Ei tuu sanoja kertomaan miten paha olo mulla on. Me ei sit nähdä enää koskaan, jää hyvästi vaan. Vaikka eihän se sua taida kiinnostaa, taisin ollakin jo pelkkää tyhjää ilmaa sulle. Mä vaan yritin vielä toivoa, sun sanat ja teot sen toivon sillon herätti... Sulla ilmeisesti on jo toinen nainen. Mut jatkuu se elämä mullakin. En aio itkeä sun takias enää, vanhemmiten vähän karaistuu. Tähänkin alkaa jo tottua, että en kelpaa kellekään, eikä tunnu enää niin pahalta mitä viime kerralla. Sattuu se silti, eikä varmaan vähään aikaan hymyilytä. Mä yritän jatkaa eteenpäin ilman sua. Enkä takuulla ihastu/rakastu kehenkään enää ikinä :(
life goes on...
kovetan itseni
61031
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mut uusi elämä odottaa jo sua nurkan takana:)
Vikaa on ollut varmaan sinussakin yhtä lailla. Voit vaan miettiä syitä miksi et kelpaa.
Vikaa? Yhtälailla? Mutta kun tässä toisessa ei ollu mitään vikaa. Eli sun logiikallas ei sitten mussakaan ole yhtälailla mitään vikaa...vaan kun mussa on, ja sehän se niin kamalalta tuntuukin myöntää, etten näköjään kelpaa enää koskaan kellekään...
t. ruttunen kärttynen vanhapiika
Tämäpä tyypillistä! Käännetään syy jätettyyn ja poljetaan poljettua. Sillä lailla ei tarvitse ikinä itse tutkia omia virheitä eikä potea huonoa omaa tuntoa. Mikä siinä on, että nykyihmiset pelkäävät omaatuntoa niin kovasti? En usko, että voisin elää itselleni rehellisenä ilman kriittistä itsetutkiskelua ja vikoja täältäkin on löytynyt, ihmiselämää. Olisko yksi kestävän ja uudistuvan suhteen kulmakivistä omien vikojen tunnistaminen ja tunnustaminen, puolin ja toisin?
ole mitään vikaa.Et varmastikaan hymyile just nyt, et varmana ole mitään omasta mielestäs tällä hetkellä mutta arvaa mitä? :) Ihan kohta sä elät taas, tavalla tai toisella...Ja takuullla ihastut sekä jopa joskus rakastut taas :)
Anteeksi mutta kun niin se vaan menee...Mutta ota oma aikasi surun kanssa, anna itselles tilaa olla nyt allapäin.
Mutta muista että sä olet kaikkeista kaunein ihminen! :)
Ihanaa Kevättä!
Kauniita ja rohkaisevia sanoja viestin lähettäjälle. Niillä on jo itsessään varmasti hyvä tarkoitus ja vaikutus.
Mutta entä jos se ei toteudu? Jos sielu jää tyhjäksi, kutistuu ja katoaa lopulta kokonaan? Sellaiselta tuntuu minusta nyt, kun jo kolme vuotta on kulunut. Aika ei ole tuonut mitään helpotusta, elämä ei ole tuonut yhtäkään vihjettä toipumisesta. On vain lohduton ikävä yhteistä elämää, jolle olin kaiken perustanut.
Entäpä sitten se, ettei kykene toivomaan toiselle hyvää elämää? Toivoo, että toinen katuu petturuuttaan ja sitä, minkä menetti. Toivoo, että toiselle sattuisi elämään yhtä halvaannuttava pysähdys kuin minkä hän aiheutti minulle?
Tekeekö ikuinen tuskani ja ikäväni minusta pahan ihmisen?