Tämä on varmaan niin tuttua monelle... suhteen arki. Minulle se vaan on muodostumassa ongelmaksi! En kestä arkea ja kaipaan kaikkea sitä mitä suhde aikaisemmin oli.
Haluaisin että minua kohdellaan kokoajan kuin silloin joskus...
Mitä tehdä? Miten saan itseni hyväksymään arjen suhteessa?
Minulla on ihana mies ja ihana elämä, olenko vaan niin tyytymätön kaikkeen???
Haluaisin että minua kohdellaan kokoajan kuin silloin joskus...
Mitä tehdä? Miten saan itseni hyväksymään arjen suhteessa?
Minulla on ihana mies ja ihana elämä, olenko vaan niin tyytymätön kaikkeen???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä pelkään tuota ihan helvetisti. Pelkään että arki iskee ei mun suunnalta. Mitä tehdä ettei?
mitä tehdä, en osaa kyllä sanoa...
on vaikea antaa mitään neuvoa tohon. ehkä se että näyttää useasti sen että oikeasti tykkää, järjestää kaikkea kivaa rakkaalle (esim. kynttilä illallinen)ja pitää muutenkin hyvänä. asiaa ei auta se että baarissa huomioi muita naisia enemmän kuin omaansa, niin ja ois niin kiva kun ottaa mukaan joka paikkaan minne on menossa. tommoset pikkuasiat minulle on ainakin tärkeitä. mutta kai pitäisi hyväksyä sekin asia että ei kai sitä voi viettää koko elämäänsä saman ihmisen kanssa... tai siis että jos kyllästyy siihen johonkin, niin onko se sitten oikea ihminen sinulle?! mä inhoon oikeestaan suhdeasioita kun ne on niin vaikeita, mulla menee hermo! :)
Ei se vaihtamalla parane, nurkan takana ei ole aina vain parempaa odottamassa, voi mennä jopa alamäkeen.
Listasitkin tuossa juuri asioita, joilla voisi suhdetta helliä. Niin ja itsestäänselvyytenä ei ole kenenkään kiva olla.
eihän siinä muuta kuin se että tekee siitä arjesta kivaa. jos aiot suhteessa elää niin sinun on pakko hyväksyä arki. tekee arjesta sellaisen ettei ehdi tylsistymään.
Musta tää on hassu juttu. Itse rakastan kaikkea kivaa, juhlia, bileitä, päivällisiä kynttilänvalossa ja pikku matkoja mieheni kanssa. Mutta arki: se on minusta yleensä sangen kelvollista sekin! En ole ollenkaan tylsistynyt vaikka menisi miten kauan rutiinilla töihin - kotiin - tv- tiskit- nukkumaan. Koska nautin arjesta mieheni kanssa miltei samalla lailla kun erikoistilaisuuksistakin! Arjesta saa mukavaa mm. huumorilla, tekemällä jotain erilaista ruokaa, pelaamalla vaikka erän jotain peliä, tai sitten vaan katsotaan vaikka telkkaria niin että toinen vaikka hieroo jalkoja tms. Mutta jos toinen ei vaikka huomioi mitenkään, niin kannattaa ottaa asia esille, painostamatta miestä mihinkään erikoiseen, minulle ainakin riittää arkena huomioksi se pään silitys ohimennessä.
Tästä tuleekin kiinnostavaa katseltavaa: miten "hetimullekaikkitänne"-sukupolvi selviytyy parisuhteesta. Kihloihin mennään viikon seurustelun jälkeen ja sitten aletaan kauhistella kuinka arki tulee ja tappaa. Kiva kun tulevaisuus on sellaisten käsissä, joiden mielenkiinto yhteen asiaan pysyy yllä keskimäärin viisi sekuntia.
olen samaa mieltä kanssasi! ja kauhistelen juuri tätä asiaa kun mikään ei loppujen lopuksi tunnu miltään, mitään ei osaa ottaa sellaisena asiana että se olisi todella tärkeetä ja kaiken tilalle on aina otettavissa uusi! yhteiskunta ja sen ihmiset ovat pilalle hemmoteltuja, kaikensaaneita ja yltäkylläisiä. mutta pitäisikö siis vaan kitkutella suhteessa ja yrittää, ihan vaan sen takia että löytäisi jotain pysyvää vai miten nyt sitten pitäisi toimia tämän asian kanssa?!
kieltämättä, nykytoiminta on aika tylyä ja ehkä hieman vastuuntunnotonta.