Oletko omasta tai muiden mielestä kilpailuhenkinen?
Kilpailetko ennemminkin itsesi kanssa vai muita vastaan?
Millaisissa asioissa?
Onko kilpailu mielestäsi ennemmin myönteinen vai kielteinen asia?
Kilpailetko ennemminkin itsesi kanssa vai muita vastaan?
Millaisissa asioissa?
Onko kilpailu mielestäsi ennemmin myönteinen vai kielteinen asia?
Vastaukset 25
Vanhimmat
En viihdy tilanteissa joissa pitää veren maku suussa suorittaa jotain tehtävää aikaa tai toisia kilpailijoita vastaan. Leikkimieliset pelit ovat sitten luku erikseen mutta jos joukkoon eksyy henkilö jolle pelin ainoa tavoite on voitto hinnalla millä hyvänsä kevyen ajanvietteen sijaan, saattaa maku mennä koko seurapelistä. Tuttavapiiriini kuuluu tällainen henkilö jolla on äärimmäisen kehittynyt kilpailuvietti.
Kilpailen ennemmin itseni kanssa mutta käyttäisin mielummin sanaa kehitys kuin kilpailu. Työssä ja urheilussa pyrin kehittymään, kuin myös ihmisenä parempaan suuntaan. Ei kai sitä koskaan ole valmis.
Se muuttuu kielteiseksi ja siitä häviää ilo jos se on liian totista ja panokset nousevat liian suuriksi.
ole, mutta autas perkule kun lähdetään jonnekkin vaikka mikroautoileen, niin pois alta kivet ja männynkävyt.
Jos ammutaan vaikka savikiekkoja, niin onhan se kiva paukutella paremmin, kuin kaverit. Värikuulasodassa on kauheeta hävitä, on mukavampi ohittaa kaveri mutkamäessä, kuin, että se ohittaisi mut jne...
Eli kyllä mä pidän voittamisesta.
että muiden silmissä en ole kovin kilapiluhenkinen. Pienempänä kyllä olin.
"Kilpailetko ennemminkin itsesi kanssa vai muita vastaan?"
Nimenomaan itseäni vastaan.
"Millaisissa asioissa?"
Esim. lautapeleissä. Yksittäinen tyhmä moka saattaa ottaa pannuun, riippumatta siitä monenneksi tulin. Emmä nyt mitään itkuraivareita saa, mut saattaa silti ottaa pannuun.
"Onko kilpailu mielestäsi ennemmin myönteinen vai kielteinen asia?"
Kunhan se nyt pysyy jossain rajoissa, niin eipä siitä nyt hirveetä haittaakaan ole.
Olen äärimmäisen kilpailuhenkinen. En niinkää ole huolissani siitä voitanko vai häviänkö. Kunhan vaan jokainen venyy sen satakymmenen prosenttia tavoitteidensa eteen. Jokaisessa kilpailussa ja pelissä pitää vaan TEHDÄ... ei siis yrittää parhaansa...
Töissä riittää sit sellanen 50-60 prosentin suoritus taso.
onko se jotain syötävää?
enkä kait muidenkaan mielestä. Joskus koin kilpailevani itseni kanssa, mut nykyään mä tulkkaan sen enempi haluksi kehittyä. Voittaminen/häviäminen - tai edes päämäärä ei useinkaan kiinnosta vaan tekeminen itsessään.
Kilpailuun pätee sama kuin liki mihin hyvänsä - kohtuus on hyväksi ja liika negatiivista. Tosin en usko et maailma kaatuu liian vähään kilpailuun - tai ehkä se tylsistäisi meidät kuoliaiksi.
enkä muidenkaan mielestä. Multa puuttuu kokonaan kilpailuvietti.
Sellaiset "kilpailut" eli elämän osa-alueet, joissa alusta asti tiedän pärjääväni, saavat mut jatkamaan, kun taas jos heti alussa tulee pienikin epävarmuudentunne tai pelon häivähdys epäonnistumisesta, mun taistelutahto häviää sen siliän tien.
Kilpailen lähinnä aikaa vastaan. Miten kauan elämän tiimalasissa hiekka vielä valuu.:)
Kilpailu on aina taistelutilanne, enkä pidä sellaisesta lainkaan. Vaikea samaistua sellaiseen ihmiseen, jolla on voimakas kilpailuvietti, vaikka en sano, et se heille ois huono asia. Päinvastoin. Tunnen muutaman sellaisen, jolla on voimakas kilpailuvietti ja he ovat menestyneet elämässään hyvin.
Olen yrittänyt kyl muuttaa asennettani. Yritän vieläkin. Ehkä mun tarvii saada joku kunnon kolaus, et saan sen kilpailuviettini heräämään.:)
kilpailuhenkinen jos on kysymys urheilusta tai josatin pelistä. Töissä ja ihmissuhteissa en ole kilpailuhenkinen. Minusta se on myönteinen asia.
Olen enemmän "hanskat tiskiin" -tyyppiä, jos joudun kilpailutilanteeseen. Poislukien toki lautapelit, joissa on kiva kisailla. Mä olen hyvä häviäjä, häviö ei yleensä kirpaise yhtään.
Mutta se, kun multa evätään palkankorotus tai sivuutetaan ylennyskysymyksessä siksi, että olen nainen, vituttaa ja armottomasti.
Kai se kilpailu on hyvä asia, jos puhutaan vain kilpailuhenkisistä ihmisistä. Jotkut tarvitsevat yltääkseen parhaimpaansa. Mä olen itse kilpailutilanteissa alisuoriutuja, joten mulle se ei sovi. Riippuu siis ympäristöstä ja tilanteesta. Jos puhutaan kaupallisessa mielessä niin sekä että, kuten on nähtävissä.
En ole kilpailuhenkinen vaan tyypillinen alisuoriutuja. Pelkään epäonnistumista joten en viitsi edes yrittää. Työssäni toki yritän koko ajan kehittyä eteenpäin, mutta en tiedä onko sillä mitään tekemistä kilpailemisen kanssa. Vai onko se sitten sitä itsensä kanssa kilpailemista?
Sopiva kilpailuhenkisyys ei ole kielteinen asia jos se antaa puhtia elämään.
Oletko omasta tai muiden mielestä kilpailuhenkinen? -Olen
Kilpailetko ennemminkin itsesi kanssa vai muita vastaan?- peli ryhmänä muita vastaan.
Millaisissa asioissa? -Lentopallo,pesäpallo,(joukkuepelit)
Onko kilpailu mielestäsi ennemmin myönteinen vai kielteinen asia?-myönteinen tottakai
Mitä tarkoittaa itsensä kanssa kilpaileminen?
Pelaat vaikkapa tietokonepeliä ja yrität tehdä uuden ennätyksesi. Silloinhan ainoa vastustajasi olet sinä itse ja edellinen tuloksesi. Tai käyt salilla ja yrität parantaa omia ennätyksiäsi.
No sitten en ole kilpailuhenkinen edes itseni kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt ennätysten tekemisen hienoutta.
Olen kilpailuhenkinen jossain määrin, jos on jokin asia, missä kilpailla, tai vaikkapa urheilulaji. Mutta sen sijaan en ollenkaan pidä kapitalistista kilpailua ideaali, tai edes ollenkaan kilpailemisena. Jos kilpaillaan siitä, kuka ehtii eniten tekemään pahaa... joudun myöntämään, ettei kilpailuhenkeä moiselle asialle kyllä löydy.
Unohdin kirjoittaa sen tärkeimmän, mitä piti sanoa... eli olen perfektionisti yli kilpailun tavoitteen. Useimmiten kilpailun tavoite ei ole riittävä, vaan minulla on omat kilpailusta erilliset tavoitteet.
...ja aina vähän ylemmäksi kuin aikaisemmin. Siinä on sitten tavoitetta.
Mä oon huono kilpailemaan muiden kanssa, itseni kanssa oon pärjännyt aika hyvin, joskus tulee takkiin, mutta seuraavalla kerralla pitää yrittää kovempaa.
Oletko omasta tai muiden mielestä kilpailuhenkinen?
- En. Minua ei ole koskaan kiinnostanut minkäänlaiset kilpailut, varmaan siitä johtuen ei ole urheilukaan kiinnostanut oikein missään muodossa.
Kilpailetko ennemminkin itsesi kanssa vai muita vastaan?
- Itselle asetan tavoitteita joita kohti pyrin. Onko se itsensä kanssa kilpailemista? Ehkä joissakin asioissa niinkin.
Millaisissa asioissa?
- Voisko esim. omien viettejen ja mielihalujen vastustaminen olla itsensä kanssa kilpailemista....vai olisiko itsensä kanssa kilpailemista se, että pyrkii jatkuvasti parantamaan esimerkiksi liksaa tai/ja osaamistaan...
Onko kilpailu mielestäsi ennemmin myönteinen vai kielteinen asia?
- Riippuu hyvin paljon asiasta josta kilpaillaan ja siitä millä tavalla kilpaillaan.
sekä omasta, että muiden mielestä. Kilpailuhenkisyys ilmenee silloin kun laitetaan kypärä päähän, töissä tai koulussa; aina pitäis olla paras.
En kuitenkaan vie töitä kotiin, eli en kilpaile parisuhteessa, kotona tai muutenkaan perheen parissa, vaan päinvastoin, tuen ja autan minkä kerkeen.
kilpailuhenkisyys on hyvä asia sillonku pärjää, niin se motivoi entistä parempiin suorituksiin, sillonku ei pärjää, ni se on huono asia, se vähä lamaannuttaa.
on karissut musta aika hyvin. En ole koskaan ollut erityisen kilpailuhenkinen, nykyään mulle riittää se, että tiedän ite, mitä teen ja miksi.
Annan varmaan itsestäni tosi pysähtyneen kuvan, mutta mua ajaa uteliaisuus sinänsä. Sekin pitää ihmistä liikkeessä. Se on vaan aivan eri mittari kuin minkään sortin kilpailu.
Aikoinaan kun elätin itseni freelancerina/yrittäjänä, mua elähdytti välillä se ajatus, että pystyn siihen ja usein paremmin, kuin kilpailijani. Mutta en ollut tarpeeksi kilpailuhenkinen esim. menestyäkseni taloudellisesti. Mulle riitti ja riittää että tulen toimeen. Yrittäjälle se ei kuitenkaan oo hyvä kilpailun taso. Niinpä en nykyään olekaan päätoiminen yrittäjä.
haluaa olla parempi. Kun haluaa olla parempi, ei halua olla huonompi, mutta tosiasia on silti se, ettei kilpailemalla tule paremmaksi. Hyväksi tulee silloin kun kilpailu tulee tarpeettomaksi. Parasta kilpailua on kilpailla kilpailematta.
en olisi itsekään asiaa tuon sekavammin osannut ilmaista.
en voi väittää ihan päinvastaistakaan. Kuitenkaan en tavalla, että sen vuoksi toiset joutuisivat kärsimään. Osaan iloita toistenkin onnistumisista ...