Enpä tiedä, olisinko koskaan välttämättä halunnut tietää teistä sitä, mitä nyt tiedän.
Niin paljon näennäisen (!) normaaleja aikuisia tämä maa päällään kantaa.
Moni näyttää olleen lähes syntymästä asti heitteille jätetty. Ei ole ollut edes yhtä ihmistä puolustamassa pientä lasta. Ei yhtäkään ihmistä aikuista, joka olisi sanonut rakastavansa.
Ei koskaan, ei millään, ei mitenkään tuosta yhtälöstä kasva tervettä aikuista.
Välittäkää nyt itsestänne sen verran, että hakeudutte terapiaan keskustelemaan hoitajien kanssa.
Teille muille sanoisin, että lakatkaa naureskelemasta ja ylläpitämästä illuusiota normaaliudesta näissä tapauksissa.
Te menette mukaan näytelmään, jota häiriintynyt (häiritty) mieli pyörittää.
Häiritty mieli etsii vaikka mistä kiven kolosta sen selityksen, että hänen lähtökohtansa elämälle on ollut täysin normaali. Näin hän välttyy kohtaamasta tuskallisia tosiasioita.
Häiritty mieli saattaa ottaa silmätikukseen jonkun ryhmän, jota pitää syypäänä kaikkiin maapallon ongelmiin. Näin hän saa tukijoita ympärilleen tukemaan omaa harhamaailmaansa, jonka hän on lapsena suojakseen itselleen rakentanut. Näytelmä jatkuu...
Niin paljon näennäisen (!) normaaleja aikuisia tämä maa päällään kantaa.
Moni näyttää olleen lähes syntymästä asti heitteille jätetty. Ei ole ollut edes yhtä ihmistä puolustamassa pientä lasta. Ei yhtäkään ihmistä aikuista, joka olisi sanonut rakastavansa.
Ei koskaan, ei millään, ei mitenkään tuosta yhtälöstä kasva tervettä aikuista.
Välittäkää nyt itsestänne sen verran, että hakeudutte terapiaan keskustelemaan hoitajien kanssa.
Teille muille sanoisin, että lakatkaa naureskelemasta ja ylläpitämästä illuusiota normaaliudesta näissä tapauksissa.
Te menette mukaan näytelmään, jota häiriintynyt (häiritty) mieli pyörittää.
Häiritty mieli etsii vaikka mistä kiven kolosta sen selityksen, että hänen lähtökohtansa elämälle on ollut täysin normaali. Näin hän välttyy kohtaamasta tuskallisia tosiasioita.
Häiritty mieli saattaa ottaa silmätikukseen jonkun ryhmän, jota pitää syypäänä kaikkiin maapallon ongelmiin. Näin hän saa tukijoita ympärilleen tukemaan omaa harhamaailmaansa, jonka hän on lapsena suojakseen itselleen rakentanut. Näytelmä jatkuu...
Vastaukset 35
Vanhimmat
Terapia ei auta. Mitäs sitten?
kuten aikuinen toimii eli etsitään toinen, itselle sopivampi terapia / terapeutti.
Lapsi tietysti kyllästyisi ja heittäisi legopalikat pitkin nurkkia.
Lapsi uskoisi tuon sanomasi mitään kyseenalaistamatta ja julistaisi sitä totuutena kaikille tapaamilleen ihmisille.
Piristystä. Olisikohan tästä sivusta yhtään apua:
http://fishki.net/comment.php?id=32471
ettei sinun tunteitasi lapsena kunnioitettu.
Jos lähetän tilinumeroni, niin lähetätkö rahat terapiaani?
ihmiseltä, joka on kehunut omistavansa mm. useita asuntoja.
Koetko muuten psykoanalyysit turhina?
Mutta jo pelkästään lasten ja nuorten psykiatriaan käytetään vuodessa 700M€ aikuisista puhumattakaan. Minä vain ihmettelen, kuka maksaa kaikille rajoittamattoman psykoterapian, mitä tarjotaan patenttilääkkeeksi pienimpäänkin masennukseen, väsymykseen ja poikkeavuuteen. Sinäkö?
jälkiseuraamukset tulevat kalliimmiksi, kuten Jokelan tapauskin osoitti. Niillä rahoilla olisi kustannettu monia terapiavuosia.
miljoonat sitten taikoontuu Jokeloihin ja Kauhaville. Tää on omituista...
tekeydyt rahafiksaatiossasi kaikkivaltiaaksi Jumalaksi. Vai onko sinulla asiantuntemusta aiheesta eli tuosta rajoittamattoman_psykoterapian_tarjoamisesta_patenttilääkkeeksi_pienimpäänkin_masennukseen_väsymykseen_ja_poikkeavuuteen?
Olisiko hallituksen aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja ohjata optiomiljoonat vaikkapa juurikin psykoterapiaan kemiallisen lääkitsemisen suosimisen sijasta.
Olisi toivottavaa, jos ihmiset - sen sijaan, että ajattelisivat johtajia itseään tärkeämpinä - ymmärtäisivätkin keskittyä hoidattamaan itseään.
Ei muuta kuin terapiaan hakeutumaan jokainen, joka vähänkään tuntee siihen tarvetta.
Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, ettei optiomiljoonat riitä terapioita rahoittamaan. Sinulla ja hengenheimolaisillasi on rahan arvo ja suuruusluokat aivan sekaisin, mikä aiheuttaa lähinnä hymähtelyä kritiikillenne.
silloin ihmiset on tulleet toimeen, ennen kuin keksittiin, että joka jumalan syystä pitää antaa joko kriisiapua tai psykoterapiaa?
Jos mä olisin nuppilääkäri, niin totta vitussa olisin joka rakoon "myymässä itteeni" ja mun mielipidettä ei saa kyseenalaistaa, sillä olisinhan toki ammatti-ihminen ja täten oikeassa.
Mun mielestä valtaosa noista rahoista voitaisiin käyttää järkevämminkin. (kohta sataa paskaa niskaan) :D
suurin osa noista vaan onkin...sellasen kuvan ainakin noista saa.
Tai ei mua nyt ainakaan vakuuta mitkään väriterapiat tai kukkahoidot, mitä niitä nyt kaikkia onkaan.:D
jos lapsesi luokassa räjähtäisi pommi ja puolet oppilaista makaisi lattialla kuolleena raajat irronneina?
Eloon jääneetkö sitten vain jätettäisiin selviämään itsekseen ja naurettaisiin päälle, että iso tyttö/poika, mitäs siinä valitat?
Kriisiapuun uskon itse, siis jos vaikka menettää perheensä kolarissa tai kun kuulee sairastavansa syöpää heikolla ennusteella tms.
Mutta sitten nämä erilaiset terapiat... Suurin osa varmaan turhia. Kivoja, joo, mutta miksi ja mikä on se varisnainen tulos, kysyn vaan.
Skitsofreniat ja psykoosit ja moni muu psykiatrian juttu on hoidettava ja usein hoidettavissa tai ainakin oireet saadaan hallintaan.
Sen sijaan, minun mutuni pohjalta, terapiahommat on monen kohdalla enemmän puolikivaa ajanvietettä, tapa tai muodikasta hömppää. Vuosi tai kaksi haahuillaan siellä ja sitten hoksataan että isällä ja äidillä oli kyllä hirveän kitsasta keskinäistä kannustusta tai ei ne oikein osanneet sensomotorisesti stimuloida herkkyyskausina. Voi kiesus.
Kaikkien lapsuudessa on niitä epäkiiltokuvamaisia hetkiä, totta hitossa on. Ja niissä ei ole mitään analysoitavaa, ruodittavaa, pohditavaa, perattavaa enää aikuisena.
Aivan eri asia ovat seksuaalisesti hyväksikäytetyt, mielenterveysongelmaisen, väkivaltaisen tai päihdekodin kasvatit ja muut oikeasti hevimpää settiä kohdanneet henkilöt.
Jos ongelmat ovat sitä luokkaa että aina sai pitkosta kantapalan ja kerran mutsi huusi että painu sinä siitä v*n niin melko turhaa on itkeä. Ja oikeasti, mulla on ainakin omien puheidensa mukaan yhdellä tutulla terapian syynä ollut ulkopuolisuuden kokemus, joka kuulemma johtuu siitä miten äiti aina sijoitti juuri hänet ruokapöydässä ja autossa niin, ettei ollut katsekontaktia. Eli siis viereen. Varmaan jos olisi ollut vastapäätä niin kävisi terapiassa koska äiti ei halunnut lähelleen ja siitä seuraa ulkopuolisuuden kokemus. Voihan olla että tälläkin henkilöllä on oikeasti jokin muu syy terapia-asiakkuuteen.
"Aivan eri asia ovat seksuaalisesti hyväksikäytetyt, mielenterveysongelmaisen, väkivaltaisen tai päihdekodin kasvatit ja muut oikeasti hevimpää settiä kohdanneet henkilöt."
niin tiedät, että juuri näitä kohtaloita löytyy.
(viittaan tuohon alempaan kommenttiisi, jossa väheksyit aloitusta)
Sinun aloituksesi menee minun lokerossani kohtaan Blame the victim eli syyllistät mahdolliset uhrit.
Suosittelen lukemisiksi popularisoitujen trendidiagnoosioppaiden oheen Paula Määtän Psykomyytti-kirjaa. Siinä käsitellään nykyaikaista pyrkimystä käyttää psykologian termejä ja työkaluja ilman kompetenssia. Avauksesi haiskahtaa juuri tältä.
Kun tekstien perusteella pystyt psyykeen porautumaan, niin minkä diagnoosin annat minulle? Ja jos sen diagnoosisi paikkansapitävyyden kiistän, niin niputatko defenssiksi?
vedin pohjan pois pilkastasi aloittajan puolesta. Lue edellinen kommenttisi uudelleen ja lue vastaukseni siihen.
Luin jostain kerran, että niitä on yllättävän vähän joilla se lapsuus on oikeasti ollut niin rankka, että vaikuttaa. Ei edes se että lapsuudenkodissa on ryypätty, tarkoita automaattisesti sitä että se lapsuus nyt on traumatisoivan rankka että pää sekoaa.
Tiedän sellaisenkin jota on lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi sekä isän että veljen taholta, ja se on ihan täyspäinen joka ei vanhoja muistele.
Kyllä se on ihmisestäkin kiinni miten niitä raahaa mukanaan ja märehtii. Mitä enemmän märehtii, sen pahemmaksi se muuttuu.
Nykyään on oikein muotia yrittää väkisin muistella lapsuudesta jotain mitä voi sitten syyttää. Kohtuus ja realismi hukkuu siinä puuhassa ihan täysin.
Tekisin taas lempiväitteeni ja väitän, että nykyään ihmiset alkaa enemmän ja enemmän oleen vastuunpakoilijoita. Syy omaan käytökseen etsitään ihan väkisin ulkopuolelta. Jos ne käy vaikkapa pettämässä, niin on helpompi sanoa että olen vähän vinksahtanut kun sain aina pienemmän jäätelöpalan lapsuudessa, kuin myöntää että on kusipää joka ei osaa hallita himojaan.
Sitten kun noista terapioista jne. aina puhutaan, niin varmaan osalle tulee sellainen virheellinen tunne, että elämän pitää olla aina nousukiidossa olevaa onnea ja autuutta. Sitten kun mitä vaan tapahtuu, niin juostaan lujaa terapiaan ja syödään pari vuotta pillereitä. Ei oikein tajuta että elämään kuuluu kyllä niitä vähemmän onnellisia aikojakin eikä siihen kaaduta.
Terapioiden tarve vähenee kun ihmiset tajuaisi että shit happens ja muutenkin jos se on vanha juttu, niin sitä ei voi korjata. Parempi on vaan unohtaa ihan suosilla mokomat asiat. Niin ja opetella ottaan vastuuta asioista, ja hyväksyä että tekee väärin välillä ja se on ihan oma vika.
Hehkutat tiedeuskovaisuuttasi ja todistelusi ovat luokkaa: Luin jostain kerran!!!!?????
Väität olevasi tieteellisesti asennoitunut (Teiteen Kuvalehtikö oli raamattusi?), mutta kriittisyys puuttuu kaikesta toistamastasi.
kuin että me kaikki palstalla olijat olisimme. Tai edes osa. Välttämättä ei kukaan.
Totta kai on olemassa oihmisiä, jotka ovat kokeneet esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä.
Tällä palstalla olevia ei kuitenkaan yhdistä traumaattinen lapsuus eivätkä kirjoitukset heijastele yhtään mitään yhteistä traumaa tai poikkeavuutta. Täällä on vaihtuva joukko erilaisia ihmisiä.
Ei näyttänyt yökään parantavan sun taitojasi. Edelleen säälittävää :D
lukea pitkiä stoorejasi, kun alku on luokkaa Luin joskus jostain!!! Uskot kaiken lukemasi pureksimatta??? Siinä meillä tiedeuskovainen... :>
Olen täysin uskomaton tapaus (vai uskotko muka).
ne miljoonat uppoo? Älä nyt vedä jotakin ääriesimerkkejä peliin, niillä on marginaalinen osuus kuluista.
Tarkoitin lähinnä, että kun vaikka työkaveri, jota et oikeesti edes kunnolla tuntenut, kuolee, niin mun olisi pitänyt lähteä poraamaan sitä jonkun ammatti-itkijän olkaa vasten. Ei kiitos.
Mä olen selvinnyt läheisteni kuolemistakin ilman terapiaa ja niin on joutunut maailmanhistoriassa moni muukin tekemään. Itse asiassa niin joutuu meistä jokainen jossakin vaiheessa tekemään.
..taas tuulesta temmattu yleistys.
pitänee käydä haukkumassa äitimuori, ettei vaan kerkiä tuoni korjaamaan, ennen kuin asiat on puhuttu halki.
Hyvä kun avasit silmäni, miten huonosti asiat on. Olen täysin katteettomasti pitänyt mielessäni yllä tyytyväisyyden illuusiota, ei niin varakkaasta, mutta suht onnellisesta lapsuudesta.
tuollainen kehotus, että pitäisi haukkua joku?
kerran kokenyt vääryyttä ja mua on lyöty laimin, niin pitäähän sitä palautetta antaa.
Veikkaan että tämä palsta on estänyt monia nujakoita. Täällä saa rauhassa raivota tai vongata, kukaan ei ainakaan fyysisesti vahingoitu:)
jonka palsta saa voimaan fyysisesti(kin) pahoin
"näennäisen normaaleja aikuisia"? Sinäks sen pystyt määrittelemään kirjoitusten perusteella, kuka on normaali ja kuka vain näennäisen normaali...
Ja taitaa se kuitenkin olla niin, et jokainen ihminen on loppujen lopuksi itse paras terapeutti itselleen. Kukaan ei sua paremmin tunne, mitä itse voit itsesi tuntea.
Sitä on sitten lukaistu Hellsteniä tai jokin popularisoitu narsissinkasvatusopas ja sitten isketty ne lasit pop-niitillä ohimoon ja kas - maailmahan vilisee lasisen lapsuuden ja virtahepojen tallaamia narsistien uhreja.
Kyä me ollaan niin sairasta porukkaa niin sairasta porukkaa.
pyöreät huoneet on kivoja. Nurkkia etsiessä saa pitkät tovit kulumaan - esim. netin pätkiessä. Tää muuten selittää myös palstalla olevat kirjoitusvirheet: pakkopaidassa on paha kirjoittaa.
En ole perehtynyt muuhun ketjun sisältöön, mutta sen voisi sanoa, että koomista on ainakin aina havaita se "putki", minkä kautta tällä palstalla mielestäni usein ajatellaan...
Miten esimerkiksi joku voisi kokea ton sun aloituksen omakohtaiseksi ja _itseä_ koskevaksi kritiikiksi, josta pitää alkaa keuhkota vasta-argumentteja? *reps, melkein tukehtuu nauruun...*
Aloituksessasi ei ole mitään yksilöllistystä, vaan kritiikin esittämistä, mutta mölömolö aivan tasan(!), vaikken ole perehtynytkään, voin veikata, että vähintäänkin joku on pitänyt aggressiivista kumpi-kampi-asetelmaan tässäkin ketjussa...Ku pidää inddää, tilleen te on: äidiki aina danoo, et mä oon oideed!...Kritiikki kato ei ole suotavaa tällä palstalla.;)
Jos(?) viittaat aloituksessasi johonkuhun yksittäiseen kirjoittajaan (vaikket yhteenkään toki viitannutkaan), niin sellaisista en sitten tiedä. Kuitenkin joo: pakko myöntää, että kyllä aina sellainen pieni plingpling-hälytysvalo mullakin syttyy aivoissa, jos joku on vihamielinen jotakuta tiettyä ihmisryhmää kohtaan erityisesti. Ei välttämättä normaalia se, minun mielestäni: ei ainakaan, jos nyt kysymys olisi esimerkiksi sellaisista ainoastaan itsen kannalta ja omasta mielipiteestä eroavista näkemyksistä, joiden peruslähtökohta kuitenkin on ihmisyyttä kunnioittava, mutta ainoastaan oman ajattelun palikkatornia tuijotellen toisenlainen. Esimerkkinä vaikkapa vasemmistoliittolaiset vs. kokoomuslaiset, kristitty vakaumus vs. ateismi (molemmat em. ihmisyyden rakkauteen nojaavissa muodoissa) tai Audilla ajaminen vs. Mersulla ajaminen.