Mieheni on oikein ihana ja rakastettava. Yksi piirre kuitenkin saa minut hermoromahduksen partaalle: Siisteys, tai siis sen puute.
Mies ei välitä, vaikka ympärillä olisi vuoden paskat. Kotimme on siisti, koska minä hoidan kaiken, mutta jos olen viikonkin "ylläpitämättä" kotiamme, on paikka kuin räjähdyksen jäljiltä.
Mies ei tee yhtään mitään, ei viitsi edes roskaa nostaa lattialta jos sellaisen näkee, vaan kävelee yli ja sanoo "ei se minua häiritse". Jättää astiat suoraan pöytään ruokailtuaan ja likaiset vaatteet lattialle. Istuu tietokoneella kaiken vapaa-aikansa. Kuppeja kerääntyy tietokonepöydälle työhuoneeseen useita päivässä, kun hän ei viitsi huuhdella kerran käyttämäänsä vaan ottaa aina uuden. Meikäläisellä saattaa kulua työpäivän jälkeen pari tuntia pelkkiin kotitöihin ennekuin pääsee rentoutumaan. (lähikauppa, postin haku, ruuan laitto, tikikoneen täyttö tyhjäys, pyykit, kissojen paskat ym.niiden päivän aikana aiheuttamat sotkut ) AAAARGH!!!
Olen monet raivarit tästä hänelle pitänyt, ja aina muutamaksi päiväksi hän parantaa tapansa. Sitten homma taas lipsuu samaan tilanteeseen. Kaiken huippu on nyt, kun meillä on pari kissaa. Mies niitä vänkäsi ja vänkäsi vuoden päivät, tahtoo kissan, pakko saada kissa ja haukkui minua sydämettömäksi kun kuulemma vaan ajattelen sisustusta. Sanoin silloin ukolle että jos hän lupaa myös huolehtia kateista ja siivota niiden jälkiä, voidaan ottaa kissat. Ja lupaus irtosi, lopulta hänen sukulaisensa "väkisinlykkäsivät" meille kaksi kissanpentua.
Nyt on sitten niin, että meikäläinen siivoaa miehen ja kissojen sotkut. Mies tykkää kissoista niin kauan kuin ne istuvat hänen sylissään siliteltävinä, siihen se sitte jääkin. Minä ruokin, tyhjään kakat ja pidän katit puhtaana. Kissat pitää minua emonaan. Nyt mies heitti vaatimuksen että niitä pitää alkaa ulkoiluttaa. Missä välissä minä ehdin?! En takuulla ala.
Onko ehdotuksia millä pirulla saan saamattoman miehen hoitamaan kotia kanssani? Hän rakastaa minua, mutta ei näe kotitöitä pakollisina töinä vaan lähinnä minun vapaaehtoisena huvina, "sisustamisena". (Hänen mielestään myös tiskivuoren purkaminen koneeseen ja tiskaaminen käsin on sisustamista, koska siinähän keittiön ilme muuttuu)
Olen kokeillut siivoamatta jättämistä, mutta se ei toimi. Mies ei piittaa. Ostaa uusia alusvaatteita kun kaikki ovat likaisena. Lisäksi en itse kestä asua sotkuisessa kodissa.
Mies ei välitä, vaikka ympärillä olisi vuoden paskat. Kotimme on siisti, koska minä hoidan kaiken, mutta jos olen viikonkin "ylläpitämättä" kotiamme, on paikka kuin räjähdyksen jäljiltä.
Mies ei tee yhtään mitään, ei viitsi edes roskaa nostaa lattialta jos sellaisen näkee, vaan kävelee yli ja sanoo "ei se minua häiritse". Jättää astiat suoraan pöytään ruokailtuaan ja likaiset vaatteet lattialle. Istuu tietokoneella kaiken vapaa-aikansa. Kuppeja kerääntyy tietokonepöydälle työhuoneeseen useita päivässä, kun hän ei viitsi huuhdella kerran käyttämäänsä vaan ottaa aina uuden. Meikäläisellä saattaa kulua työpäivän jälkeen pari tuntia pelkkiin kotitöihin ennekuin pääsee rentoutumaan. (lähikauppa, postin haku, ruuan laitto, tikikoneen täyttö tyhjäys, pyykit, kissojen paskat ym.niiden päivän aikana aiheuttamat sotkut ) AAAARGH!!!
Olen monet raivarit tästä hänelle pitänyt, ja aina muutamaksi päiväksi hän parantaa tapansa. Sitten homma taas lipsuu samaan tilanteeseen. Kaiken huippu on nyt, kun meillä on pari kissaa. Mies niitä vänkäsi ja vänkäsi vuoden päivät, tahtoo kissan, pakko saada kissa ja haukkui minua sydämettömäksi kun kuulemma vaan ajattelen sisustusta. Sanoin silloin ukolle että jos hän lupaa myös huolehtia kateista ja siivota niiden jälkiä, voidaan ottaa kissat. Ja lupaus irtosi, lopulta hänen sukulaisensa "väkisinlykkäsivät" meille kaksi kissanpentua.
Nyt on sitten niin, että meikäläinen siivoaa miehen ja kissojen sotkut. Mies tykkää kissoista niin kauan kuin ne istuvat hänen sylissään siliteltävinä, siihen se sitte jääkin. Minä ruokin, tyhjään kakat ja pidän katit puhtaana. Kissat pitää minua emonaan. Nyt mies heitti vaatimuksen että niitä pitää alkaa ulkoiluttaa. Missä välissä minä ehdin?! En takuulla ala.
Onko ehdotuksia millä pirulla saan saamattoman miehen hoitamaan kotia kanssani? Hän rakastaa minua, mutta ei näe kotitöitä pakollisina töinä vaan lähinnä minun vapaaehtoisena huvina, "sisustamisena". (Hänen mielestään myös tiskivuoren purkaminen koneeseen ja tiskaaminen käsin on sisustamista, koska siinähän keittiön ilme muuttuu)
Olen kokeillut siivoamatta jättämistä, mutta se ei toimi. Mies ei piittaa. Ostaa uusia alusvaatteita kun kaikki ovat likaisena. Lisäksi en itse kestä asua sotkuisessa kodissa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jätä se sika.
Jotkut pojat ei vaan kasva koskaan niin aikuisiksi, että selviäisivät ilman äidin palveluksia. Et kai tullut suhteeseen äidiksi?
"Mieheni on ihana ja rakastettava."Sanoit.Arvaa
kuinka moni haluaisi sanoa noin.Nuo kotihommat sun
on tehtävä vaikka asuisit yksin.Pieniltä sun murheet
näyttää.En tarkoita etteikö jokaisen kuulu korjata
jälkiään,mutta miehesi tekee ilmeisesti jotain muuta
Mieluummin rakas ja vähän boheemi kuin pikkutarkka
perfektionisti ja kulmat kurtussa marisija.
Toki rakkaus on tärkeintä. Kyllä meillä tämä tunnepuoli pelaakin, mutta nyt olen alannut väsyä.
En vaan jaksa itse mitään kun kaikki energia menee siivoamiseen ja passaamiseen. Ei kiinnosta seksi eikä mikään muukaan. Ajattelisi että jos mies minua rakastaa, haluaisi hän tehdä osuutensa kotitöistä minun taakkaani helpottaakseni? Mutta ei, kun hän istuu vaan koneellaan. Itsekin saisin hengähtää jos saisin apua, ja huvittaisi taas olla hänelle mukava.
En ole todellakaan pikkutarkka marisija siivoamisen suhteen, mutta jos paikat on kissankarvoja ja pölyä täynnä, pyykkikori pursuaa ja tiskipöydällä viikon tiskit (=karsea haju), vessanpönttö musta liasta.. Ei vetele, alkaa ahdistaa. esim. suuri kissankarvojen ja pölyn määrä alkaa ottaa henkeen kun niitä aikansa haistelee, vaikkei mitään allergioita oliskaan.
"mieheni on oikein ihana ja rakastettava"??
Hmm...
Kerropa miten se ilmenee.
Ei ainakaan näin vaikuta siltä.
Hän ei välitä siisteydestätuon taivaallista, istuu tietsikalla kaiken vapaa-ajan, ei hoida kissoja joita nimenomaan hän halusi.
Siinä jo useita vikoja ja ihanuus hyvin kaukana.
Laitat nyt vain ehdoksi, että molemmat huolehtii yhteisistä asioista kuten siisteydestä, pyykkäämisestä ja kissojejn hoidosta.
Muuten yhteiselämä ei vain jatku. Sinun tulee pitää puoliasi.
Kuuluu ihan normaaliin käytäntöön pitää kotia siistinä, vaikkei sotku häritsi itseään. Parisuhteessa pitää humioida myös toisen tunteita. Vaikuttaa siltä, että hän ei lainkaan ajattele miltä sinusta tuntuu eikä tottavie huomioi sinua millään tavalla.
Se siitä ihanuudesta ja rakastettavuudesta....
Ota nyt vain järki käteen ja mieti millaisessa suhteessa haluat elää.
Ehto laitettiinkin heti kun yhteen muutimme. Hetken toimi mutta ei enää. Silloin asuimme vuokralla, mies tajusi miten helppoa minun olisi lähteä ja varmasti siksi teki osansa edes joskus.
Nyt meillä on yhteinen asuntolaina, tässä tuleekin sitä paperisotaa sitten jos oikeasti ehtoni toteutan. Mies varmaan ajattelee että nyt kun ollaan sitouduttu taloomme, en minä voi enää niin helpolla lähteä. Väitän edelleen että mies olisi vallan ihana jos tämä siisteyspuoli saataisiin kuntoon, joten aion jatkaa yrittämistä.
Sinähän olet selvä äidin jatke tai korvike. Äiti korjaa likaiset sukat lattialta, äiti pesee pyykit ja äiti hoitaa lemmikit.
Että aikuinen nainen viitsiikin passata ikuista pikkupoikaa!
Hanki nyt vielä lapsi tai pari, niin saat lisää palveltavia.
Anna miehesi lukea kaikki tuo, mitä tänne kirjoitit! Olet ottanut "äidin roolin" parisuhteessanne. Siihenn luisuu niin helposti, itse ponnistelen kaikin voimin vastaan omassa elämässäni.
lapsikin ihana rakastettava noin yleensä...heh.
Lapsia yleensä opetetaan korjaamaan jälkensä ja että ympäristön tulee olla suht. siisti.
mutta lisätään pakkaan vielä kolme kersaa, joita kuulemma ei saa edes komentaa saati käskyttää siivoamaan jälkiään..
lisäksi mies tahtoi, että aletaan remppaan. noh, tässäpä itekseni väsään kämppää uuteen uskoon työn ja kaiken muun ohella. (piru periköön nettiauton ja telkkarin)
Jos kukaan muukaan ei viitsi huushollissa siivota, niin anna sinäkin olla. Minä ainakin lähtisin, jos pitäisi kolmea laiskaa kersaa ja aloitekyvytöntä ukkoa palvella!
Eikö teillä lyylit ole yhtään itsekunnioitusta?
Eri ihmisillä toki eri siisteys käsitykset, mutta kyllä terveysvirastosta käydään jos ei koskaan siivoa.
Joten miehesi on turha paeta vastuuta tuonn taakse.
Tuo kissa juttu kertoo sen, että hän on kuin lapsi.
Rikkoi sopimuksen. Olet hänelle äiti.
jatkuvan, otat itsellesi rakastajan jos taas et,
tiedät mitä tehdä. Niin yksinkertaista.
ihan kuin minun elämääni... Olin kirjoittamassa tänne aloitusta asiasta mut ei tarviikaan:) Mun mies on samanlainen, ehkei ihan noin paha, mutta kuitenkin.
Kun päätimme muuttaa yhteen vuoden seurustelun jälkeen ehto oli minun puoleltani että vain jos lupaa tosissaan siivota ja huolehtia myös kodista ettei minun tarvi yksin.
Lupauksiksi jäi... Olen ottanut asian moneen kertaaan puheeksi (olemme asuneet yhdessä puolitoista vuotta), sekä "appivanhempani" (yllätys yllätys:)) ovat saarnanneet miehelle siitä moneen otteeseen.
Mutta, miksi siisteys ei mene jakeluun?? Aloitin opiskelun viime syksynä ja päivät ovat koulussa usein pitkiä ja matkoihin menee myös yli 2h päivässä. Sitten pitäisi jaksaa vielä hoitaa koti ja kissat (3, kaksi miehen yksi minun...).
En jaksa enää, ja kun mieskään ei pese hampaitaan(!!!!!!), minkä tulin huomaamaan kun muutimme yhteen tai käy kovin usein edes suihkussa. Viimeinen pisara oli kun pyykkejä laitoin, niin "jarrutus"jäljet alkkareissa(!!!!!!!!!!!).
Ihan oikeesti, miksi te miehet olette kuin lapsia siisteyden suhteen? Ei naiset kovin kauan jaksa tälläistä.
Ajattelin että auttaisko joku pariterapia?
ja jossain vaiheessa sain tarpeekseni. Jouduin hoitamaan päivätyön lisäksi kodin ja lapset ja mies istui valmiilla eli jätti vaatteensa minne sattui, ruokalautaset pöydälle, ei välittänyt henkilökohtaisesta puhtaudestaan jne.Vaihtoi kyllä puhtaat vaatteet, kun annoin ne hänelle.
Eli olin käytännössä naimisissa oleva yksinhuoltaja, joka piti huolta lapsista ja "isosta pojasta"
Miehen oma äiti oli aikoinaan passannut hänelle kaiken valmiiksi ja sama jatkui avioliitossa.
Jouduin sananmukaisesti raatajan osaan...ja en nähnyt sellaisessa elämässä enää mitään mieltä.
Samat työthän joutuisin tekemään yksinhuoltajanakin ja yhtenä päivänä malja vuoti yli ja lähdin suhteesta. Mies ei olisi millään halunnut erota - ei tietenkään. Huolto kun pelasi, mutta minulta loppui jaksaminen.
Muuten mies oli kiltti ja kultainen, muttei pahemmin osallistunut perheen arjen touhuihin, vaikkakin hoiti osuutensa taloudellisesti.
Asiasta kyllä keskusteltiin toistuvasti, mutta se tuotti laihoja tuloksia. Aina se vain repsahti entiseen tyyliin.
Mihinkäs se leopardi täplistään pääsee...
vaan yksinkertaisesti niin että mies ei opi eikä muutu? Tällä menollahan miehet jäävät yksin:)
Minusta on käsittämätöntä että joku (mies) haluaa elää sananmukaisesti "paskassa". Miksi ei häiritse jos koti on likainen/sekaisin? Minä en voi keskittyä mihinkään rentoutumiseen tai tentteihin jos koti on kuin sikolätti.
Joskus koitan taktiikkaa että olkoon sekaista, katsotaan kuinka kauan mies jaksaa katsoa esim. kissan oksennusta lattialla tai ylitse pursuavaa roskista... Tulokset ovat olleet huonoja; ilmeisesti ikuisesti.
Ja jos pyydän tiskaamaan,niin kerrankin meni kaksi viikkoa ennenkuin se tiskasi, eli en antanut periksi kahteen viikkoon että olisin itse tiskannut...
Vaikka ajattelen että paskaaks tässä, jos se ei välitä en välitä minäkään, mutta en pysty. Oman itseni takia on siivottava, en kestä sotkua kauheen pitkään.
Ei voi ymmärtää???????.....
Kuulostaa erittäin tutulta. Uuvuin täysin oltuani avoliitossa tuollaisen epäsiistin, äidin passaaman miehen kanssa muutaman vuoden. Aloin myös inhota itseäni, kun minusta tuli nalkuttaja. Miehen mielestä hänessä ei ollut mitään vikaa ja minä ylireagoin, sillä sotkut eivät haitanneet häntä. Viikon seisoneet tiskit eivät häirinneet edes kun meille tuli vieraita. Miehen mukaan "vanha koira ei opi uusia temppuja". Onnea vaan hänelle uuteen suhteeseen! Ei tule olemaan helppoa kummallekaan osapuolelle. Itse elelen mieluummin sinkkuna kuin jonkun täysikasvuisen äitinä!
Sama kokemus täällä. Ja sama ratkaisu.
Meilläkin on sama meininki, tosin minä siivoan ja pidän taloa pystyssä, nainen taas.. Niin, syö, katsoo televisiota ja nukkuu. Aika helvetin kuvottavan passiivista. Ja raivostuttavaa. Helppo se on sohvalla mussuttaa pullaa, kun itse pystyisi kai asumaan vaikka kaatopaikalla, mutta siippa ei...