ihminen, jota on fyysisesti ja/tai henkisesti pahoinpidelty lapsena, hakeutuu suhteisiin joissa tämä pahoinpitely toistuu? Hän tuntee olonsa kotoisaksi tällaisissa suhteissa.
Uskotko, että...
kysyy:
17468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
että näin asia juuri on. Häiriintynyt lapsuus -> häiriintynyt aikuisuus.
Toki tilanne korjaantuu, jos henkilö on kyllin älykäs hakeakseen asiantuntija-apua ja käy läpi lapsuuden kipupisteet.
ei ilmeisesti useinkaan koeta omalla kohdalla tarpeelliseksi - kunhan nitkutellaan elämässä eteenpäin ja näytetään ns. normaalilta?
On lyöty mäsäksi on vaikea uskoa, että "ansaitsisi parempaa", kuin kohtelu mitä on lapsena saanut.Silloin kierre jatkuu myös myöhemmässä elämän vaiheessa.
Mutta jos "tiedostaa"(itsetunnon rippeitä on jäljellä tai ns. tulee uskoon! Tuntee tulevansa rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään rikkonaisenakin!!) tulleensa väärin kohdelluksi lapsena ja hakee apua.
Itselläni itsetunto ja oma minäkuva eheytyi, pitkän prosessin tuloksena, joka sai alkunsa siitä, kun tulin uskoon.
Koin,että minua rakastetaan minuna itsenäni ja, että olen "ainutlaatuinen" juuri sinä ihmisenä mikä olen, "vajavaisena". En täytä (enkä edes halua!!)Kaikkien(läheiset. tms) minulle asettamia "vaatimuksia" jos ne ovat minulle haitallisia.
Säröjä minussa on edelleen ja joskus joku onnistuu satuttamaan vieläkin,yleensä se ketä eniten rakastan,mutta otan asian esille ja kerron, että tämä ei tuntunut hyvältä,koin asian näin. Oliko se tarkoituksesi!
Jokaisella pitäisi olla hyvä ja itseä tyydyttävä elämä "alkuolosuhteista" riippumatta. Älä tyydy huonoon etsi parasta!! Ja apua saa jos vain etsii.
ole onnellinen normaaleissa suhteissa,niistä puuttuu tunne,ja kaikki himo..vaan haluaa aina huonon ja väkivaltasen miehen?? Mitens tää muutetaan??
Hyväuskoinen, naiivi, tunteikas ja tiettyä turvallisuuden tunnetta hakeva ihminen joutuu näihin tilanteisiin ja suhteisiin. Pikemminkin se kuka on lapsena moisia juttuja kokenut, saattaa pahassa lykyssä vinksahtaa lopullisesti ellei häntä ole kukaan auttamassa irti siitä kuviosta, tukemassa ja ohjaamassa ja selittämässä asioita. Tai sitten lapsena paljon nähnyt ja kokenut saattaa sulkeutua tietyssä määrin kokonaan, jottei halua koko parisuhdetta. Vaan näissäkin kuvioissa mun mielestä määrää paljon aikuisen antama malli. Jos sitä touhua jää katselemaan niin tottakai se luo negatiivisen pohjan lapsen kasvulle vaan jos siitä nyppää itsensä irti niin siinähän oppivat tenavatkin elämästä muutamia pieniäsuuria totuuksia.
Tuo juttu on tietynlainen luonnekysymys mun mielestä. Toisaalta heikkous siinä mielessä jos ei tajua, että tietyt asiat johtavat mikä mihinkin.. Vaan elämästä oppii, että se hyvä puoli siinä on JOS vaan osaa nähdä ja osaa mennä eteenpäin :)
mielestäsi a) vinksahtaa lopullisesti tai b) pidättäytyy parisuhteista kokonaan ennemmin kuin hakeutuu hakattavaksi?
tempperamenteista ja luonteista,esim. samassa väkivaltaisessa perheessä on kolme lasta, isä käytää kahta tytärtään sex hyväksi,ja kolmaslapsi poika joka ei kärsi siitä. Vaikka tytöt kärsivät eniten,saattaa poika seota jo täysin nuorena, sulkeutua ja erakoitua,tai kenestä vaan voi tulla itsetuhonen, ja murhata itsensä,ja jollekkin saattaa kaikes huolimatta tulla aivan kunnollinen itsetunto ja ote elämään, taikka mitä vaan,se on riippuvaista tempperamenteistä,personista.
Luulen että näissä suhteissa kumpikin osapuoli ainakin alitajuisesti hakee toisesta tiettyjä merkkejä tai ominaisuuksia, jotka lisäävät väkivallan todennäköisyyttä mahdollisessa suhteessa.
Esimerkiksi nainen saattaa mieltää "miehekkäiksi" tietyt häiriintyneet toimintamallit tai aggressiivisen, epätasapainoisen luonteen. Tai kokea miehessä "suloiseksi" elämänhallinnan puutteesta kertovat piirteet.
Väkivaltaan taipuvainen mies taas saattaa viehättyä "hauraisiin" naisiin, aina parempi jos näiden tukiverkko on huono.
Mies, jolla on toistuvasti fyysisesti pahoinpidellyn rooli on luultavasti aika syrjäytyneessä viiteryhmässä kaikkiaankin.
Satunnaisesti kuka tahansa voi joutua uhriksi väkivaltaiseen suhteeseen, mies tai nainen. Esimerkiksi äkillinen psyykkisen terveyden muutos tai jokin kriisi voi nostaa aiemmin normaalisti toimineessa kumppanissa esiin väkivaltaisia piirteitä. Mutta jos on useita suhteita, joissa kaava toistuu, niin ihmisen kannattaa mietiä miksi on tilanteisiin päätynyt.
J
pahoinpidelty mielestäsi kumppanissa enemmän hauiksen ympärysmitasta kuin henkisestä habasta, koska kokee elämän "henkiinjäämistaisteluna"?
Ennemminkin siihen, että on toistetaan sitä kodin mallia: nainen toimii kutenn äitinsä toimii ja etsii miehiä, joissa on isän (tai äidin kumppanien) piirteitä.
Samaahan tekee monesti ns hyvän kodin lapsi: hankitaan ammatti, mennään töihin, pariudutaan, kartutetaan varallisuutta, matkustellaan jne. Se vain tuntuu normaalimmalta eikä ympäristö oikein huomaakaan että siinähän toistetaan opittua mallia.
Kun saatu malli on vahingollinen, sen kopioimisen huomaa ja aletaankin puhua ylisukupolvisesti syrjäytymisestä.
Eli en usko että nainen sen kummemmin painottaa selviytymistaistelua taustastaan huolimatta, hän ei vain koe valitsevansa erilaisten miesten välillä koska hänelle vain ne tutunoloiset ovat miehiä.
Miehissä osa saattaa valittaa kun "kaikki naiset"ovat persaukisia rahankärttäjäelättejä. Kokemuksen taustalla saattaa olla, että mies kokee olonsa miehekkääksi vain jos on taloudellisesti vakaammalla tolalla kuin nainen. Eli hän haluaa naisen jota voi pönkittää mutta samalla ei pidä tuosta ominaisuudesta.
Naisissa osa on aina rähisijän kainalossa. Asiallinen mies ei ole siitä omasta maailmasta.
ite tulen väkivaltasesta perheestä,ja todellakin en osaa elää ilman kamaluutta elämä on jonkinlaista henkiinjäämis taistelua..ja on ollut aina.., ajan jaksoilla kun on helpompaa lamaannun ja masennun täysin..nykyisinkin olen jotenkin onneton kiltin miehen kanssa..
Ei kai tuokaan ole mikään automaattinen juttu, vaan kuten kaikissa muissakin asioissa, niin myös tässä on monenlaisia variaatioita.
Niitä on niin paljon että mä katsoisin asiaa luonteen puolelta.
Naiset jotka tykkäävät että miehet ovat perheen päänä ts. alistussuhde, joutuvat suurimpaan vaaraan. On suuri mahdollisuus, että juuri alistuvaa naista etsivä mies on vinksahtanut luonteeltaan tai ainakin vinksahtaa enemmän kun huomaa että hänellä on valta tehdä mitä vaan, ja toinen tottelee. Noiden yhdistelmästä sitten voi tulla vaikka mitä.
myöskään sukupuolten asema ei liene noin automaattisesti lukittavissa. Vai puhuiko nyt empirismi?
Kyllä se menee toistekkin päin niin. Töissä olen nähnyt kumpaakin sakkia, ja muutamista alistujista tiedän että ovat ns. hyvästä kodista, kuten myös muutamasta luonnehäiriöisestä.
Ei se koti ja lapsuus nyt ihan niin paljoa vaikuta kuin aina väitetään. Luin joskus jostain, että oikeasti niin pahan lapsuuden kokeneita, että se tosiaan vaikuttaa traumoja-aiheuttavana, on yllättävän vähän. Monet on niitä, jotka itkevät epäreiluutta kun oli kotiintuloajat eikä muutenkaan saanut aina kaikkea mitä halus. He eivät myöskään kykene ymmärtään, että virheitäkin/vääryyksiäkin sattuu mutta ne nyt kannattaa unohtaa.
Oma luonne, halut ja himot määrää enemmän.
tunnistamaan luonnehäiriöisen?
Miksi lapsena koetut virheet ja vääryydet pitäisi unohtaa? Olisiko fiksumpaa kuitenkin käsitellä ne asiantuntijoiden kanssa?
>alistuvaa naista etsivä mies on vinksahtanut luonteeltaan
Onko alistavaa miestä etsivä nainen terve?
Ehkä se nainen on ns läheisriippuvainen.