Mietityttää..

mihinkään asiaan, koska arvosi on puolet miehen arvosta. Jokainen valitsee itse oman tiensä.

suhteen muslimi miehen kanssa eläneenä, voin kertoa, että lähes kaikesta tulet "neuvottelemaan"! Taitava on se nainen, joka miestään osaa oikeaista naruista vedellä :) Mies on pää ja nainen kaula, joka sitä päätä kääntää, eikö?

Omalla kohdallani selvitettiin uskontoasiat jo ennen kuin menimme naimisiin ja olen tyytyväinen siihen. Sano suoraan mielipiteesi, jos esimerkiksi et halua lapsistanne muslimeita, koska se on totta, että muslimi isän lapsista tulee automaattiseseti muslimeita, se kuinka uskontoaan sitten jälkikasvulleen opettaa jne onkin sitten jo eri asia. Euroopassa ne monet muslimi-isätkin meinaan hairahtuvat pahoille teille jne...linkkejä Islamin uskonnosta löytyy myös suomeksi ja sieltä kannattaa lukea esim. naisen asemasta avioliitossa jne. varmasti antaa uusia ulottovuuksia :)

Ja tietenkin tuo sanavalta parisuhteessa kuin parisuhteessa on aina se kahden kauppa :) mutta aina 100 kertaa haastavampaa, kun puoliso tulee toisesta kulttuurista/uskonnosta jne jne

Kyllä sinulla pitäisi olla suurin sanavalta tässä asiassa, sinähän sen lapsen kannat, synnytät ja varmasti vielä suurimmaksi osaksi syntymän jälkeen hoidat.

Meillä lapsi kastettiin ev.luterilaiseksi vaikka mieheni on ortodoksi. Ei olisi ollut mitään järkeä kastaa ortodoksiksi, koska edes mieheni ei täällä kuulu ortodoksi kirkkoon. Nimen suhteen olimme alusta asti samaa mieltä, valitsimme sellaisen nimen, joka on olemassa molemmissa maissa. Ja ennen kaikkea ajattelimme, että nimen tulee olla "suomalaisempi" koska täällähän me asumme.

Suomen lain mukaan uskonnossa seurataan joko äidin uskontoa, tai sitten pariskunnan YHTEISEN päätöksen mukaan johonkin muuhun uskontoon/väestörekisteriin jne..

Jos nyt lähtökohtaisesti miehesi jo julistaa että lapsista tulee muslimeja ja nimet sen mukaan jne..niin ei kuulosta kauhean hyvältä. Meillä ainakin SOVITTIIN YHDESSÄ että miten menetellään uskonnon, nimien ja kasvatuksen kanssa, ennen lasta. Ja nyt kun poika syntyi, niin toimimme myös niin kuin olemme sopineet. Meillä mies on muslimi ja minä ev.lut. Poika laitettiin väestörekisteriin, sai niin suomalaisessa kuin kurdikulttuurissa kuullun etunimen ja minun suomalaisen sukunimen. Aikomuksenamme on opettaa molempien uskontojen tapoja ja juhlien viettoja jne, ja poika saa sitten itse isompana valita että haluaako sitoutua itse jompaan kumpaan uskontoomme.

Kyllä oli meilläkin miehen suvun puolelta vaateita että pojalle isoisän nimeä jne..mutta olimme aiemmin sopineet YHDESSÄ että miten menetellään ja siinä pitäydyimme.

Sinuna en lähtisi edes harkitsemaan mahdollista raskautta ennen kuin olette päässeet neuvotellen MOLEMPIA miellyttävään kompromissiin asiassa.

Onnea ja kylmiä hermoja neuvotteluihin ;)

Muuhun en puutu mutta voisitteko tuosta nimestä vielä keskustella. Useissa länsimaissa on vuokra-asunnon tai työpaikan saaminen vaikeaa jos etunimi on Osama tai Mohammed. Siis vaikka puhuisi maan kieltä täydellisesti.

Sanopa miehelle että jos hän haluaa nimetä ja kasvattaa lapsen omien malliensa ja mielensä mukaan niin hän voi ilmeisesti sitten myös synnyttää ja hoitaa sen kitinät ja kakkavaipat ja ruualla sotkemiset myös...
Se nimittäin ei käy että ukko päättää teorian ja akka hoitaa käytännön. (toki näin se on suurimmissa osaa perheitä ollut Suomessakin mutta bajat muuttuvat)

Meillä ei tietysti lapsia ole kun ollaan erottukin ja nuoria vielä mutta kyllä näistä asioista kannattaa tälläkin tavalla kärjistäen keskustella, että saa miehen pohtimaan, että mikä maa on se missä asutaan ja kuka on se, joka sen lapsen hoitaa.

Muslimi-isä ei voi mennä naisen oikeutta lapseen riistämään (tietääkseni islamissa lapsen ja äidin suhde on pyhä ja samaa olen kuullut täällä muslimi miehiltäkin... se mies joka vie lapsen äidiltään rikkoo vastoin Jumalan lakia) vaikka miten kitisisi että kun lapsi on muslimin niin se on muslimi ja tytölle kanssa mohammed nimeksi, nih.

Outo mies kun ei yritä edes näennäisesti suostua vaimonsa tahtoon... itse en henkilökohtaisesti tunne perheitä, joissa lapsi olisi jotenkin muslimi vaikka mies olisikin muslimi ja nainen kristitty.

Ahma on toki eronnut exästään (exä otti lapsen ja halusi erota, eivät olleet naimisissa mutta asuivat yhdessä). Poikaa ei ole leikattu ja isäkin (ahma) antaa hänen syödä kinkkua, että esim. kun tilasi pojalle pizzaa, niin sano että kinkku, salami, juusto, koska tietää että poika tykkää kinkusta ja salamista. Pojalla on myös ihan suomalainen etunimi ja toinen nimi vain kolmas nimi on ulkomaalainen. Ahman perhe tietää myös että ahmalla on poika ja ahman veli lähettää pojalle Italiasta lahjoja kun on synttärit tms.

On varmasti ihmisiä, joiden kanssa neuvotteleminen on turhaa... silloin varmasti myös koko suhdekin on turha, jos lapsen kasvattamisesta tulee vanhempien uskonnon ja kulttuurin kilpakenttä.

Kuulostaa tosi stereotyyppiseltä mieheltä tuo sinun musolmannisi... kun vielä oikein puhuu pojastaan... mites on tuleeko tytön nimeksi sitten Mohammed vai Aisha vai Fatima?

Meillä pojasta sai tulla minun suostumuksella muslimi, toivon mukaan hänestä tulee yhtä hieno mies kuin isästään ;-) Minulla on äitinä kuitenkin viimeinen sananvalta siitä miten pitkälle uskontoa toteuteaan. Esimerkiksi ympärileikkausta pidin tarpeettoman toimenpiteenä ja löysin mielipiteelleni myös tarvittavat argumentit, eikä lasta leikattu.

Lapsi myös elää ja kasvaa länsimaassa, missä ympäristö on kristitty, äitikin on kristitty, eli käytännössä hänelle tulee tutuksi niin joulut kuin pääsiäisetkin jne. Myös muslimi-isän lähimmät ystävät ovat kristittyjä, joten isän tarkoitus ei todellakaan ole sulkea lapsen ajatusmaailmasta muita vaihtoehtoja pois.

Nimestä oli kädenvääntöä, sillä mieheni halusi välttämättä, että lapsen nimeksi tulee Josef. Minusta se on kamala nimi, eikä mies voinut ymmärtää miksi. Sitten kerroin, että siitä nimestä tulee mielen lähinnä jokin parrakas vanha ukko tai vanha ortodoksijuutalainen, enkä halua sitä nimeä pienelle lapselle. Sitten etsimme yhdessä sellaisen nimen, mikä esiintyy miehen kotimaassa, kuulostaa myös suomalaiselta, mutta on myös sopivasti kansainvälinen.

En tiedä miten teillä on, mutta minulla on meidän perheessämme suurin sananvalta. Olen hivutustekniikalla lyönyt läpi kaikki mitä olen halunnut. Riidellä ei kannata, sillä siinä tapauksessa molemmat vain mököttävät tahoillaan entistä jääräpäisempänä omasta näkökulmastaan. Koita näin aluksi kysyä mieheltäsi, mistä hän on saanut sen käsityksen, että vain hänellä olisi sananvalta asioissa. Sitä on hyvä jatkaa.

muttei onneksi ole muslimi ja kaikenlisäksi inhoaa muslimeita. jos joskus saadaan lapsia niistä tulee kristittyjä ja he saavat länsimaalaiset nimet, koska he syntyvät ja asuvat länsimaissa, olisi typerää antaa joku lähi-itä nimi. sitäpaitsi ahmed-muhamed nimet ovat ihan kaameita nimiä joista lapsiparkoja tullaan tod.näköisesti paljon nälvimään. jos asuisitte lähi-idässä, tottakai olisi normaalia toimia sen kulttuurin mukaisesti, mutta jos mies asuu täällä on aika ikävää, jos hän ei voi tehdä kompromissejä tuollaisissa asioissa. Esimerkiksi kaverini on puoliksi venäläinen. hänen vanhempansa ratkaisivat asian niin, että etunimestä tuli suomalainen ja tokasta nimestä venäläinen. tämä oli mielestäni tosi hyvä ratkaisu jota miehesikin voisi ehkä harkita? tai sitten voisit pyytää häntä harkitsemaan jotain toista musliminimeä, josta itsekin pidät??

Eipä kuulosta hirveän hyvältä alkutilanteelta; mies sanelee miten TEIDÄN lastanne kasvatetaan? Suostuisitko moiseen jos kumppani olisi suomalainen?
Keskustelkaa asiasta jo hyvissä ajoin ennen raskautta, tee myös oma kantasi selväksi! Jos yhteisymmärrystä ei löydy, mieti haluatko todellakin lapsen tämän miehen kanssa. Mielipiteet lapsen kasvatuksen suhteen, varsinkin jos uskonto liittyy asiaan, eivät todellakaan lienny lapsen synnyttyä!!!

Meillä lapset ovat muslimeja, hyvin länsimaiseen ja maallistuneeseen tapaan; emme syö sikaa, mutta esim olivat juuri koulun kanssa pääsiäiskirkossa, osallistuvat (innoissaan) joulujuhliin jne. Meidän mielestämme kuuluvat maan tapoihin, joten ei ongelmaa.
Ja nimet, todellakin (!) päätimme yhdessä.

Villinä veikkauksena sanoisin että jos mies on tottunut "sanelupolitiikkaan", ei ainakaan lienny perheen kasvaessa ja ajan kuluessa...

Just joo, minusta lasten tekoon tulisi vaatia älykkyysoamäärätestit ja omat rahat.

Pahin virhe mitä suominainen voi lapsilleen tehdä on opettaa lapset muslimeiksi, kannattaisi avata ne omatkin simmut ja katsoa maailmaa avoimesti ja tutkia mistä uskonnot on syntyneet ja miksi.

Jumalaa nimittäin ei ole ja lupaa että annat lapsesi itse päättää 18 vuotiaana mihin he haluavat uskoa.

Siihen asti riittää että lapsesi uskovat omiin kykyihinsä ja omaan itseensä, ei mihinkään pilven takana olevaan allahiin tai jumalaan tai budhaan tai shivaan joka päättää kaikki sinun ja heidän puolesta.

Raivostuttavinta on aikuisten muslimi miesten (naisia en tunne) hälläväliä asenne asiaan kuin asiaan koska jumala päättää ja jumala ohjaa ja jos joku ei onnistu niin on jumalan tahto jnee..

Opeta lapsellesi mitä tarkoittaa SISU se on ainoa "jumala" jota lapsesi tarvitsee.

Joskus tuntuu että suomen verorahat ja koulutus menee ihan hukkaan, pitäisi suomessakin olla vain rikkailla oikeus koulutukseen. Ehkä ihmiset sitten ottaisivat koulun tosissaan ja sisäistäisivät mitä on opittu ja ennenkaikkea oppivat itse luomaan uutta ja ajattelemaan itse ha älykkäästi.

Enpä nyt tiedä taas mitä tuohon oikein sanoisi, joo, löytyyhän noita.. Pohjaa omasta elämäntilanteesta sen verran että ollaan oltu muutaman vuoden naimisissa (molemmat muslimeja, tosin aika maallisia) eikä ainakaan vielä ole lapsia, mutta lähipiirissä löytyy toki suurimmaksi osaksi lapsiperheitä..

Ensinnäkin, niinhän se toki menee/pitäisi mennä että uskonto määräytyy miehen mukaan, käytännössä jos parilla on huonot välit ja esim. eroamassa kyllä se uskonto aika lailla määräytyy äidin mukaan jolla pääasiallinen vastuu kasvatuksestakin on. Jos eri uskontoja edustetaan se on neuvottelukysymys, lähipiirissä on peräti kaksin kappalein pareja joissa nainen on muslimi ja mies kristitty, ja vaikka nainen kasvattanut lapsia kun mies on ollut töissä lapset on kasvatettu kristinuskoon, kastettu jne. No, kaikissa perheissä ei tietysti näin ole ja useimmissa uskontoasiat mennyt "normaalisti", mutta molemmat osapuolet uskoneet samaan asiaan. Niistä mitä itse tiedän ja olen erittäin läheltä seurannut on ehdottomasti vaikein ollut kahden muslimin liitto ja etenkin lapsiin liittyvät asiat, isä sunni ja äiti shia, lapset menneet äidin mukaan ja vaikka ovat olleet kiinnostuneet isän uskosta äiti on kieltänyt kaiken asiaan liittyvän (mikä on mielestäni naurettavaa koska viime kädessä jokaisen pitäisi päättää itse).

Toiseksi, lapset kasvattaa yleensä tosiaan äiti joka päättää mitä opetetaan, mitä painotetaan ja mitä ei pidetä tärkeänä. Perheen yhteiset arvot nyt tietysti on tukipilari mutta mielestäni se on niin itsestäänselvä asia ettei sitä tarvitse selittää.. Tottakai isänkin on suotavaa ja oikeastaan välttämätöntä (periaatteessa) osallistua siihen uskontokasvatukseen, ideaali tilanne toki se että molemmat määrittävät linjan yhteisymmärryksessä. Käytännössä niissä perheissä missä isä etäisempi hahmo isä antaa joitain ohjeita äitille joka välittää ne lapsille, useissa perheissä onneksi isät tykkäävät touhuta lastensa kanssa ja näin ne ajatukset välittyy suoraan ja useimmissa perheissä koko suku touhuaa lasten kanssa joka varmaan antaa lisänäkemyksiä.

Nimiasia kyllä ihmetyttää. Mä tunnen aika paljon muslimiperheitä eikä yhdessäkään isä ole vaatinut että antaa lapselle yksin nimen, useimmissa äiti päättää nimen o_O no, kaikkea sitä oppii. Yhden perheen tunnen jossa isä haluaa päättää pojan nimen mutta he eivät ole kyllä muslimeita, isä kylläkin iranilainen. Naisten yhteisöissä pidetään aika vahvasti kiinni oikeuksista mitä tulee lapsiin, se ei kuulema ole miehen asia monta lasta taloon tulee tai mitä niille tulee nimeksi tai miten ne vaatetaan jne. Itse en välttämättä ymmärrä tätä ajattelutapaa koska ainakin itse haluaisin mieheni osallistuvan kasvatukseen ja kaikkeen päätöksentekoon lapseen liittyen, mutta jos alan näkemyksiäni liikaa esittämään saan vaan kysymyksiä "Miksi?" vastaani..

Tietysti varmaan eri maista lähtöisin olevien muslimeiden ja muiden uskontosuuntien edustajien näkemykset ja perhekäsitykset on erilaisia, ylläolevat siis omasta lähipiiristä ja pääosin irakilaista alkuperää..