Miten saada lapsen hyväksyminen

Miesystävälläni on lapsia, jotka asuvat hänen luonaan. Ongelmaksi on tullut hänen 13-vuotias tyttärensä. Hänen äitinsä on mustamaalannut minut ja luvannut tytölle, ettei hänen tarvitse koskaan hyväksyä minua. Samoin hän lähettelee miehelleni ilkeitä viestejä ja uhkailuja. Tyttö ei tietenkään suostu minua tapaamaan, vaan itkee isälleen, että häntä ei saa painostaa eikä pakottaa. Olemme liikkeellä vakavin aikomuksin, mutta nyt tuntuu, että voivatkohan haaveemme koskaan toteutua. Tapaamiset vähenee, miehellä on huono omatunto hänen ollessaan seurassani: lapset ja koti jää heitteille. Itse olen välillä tosi kiukkuinen tytölle ja miehellekin, kun tuntuu, ettei hän osaa pitää puoliani. Exän kanssa kuulema on jo välit paremmat, mikä myös loukkaa tunteitani: kaikkien solvauksien jälkeen, mitä hän minusta on ladellut, hän ei mielestäni ansaitse anteeksiantoa. Toisaalta ymmärrän kyllä, että lasten takia täytyy löytyä edes laiha sopu. Omat lapseni hyväksyvät uuden kaverini täysin, eikä heillä tulisi mieleenkään arvostella ystäviäni. Onko neuvoja, mitä kannattaisi tehdä? Pakottaa vai edetä hitaasti ?
3769
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Muistan itse aikoinaan, kun en 14-vuotiaana halunnut hyväksyä omaa "isäpuoltani".(tosi hölmö termi) Mutta kun huomasin, että hän ei liikaa tuputtanut ystävyyttä/mielistellyt ja tajusin että äidilleni hänen läsnäolonsa oli tärkeää(sekin kyllä ärsytti), niin kyllä sitä sitten ajastaan rupesimme toimeen tulemaan. Itse asiassa minulla oli lopulta paremmat välit äitini uuteen miesystävään, kuin omaan isääni. Tätä, kun ei juuri kotona vanhempieni yhdessäoloaikana näkynyt, aina töissä. Eikä kovin paljon eron jälkeen ollut yhteydessä. Joten malttia vaan, kyllä tuonikäinen nuori tajuaa, jos olet vilpittömästi hänelle ystävällinen. Mielistellä ei kannata.

Äänestä

käytöksensä perusteella. Lapsen hyväksyntä pitää ansaita. Ole samanlainen ihminen kuin muillekin ja jos hyväksyntä tulee niin se tulee. Jos ei niin muista että kaikista ei lastenkaan tarvitse pitää. 13 vuotiaat etsivät itseään ja ovat muutenkin hukassa kasvunsa kanssa joten aikuinen pysyy sellaisen kiukuttelun yläpuolella.

Ei sinun tarvitse exälle antaa anteeksi, mutta aivan turhaa tuhlata energiaa ko. kaltaiseen ihmiseen. Keskity mieheesi ja anna exien olla. Exän kanssa miehelläsi on muistot mutta koska hän on sinun kanssasi niin tulevaisuus on sinun ja nykyhetki.

Äänestä

Tilanne ja yritä sopeutua, niin vaikeaa kuin se onkin. Kurjaa on ettei lapset välttämättä koskaan hyväksy uutta puolisoa. Murkkuikäisen tytön on vaikeaa hyväksyä edes omien vanhempien intiimiä suhdetta. Ulkopuolisen ihmisen hyväksyminen on usein ylivoimaista. Ilmeisesti ex vaimo haluaa kärjistää asioita entisestään. Miehesi taas pelkää puuttua tyttärensä käytökseen koska välirikkon riski myös heidän välillään on olemassa. Hankalinta on jos tytär ajattelee sinun viimekädessä aiheuttaneen eron, hän tekee kaikensa silloin että olosi olisi kurja.
Tilanteen hyväksyminen ja keskittyminen miehesi ja sinun suhteeseen on låhes ainoa mahdollisuus, jos suhdettasi haluat jatkaa. Ajan kuluessa voimakkaat tunteet laantuvat puolin ja toisin silloin kenties voi välit tyttöönkin lähentyä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hajoaako kaikki kirjoitti:

Miesystävälläni on lapsia, jotka asuvat hänen luonaan. Ongelmaksi on tullut hänen 13-vuotias tyttärensä. Hänen äitinsä on mustamaalannut minut ja luvannut tytölle, ettei hänen tarvitse koskaan hyväksyä minua. Samoin hän lähettelee miehelleni ilkeitä viestejä ja uhkailuja. Tyttö ei tietenkään suostu minua tapaamaan, vaan itkee isälleen, että häntä ei saa painostaa eikä pakottaa. Olemme liikkeellä vakavin aikomuksin, mutta nyt tuntuu, että voivatkohan haaveemme koskaan toteutua. Tapaamiset vähenee, miehellä on huono omatunto hänen ollessaan seurassani: lapset ja koti jää heitteille. Itse olen välillä tosi kiukkuinen tytölle ja miehellekin, kun tuntuu, ettei hän osaa pitää puoliani. Exän kanssa kuulema on jo välit paremmat, mikä myös loukkaa tunteitani: kaikkien solvauksien jälkeen, mitä hän minusta on ladellut, hän ei mielestäni ansaitse anteeksiantoa. Toisaalta ymmärrän kyllä, että lasten takia täytyy löytyä edes laiha sopu. Omat lapseni hyväksyvät uuden kaverini täysin, eikä heillä tulisi mieleenkään arvostella ystäviäni. Onko neuvoja, mitä kannattaisi tehdä? Pakottaa vai edetä hitaasti ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu