Nyt se on ohi,virallinen ero.Itse hain,miehen petturuuden vuoksi!Anteeksi kyllä annoin,mutta yhteinen polku päättyi siihen,muistan liiankin tarkkaan päivän jopa kellon ajan,kun näytin miehelle ovea!11.06.08 klo 21.30.En voi muuta sanoa,saatana kun tekee vieläkin kipeetä,en ole lakannut rakastamasta häntä vieläkään.Hällä on naiset vaihtuneet jo moneen kertaan.mutta hän käy täällä mun tykönä noin 2-3kertaa kk kattomassa onko mulla kaikki hyvin(mulla tunne että vahtii,onko mulla jo uusi)!Tulijoita kyllä olisi,mutta yksin kertaisesti en voi olla vielä kenenkään kanssa,olen jo monen miehen mielen pahoittanut,kun en vaan voi olla heidän naisensa.Nytkin heti aamusta hän tuli pistäytymään mun tykö,täällä on vielä joitain hänen tavaroitaan ja vaatteitaa.Itse eron otin ja itse erontuskani kannan,onko mulla paljonkin kohtalotovereita,kertokaa kuinka olette jaksaneet ja sevinneet(uuteen ihmis-suhteeseen).Esitän(kovaa)mutta sydän itkee aina sen jälkeen kun vaan näemmekin toisiamme)TÄÄ ON HIRVEETÄ!!!!
Sattuu,ja kovasti.
ITSEPÄINEN ÄÄLIÖ!
222381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
tee loppu tuosta sinun luona ravaamisesta, sano että ottaa nyt kaikki tavaransa sa sitten ei ole enään mitää asiaa asuntoosi.
Itse erosin vaimostani pari vuotta sitten ja lapset jäi luokseni. Äiti hakee, tuo ja vie, monta kertaa päivässä pihassani. Sitten loppui kun uhkasin järjestää lasten tapaamiset toisin ja hänelle lähestymiskielto. Mikä ero se on jos toinen pyörii koko ajan nurkissa, itse en halua nähdäkään, just
puhelimessa jonkun asian hoitaa. Ala elämään omaa uutta elämää ja tee exäsi ravaamisesta loppu.
Aurinkoista kevättä sinulle.
Ketä kutsut itsepäiseksi ääliöksi, itseäs vai miestä? Mielestäni se olet se sinä ja piinaat itseäs ihan turhaan. Elämä on lyhyt joku päivä todellakin sen ymmärrät. Jos häntä vielä rakastat niin miksi et ota takaisin ja yritä vielä ihan kunnolla. On helppoa suuttua kun toinen on muualla ollut mutta jos ajattelet niin oliko se teillä asiat nyt ihan ok yhdessä jos oli niin eihän hän olisi muualle katsellut, en sano että se on oikein mutta..ihmiset tekee virheitä. Hänkin ilmeisesti välittää sinusta niin anna siihen mahdollisuus hyvänen aika. Anna anteeksi, se on maailman vaikein asia ja sit unohda koko juttu ja eteenpäin rohkeesti. Myönnä omat vikas ja ehkä teit sen ero päätöksen vähän kiireessä ja vihassa? Mutta jos todellakin haluat hänestä eroon niin lähestymis kielto, ei kontaktia jos on lapsia niin hoida se juttu kuin olis business ja se siitä, mutta mulle tulee mieleen että olisit aika suru jos se ei enää tulis luokses? No jomminkummin sun täytyy yrittää mennä sinne tai tänne et voi elää tommosessa limbossa, on susta kiinni, sano mitä todellakin haluut, ei hän voi lukea sun ajatuksia. No tsemppii vaan!!
Onko sulla lukihäiriö,vai kuullun ymmärtäminen?????Nimimerkki tarkoittaa sitä että,kirjoittaja tarkoittaa ITSEÄÄN!!!Itsepäiseksi ääliöksi.Tuliko sulle se nyt varmasti selväksi,ei sun tartte siellä rääpiä jos et ymmärrä,niin älä myös kirjoita ja puutu asiaan,osoita että sinäkin joskus ymmärrät jotain,sieppas niin toi sun pöljyytes,että ihan pimahdin.Anteeksi anna,mua nosta kanna,vie perille!!!
Ohho eipä oo ihme että kundi lähti, hullujen huoneeltako olet karannu??
Taidettiin kyllä olla eri sairaaloissa,minä olin sydänteholla 3pv koneissa.Sydän petti,kun sain tietää miehen tekoset.Kundi ei kyllä lähtenyt vaan MINÄ hänet laitoin ulkoruokintaan.Pysy sinä vaan siellä suljetulla,sinne olet näköjään omiaan,taitaa sulla olla vielä hoito kesken,muista nyt vaan ottaa ne nappis kiltisti.Minä en todellakaan aiheuttanut hälle mitään ,mikä olisi edes vaikuttanut siihen"harharetkeen".meillä oli kaikki OK,mutta 10kk taistelin hengestäni,ja tässä vielä olen toisten kiusana mutta myös ilona!Mietippä itse jos sun sydän särjetään totaalisesti,sinä varmaan vaan naureskelisit siellä suljetullasi ja opettele ymmärtämään edes jotain,ihmisten tunteista,äläkä ole irvimässä,kun et tunnu mitään ymmärtävän,niin pidä pääsi kiinni!!!
Huh huh hullu akka, ei ole ihme että mies lähti kun olet noin häijy!!! Se tulee varmaankin stekkaamaan et ooksä nyt valitettavasti vielä elossa.
Älä välitä noista sairaista kommenteista.Tuli mieleeni vaan että tämäkin kirjoittaja jakaa itseään toisten miehille,siksi hyppii seinille ja silmille,ennenvanhaahan sanottiin "että ennen maa halkee,kun huora häpee".Voimia ja jaksamista,kyllä se aurinko vielä meille paistaa!!Ps.Eikö tää tosiaankaan ymmärrä kirjoiyettua tekstiä????Voi sua hullu häijy AKKA,se taidat olla sinä joka toisia haukut,ei tollainen teksti ole viisaan päästä!!!!
Huh huh kylläpä sitä nyt riehutaan ja ollaan häijynä, ei ne miehet häijyistä akoista tykkää!!
Eiksua oo kukaan huolinut,edes patjapussikseen,mut huudat ja raakut kun korppi koko ajan toisten asioissa:Kerroppa kuinka fiksu olet,kun toi sun kielenkäyttös on niin rahvaanomaista ja viittaisi sinne alempaan sosiaaliseen tasoon!!Kysyn ihan mielenkiinnosta,kun harvemmin olen moista käytöstä tavannut.
Huh huh taas yksi otti nokkiinsa, hui hui
tilanteessa myös vuosia...Mutta nyt annan luvan itselleni elämän jatkua (ja todella Toivon, että näin myös tapahtuu, koska yrityksiä on ollut myös minulla aikaisemmin ja pirun huonolle menestyksellä...)Pitkään se vei, mutta nyt sydän haluaa jatkaa eteenpäin...
Onko Teillä yhteisiä lapsia?
Aurinkoista kevättä!
Moi,
Aika sama tilanne heinäkuun lopusta asti ollu.. Tosin mua petettiin ja jätettiin. Tulin tänne just hoitamaan lapsia meiän entiseen yhteiseen kotiin.. Onhan tää paljon helpottanu, mut vittu en jaksa enään. Lasten takia ois kiva ku ois voimia vielä, mut ei. :_(
Hienoa kielenkäyttöä äidiltä!!
Omasta erostani,nyt viitisen vuotta..Sain tietää mieheni petturuudesta juuri 20v. häämatkamme jälkeen.Hänellä uusi suhde jo tuolloin ollut jonkun aikaa.Tuntui että pohja putosi elämältä.Kaikki negatiiviset tunteet saivat vallan..vihasta katkeruuteen..Puolitoista vuotta tein töitä omien tuntemusteni kanssa,onneksi hyviä sydänystäviä joiden kanssa keskustelut kultaakin kalliimpia..Nyt ei vihaa, ei katkeruutta ex:ni kohtaan..Ja uusi ihana suhde kestänyt puolitoista vuotta ja kosittukin on, mutta nyt ei enää kiire minnekkään.
Kyllähän se aika parantaa, mutta pitkästä, jopa useiden vuosien tähtäimestä puhuminen ei auta päivittäistä tuskaa kärsivää ihmistä.
Viiden vuoden takaista eroaan muistelevat eivät kykene palauttamaan mieleensä akuutin kriisin kivulloisuutta!
Nuo keskinäiset tapaamisenne tuntuvat sirottelevan suolaa tulehtuneisiin haavoihisi. Sinulla on lupa rakastaa miestä(si) edelleen, mutta samalla tuntea vihaa sitä kohtaan, mitä hän sinulle ehti tehdä.
Aika erikoinen toimintamalli tuo tarkastuskäyntien tekeminen, varsinkin jos teillä ei ole yhteisiä lapsia. Saatat olla oikeassa: sinua vahditaan, ja samalla pidetään yllä tunnesidettä välillänne. Kyllähän tuollainen elämä kuluttaa sinua aivan liikaa, minkä näytät itsekin myöntävän.
Niin kauan kun ex-mies roikuskelee elämässäsi, et saa tunteitasi järjestykseen uuden suhteen varalle. Enkä usko, että juuri nyt olisit parhaimmillasi uutta suhdetta aloittamaankaan, koska henkisesti olet varmaan tosi väsynyt. Pystyisitkö treffeillä puhumaankaan muusta kuin exästäsi ja hänen tempauksistaan?
vaan "ovia avoimina", jos vaikka uusi suhde ei luonnukaan...Kattelee siihen malliin entistään, että "tostapa otan vielä hyvän akan ittelleni, on varmaan nyt varuillaan, kun sai jo näpeilleen. Pitäisi minua kuin kukkaa kämmenellään ja suutelisi maata jalkojeni alla".
MIKSI päästät exän tarkastuskäynnille 2-3 kertaa kuukaudessa? Näytit miehelle ovea 11.06.08 klo 21.30 - tässä on ollut aikaa ihan riittämiin keräillä kimpsut ja kampsut pois nurkistasi!
Epäilen nyt, että kärsit itseaiheutetusta pitkitetystä erosta. Sinun täytyisi nyt olla yksin tai ystävien parissa - nuuhkimassa uusia tuulia maailmalla. Kun olet ollut tapaamatta exää esim. puolikin vuotta, niin alkaa varmasti helpottaa. Vuoden, parin päästä voit vaikka taas tavatakin.
Tuo edellinen toimi ainakin omalla kohdallani - tosin siitä on jo aikaa... Erosin silloin poikaystävästäni ystävänä. Sovimme viimein, ettemme tapaa ainakaan vuoteen, koska minun oli jotenkin todella ahdistavaa tavata häntä (sattuneista syistä). Tuo vuosi vierähti kahdeksi - ja sen jälkeen olemmekin nähneet säännöllisen epäsäännöllisesti reilun 30v ajan :).
voi pikkuisen liioitella, mutta ei noin paljon... siis EI reilun 30 vuoden ajan vaan reilun 20v....
Se on varmaan helpommin sanottu kun tehty.Kuinkahan monta kertaa olen hälle sanonut että pysyis siellä sen naisen luona,kenen kanssa nyt milloinkin porukoittee,mutta ei se mee perille!!Hän keksii mitä ihmeelisempiä syitä tulla tänne tutkailemaan,mun mielestä se ei ole enää tervettä jouhuu.Olen pyytänyt jättämään mut rauhaan että minäkin voin aloittaa elämäni"puhtaalta"pöydältä,mulla menee aina 2pv,kun saan taas oman mieleni tasapainoon,mun poika muuttaa kohta asuun takas tänne,silloin ei varmaan uskalla tulla urkuilemaan mua,koska poikani on sanonut että sen jälkeen se ei tunne meilikuvaansakaan,kun on saanut samaa mitä mulle teki henkisesti ja ruumiillisesti.Ps:meillä ei onneksi ole yhteisiä lapsia,luojan kiitos!!!!!
se mies käy teillä, jos teillä ei oo yhteisiä lapsia? Oletko masokisti, vai? Mitä asiaa miehellä on sun luo ja sä vielä päästät sisälle, vai onko sillä kenties oma avain?!
En todellakaan ymmärrä.
Varoitus sille pojallesi: älä ala väkivaltaiseksi, se kostautuu teille molemmille. Puheistasi päätellen olet saanut "turpaasi" siltä mieheltä, älkää maksako samalla mitalla, vaan pyri eroon tuollaisesta kaikin keinoin. Turvaudu lakiin, ellei muu auta.
Ei se tunnu sanomalla menevän perille. Pitää olla tekoja. Jos miehellä on avain luoksesi, vaihda lukot. Jos mies vielä lähestyy, käske häipyä lopullisesti ja lisää, että olet harkinnut lähestymiskieltopäätöksen hakemista poliisilta. Fyysinen väkivalta tai sillä uhkailu ei ole paras ratkaisu, vaan ihan viileesti virallisia teitä teitä pitkin. Tietysti asiaa voi auttaa, jos poikasi muuttaa luoksesi ja mies ymmärtää ettei todellakaan ole tervetullut teille. Mies ei nimittäin näytä uskovan, että olet tosissasi ja hän on tottunut pitämään sinua valtansa alla. Kuvittelee, että sama peli pätee edelleen. Opettele tervettä jämäkkyyttä ja puolusta omia rajojasi.