Olen viidennellä kuulla raskaana ja luulin että tähän mennessä mieheni menohalut olis jo rauhottunut. Hän kun alussa lupaili että hiljentää tahtia, mutta näin ei ole käynyt.
Yritän kyllä ymmärtää häntä ja annankin mennä, en nalkuta menoista.
Ongelma on se, että esim. nyt viikonloppuna hän on menossa tuttavansa mökille ryyppäämään huomenna ja päivällä hänellä on muuta menoa. Olen siis periaatteessa yksin koko viikonlopun. Tämä oli minulle ihan ok. Kuvittelin kuitenkin että hän olisi tänään ollut kotona minun seuranani, mutta kaverin luo piti vain päästä. Sanoi vaan etät käy siellä pari tuntia ja tulee kotiin. Kerroin pettynyksestäni.
Kun sanoin tästä niin riitahan siitä tuli. Laittoi kuitenkin viestiä lähdön jälkeen ja pyysi anteeksi. Sovittiin että hane hänet kotiin parin tunnin päästä. Homma oli ihan ok.
Nyt laitoin viestiä, että joko tulisin hakemaan niin tämä soittaa ja sanoo että haluis vielä jäädä kun sinne on tulossa joku kaveri jota ei ole nähnyt pitkään aikaan. Sanoin että en tykkää ajatuksesta mutta en voi kieltääkään. Hän sitten jää sinne kaverinsa luo ja tulee vasta kun selviää kapakasta.
En tiedä jaksanko enää tätä. En tiedä miten saisin hänet tajuamaan. Tiedän että hän tavallaan tajuaakin, mutta ei jostain syystä vaan osaa.
Miksei mies tajua minun tunteitani?
Yritän kyllä ymmärtää häntä ja annankin mennä, en nalkuta menoista.
Ongelma on se, että esim. nyt viikonloppuna hän on menossa tuttavansa mökille ryyppäämään huomenna ja päivällä hänellä on muuta menoa. Olen siis periaatteessa yksin koko viikonlopun. Tämä oli minulle ihan ok. Kuvittelin kuitenkin että hän olisi tänään ollut kotona minun seuranani, mutta kaverin luo piti vain päästä. Sanoi vaan etät käy siellä pari tuntia ja tulee kotiin. Kerroin pettynyksestäni.
Kun sanoin tästä niin riitahan siitä tuli. Laittoi kuitenkin viestiä lähdön jälkeen ja pyysi anteeksi. Sovittiin että hane hänet kotiin parin tunnin päästä. Homma oli ihan ok.
Nyt laitoin viestiä, että joko tulisin hakemaan niin tämä soittaa ja sanoo että haluis vielä jäädä kun sinne on tulossa joku kaveri jota ei ole nähnyt pitkään aikaan. Sanoin että en tykkää ajatuksesta mutta en voi kieltääkään. Hän sitten jää sinne kaverinsa luo ja tulee vasta kun selviää kapakasta.
En tiedä jaksanko enää tätä. En tiedä miten saisin hänet tajuamaan. Tiedän että hän tavallaan tajuaakin, mutta ei jostain syystä vaan osaa.
Miksei mies tajua minun tunteitani?
Vastaukset 37
Vanhimmat
koska et sano niitä ääneen, tai jos olet sanonut ja mitään vaikutusta ei ole: SE EI VAAN VÄLITÄ.
Olen monseti sanonut ja en edes nalkuttamalla vaan nätisti puhumalla. Enkä usko että kyse on siitä etteikö välittäisi.
Mietin tuossa yöllä että hän ihan selvästi pelkää tätä tilannetta enemmän kuin kehtaa myöntääkään. Juttelin siskon kanssa ja hän sanoi että hänen mies oli ihan samanlainen vielä näilläkin viikoilla, mutta muuttui sitten pian. Toivon että meilläkin käy samoin. En oikeasti ole valmis luovuttamaan.
Jos mies "pelkää" lapsen syntymää, eikä osaa käsitellä asiaa muuten kuin remuamalla baareissa ja kavereiden kanssa, niin ei se mikään mies edes ole! Varmaan sille samaiselle hepulle tulee vaippojen vaihdosta "burn out" tai hän saattaa alkaa kärsiä "pahasta olosta".
Miksi pitää edes yrittää tuollaisten velliperseiden sekoilut yrittää tulkita psykologisesti? Sinun miehellesi maistuu viina kavereiden kanssa ja hän haluaa viettää poikamieselämää nyt ja todennäköisesti myös lapsen syntymän jälkeen. Mihin se koira karvoistaan pääsee!
Kyllä mies säilyy ikänsä sellaisena kuin mitä se on tapaamishetkellä ollut - nousuja ja laskuja on mutta se on se valitettava tosisasia.
vaikka asuukin ns. saman katon alla.
Pimppi toki kelpaa.
On nää ihania nää miehet!
Sitten ne itkee eron tullen, että kun naisille ei mikään kelpaa. Mäkin niin kunnollinen mies!!!! Ja että "miksi et kertonut!".
Miten v.. sanoa, että tajuaa?
Sano sille suoraan, että voi muuttaa toiseen osoitteeseen kun kerta sun ja tulevan lapsen seura ei näytä olevan tarpeen herralle. (Josko sittenkään tajuais.)
Tuolla menolla teille joka tapauksessa tulee ero viimeistään 3-5 vuoden päästä.
Ei kannata liikaa kuitenkaan luottaa siihen, että mies itsekseen muuttuu. Osa muuttuu, osa ei. Mahdotonta arvioida miten kohdallasi käy. Usein ympäristö vaikuttaa arvoihin aika lailla. Miten miehesi tuttavaperheissä on käynyt vastaavassa tilanteessa? Jos miehesti hakee jonkunlaista tukea kavereiltaan, niin osaatko sanoa minkälaisia vinkkejä hän heiltä saa?
Entä mitä sovitte tulevaisuudesta kun aloitte yrittämään lasta? Varmaan sovitte jotakin?
Kuinka usein miehesi viettää viikonloppuja riennoissa? Joka viikonloppuinen juhlimen kuulostaa hyvin itsekkäältä, mutta vaikkapa kerran kuukaudessa taas saatta joissakin parisuhteissa olla vain sopimisista kiinni. (Tosin sitten kun mulla olisi lapsia, niin ehkä kerran kuukaudessa koko viikonloppu olisi musta liikaa, koska sama vapaus pitäisi tulla myös mulle ja se tarkoittaisi, että puolet viikonlopuista toinen vanhempi viilettäisi jossakin.)
Itse suosittelisin nyt vakavaa keskustelua, jossa selität miehellesi mitä muutoksia ja vastuuta vauva tuo. Vauvan syntymän jälkeen olette hyvin sidottuja kotiin; myös miehesi on, jos hän kantaa vastuun. Tuota kotona viihtymistä olisi syytä harjoitella jo nyt, ettei se tule täytenä shokkina ja yllätyksenä sitten vauvan synnyttyä.
Vauvan synnyttyä ei kuitenkaan ole oikea hetki alkaa riitelemään ja taistelemaan. Pienikin vauva aistii riitaisan ympäristön ja stressaantuu (tosin jokainen pari riitelee joskus ja ei satunnainen riitely vauvaa vahingoita).
Toivottavasti saatte asianne selvitettyä. Viimeisenä oljenkortena voisin teillekin suositella parisuhdeterapiaa (jonne kannattaa mennä paljon ennen kuin tilanne on se, että mietitään eroa). Niissä käsittääkseni terapeutti asettuu yleensä ajamaan perheen etua ja vastuun kantamista perheestä. Terapiassa saisitte puolueettoman mielipiteen ja lisäksi neuvoja henkilöltä, jolla oikeasti on kunnon asiantuntemus. Teidän tapauksessanne todennäköisesti vain yksikin kerta riittäisi.
Herra varjelkoon - onko mies joku lapsi, jolle pitää selittää, että mitä muutoksia vauvan syntymä tuo mukanaan ja mitä vastuuta pitää silloin osata kantaa?
Eikö aikuiselta mieheltä voi odottaa, että hän itse tietää nuo asiat? Jos ei tiedä, niin hänestä ei todellakaan ole muuksi kuin spermanluovuttajaksi.
Miksi te naiset jaksatte paapoa aikuisia miehiä kuin lapsia?
Kaikki miehet voivat tehdä lapsia, mutta harvasta on isäksi!
juuri,ikävä tosiasia tottakai...miehet on miehiä mutta naisen on aina jaksettava...mitä maailma oliskaan ilman naisia..-ei mitään
No totta kai ihanne on se, että mies itse tajuaa ja toimii kuten toivotaan, mutta en nyt suosittelisi eroamaan vielä tuon perusteella. Kyllä elämässä hyvin helposti pahempiakin vastoinkäymisiä tulee kuin miehen menot muutamana viikonloppuna (toki keskustelun aloittajalla saattaa olla muitakin ongelmia, mutta niistä ei mainittu).
Lapsi vatsassa on kuitenkin yhteinen ja kun lapsi hankitaan, niin kyllä tavoitteen pitäisi olla se, että yhdessä ollaan. Aina tulee niitä ylä- ja alamäkiä ja mun mielestä parisuhteen arvo mitataan ennen kaikkea niissä alamäissä. Kyllä alkuperäisen kirjoittajankin parisuhde voi tuosta vielä nousta. Ei mielestäni vielä kannata luovuttaa naisenergian ja oman ylpeyden nimissä. Kyllähän se tympäisee, kun toinen tyhmästi käyttäytyy, mutta jos kerran rakastaa, niin kait sitä voisi ihan hyvin vielä yrittää ongelman selvittää? Eri asia sitten on, jos kuukausikaupalla yrittää ja mitään muutoksia ei tule. Tai jos sama tahti jatkuu lapsen synnyttyä.
Ehkä olen itse kannatan yrittämistä, koska keskustelujen ja myöhemmin myös parin terapiakäynnin myötä sain oman parisuhteeni suunnan muuttumaan muutama vuosi sitten. Itse koin tämän paljon paremmaksi vaihtoehdoksi kuin aloittaa taas alusta uudelleen. Toisaalta siksi, että ongelmat olivat loppujen lopuksi niin pieniä ja naurettavia, että eivät ne minun rakkautta ja kunnioitusta miestäni kohtaan olleet vieneet. Jokainen toki itse arvioi omalla kohdallaan, että minkä arvoinen oma parisuhde ja perhe on ja millä tavoin on valmis sen edestä taistelemaan.
ymmärtänyt ja ollut kärsivällinen.
Ei miestä pidä tarvita kohdella kuin lasta.
Kyllä hänen pitää muutenkin ymmärtää, että hyvään parisuhteeseen ei kuulu baarissa riekkuminen eikä ne kaverit edes viikottain.
Hän elää poikamieselämää ja sinä toivot perhettä.
Myös miehen tulee osaltaan vastata siitä että suhde toimii.
Aika omistuista, että laittaa omat kaverit sun edelle ja jopa toistuvasti.
Miksi hän haluaa elää sun kanssasi?
Kysypä ihan vakavissasi.
Mitä odotatte parisuhteelta ja perhe-elämältä yleensäkin?
Oliko lasten hankinta yhteinen päätös ja ymmärtääkö mies, että hänenkin tulee olla vastuussa, että kaikki toimii?
Lapsen saaminen on todella iso asia ja laittaa elämän aivan uuteen uskoon.
Useinkin kysellään täällä, miten saada miehen menohalut vähenemään varsinkin jos lapsi tulossa.
Miksi hankkia lapsi baareissa hyvinkin usein viihtyvän miehen kanssa??
Jokainen ratkaisee itsee haluaako mennä vai ei.
Kukaan ei muutu käskystä/kehoituksesta vaan omasta halustaan jos muuttuu.
Se, että hän ei tajua tunteitasi viittaa itsekeskeisyyteen.
Ei hänen tarviikaan tajuta kaikkia tunteitasi. Hänen tarttis tietää vastuunsa ja olla pahoittamatta mieltäsi. Lisäksi hänen tulee pitää kiinni lupauksistaan..
Olet ollut vähän liiankin ymmärtäväinen.
Toivon mukaan saatte asianne sovittua ja miehestäsi tulee lapselle hyvä isä =)
Ei ole miehestä kuulunut eilisen jälkeen. Oli soittanut 8 kertaa yöllä ,mutta minulla oli puhelin äänettömällä niinkuin aina yöllä nukkuessani. Laitoin aamulla viestiä että jos haluaa kyydin kotiin niin olen lähdössä kauppaan. Mitään ei kuulunut. Laitoin vielä toisen viestin kun olin lähdössä kaupoilta kotiin. Ei vastausta. No päätin soittaa ja hän avasikin puhelimen mutta ei puhunut siihen mitään. Taustalta kuului naisen ja lapsen ääni jonka tunnistin yhden hänen kaverinsa naiseksi. Eli vieraissa ei ainakaan ole.
Ajattelin sitten että ainakin hän on ilmeisesti elossa. Laitoin tuossa pari tuntia sitten viestiä jossa kysyin onko hän kunnossa. Mitään ei ole tullut.
Mä itken täällä silmät päästäni kun en tiedä mikä on taas homman nimi. Hän tietää että huolehdin aina tällaisissa tilnateissa, miksi ei voi ilmoittaa vaikka vana ihan lyhyetsi viestillä että on kunnossa.
Mun tyhmä pää kehittää koko ajan kaikkea omia ajatuksiaan tästä tilanteesta ja se ei tosiaankaan auta asiaa. Mahaan on sattunut vähän koko päivän ja alan itkemään kesken hommien. Äskenkin kun tyhjensin tiskikonetta.
Lapsi on toivottu, mutta tavallaan vahinko. Meifän piti aloittaa yrittäminen vasta nyt keväällä mutta tulinkin raskaaksi jo loppusyksystä. Tiedän että hän rakastaa minua ja haluaa lasta todella paljon, en vain tajua mikä täsä on vialla.
Tulemme todella erilaisista perheistä ja joskus tuntuu että hänellä on paljon vihaa esim isäänsä kohtaan jota ei ole vielä osannut käsitellä. Olemme puhuneet asiasta ja hän on jopa joskus sanonut että ei tiedä onko hänestä isäksi ennen kuin on saanut välit selväksi oman isänsä kanssa. Hän ei kuitenkaan tee asialle mitään vaan tämä on tällaista.
Hän on maailman ihanin mies viikolla ja silloin kun huomioi minut. Ainut ongelma on vain nämä ryyppyreissut. On nekin menneet välillä, ehkä 1/5 kerrasta niinkuin niiden pitäisikin, eli on lähtenyt baariin ja tullut kotiin sitten baarien sulkeuduttua, Eli ei mitään ongelmaa.
Kunpa vain osaisin malttaa mieleni ja katsoa miten tämä tästä muuttuu, mutta tällä hetkellä olo on taas niin paha, että tuntuu että ei jaksa. Koko viikonloppu menee taas murehtiessa koska epäilen että en kuule hänestä kun vasta huomenna illalla, jos silloinkaan.
Olen todella pahoillani siitä, että viikonloppusi on miehesti takia ollut noin uskomattoman kurja. Itse olisin vastaavassa tilanteessa ollut melkeinpä sekopäinen.
Kertomuksesi kuulostaa jollakin tapaa hyvin tutulle. Tuonkaltaisia tilanteita tapahtui parisuhteessani muutaman kerran kun oltiin kahdestaan ja kerran raskausaikana, mutta niistä on päästy tai ainakin nyt näyttää sille. Jos noita kertoja tarkemmin alkaisin selostamaan, niin mun pitäisi kirjoittaa romaani. =)
Oletko kysynyt, että miksi miehesi vihaa isäänsä? Onko sinulla mitään hajua? Voitko kysyä joko mieheltäsi, hänen äidiltään tai mahdollisilta sisarruksilta?
Mun miehen kohdalla selitys isävihaan oli todella rankka lapsuus. Isä ryyppäsi, veti reseptilääkkeitä, pahoinpiteli vaimoaan ja lapsiaan sekä sanoin että nyrkein, myös "apuvälineitä" kuten veitsiä ja mailoja käytettiin/yritettiin käyttää. Riitojen myötä lapset eivät voineet nukkua öisin ja kouluun mentiin väsyneinä. Koulusta ei ollut kiva tulla kotiin, kun isä odotti siellä kavereittensa kanssa.
Mieheni alkoi käymään psykoterapiassa ja sen myötä muuttui selkeästi jo muutaman kerran jälkeen. Terapeutti selitti miehelleni, että kun meidän välillä tulee riitaa/kinaa/uhka riidasta (kuten joskus, kun vähemmän myötämielisesti suhtauduin hänen uloslähtemiseensä) niin mies "palaa" lapsuuden kotiinsa ja kokee mut uhkana/vaarana ja reagoi muhun jossain määrin samoin kuin lapsuudessa isäänsä. Tällöin hänen suhtautumisensa muhun muuttui. Ero normaalin käyttäymisen ja tuon "riitatilanteen" käyttäytymisen välillä saattoi olla kuin yö ja päivä. Tuntui kun yht'äkkiä kyseessä olisi ollut toinen henkilö. Myös hän jätti välittämättä soitoista, sulki puhelimen tms. Yleensä hän kuitenkin tuli suurin piirtein ajallaan kotiin. Pitempiaikaisia menoja tapahtui muistini mukaan "vain" pari kertaa. Itse en ole psykologi enkä edes yritä olla, joten en osaa sen kummemmin mieheni käytöstä analysoida. Sen verran kuitenkin olen tehnyt ja todennut, että kaverit ovat miehelleni todella tärkeitä, koska he toivat hänen elämäänsä jonkunlaista perusturvaa, toisin kuin perhe.
En tietenkään voi sanoa, että kaikki muuttuu kohdallanne hyväksi, mutta ehkä sinua auttaa tietää, että vastaavankaltaisesta tilanteesta on edes joku onnistunut parantamaan suhdettaan.
Se, että miehesi teoille löytyisi jonkunlainen "selitys" ei tietenkään vielä tarkoita sitä, että saatte kaiken korjattua ja siihen korjaukseenkin menee pitkä aika. Miehesi voi kyllä olla oikeassa siinä, että menneisyys on joskus kohdattava ennen kuin voi elää tulevaisuutta. Jos miehesi sinua todella rakastaa, niin hän on kyllä valmis tekemään asioille jotakin. Muista kuitenkin, että vaikeista asioista ei pidä koskaan keskustella, jos mies on humalassa tai jonkunlainen riitatilanne on ennestään päällä.
Paljon voimia sinulle ja yritä kestää!
Sinä vaan ymmärrät ja laitat kotitekoista psykologiaa kehiin pieleen menneestä isäsuhteesta. Siitähän toki kaikki tässä maailmassa johtuu - sekin, että juopottelee mielummin kavereittensa kanssa ja antaa raskaana olevan eukkonsa olla yksin ja hoitaa kaikki hommat!
Et sinä tuosta marttyyrin osastasi mitään kultaista kruunua saa, eikä tuollainen mies tule koskaan hyväksi isäksi muuttumaan.
Etkö käsitä, että sinä olet maailmasi tärkein henkilö ja lapsi, jota odotat. Ei tuo avokkisi!
Jos olisit järkevä, niin pakkaisit kimpsusi ja kampsusi ja jättäisit tuollaisen nyhverön bailaamaan kavereittensa kanssa niin paljon kuin ikinä haluaa.
käyttäytyy todella edesvastuuttomasti. Ei tulevan isän kuulu käyttäytyä noin. En sietäisi tuollaista käytöstä mieheltäni, vaikka lasta ei olisi tulossakaan. Ei tuolla tavalla voi mennä ja olla ilmoittamatta itsestään, parisuhteessa kun ollaan kuitenkin tilivelvollisia toiselle osapuolelle menoistaan. Mitähän miehesi mahtaisi tuumata, jos hän kantaisi teidän tulevaa lastanne ja sinä huitelisit viikonloput ties missä ja umpitunnelissa?! Miten minusta vähän tuntuu siltä, että hän ei todellakaan sitä sulattaisi. Minusta on niin typerää, että nykyään monet naiset katsovat tällaista läpi sormien. Olen monien miesten kuullut käyttäytyvän näin ja se on hyväksyttävää, kun "kohtahan sitä ei sitten enää voi käydä missään tuulettumassa!" Naurettavaa, oikeasti. Ja tietty käytös korostuu herkästi vielä, kun puoliso on raskaana ja hän "odottelee" kotosalla, eikä ole menossa mukana tms. Sinuna pistäisin nyt miehen koville ja selkä seinää vasten. Hänen on todellakin aika ryhdistäytyä ja olla sinulle tukena ja turvana. Jos hän ei siihen kykene niin kuin miehen tulee, niin ulkoruokintaan vaan! Sitten voi miettiä käytöstään uudemman kerran. Ei tuollaisella vätyksellä tee mitään! Tätä menoa sinulla on kaksi lasta kohta hoidettavana.
Onko tuo nyt edes rakkautta, voiko sitä kutsua siksi? Ennemmin vaikuttaa äiti-lapsi holhoussuhteelta, jos aikuista miestä joutuu etsimään kissojen ja koirien kanssa.
Opettele rakastamaan kaikkein eniten itseäsi, olemaan huolestunut itsestäsi ja lapsesta jota kannat. Jos mies on noin edesvastuuton paskahousu, niin onko hän ansainnut rakkauttasi tai huolenpitoasi??
Minun käy Sinua ihan oikeasti sääliksi, sillä teidän, mitä on olla tuollaisen miehen kanssa. Minä en enää jaksaisi soitella, etsiä ja itkeä silmiä turvoksiin. Aina hän lupasi lopettaa ja muuttua, mutta ei siitä ikinä mitään tullut. Kerran sanoin suoraan, että jos vielä kerrankin katoat ryyppyreissuilla, niin tämä on sitten poikki. Vähän aikaa hän jaksoi olla kotona, mutta sitten alkoi taas kaverit kiinnostaa enenmmän kuin perhe. Perhe otti ja lähti, eikä olla perään kyselty.
Siis ilman muuta mun mielestä kyseinen mies käyttäytyy kuin ääliö. Joskus kuitenkin tyhmään käytökseen voi löytyä sellainen syy, että siihen syyhyn voi puuttua ja tätä kautta käytös voi muuttua.
Mun esittämä psykologia ei ole kotitekoista vaan jonkun koulutetun psykologin ja pyskoterapeutin sanoja. Se, että voiko mun parisuhteen tilannetta tosissaan verrata tämän keskustelun tilanteeseen, niin sitähän on mahdotonta sanoa. Eräs tuttava ilmoitti inhoavan isäänsä ihan vain siitä syystä, että isä tupakoi paljon...
Halusin tuoda toisenlaisen näkökulman tähän, sillä JOS kyseessä on vain muutaman viikonlopun biletys ilman pettämisiä (eikä joka viikonloppuinen tapahtuma), eikä kyse ole vaikkapa pahoinpitelyistä tms ja kyseessä ei ole alkoholiongelma (esim. pämppäämistä joka'ikinen viikonloppu ja/tai myös viikolla) tai muu päihdeongelma, niin mun mielestä tuossa tilanteessa on vielä toivoa JOS molemmat osapuolet ovat valmiita asiasta keskustelemaan ja tekemään töitä parisuhteen eteen.
Jos molemmat osapuolet eivät ole valmiita asian eteen näkemään vaivaa, niin huonoltahan tilanne sitten näyttää. Koska lapsi oli kovasti toivottu, niin itse ajattelin, että myös miehellä saattaisi olla edes vähän halua.
Mielestäni kirjoittajan tulisi kuitenkin edes kerran tosissaan keskustella miehensä kanssa tilanteesta. Vaikka hän valitsisi eron, keskustelu olisi edessä joka tapauksessa. Asiat harvemmin tulevat kuntoon vain toivomalla tai juoksemalla karkuun.
Jokainen arvioi itse voimavaransa. Jos jo nykyinen tilanne vie kirjoittajan voimat, niin toki hänen on syytä ajatella itseään ja lastaan ja taata itselleen rauha eroamalla.
Mielestäni kuitenkin aika rohkea ja mustavalkoinen veto väittää, että tuollainen ei isäksi osaa koskaan muuttua. Eiköhän niitä suurempiakin muutoksia ole tapahtunut...
Kuten sanoin niin itse tuomitsen täysin miehen käytöksen, mutta mielestäni olisi hyvä huomioida tilanne eri näkökulmista eikä vain yhdeltä kantilta. Pieleen mennyt isäsuhde on aika lievä ilmaisu, mutta kurjat ja kaaoottiset kotiolot kyllä leimaavat lasten elämää pitkäksi aikaa. Tämän voi ymmärtää kyllä ihan ilman psykologian kursseja, jos itsellä on hieman empatian kykyä ja taitoa katsella asioita eri kanteilta.
"syyhyn voi puuttua" taas tämä äiti-lapsi suhde.
Lue läksyt, niin saat namia..
Taitaa olla niin että mies ei lainkaan tajua minkä hän sulle tekee.
Tuo on ihan edesvastuutonta toimintaa ettei pidä lainkaan lupauksista kiinni.
No, ei kannat uskoa noihin lupauksiin.
Ei ne puheet vaan ne teot.
On sulle aivan ihan viikolla ja selvin päin.
Istukaa sitten pöydän ääreen ja jutelkaa molempien tunteista.
Kysele sinä miltä hänestä tuntuu ja mikä saa hänet toimimaan tuolla tavalla ja toistamiseen.
Ihmetteln edelleen, miten hyväksyt nuo jatkuvat baarireissut ihan tuosta vain.
Nytkin joudut olemaan huolissasi koko viikonlopun.
Ei ole hyvä eiii.....
Mikä miehen päässä oikein liikkuu muu kuin halu ryypätä?
Baarireissut tulis olla enemmän poikkeus kuin säännöllisiä ja usein toistuvia.
Jotkut naiset ovat tuossa asiassa hyvinkin suvaitsevaisia ja antavat paljon vapautta.
Miehesi tuntuu olevan hyvin itsekäs, mikä ei lisää vastuullisuutta.
olla uskomatta niihin lupauksiin. ensin se muutos ja sitten se lapsi, tässä järjestyksessä.
Lupauskin on pelkkä lupaus vain - ei pelkästään se antaisi aihetta uskoa, että heppu on tosissaan. Se on vain sana tai lause, jolla tyynnytetään vihainen eukko.
Ei jatkuvati lausutuilla mantroilla ole mitän merkitystä - teot ratkaisevat.
Naiset eivät ole enää taloudellisesti miehistä riippuvaisia -usein päinvastoin - joten senkään vuoksi ei pitäisi roikkua epätyydyttävissä suhteissa. Onko kyse edes rakkaudesta, vai olisiko kyseessä läheisriippuvaisuus?
Tajuatko sinä miehen tunteita? Jospa lähtisitte välillä selvittämään asiaa sieltä käsin, mitä miehesi tuntee?
Rohkeneeko hän kertoa sinulle, mitä hän ihan oikeasti tuntee? Vai täytyykö hänen pelätä sinun reaktiotasi?
Malta mielesi, ja kuuntele, kuuntele ja kuuntele miestäsi, anna hänen puhua. Pidä joskun yksi ilta, ettet puhu omista tunteistasi, vaan vain kuuntelet miehesi ajatuksia ja tunteita.
Niin mutku...kun mies ei puhu tunteistaan. Kun miehen pytää kertomaan, niin hän vetää sen vitsiksi,on muka ämmien juttuja.
Kännisää korkeintaan kavereille voi kertoa jotain ja sekin on hyvin väritettyä tarinaa.
Mitä se mies pelkää niin paljon, ettei voi kertoa? Miksi nainen ei pelkää ja jos pelkää, niin se kertoo siitä jollekin. Jos pelkää synnytystä tai vastuuta, niin hän kertoo siitä neuvolassa ja hänell järjestetään apua. Miks ise mies ei voi mennä sinne neuvolaan vaimonsa kanssa? Onko noloa? Pelkääkö mies neuvolatätiä?
Voi hyvä luoja, miten kauan jaksetaan vaahdota ja ymmärtää. Mies on olevinaan se luomakunnan kruunu ja tosiassa housuunsa pissivä pikkujätkä.
Olishan sitä kuunnellut miehen tunteista vaikk vuorokauden yhteenmenoon, mutta hiljaisuutta tai kännisen örinää ei jaksa niin kauaa!
Älkää viistsikö - miehiltä vois lopultakin alkaa vaatia muutakin kuin siittämistä ja rivoja juttuja.
Oleellisinta olisi saada mies TOIMIMAAN oikein ja haluamallasi tavalla. Jos tähän hän pystyy, eihän hänen tarvitse silloin tunteista alkaa vuodattamaan. Mies ilmaisee tunteensa eri tavalla kuin nainen, siihen hänellä on oikeus.
Miehen tulee oppia tulkitsemaan naisen tyyppistä tunneviestintää ja naisen miestyyppistä tunneviestintää. (Vaikka se naisen näkökulmasta saattaa näyttää hyvinkin niukalta ja vajaalta.)
Ei tunneviestintä ole avioliiton tärkein tehtävä. Mikä on?
Miksi teet lapsen tuollaisen apinan kanssa?
ota miestäsi niskaotteesta.
ei se opi.
oma äitini taisteli juoppomiehensä kanssa ikänäsä, ja nyt 40 vuoden yrittämisen jälkeen katuu.
itse olen pahasti alkoholistin poika. ei ollut meillä lapsilla helppoa kun isä aina joi ja aina oli kavereita viemässä.
herää ajoissa.
tohtori z
Olen elänyt alkoholistin kanssa ja mieheni ei kyllä sitä ole :) Ei hän aina ole edes kännissä kun tulee kotiin baarista. Eikä muulloin edes juo yhtä kaljaa.
Minusta tuntuu nt pohdiskelun jälkeen että hänellä on nyt jotain sydämellään, koska käyttäytyy tällä tavalla. Aion kyllä pitää kunnon juttutuokion kun hän tulee tänään kotiin.
Olen siis saanut yhteyden häneen ja hän pyysi anteeksi ettei ole ilmoittanut missä on. Puhelin oli tippunut kaverin auton lattialle ja sitä oli etsitty kissojen ja koirien kanssa. Ilmoitteli siis itsestään tuossa eilen iltapäivällä.
En kuitenkaan vähättele tätä asiaa enää yhtään vaan muutos on oikeasti tapahduttava tai minä en jaksa enää.
En kuitenkaan niin tsetuhoinen ole. Tunnen vain mieheni ja tiedän että tähän on nyt joku syy. Epäilen sitä että häntä todella pelottaa tämä tilanne.
Kirjoittelen vaikka tänne aina välillä mitä meille kuuluu ja mihin me päädytään.
Kiitoksia kaikille avusta!
Tosi kiva kuulla, että pahin on ohi, etkä ole ihan täysin uskonut kaikkien kehotuksia erota samantien ja lähteä menemään.
Toivon tosissani, että teillä asiat järjestyvät.
Minusta teidän tilanne ei vieläkään kuulosta mitenkään mahdottomalta selvittää.
Tosin yhden kysymyksen voisit miehellesi esittää. Jos hänen kännykkänsä katosi, niin miksi hän ei ilmoitellut itsestään kavereitten kännyköillä? (Olen itse saanut kuulla tarinan kännykän katoamisista ja unohtumisista, joten sen takia olen hieman skeptinen.) Vaikka kännykkä ei olisikaan kadonnut, niin ei musta siltikään kannata suoralta kädeltä erota, vaan tosiaan keskustella.
Loppujen lopuksi väittäisin, että yleisempää on se, että miehet tulevat baareista kotiin kännissä kuin ok-kunnossa eli kaiketi miehesi jollakin tapaa yrittää, vaikka ei selvästikään tarpeeksi. Mielestäni miehesi ei kuulosta läpimädälle vaan kuten sanoit, niin taustalla saattaa olla jotakin.
Yritä jaksaa ja toivottavasti saatte asianne kuntoon.
Kirjoitan tähän kun jotenkin tuntui että tämä kirjoittaja ymmärtää eniten tilannettani.
Mieheni palasi eilen kotiin jo amulla kahdeksan aikaan. Oli pakottanut kaverinsa kyytimään kotiin. Hän tuli sisään, käveli suoraan minun luokseni ja halasi minua ainakin pari minuuttia. Pyysi anteeksi ja sanoi että minulla on ollut varmaan ihan kauheata täällä kun olen ollut epätietoisuudessa. Juttelimme siinä vähän ja hän pyysi keittämään kahvia, oli kuulemma aika paha olo.
Kun menin keittämään kahvia alkoi vessasta kuulumaan ihme ääntä. Menin katsomaan ja mies kaatoi siellä oluitaan viemäriin. Kun kysyin että mitä tekee niin hän sanoi että ryyppääminen saa nyt jäädä ja että ei perhe-elämään kuulu tällainen käyttäytyminen. Hän myös jupisi jotain että jos ei pysty ottamaan kaljaa ja pitämään ajatukset slekeinä niin on parempi olla ottamatta.
Tämän jälkeen vietimmekin sitten aivan ihanan loppupäivän. Mieheni käyttäytyi jotenkin ihan erilailla kuin ennen. Hän otti minut huomioon pienimissäkin asioissa. Illalla suihkussa pesi vielä minut päästä varpaisiin :)
Vaikka olo on nyt kuin uudella morsiolla niin en uskalla ihan vielä huokaista helpotuksesta. Toivon tietenkin parasta ja uskon että muutos tapahtuu nyt. Mieheni oli niin erilainen kuin ennen kun tällaista on tapahtunut. Tai tämänkertaisen tyylistä viikonloppua ei ole vielä ollut pahin on tähän mennessä ollut että hän on jäänyt kaverinsa luo yöksi eikä ole ilmoittanut, mutta saapunut sitten aamusella kotiin.
Tuosta puhelimesta vielä sen verran että en ihmettele yhtään että ei ole saanut yhteyttä, koska hän ei muista numeroani ulkoa, se on salainen ja kenelläkään hänen noista kavereista, joiden kanssa oli tuolla mökillä, ei ole minun numeroani. Lisäksi hän oli 100km päässä minusta, juuri tuolla mökillä, oli mennyt sinne jo yöllä kavereitten kanssa joten ei päässyt kertomaankaan siitä että on kunnossa.
Jospa tämä tästä. Uskon ainakin että asiat paranee. Haluan uskoa ja tällä elämänkokemuksella uskallan jo aika varmasti niin uskoakin. Olen tosiaan elänyt alkoholistin kanssa joka ei välittänyt kuin itsestään ja nykyinen mieheni on kyllä ihan erilainen. Katsotaan miten käy.
että mies itse oivalsi tehneensä väärin sua kohtaan.
Kivaa, että kirjoitit missä mennään.
Sait harvinaisen paljon vastauksia.
Toivotaan, että tilanne korjautuu ja voitte rakentaa kunnon parisuhdetta.
Onnea matkaan :)
Hei herätys miksi se tuli niin säyseänä ja kuvailustasi päätelleen todella katuvaisena ja jotenkin hätäisenäkin kotiin. Veikkaan, että ei ollut ihan kavereiden luona yötä =( Ihan paha olo tuli tätä lukiessa - ainoa ajatus mikä itselleni tuli oli, että on nyt sitten mennyt viimeistään sen yhden rajan yli ja hypännyt vieraaseen sänkyyn ja järkyttyi siitä itsekin. Mutta jääkö kerta viimeiseksi ? Toivon, että olen väärässä.
Voimia sinulle !
sunb piti tuoda tuollaista esille?
Mikä tarve mustamaalata ja lengettaa epäilyksen varjoja? Saatko sinä siitä kiksejä?
Jos se ajatus tuli sulle mieleen ainoana ajatuksena niin olisit voinut pitää sen omana tietonasi. Maalaat vielä piruja seinälle "mutta jääkö kerta viimeiseksi?".
Kun et todellisuudessa voi tässä vaiheessa tietää mitään, oletat vain...
Tuli kyllä sama monelle muullekin mieleen. Jos yks yks kaks tulee todella katuvaisena, niin voi olla jotain tapahtunut. Voihan se olla jotain muutakin kuin pettämistä naisen kanssa. Kaikkea ongelmia ihmisillä nykyään on. Jos unohtuu puhelin tms kotiin, niin pitää kyllä ison miehen sitten osata omaan lompakkoonsa kirjoittaa oman naisen puhelinnumero. Ainaki jatkossa. Sitten ei voi keksiä omia. Eikö yhteisiä ttuttuja yhtään löytnytyn? Toivottavasti mies jatkossa tajuaa käyttäytyä.
Itse olen kokenut samanlaista, mies tuntui vakuuttelevan että kunhan lapsi syntyy niin sitten on tahti rauhoituttava.. No meillä nyt kolmekuukauden ikäinen poika.. Mies kyllä selvinpäin ollessaan viettää aikaa pojan kanssa mut kunhan viikonloppu tulee ja joku oikeen kovasti houkuttelee tai lupaa tarjota niin mikäs iin sit eikun menoksi, perheestä viis veisataan silloin.. Välillä on kyllä käynyt mielessä et olis ehkä helpompi pojan kanssa kahden olla..
henkisesti ja iältään turhan nuori, niin noin saattaa käydä, sillä ei ole vielä ymmärtänyt, ettei lapsen syntymän jälkeen voi jokaiseen kaverin pyyntöön tai houkutteluun vastata kyllä ja lähteä baariin ja jättää äitiä lapsen kanssa yksin vastaamaan arjesta. Silloin lapsi on hankittu liian aikaisin, jos muut menot niin kovasti vetää puoleensa ja kaverit ovat tietysti poikamiehiä, jotka voivat bilettää vapaasti ja ottaa kännejä.
Jotenkin sai sellaisen vaikutelman, että molemmat olette aika nuoria...ja asioilla pyrkii olemaan hintansa.
Voimia ja jaksamista sinulle omassa tilanteessasi.
Oliko tämä penska suunniteltu vai puolivahinko? Miehesi ei ilmiselvästi ole vielä valmis isäksi, siksi hän pakenee sinua ja tulevaa lastaan kavereidensa luokse. Yksinhuoltajan elämä ei muuten ole sitten kovin mukavaa ja parimarkkinoilla ne ei kelpaa kenellekään kunnon miehelle. Kärsivällisyyttä siis.
Miehesi on itsekäs. Oma hauskanpito ja nautinto ovat tärkeämpiä kuin sinun tunteesi. Ehkä lapsi saa miehesi arvot parempaan suuntaan kääntymään, ehkä ei. Onnea teille!
mennään