin). Miksiköhän niin tein, en kaiketi kestänyt "eroa"?
En taida olla vielä valmis, koska kaipuu exään on olemassa. Itsetunto on todellisuudessa ihan nollissa, mikä näkyy normaalin elämän passiivisuutena. Joka kerta kun lähden ravintolaan funtsin, että tapaisinko jonkun (tavoitteellista etsintää kenties), vaikka tiedän ettei etsivä löydä ja baarista ei tapaa ketään.
Sitä vaan miettii "josko" ja vertailee muita ihmisiä exään. Tämä on todella rasittavaa ja itseluottamus pitäis saada kohdalleen.
Mitä tehdä? Yksin en osaa olla? Missä mun kadonnu itseluottamus on?
BTW, toi facebook voitais lopettaa, koska EXän naama pamahtaa näytölle kun googlaa nimen. Vitun tietoyhteiskunta.
Milloin tietää jos etsii liian täydellistä kumppania tai oman etsinnän kriteerit liian korkealla?
Olet saanut vähän ikää, kokemusta ja paaluakin, mutta olet edelleen nuori. Jos olet antanut itsesi lösähtää, kipin kapin salille ja urheiluharrastusten pariin!
Katselet itsellesi sopivan nuoren ja kauniin naisen. Jos olet nuorempana saanut hyvän, vanhempana saat vielä paremman.
Usko minua, minä tiedän tämän asian. Kuvittelin aina että exä on parasta mitä minulle on koskaan sattunut ja murehdin erossa että nyt pitää tyytyä jämiin. Paskanmarjat! Nykyinen naiseni on _paljon_ parempi ja olinkin täysi idiootti kun en eronnut heti kun alkoi siltä tuntua.
Tunnetusti aika parantaa haavat, mutta jos Ex:säsi pyysi sinua vuoden verran takaisin niin jos todella hänestä tykkäisit olisit toiminut sen vuoden aikana.??? Tarkoitan kun nyt joku toinen sitten otti hänet niin myöhästyit...??No ei se niin ole, vaan nyt sinulle tuli se kilpailuvietti ja sinäkin myös haluat hänet....Mutta jos todella olet sitä mieltä, että hän on sinulle se ainoa oikea niin niele ylpeytesi ja kerro se hänelle, et voi mitään menettää. Me ihmiset kun emme ole ajatuksenlukijoita ja tunteet muuttuu, pienessäkin ajassa niin emme voi tietää ellei joku kerro. Mutta jos haluat hänet unohtaa niin aika siinä auttaa ja ystävät, harrastukset ja mahdolliset riennot=))Itselläni oli vähän vastaavanlainen tilanne ja heräsin siihen sitten , kun ex:sästäni oli joku toinenkin kiinnostunut ja niinpä halusinkin hänet takaisin ja sainkin. Mutta jouduin ottamaan riskin ja kertomaan tunteistani suoraan, mikä oli minulle kauhean vaikeaa, mutta se kannatti=)) Toivottavasti kaikki järjestyy.....