Niin paljon panettelua, kateellisuutta, haukkumista yms. on tällä palstalla nyt nähty että alkaa tulla korvista ulos. Miksei voitaisi käydä keskustelua aidosta rakkaudesta monikulttuurisissa suhteissa? Itse olen aloittelemassa parisuhdetta Suomeen ulkomailta tulleen opiskelijan kanssa ja hyvältä näyttää tähän mennessä. Kaipaan rohkaisua ja onnellisia tarinoita ulkomaalaisten kanssa seurustelevilta tai naimisissa olevilta. Uskon tämän hetkiseen parisuhteeseeni enkä jaksa nyt yhtään kuunnella mitään "viisauksia" jotka nyt useimmiten näyttää vain tulevan kateellisten ym toisille pahaa mieltä tahallaan auheuttavien suusta.
Tänne siis kertomuksia aidosta rakkaudesta, aidosta onnesta monikulttuurisissa suhteissa!
Tänne siis kertomuksia aidosta rakkaudesta, aidosta onnesta monikulttuurisissa suhteissa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rakkaudesta on suhteellisen vaikea keskustella palstalla vieraiden kanssa, rakkaudenosoituksista tai -tunnustuksista olisi jo hieman helpompaa. Mitä yksityiskohtaisemmin rajaat keskustelun, sitä helpommin saat myös asiallisia vastauksia. Itse en nyt keksi mitään tarinaa aidosta onnesta, vaikka olenkin mieheni kanssa onnellinen ja rakastan häntä.
"Kaipaan rohkaisua ja onnellisia tarinoita"
Täällä käsitellään tosiaan valitettavan usein ulkkissuhteiden realismia. Romantiikkapokkareita voi ostaa R-kioskeista jos sitä kaipaat.
Avioliittovuosia on takana lähes kymmenen ja sanoisin, että arkipäivän rakkaus tulee päälimmäisenä ja tärkeimpänä mieleen. Se että olen miehelle joka asiassa ja tilanteessa ollut aina kaikkein tärkein.
Tänään olen vuodepotilaana ja nukkunut koko päivän, mies toi juuri makuuhuoneeseen telkkarin ja läppärin toipilasta viihdyttämään sillä aikaa, kun itse kokkaa minulle kanakeittoa. Hän osti sitä varten luomukanan ja luomuvihannekset, että olisi varmasti tervellistä. Yöpöydälle sain valkoisen ruusun ilahduttamaan.
Kuulostaa ehkä pikku asialta, mutaa minulle tällaiset arkiset huomionosoitukset on kaikkein tärkeintä. Ex-mieheni aikoinaan lähti minun sairastaessani omille teilleen, sillä "olin niin tylsää seuraa" siinä kuumeisena sängynpohjalla. Joten en pidä tällaisia asioita todellakaan itsestäänselvyytenä vaan juuri sinä "aitona rakkautena".
Juuri tätä tarkoitin! Pieniä tarinoita rakkaudesta, niistä kaikkein pienimpiäkin rakkaudenosoituksia ja -tunnustuksia, onnellisia hetkiä parisuhteissa. Realismi ei sulje pois aitoa rakkautta.
Että mistä sen aidon rakkauden sitten tunnistaa??
Tarinoita riittäisi vuosien varrelta paljonkin; niin hyvässä kuin pahassakin, kuten oletettavasti kaikissa parisuhteissa :-D
Aitoa rakkautta lienee kun on muutaman lapsen saanut yövalvomis-vaipparumban läpi samaan aikaan työ-ja opiskelu elämää eläen, ja silti toinen pystyy pelkällä silmäniskulla saamaan sukat pyörimään jaloissa...
Itse muutin Jenkkeihin vuosi sitten ja rakastuin syntyperaltaan afrikkalaiseen jenkki mieheen ja olen toivottamasti rakastunut:) asumme eri puolella Amerikkaa mutta silti yritamme pitaa suhteemme vahvana. Valilla olen miettinyt etta miten aion saada tummaihoisen poikaystavani tottumaan Suomalaiseen kulttuuriin koska olen 5kk paasta palaamassa kotiin ja han haluaa tulla mukanani, mutta ei puhu sanaakaan suomea:D olen myos miettinyt jaada tanne hanen luokseen, mutta en ole varma etta olenko itse valmis sopeutumaan lopullisesti amerikkalaiseen kulttuuriin. Rakkaus on sokeaa ja etenkin varisokeaa, eika tunne eroja kulttuurien valilla. vain te tiedatte mita tunnette toisianne kohtaan ja yrittakaa ottaa kaikki vastoinkaymiset vahvistavana asiana. Minusta on hienoa etta et valita ihmisten mielipiteista ja teet niin kuin sydamesi sanoo:) Toivotan onnea suhteellenne ja voimaa tuleviin vastoinkaymisiin!