Hei!
Mieltä painaa yksi asia. Missä se raja on kuinka vähän seksiä voi olla suhteessa. Meillä on nyt tauko kestänyt jo kolmatta kuukautta. Sitäkin ennen on ollut kuukauden taukoja ja muutaman vuoden määrät ovat vähentyneet (aikaisemmin se ei lukumääristä ollut niin kiinni joskus yksi "hyvä" vastasi pariakymmentä tavallista). Siis jos nyt kornisti numeroina ilmaisee niin viimeiset viisi vuotta on mennyt tahdilla 6-10 kertaa vuodessa.
Itsellä alkaa nyt hiukan kiehua yli. En ole koskaan aikaisemmin suhtautunut niin että rakastelu olisi todellisuudessa jokin tarve. Se oli mielestäni asia joka toimivassa parisuhteessa vain toteutuu. Ja kaikissa suhteissa on oma luonnollinen rytminsä.
Nyt tämä rytmi tuntuu epäluonnolliselta. Siis pysyykö tämä suhde kasassa. Kuinka kauan suhde yleensä kestää jos rakastelu katoaa....
Mieltä painaa yksi asia. Missä se raja on kuinka vähän seksiä voi olla suhteessa. Meillä on nyt tauko kestänyt jo kolmatta kuukautta. Sitäkin ennen on ollut kuukauden taukoja ja muutaman vuoden määrät ovat vähentyneet (aikaisemmin se ei lukumääristä ollut niin kiinni joskus yksi "hyvä" vastasi pariakymmentä tavallista). Siis jos nyt kornisti numeroina ilmaisee niin viimeiset viisi vuotta on mennyt tahdilla 6-10 kertaa vuodessa.
Itsellä alkaa nyt hiukan kiehua yli. En ole koskaan aikaisemmin suhtautunut niin että rakastelu olisi todellisuudessa jokin tarve. Se oli mielestäni asia joka toimivassa parisuhteessa vain toteutuu. Ja kaikissa suhteissa on oma luonnollinen rytminsä.
Nyt tämä rytmi tuntuu epäluonnolliselta. Siis pysyykö tämä suhde kasassa. Kuinka kauan suhde yleensä kestää jos rakastelu katoaa....
Vastaukset 23
Vanhimmat
Se, kuinka kauan suhde kestää riippuu teistä itsestänne.
Teidän pitää keskustella, että miksi seksi on laimennut tai loppunut Onko siihen syynä sairaus, surut ja murheet tms.?
Jos sinulla kiehuu yli, niin keskustele kumppanin kanssa. Netin kautta ei sinule kukaan voi tyhjentävää vastausta antaa, sillä te itse olette oman elämnne erikoisasiantuntijoita.
Nettiin on varmaan helpompi kirjoittaa, kuin keskustella, mutta ihmettelen silti, että mikä siinä voi olla niin vaikeaa, että ei pysty asiaa sen kumppanin kanssa käsittelemään.
Meillä = 15 vuoden aikana =
O !!!
Eikä enää mikään parisuhde.
Voihan se toimia noinkin. Yleensä vaan toinen on toista tyytymättömämpi, ja harhailee sitten jossain muualla tyydytystään etsimässä. Enemmän tai vähemmän salaa.
Suhde on ? Sisarukset? Ei ainakaan avioliitto. Ja jos on nimellinen av, miksi olet siinä?
Se voi olla suhde, joka on heille sopiva. Ilmisesti onkin, sillä kai se olisi päättynyt jo kauan sitten, jos ei olisi mitään yhdessä pitävää asiaa.
Joku voi haluta kiksauttaa kolmasti päivässä ja joku harvemmin. Naapurista ja ystävistä ei kaanta seksiasiossa ottaa mallia tai pyrkiä samaan - se on niin henkilökohtainen ja intiimi asia, että mikä sopii yhdelle ei käy toiselle.
Mahdetaanko nyt ottaa liikaa mallia pornoleffoista ja kuvitella, että se touhu, mitä siellä on, niin on iha normaalia?
Ei tossa seksileffasta ole mallia otettu.
Pikemmin joku kaveruussuhde. Ei normaalia avioliitolle.
Mikä on normaalia ja kuka määrittelee normaalin?
Montako kertaa pitää kiksauttaa viikossa, että voi pitää itseään onnellisessa parisuhteessa olevana tai mikä on se määrä, jonka alle mentäessä pitää hakea eroa?
Älkää aikuiset ihmiset vitisikö naurattaa!!
Nolla panoa = ei seksiä lainkaan = ei normaalia.
Puhdas kaverisuhde se on sitten. Ihan kun suhde äitiis.
Turha sitä on kiemurrella, ettei normisuhteessa muka olis seksiä. On siinä.
LOL, itsellesi.
Niin, mutta kuinka monta kertaa viikossa tai vuodessa on raja, että suhdetta voidaan pitää onnellisena ja mikä on alaraja, jolloin pitää harkita eroa.
Nolla ei ole raja, koska se on suhde äitiin tai kaverisuhde...
Suhteessa on seksiä, mutta kuinka paljon on normiseksi?
LOL
molemmat ovat tyytyväisiä sen laatuun ja määrään.
Jos toinen ei ole/juoksee vieraissa, on syytä epäillä laadun ja määrän riittämättömyyttä.
Jos seksiä ei siis ole lainkaan, suhde on edelleenkin kaverisuhde, kuin äitiin.
sen kauempaa en ilman seksiä suostuisi parisuhteessa elämään.
Huomatkaa, ettei toisen tyydyttäminen vaadi mitään yhdyntää vaan kaikenlainen muu toisen hyväileminen on puhtaasti halusta auttaa puolisoa tuntemaan olonsa hyväksi. Jos tätä halua ei siis ole, GOOD BYE.
Sun pitää keskustella puolisosi kanssa asiasta, eikä netissä kysellä tai yksinään pähkäillä jostain helvetin "kipurajasta"!
Ilmeisesti olet mies, sillä uskoisin naisen ottavan asian puheeksi puolisonsa kanssa. Miehet vain jurottavat, kyräilevät ja ihmettelevät. Muutenkin suu saadaan auki kaikenmaailman rivouksia suoltamaan, mutta ihan oikeita asioita ei saada sanottua.
Seksin liäsksi tarvitaan myös henkistä läheisyyttä - monen halut lopahtaa siihen, että seksi parisuhteessakin on tai pitäisi olla kuin kopiota halvasta pornofilmistä.
Kai siihen joku syy on. Vai onko puolisollasi toinen?
Läheisyys,lämpö.. Ne pienetkin (isommista puhumattakaan !!) Hellyyden osoitukset tuovat toisen lähelle, mitä kerrot puolisollesi ja mitä et? Ja miten kerrot (vihais. et ole tehnyt sitä ja tätä,,jne. Vai kulta kiva kun teit,,vaikka ruokaa,,Kun tulen väsyneenä töistä.)Koska sanoit että rakastat häntä!!
Hellyys on molemminpuolista.
Tai sitten jos nuo ovat ok.
Puolisosi on vain "KYLMÄ" .
ainoastaan ruumishuoneella.
Seksin puuttuminen ei ole vain toisen ihmisen vika, koskaan. Molemmat siinä on tyrineet asiansa.
ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ei sitä väkisin saa väännettyy, kun haluja ei oo. Mies vielä vähemmän ku nainen.
On se miehelläkin kädet ja suu, joilla voi kyllä halutessaan naisenkin tyydyttää, vaikkei heppi helahtais edes hievahdusta.
Kaikki on kiinni vain siitä, onko halua tehdä toiselle hyvä olo vai ei.
juur sano, kun ei kiinnosta....siinä se syy
Tuli sieltä muutama asiallinenkin kommentti.
Mutta hei oikeasti. Ne jotka ovat käyneet tämän läpi. Voisitteko vastata kysymykseen. Siis jos haluaisin parisuhde neuvoja kysyisin niitä terapeutilta. Täältä haluan vain sen tiedon mikä on ollut kenenkäkin raja. Kuinka kauan selibaattia voi kestää.
Siis teille jotka lähdette arvailemaan meidän parisuhteesta jotain. Teille ei siis ole mitään sanottavaa. Minä tiedän syyt ja jossain määrin tiedän myös keinoja päästä eteenpäin. Mutta täällä saa tyypillisesti niin asiattomia kommentteja jos lähtee selittämään tarkemmin henkilökohtaisuuksia. Ei kiitos!
Hei, hei---sun pitää keskustella siitä parnerisi kanssa. Jos tilanne vituttaa, niin miksi kysyt sitä netistä? Etkö saa suutas auki ja pysty kysymään kumppaniltasi, että missä mättää - käytkö vieraissa, onko rakkaus laantunut, oletko sairas, onko minussa jotain vastenmielistä..?
Aikuinen ihminen toimisi juuri niin! Jos seksiä kaipaa, niin siitä pitää myös uskaltaa keskustella muuallakin kuin netissä ananyyminä.
Tää kuuluu vähän samaan sarjaan, kuin ne pikkupimatsujen kysymykset, että voinko olla raskaana?
Ja sitten kantapäät yhteen.
ihan kauheelta!?! Viikon taukokin jo alkaa ahdistaa.
Raamattukin sanoo näin:
1. Kor. 7:5
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.
Kestäähän se suhde kasassa, jos ei kumpikaan lähde kävelemään. Eri asia on se, onko kumpikaan tyytyväinen.
Meillä on nyt "tauko" kestänyt monta vuotta. Varmaan 5 tai 6. Sitä ennenkin oli jo kovasti ongelmia. Ei vaan sytytä. Asiasta ollaan keskusteltu. Yritettiin käydä ammattiauttajalla, mutta heikoin tuloksin. Ei vaan sytytä. Itseä lähinnä ahdistaa miehen lähentely-yritykset. Pelkkä käden tunteminen yöllä oman vatsan päällä ahdistaa. Ei olla suudeltukaan moneen vuoteen kunnolla. Joku väkisin väännetty pusu on vaihdettu pariin kertaan.
Muuten ei suhteessa ole mitään ongelmia. Ei riidellä, ei tapella. Kouluikäinen lapsikin on. Kulissit on kunnossa.
Vajaa vuosi sitten keskusteltiin vakavammin siitä, mikä mättää. Ei oikein saatu selvyyttä, mutta oltiin kumpikin sitä mieltä että ei ole hyvä. Ja taas yritettiin elvyttää. Tuloksetta. Tilanne on täsmälleen sama edelleen. Ollaan kuin kämppikset. Sisko ja veli. Tärkeitä toisillemme, mutta ei olla aviopari. Vuosi sitten jo puhuttiin siitä, että olisi helpompaa vaan erota mutta sisu ei ole antanut periksi. Olisi helpompaa, jos jompi kumpi olisi täyspaska. Vaan kun ei ole.
Itse olen eroa kypsytellyt mielessä jo useamman vuoden saamatta kuitenkaan tehtyä asialle yhtään mitään. Harmittaa ihan vietävästi, koska tuntuu että elämä valuu hukkaan sillä aikaa kun en ole niin onnellinen kuin voisin olla. Säälittävää eikö.
Miehen ajatuksista en tiedä. Eiköhän asia nouse taas keskustelun aiheeksi piankin. Itse olisin jo valmis luovuttamaan. En edes halua mitään yhteisestä omaisuudesta. Haluaisin vain oman vapauteni.
Oma neuvoni on alkuperäiselle kysyjälle. Mieti oletko tyytyväinen. Jos et ole, tee asialle jotain. Vaikka helppohan se on neuvoja huutaa.. toteuttaminen on paljon vaikeampaa..
on pahassa kriisissä silloin kun seksi "katoaa". Keskinäinen vuorovaikutus, avoimuus, into ja ilo ovat mielestäni suhteen abcd. Silloin, kun asioista ei puhuta tai jos puhutaan, muttei kuunnella ja yritä ratkaista ongelmia molempia tyydyttäväksi - suhde kuolee.
Tuossa luin noita muita vastauksia: niissä pyydettiin puhumaan. Mielestäni on kuitenkin aivan turha alkaa puhua siitä, ettei seksiä ole/tai sitä on liian harvoin. Teidän pitäisi puhua toisillenne molemmat omista toiveistanne ja tehdä tilastoa siitä mihin olette suhteessa tyytyväisiä, mihin ette ja mikä on ratkaisuehdotuksenne sekä toisen että omiin ongelmiin. Sekä MIKSI olette suhteessa? Nautitteko siitä ja millä tavalla? Mitä tapahtuisi, milta tuntuisi, jos eroaisitte?
Hiljattain kuulin psykologin sanovan, että hänen luokseen tulleista seksiongelmista kärsivistä pareista vain hyvin pienellä osalla on oikeasti seksiongelma, noin 20%:lla. Ja lopuilla 80%:lla on eritasoisia vuorovaikutusongelmia. Hän ihmettelikin sitä miten HYVIN ihmisillä menee vuosiakin, vaikka heillä ei ole alkeellisiakaan ihmissuhdetaitoja. Hän on myös joidenkin pahoista vuorovaikutusongelmista kärsivien parien kanssa pohtinut, onko mitään mieltä edes yrittää saada suhdetta toimimaan. Ihmiset helposti kuvittelevat, että psykologi ratkaisee heidän ongelmansa, mutta todellisuudessa heidän itse pitäisi ratkaista ne psykologin avulla.