Olen 20 vuotias nainen. Seurustelin avomieheni kanssa vuoden ennen kuin muutimme yhteen, nyt kaksi vuotta takana saman katon alla. Hän on 28 (ikäeromme ei ole haitannut)ja jo nyt täysin riippuvainen alkoholista. Hän ei voi olla päivääkään ilman tuoppia, iltaisin menee 12päkki aina, vaikka töitäkin on aamulla. Hän on niin monesti luvannut lopettaa, tai vaihtoehtoisesti syyttää minua juomisestaan. Ei kuulemma voi tulla kotiin kun nalkutan tai olen vihainen. Syitä kapakassa istumiseen kyllä riittää. En ole tiukkapipo, mutta jossain on minunkin raja, joka päiväinen juominen on rasittavaa. Olen itse alkoholistiperheestä ja sieltä lähdettyäni 15-vuotiaana vannoin, etten koskaan enää siedä juoppoja. Tässä taas ollaan.
Seksi on lopahtanut, sitä oli aluksi paljon, puoli vuotta sitten seksikertojen väliin alkoi mahtumaan viikkoja ja nyt kuukausia. Pahinta oli, kun keikistelin sievissä alusvaatteissa ja hän ei vilkaissutkaan ja sanoi että myöhemmin, jatkoi vain kaljan juontiaan ja tietokoneella pelaamista. En ole koskaan tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi. Itku kurkussa takaisin pukemaan. Olen vain kotirouva joka kokkaa ja siivoaa, itse hän ei välitä osallistua, mutta minä saan kyllä kuulla kunniani jos en pyykkää hänenkin vaatteitaan.
Ongelmani on se, että minun on vaikea lähteä, sillä olen opiskelija ja on todella vaikea saada kasaan vuokrarahoja. Hän maksaa nyt vuokran, minä laskut ja ruuan. Mielestäni ihan reilu jako, paitsi että loput rahansa hän laittaa kaljaan. Laskut alkavat kasaantua, sillä hän pistää koko palkan menemään ekassa parissa viikossa ja lainaa sitten rahaa juomiseen loppu kuun ajan. Joudun jättämään laskuja maksamatta, jotta rahat riittäisivät kunnolla ruokaan. Ongelma on että hän tietää hankalan tilanteeni, töitä en ole saanut vaikka kuinka hakenut. Kaiken lisäksi sosiaalitoimistosta en voi pyytää, sillä he maksoivat viimeksi osani takuuvuokrasta, ja sanoivat että pois muuttaessa haluavat sen takaisin. Nyt mies kiistää sen ja sanoo että hän maksoi koko takuuvuokran. Siirsin oman osani hänen tililleen, joten vuokranantajalla on näkyvissä vain hänen maksunsa. Minä tyhmä olen vaihtanut pankkia tässä välissä, onko minulla mahdollisuutta saada kahden vuoden takaisia tietoja vanhasta pankista? Tuntuu että olen loukussa, parikymppisenä juopon hyysääjänä. Muutoslupauksiin en enää usko. Voimat ovat loppu. Ainoa onni tässä on se, että ainakaan hän ei hakkaa eikä onneksi lasta ole.
Seksi on lopahtanut, sitä oli aluksi paljon, puoli vuotta sitten seksikertojen väliin alkoi mahtumaan viikkoja ja nyt kuukausia. Pahinta oli, kun keikistelin sievissä alusvaatteissa ja hän ei vilkaissutkaan ja sanoi että myöhemmin, jatkoi vain kaljan juontiaan ja tietokoneella pelaamista. En ole koskaan tuntenut itseäni niin nöyryytetyksi. Itku kurkussa takaisin pukemaan. Olen vain kotirouva joka kokkaa ja siivoaa, itse hän ei välitä osallistua, mutta minä saan kyllä kuulla kunniani jos en pyykkää hänenkin vaatteitaan.
Ongelmani on se, että minun on vaikea lähteä, sillä olen opiskelija ja on todella vaikea saada kasaan vuokrarahoja. Hän maksaa nyt vuokran, minä laskut ja ruuan. Mielestäni ihan reilu jako, paitsi että loput rahansa hän laittaa kaljaan. Laskut alkavat kasaantua, sillä hän pistää koko palkan menemään ekassa parissa viikossa ja lainaa sitten rahaa juomiseen loppu kuun ajan. Joudun jättämään laskuja maksamatta, jotta rahat riittäisivät kunnolla ruokaan. Ongelma on että hän tietää hankalan tilanteeni, töitä en ole saanut vaikka kuinka hakenut. Kaiken lisäksi sosiaalitoimistosta en voi pyytää, sillä he maksoivat viimeksi osani takuuvuokrasta, ja sanoivat että pois muuttaessa haluavat sen takaisin. Nyt mies kiistää sen ja sanoo että hän maksoi koko takuuvuokran. Siirsin oman osani hänen tililleen, joten vuokranantajalla on näkyvissä vain hänen maksunsa. Minä tyhmä olen vaihtanut pankkia tässä välissä, onko minulla mahdollisuutta saada kahden vuoden takaisia tietoja vanhasta pankista? Tuntuu että olen loukussa, parikymppisenä juopon hyysääjänä. Muutoslupauksiin en enää usko. Voimat ovat loppu. Ainoa onni tässä on se, että ainakaan hän ei hakkaa eikä onneksi lasta ole.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei!
Olet vielä nuori ja tyypillisessä tilantessa alkoholistiperheen lapsena. Itse olen 40-kymppinen ja kokenut samantyyppisiä asioita. Oma neuvoni on, että älä enää jää tuohon suhteeseen. Ole rohkea ja yritä tehdä muutos - pystyt kyllä siihen ! Käy kysymässä sosiaalitoimistosta, mitä apua voit saada sieltä, mitä voit tehdä tässä tilanteessa. Tärkeintä on , että yrität irroittautua nykyisestä súhteestasti ja aloitat uuden elämän. Hetkellinen taloudellinen katastrofi ei pilaa loppuelämääsi ! Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämässäsi ! Sinä itse voita päättää, kuinka vietät loppuelämäsi. Olet arvokas ja jo aikuinen ihminen, älä anna toisten ihmisten alistaa sinua.
Lämmöllä.
romahdat, oisko sulla joku tuttava tai sukulainen, joka vois auttaa ja voisit olla vaikka hänen luonaan jonkun aikaa, kunnes saat oman elämän järjestykseen. Aika tuttua touhua ihan omaa elämäänikin liittyen, itse pääsin irti tommosista tapauksista, ja ihminen itse on se joka tekee sen päätöksen juomisensa lopettamisesta, sinä et voi häntä muuttaa.
Olen paininut aviomieheni kanssa samoissa ongelmissa jo 13 vuoden ajan,mieheni ei kuitenkaan ole kuin ns.viikonlopun suurkuluttaja ja arkisin muutama olut menee, ei nyt ihan joka päivä, mutta kuitenkin. Nyt kuusi vuotta pohdittuani tein ratkaisun pari kuukautta sitten ja olemme nyt eroamassa. Meillä on kaksi lasta, joten tilanne ei ole helppo, mutta oman mielenterveyteni ja jaksamiseni kannalta päädyin nyt tähän ratkaisuun. Minuakin pelottaa tulevaisuus, miten pärjään sillä tarkoitus on lunastaa omakotitalo jossa asumme, mieheni on maksanut talon lainat koko ajan, mutta jos en selviä niin sitten myyn talon. Mutta neuvoisin sinua itse useita vuosia riutuneena kuolettavassa suhteessa, että jätä avomiehesi oman itsesi ja jaksamisesi vuoksi, vaikka se ei ole helppoa, mutta niinkuin minulle on sanottu, että kyllä asiat järjestyvät, niin sanoisin sinullekin, että kyllä sinä selviät ja ota päivä kerrallaan. Minä aloin miettimään ratkaisua, kun minulle sanottiin että, meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä, joten älä heitä sitä hukkaan! Jaksamista sinulle, kuuntele sydäntäsi.
Tapasin 20-vuotiaana ex-mieheni joka oli tuolloin 33-vuotias. Muutimme aika äkkiä yhteen ja tiesin kyllä jo tuolloin että kalja maistuu.
Hänkin joi sen mäyrän illassa, vaikka kävi kuitenkin joka päivä töissä. Kestin sitä paskaa neljä vuotta kunnes työkaverini sai järkeä taottua päähäni. Kertaakaan en ole katunut lähtöäni, vaikka koville se otti, varsinkin kun oltiin menty naimisiinkiin.
Nyt tuosta kaikesta on kuusi vuotta ja olen uuden ihanan miehen kanssa ja lapsi syntyy ensi kesänä.
Uskalla lähteä jos et oikeasti näe enää suhteessa mitään tulevaisuutta.
Vaikeaa se on, mutta kyllä sen sitten jälkeenpäin tajuaa, että on tehnyt oikean päätöksen.
Jaksamisia!
Kauheaa epäonnea sinulle sattunut miesten suhteen. Toivottavasti löydät joskus kaltaiseni kunnon miehen. Mulle ei maistu alko eikä tupakit.
Älä vetoa tuollaisiin ongelmiin,sillä ne selviävät kyllä.Et tahdo selvästikkään olla seuraavat 50 vuotta tuollaisessa perhe-elämässä.Sos-toimistosta voi kyllä löytyä apua kunhan jaksat selvittää ja selvittää tosiasioita.Pakkaa tavarasi ja mene kotiin tai ystävän luo,tai vaikka sukulaisen,sillä kukaan heistä ei varmaankaan halua sinulle sellaista tulevaisuutta mikä nyt häämöttää ilmiselvästi.Sitten olet asunnoton ja etusijalla asunnon saannissa.Opiskelijana,saat myös jotain tukia,mistä en kyllä tiedä.Jatka työnhakua,ole sinnikäs,koska nuo kertomasi asiat tulevat vaikuttamaan myös tulevaisuuteesi.Käyt läpi ikäviä asioita ja ne voivat todella putkahtaa pinnalle vaikka vasta 15 vuoden kuluttua kun sulla on se ihana taitava mies,2 lasta,omakotitalo ja puutarha.Lähde nyt että sulle jää myös selviytymisen mahdollisuus,loppuelämääsi varten...Jaksa vaan taistella!
Siis hemmetti TYTTÖ (et sä ihan nainenkaan vielä taida olla) - muuta nyt vanhempiesi luo sieltä vaikka ja heti.
Ja mitä nyt merkitsee yksi 500-800 eken velka (se takuuvuokra?) - ei siihen maailma kuole, vaikka se sulle tulisikin. Maksat sitten kun pystyt.
Kohta sulla on velkaa 5000 ekeä, kun toi mies juo ja teillä ei ole varaa maksaa niitä laskuja!!!! Eihän nekään minnekään katoa - kasaantuu vain.
Sinä olet niin nuori että kyllä kannattaa ottaa kimpsut ja kampsut ja häipyä.Kaikki raha asiat selviää aikanaan.Minulla on avomies joka on nyt 9 vuotta juonut,minkä ajan olemme olleet yhdessä.Loppua ei näy.
sinulla on koko elämä edessä,miksi kärsiä alkoholisti kumppanista.
Sinä saat apua Al-anon ryhmästä.Ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde.
Koska me ei voida muuttaa alkoholistia,sen pitää lähte heistä itsestään.
Lähde tyttöhyvä pois sieltä, kyllä asiat aina järjestyvät. Puhun kokemuksen äänellä, sillä oma tilanteeni on kamala, olen kolmen lapsen kanssa alkoholi loukussa. Mies juo ja me katselemme, lähde pois ennen kuin on myöhäistä.
Omassa tilanteessani kaikki on ulkoisesti ja lasten silmissä kaikki täydellistä (lapset eivät juomista nää) mutta itselle se on helvettiä. Tästä johtuen minusta on kasvanut jopa omien lasteni silmissä kamala pahantuulinen hirviö
lopeta suhde nyt heti niin on kaikille parempi dokaamisen voi lopettaa vain itse.jos on halua siihen.neuvon näin entisenä vanhana dokuna näin,miehelläsi on pitkä tie edessään kun juoppo linjalle lähtee.ja kaikki eivät selviä siitä,minä onneksi selvisin sain myös a-klinikalta apua muumoassa keskusteluissa kun se aika koitti.kysymmyshän on omasta halusta lopettaa juominen,jos miehesi ei pidä juomista onnelmana niin lopetus haluakaan ei ole.ja juominen ohittaa yleensä kaiken muun.
Kuulostaa niin tutulta koko stoori...
Avomiehelläni alkoholiongelma, jonka on vihdoin myöntänyt ja vihdoin ja viimein hakenut apua a-klinikalta. Meni n. vuosi ennen kuin hän havahtui. Olin jättämässä häntä monta kertaa, voimia ei vain ollut. Halusin niin kovaa olla hänen kanssaan. Hän otti lainaa ja vippejä maksaakseen juomisensa, lopulta n. 3 kk sitten tilanne meni niin pahaksi, että hänellä meinas mennä luottotiedot. Sitten hän keroit isälleen asiasta ja kerättiin lähimmät ihmiset takaamana hänelle yli 30 000 lainaa.
Kerroin hänen vanhemmilleen tilanteen, otin sen riskin, mutta tein sen koska yksin en enää jaksanut. ´Lähdin pois asunnostamme ja menin asumaan hetkeksi toiseen paikkaan, n. viikon olin poissa ja kerroin koko stoorin hänen vahnemmilleen. siihen hän havahtui. Nyt tilanne menossa parempaan suuntaa, kun hänen vanhmemat pakotti hänet hoitoon. Nyt hitain askelin odotellaan tulevaa.
Voimia sinulle, joskus tuntuu että pilaa elämänsä toisen takia. Vieläkään en tiedä jäänkö hänen luokse. päivä kerrallaan ja puhu hänen läheisille asiasta.