Kun nyt aloin miettiä, niin olen 8-luokalta lähtien halunnut poikaystävää(nyt siis 20). Siis een mitenkään silleen, että "ehkä olisin halunnut jonkun" vaan ihan halunnuthalunnut ja välillä se on ollut jo jonkinlainen pakkomielle.
Kaikilla kavereilla on poikaystävä ja he tuntuvat aina löytävän uuden ihan tajuttoman helposti. Hyvä kun edes puolta vuotta ehtivät olla sinkkuina! No mites mulla sitten? On joo ollut juttua jos jonkinlaista ehkä noin 10 pojan kanssa. Hauska juttu tässä onkin se, että se "juttu" kestää aina tarkaalleen enintään sen kk, jolloin ollaan ehitty näkemään enintään 7kertaa..
Ja ei en _todellakaan_ ole vaativa. Olen itse lopettanut jutun kahden pojan kohdalla. Muiden kanssa juttu on vaan itsestään lopahtanut. Pikku hiljaa alkaa kyllä miettiä, että sen vian on ihan pakko olla mussa? Teenkö jotain aivan väärin vai näkyykö epätoivosuuteni poikaystävän haluamisessa niin hyvin, että se karkottaa viimeisetkin ehdokkaat.
Okei nyt ehkä kaikki ajattelee, että mikä säälittävä ylipainonen vasta niin "nuori tyttö" tulee tänne avautumaan tälläsestä. Mutta olen siis omasta mielestä(tietenkin)aivan normaali, enkä voi mitenkään uskoa, että ulkonäköni on kaiken tämän syynä.
Olenko ainoa vai löytyykö muita yhtä säälittävia ja epätoivoisia tapauksia?? Enpä pikkutyttönä osannutkaan arvata, kuinka vaikeaa poikaystävän hankkiminen voi olla..kadullahan niitä tulee vastaan niin kuin leffoissa?
Kaikilla kavereilla on poikaystävä ja he tuntuvat aina löytävän uuden ihan tajuttoman helposti. Hyvä kun edes puolta vuotta ehtivät olla sinkkuina! No mites mulla sitten? On joo ollut juttua jos jonkinlaista ehkä noin 10 pojan kanssa. Hauska juttu tässä onkin se, että se "juttu" kestää aina tarkaalleen enintään sen kk, jolloin ollaan ehitty näkemään enintään 7kertaa..
Ja ei en _todellakaan_ ole vaativa. Olen itse lopettanut jutun kahden pojan kohdalla. Muiden kanssa juttu on vaan itsestään lopahtanut. Pikku hiljaa alkaa kyllä miettiä, että sen vian on ihan pakko olla mussa? Teenkö jotain aivan väärin vai näkyykö epätoivosuuteni poikaystävän haluamisessa niin hyvin, että se karkottaa viimeisetkin ehdokkaat.
Okei nyt ehkä kaikki ajattelee, että mikä säälittävä ylipainonen vasta niin "nuori tyttö" tulee tänne avautumaan tälläsestä. Mutta olen siis omasta mielestä(tietenkin)aivan normaali, enkä voi mitenkään uskoa, että ulkonäköni on kaiken tämän syynä.
Olenko ainoa vai löytyykö muita yhtä säälittävia ja epätoivoisia tapauksia?? Enpä pikkutyttönä osannutkaan arvata, kuinka vaikeaa poikaystävän hankkiminen voi olla..kadullahan niitä tulee vastaan niin kuin leffoissa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
haluaisin jo naisen, mutta ei löydy.
Kysymykseesi: oletko ollut heti ekoilla treffeillä jo sängyssä haarat levällään?
Oletko yhdenillanjuttujen suurkuluttaja?
Nuo karkottavat miehet.
Kun tarinasi luin, niin kuulosti aivan kuin omalta elämältäni. Olen nyt 22v mies, eikä tyttöystävärintamallani ole ollut juuri muuta kuin tuota "tahtoo tahtoo mutta mihin ne aina jää?" -meininkiä.
Ehkä kyse on siitä miten toimimme tai jätämme toimimatta niiden parisuhde-ehdokkaiden seurassa.
En tiedä millaisia treffisi tai seuralaisesi ovat, mutta itselläni niistä jää pääsääntöisesti puuttumaan "sitä jotain". Ja kun tutkin asiaa hieman pidemmälle, niin ongelmana on ollut etten itse vie suhteen kehittymistä riittävän itsevarmasti eteenpäin kohti päämäärää, eli varsinaista syvempää parisuhdetta kohti. Kun vielä lisäksi moni nainen olettaa miehen tekevän aloitteet, niin tyhjäähän se silloin jää pyörimään ja kiinnostus alkaa hiipumaan molemmilta osapuolilta ajan myötä.
Tuosta 7 tapaamista / kk tahdista en osaa sanoa onko se sopivan paljon vai vähän. Kuulostaa kumminkin siltä että nämä "juttusi" loppuvat siihen kun alkuinnostuksen jälkeen ei olekaan mitään kantavaa tunnetta tai yhteistä tekemistä, joka antaisi suhteelle tukevan ja pitkälle kantavan pohjan.