Ystävyyssuhteet

Suurin osa ystävyyssuhteistani syntyi teini-ikäisenä, joten jos ne edelleenkin ovat voimissaan, niin niitä voitaneen jo pitää pitkäikäisinä.

Intistä ja opiskeluajoilta on muutama ystäväksi luokittelemani ihminen, samoin pari alun alkaen jonkun ystäväni ystävää. Lisäksi muutama sukulainen. Loput ovat sitten enempi tuttuja, joiden kanssa on hauskaa viettää aikaa, mutta en minä heille menisi syvimmistä tunteistani avautumaan.

Summa summarum: Aikuisiällä on äärettömän vaikeaa luoda ystävyyssuhteita, vaikka tuttuja on maailma pullollaan.

"unohtunut" ajan myötä. Opiskelun parista (kansal.op.) löysin viimeiksi yhden "ystäväksi" tituleerattavan. ( Kavereita useampikin.)

Töistä löysin yhden. Uusi paikka. Niitä löytyy sieltä missä on ihmisiä, kun vain ava suunsa "" oikealla"" hetkellä ja kemiat pelaa.

monenlaisia.
Osa on lapsuudentuttuja, osa on tuttuja armeija-ajoilta, osa kouluaikaisia ja sitten tietenkin työkavereita, niin ja osaan on tutustunut tuttujen kautta.

Niitä on pitkäaikaisia kaveruussuhteita ja sitten on lyhempiäkin.

Itse olen aikas jäävi arvioimaan itseäni ystävänä, mutta todella hyvien ystävien eteen olen valmis tekemään paljonkin.

Kaikki on saaneet alkunsa lapsuudessa tai nuoruudessa. Vanhimmat suhteet on kestäneet nyt jo 23v. Toiseksi vanhin 21v. Sitten pari nuoruusiässä saatua ois nekin jotain 11-12 vuoden pituisia jo tällä hetkellä. Uusin ystäväksi luokiteltava henkilö ois entinen mieheni, jonka oon hänetkin nyt tuntenut yli seitsemän vuotta.

En osaa sanoa, onks mun ystävyyssuhteet enemmän pitkä- vai lyhytikäisiä, koska melkein samanverran kuin on noita monivuotisempia suhteita, on myös niitä melko nopeesti katkenneita kaverisuhteita, jotka eivät ole edes syventyneet koskaan ystävyydeksi tai jos ovatkin, niin eivät ole kestäneet aikaa ja etäisyyttä. Aikuisiällä en oo kyl saanut yhtään uusia ystäviä.

Ystävänä oon luotettava ja reilu silloin jos mullekin ollaan sellaisia, mutta myös joskus aika itsekäs.

ja kuolee. Ystävyys pysyy.