Yksi asia, mikä minua on vituttanut jo pidemmän aikaa, on se, että sanotaan että VAIN naisilla on ulkonäköpaineita.
Ei pidä paikkaansa. Ei ollenkaan. Ja se, että kysymyksessä olisi vielä joku nykyajalle tyypillinen ilmiö vituttaa vielä enemmän.
Ei kyseessä ole mikään miesten naisia kohtaan sortava käytös, tai naisten miehiä kohtaan sortava käytös.
Kumpikin sukupuoli on yhtä valikoiva ja kumpikin kärsii asiasta yhtä paljon. Minä en esimerkiksi kehtaa ikinä lähestyä naisia sen takia miltä näytän. Eikä minun ulkonäköni ole (varmaankaan) hirveä.
Mikä tässä on sitten pointtina? Ei varmaan mikään, kunhan ihmiset vaan tietäisivät, että ei se aina miehillekään niin helppoa ole.
Mekin (tai mínä ainakin) olemme hyvin tietoisia omasta ulkonäöstämme, ja ehkä jopa koemme ahdistusta sen (riittämättömyyden) takia.
Ei pidä paikkaansa. Ei ollenkaan. Ja se, että kysymyksessä olisi vielä joku nykyajalle tyypillinen ilmiö vituttaa vielä enemmän.
Ei kyseessä ole mikään miesten naisia kohtaan sortava käytös, tai naisten miehiä kohtaan sortava käytös.
Kumpikin sukupuoli on yhtä valikoiva ja kumpikin kärsii asiasta yhtä paljon. Minä en esimerkiksi kehtaa ikinä lähestyä naisia sen takia miltä näytän. Eikä minun ulkonäköni ole (varmaankaan) hirveä.
Mikä tässä on sitten pointtina? Ei varmaan mikään, kunhan ihmiset vaan tietäisivät, että ei se aina miehillekään niin helppoa ole.
Mekin (tai mínä ainakin) olemme hyvin tietoisia omasta ulkonäöstämme, ja ehkä jopa koemme ahdistusta sen (riittämättömyyden) takia.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Sano mitä sanot, kyllä keskimäärin naisten ulkonäköpaineet on ihan eri mittakaavassa kuin miesten. En väitä että miehillä on yleisesti elämä helpompaa, mutta tässä asiassa olen siitä varma.
Miehille on kuitenkin niin paljon tärkeämpi asia naisissa ulkonäkö kuin toisinpäin. Tai sellainen käsitys meille ainakin on syötetty, ja siitähän ne paineet tulevat. Tätä asiaahan ei voi verrata siltä kannalta miltä yksittäisestä ihmisestä tuntuu, koska sitä ei voi kukaan tietää eikä niitä voi mitenkään ynnäillä yhteen, mutta jos ajatellaan mitä paineita ulkopuolelta naisille asetetaan (vaatteiden ja meikkien mainonta, julkisuudessa vain kauniita naisia, kauneuskilpailut, miehiltä tulevat kommentit "ulkomaalaiset on kauniimpia, pukeutukaa naisellisemmin", jne jne) niin kyllä siitä voi vain yhden johtopäätöksen vetää.
Enkä nyt väitä ettet sinä voi tuntea paineita asiasta, mutta luulen että monen miehen kohdalla kyse ei ole varsinaisesti "paineesta", vaan ylipäätään huonosta itsetunnosta.
Niin, onko miesten ulkonäköpaineet kuitenkin enemmän itsetunto-ongelmia. Kun ei sattunut syntymään komeaksi.
Naisilla on se ongelma, että naisen täytyy olla täydellinen, jotta kelpaisi ylipäätään kenellekään.
Miehelle riittää että on kohtuullisen näköinen, niin pärjää. Ei mieheltä vaadita samanlaista täydellisyyttä ulkonäön osalta kuin naiselta.
Miehiä ei myöskään luokitella ulkonäöän perustella samalla tavalla kuin naisia. Tyyliin: Nainen on joko kaunis tai älykäs. Ja sitten se myytti, että kaunis nainen on uskoton ja vaatimattoman näköinen nainen on hyvä äiti, uskollinen yms. onhan noita ulkonäkökategorioita.
Miehistä ei ajatella samalla tavalla.
Ei kukaan ajattele että komea tohtoritasoinen mies olisi tyhmä sen vuoksi että on mies on komea, miehen ei tarvitse todistella älykkyyttään samalla tavalla.
Kun menen kuntosalille, miehet kommentoivat ulkonäköäni ja vartaloani, en usko että kovin moni nainen arvostelee julkisesti miesten ulkonäköä, vai olenko väärässä?
Baarielämä on eri asia, mutta siis esim. työpaikoilla naisten ulkonäköä kommentoidaan ihan päin näköä. Ei kai miesten ulkonäköä kommentoida samalla tavalla?
Kyllä tuollainen kommentointi tuo paineita kenelle tahansa.
edelleen niin hienoa, että pitää oikein väen väkisin esittää että asiat ovat, eivät pelkästään kurjemmin, vaan MONIN VERROIN kurjemmin kuin esmes miehillä.
Minä en usko tuohon joka paikassa ja aina kommentoimiseen ollenkaan. Tai sitten elän ihan sivistys- ja käyttäytymistasoltaan eri sfääreissä.
Minä, siis tämän kommentin kirjoittaja, olen mies. En koskaan käy arvioimaan kenenkäämn ulkonäköä julkisesti, miehen tai naisen, olin itse kännissä tai en.
Mutta tuo uhrin aseman itsepintainen pitäminen on naurettavaa. Miehillä on nykyään myös paljon ulkonäköpaineita, aloittaja sanoi että hänellä niitä on ja niin on minullakin. Täydellibnen ei tarvitse olla hänen, minun tai sinun. Tuo on ihan tätyttä tuubaa. Mutta jokaista koskee tietyt kriteerit. Naisia varmasti vielä toistaiseksi nämät kriteerit koskevat useammin, tai enemmän, mutta niin uskomatonta kuin se onkin, niin myös miehet ovat nykyään samassa veneessä.
Ja naiset voisivat joskus siinä itsesäälin meressä velloessaa miettiä kuinka hienoa on olla mies, joka ei välttämättä sovi niihin todella useisiin ahtaisiin raameihin, joihin mies yleensä asetetaan sekä toisten miesten että myös naisten toimesta. Se voi olla todella ahdistavaa, mutta ilmeisesti se ei ole kuitenkaan mikään ongelma, kun yliopistossakaan ei ole mitään propellihattupäätohtoria, joka asiasta pitäisi melua.
En ole sanonut, että ne naisten ulkonäköä koskevat kommentit olisivat negatiivisia sinänsä, mutta kyllähän se nuorta nättiä toimistotyttöä oudoksuttaa, että 60 vee miehet sanovat kauniiksi. Eivät 60 vee naiset sano komeita nuoria varastopoikia komeiksi, ainakaan julkisesti kahvipöydässä. Tuossa on se ikiainen ajatus, että naisen ulkonäköä saa vapaasti kommentoida. Julkkisnaisten ulkonäön arvostelu on hyvin yleistä työpaikan kahvipöydässä, harvemmin esim. miespoliitikkojen ulkonäköä arvostellaan. Eli kyllä asenteet ovat sitkeässä.
Eli onko ongelmana se, että olet sinkku ja kuvittelet että ulkonäkösi vaikuttaa naisen saamiseen. Se ongelma siis poistuu kun menet naimisiin.
Naisella ulkonäköpaineet eivät hellitä vaikka nainen olisi naimisissa, koska ulkomaailmassa naisen ulkonäkö vaikuttaa kaikkeen, työpaikan saamiseen, töissä pärjäämiseen, palkkaan, urakehitykseen yms.
Myös toiset naiset nokkivat toisten naisten ulkonäköä, eli missään nimessä kyse ei ole siitä, että vain miehet arvostelevat naisten ulkonäköä. Toisen naiset arvostelevat etenkin pukeutumista.
Ehkä joskus olemme kaikki ihmisiä.
on enemmän painetta olla jonkun näköinen, niin miehillä se paine on olla "tekijä", tunteeton ja järkähtämätön suorittaja, joka spekuloimatta hoitaa aina homman kotiin.
Usein naiset eivät ymmärrä sitä että sen lisäksi että pitää olla todella ahtaissa raameissa emotionaalisesti, niin nykyään mieheltä odotetaan MYÖS sitä hyvää ulkonäköä ja huoliteltua olemusta.
En väitä että naisilla olisi tämä elämä jotenkin juhlaa, mutta se että omitaan uhrin asema ja siinä vellotaan, on jotenkin ällöttävää. Ikäänkuin olisi hirvittävää olla nainen ja ihan juhlaa olla mies. Minä en ainakaan tunnista itseäni siitä mieskuvasta ja en ole ainakaan itse kohdellut naisia muuta kuin kanssatyötovereina, ja joskus epätoivoisina ihastuksina (vapaa-ajalla siis).
Minä kylläkin tarkastelen asiaa ainostaan työelämän tasa-arvon lähtökohdista, ja väitän, että miehen ei tarvitse koko ajan todistella omaa osaamistaan.
Tieteellisiä artikkeleita on myös tehty aiheesta, eli naiselle tyypillistä käytöstä/esitystapaa pidetään epä-älyllisenä kun taas miehisenä pidetyt agressiivisuus, kilpailuhenkisyys ja kovuus ovat suotavia ominaisuuksia.
Yksityiselämässä jokainen voi valita oman seuransa paremmin, mutta töissä pitää käydä ja ainakin noiden tutkimusten valossa näyttäisi siltä, että naisen tulee olla "miesmäinen" jotta pärjää. Ahtaat ovat raamit, sanoisin.
Mitä tarkoitat että pitää olla ahtaissa raameissa emotionaalisesti, siis yksityiselämässäkö vaiko työelämässä. Työelämässä näin on asia.
Mies pärjää kyllä työelämän ulkonäkövaatimuksista ulkoilulla, urheilulla, hyvillä vaatteilla ja hampaiden hoidolla. Ei kai miehiä nyt ulkonäön perustella töihin valita kuten naisia? Niin, lihava ei saisi olla, se kyllä pitää paikkansa.
Aika monelle naiselle ym. kuvauksen omainen mies kelpaa ulkonäön puolesta, joten ei se nyt niin synkkää ole.
Eli näin typistettynä, niin miehillä elämä on yhtä juhlaa ja naiset kärsivät kaikenlaisesta sorrosta?
En viitsi kommentoida.
Saman ne tieteellisesti ansioituneet naistutkijat totesivat. Sovinistien kanssa ei voi keskustella kun ne kääntävät kaiken aina siten että nainen on viallinen, katkera valittaja. Tästä syystä velvoittava lainsäädäntö on ainut mikä auttaa työelämän epätasa-arvoon.
Huom! Noista asioista on tullut jopa oikeudessa tuomioita kun naiset ovat hakeneet oikeutta itselleen.
En minä ole väittänyt, että kaikkien miesten elämä olisi aina juhlaa ja kaikkia naisia aina sorretaan.
että en ole. Kautta aikain minulla on ollut hyvinä ystävinä naisia, koskaan ei ole ollut ongelmaa työskennellä naisen alaisuudessa jne.
Minä en käännä mitään päälaelleen. Ihmetyttää vain se naisten hirveä tarve esittää uhria. Kyllä, naiset ovat varmasti epätasa-arvoisemmassa asemassa kuin miehet useissakin asioissa.
Mutta usein käy vain niin, että jos mies puhuu vaikkapa ulkonäköpaineistaan, niin sitten tullaan sanomaan että "kuules tuo ja kaikki muukin on paljon pahempaa naisilla", joka ei ehkä tarkoita sitä, mutta tulee kuitenkin vihjanneeksi että miehen ulkonäköpaineongelma ei itseasiassa ole ongelma ollenkaan.
Tämä juuri on se mikä miehen elämässä on muutenkin suuri vääryys; se että mies ei saisi valittaa mistään ja jos mies valittaa, niin heti ollaan toteamassa että turhasta valitetaan.
Olisko näin, että ainoastaan sinkkumiehet kokevat ulkonäköpaineita, vai koetko sinä että miehelle kohdistettavat ulkonäköpaineet koskettavat myös työelämää? Vaikuttaako ulkonäkö työpaikan saamiseen?
Tätä minä tarkoitan kun sanon että miehen ja naisen ulkonäköpaineet ovat erilaisia. Naisen pitää olla aina täydellinen, koska ulkoiset paineet ovat kovat. Toiset naiset ovat armottomia.
Tästä koko keskustelustanne tulee hyvin esiin, kuinka ihmisen on vaikeaa nähdä tietyn rajatun alueensa ulkopuolelle.
Toisen sukupuolen ymmärtäminen vaatii eräänlaisen viisauden, ja sitä tulisi erityisesti tällä vuosisadalla tavoitella kaiken hälyn keskellä.
ULKONÄKÖPAINEITA KYLLÄ MUUTEN ON..KATSOKAA VAIKKA IHANNEMIES PALSTAA..SIELLÄ NAISET VAATII JOS MINKÄLÄISTÄ MIEHEN PITÄÄ OLLA LIHAKSIKAS JNE..
TAVALLINEN SUOMALAINEN MIES ON NAISILLE PELKKÄÄ ILMAA..
ulkonäköpainetta, se on totta. Mutta kokemukseni työelämästä (sekä perinteistä tehdastyötä, että myös toimistoa) ei nyt ihan korreloi sen väittämän kanssa, että naisen pitäisi olla jotenkin täydellinen.
Tai toisaalta sen kanssa, että mies voi olla millainen tahansa.
tunnistan kuitenkin sen, että varmasti naisilla tuo paine on kovempi yleisessä julkisessa esiintymisessä kuin miehillä.
Mutta oletkos tullut ajatelleeksi sitä, että vaikka näin on, niin silti miehillekin on tulossa samankaltaiset standardit kuin naisille?
Olen nimittäin sen verran kyyninen että uskon osan esimerkiksi Kokoomuksen menestystä olevan sen, että Kokoomuksen johdossa on hyvännäköisiä tyyppejä (miehiä). Kun taas sisällöltään lähempänä suomalaista sielua olevassa vasemmistossa on harmaista ja ei niin säihkyviä tyyppejä.
No, alkoi mennä aiheen ohi.
Eli tunnistan naisten ulkonäköongelmat suuremmiksi kuin miesten, enkä käy niitä vähättelemään. Mutta pyydän samalla sen tunnustamista että miehille on muodostumassa (sekä naisetn että miesten toimesta) samankaltaiset kriteerit.
Eikä kai voi sanoa niin, että jos toisella on vähemmän ongelmia kuin toisella, niin toisen ongelmia pitää lisätä. Eikö se mene niin että kummankin ongelmia pitää vähentää?
Siis sun mielestä riittää, että mies on tavallisen näköinen?!?
Voin kuule vakuuttaa sulle nainen, että tuo ei pidä todellakaan paikkaansa. Tavallisen näköinen mies on Suomessa pohjasakkia, siinä missä suoraan sanottuna rumatkin miehet. Suomessa, jossa on varmaan maailman pinnallisimmat naiset, mies pärjää vain jos hänelle on suotu komea ulkonäkö.
Ei tässä tilanteessa meidän normaalien miesten tarvitse mitään paineita kasvatella, me kun tiedämme, ettemme kelpaa kuitenkaan, joten turha murehtia. Teillä naisilla taas on niin, että teille tulee hirveitä paineita sen vuoksi, kun pelkäätte, ettei komea alfauros muuten teitä hyväksy, jollette ole tiptop-kunnossa.
Henkilökohtaisesti missä tilanteessa olet kokenut tätä ongelmaa konkreettisesti ja millä tavoin tämä paine on ilmennyt ulkoapäin siis sinun elämässäsi? Ja mikä ehkä tärkein kysymys; miten sä reagoit näihin toisten mahdollisiin kommentteihin ja miten sä pidät ne omat rajasi?
Haluan siksi kysyä, että asioista voi puhua ihan konkretian tasolla ongelmina jotka arkielämässä ilmenevät, ja sitten konretisoimattomana paineen tuntuna?
Itse siinä tilanteessa elävänä, että ulkonäköä monesti kommentoidaan olen joutunut miettimään ja sanomaan usein jotain napakkaa mutta asiallista vastausta, jolla osoittaisin toiselle rajat, että jos sinä kommentoit minun ulkonäköäni ja tuijotat rintojani olen joutunut miettimään, että miten tuohon kommentoisi. Tai jos olen tällaisessa esimerkiksi hoitoalalla tai palvelutilanteessa, että asiat hoidetaan, mutta tässä menee raja, mihin puututaan ja mihin ei.
Moni mies hämmentyy aika reippaasti, kun mies ensin kommentoi esimerkiksi nyt vaatteita tai hiuksia, tyylejä on hyvästä huonoon. Siihen kun yhtäkkiä lasauttaa ihan odottamatta ystävällisesti ja asiallisesti, että niin tosiaan, minkäslaisia kampauksia ne sinunlaisesi miehet itselleen haluaa tai mistä vaatteensa ostaa, mies jotenkin yhtäkkiä tajuaa, että hei, toi olikin henkilökohtaista..
Ethän sä voi tollasta puhua.. Ja yhtäkkiä niiden reviirille ei mennä, mut on mielenkiintoista vain kokeilla noita reaktioita.. :) Tollasen jälkeen homma usein kääntyy asiallisemmille urille. Näin omasta kokemuksesta.
Tai vastaavasti, jos joku vähättelevästi yrittää, että täällähän on sellainen ja sellainen tyttö, niin sanoo, että tässä näkee monennäköisiä ja kokoisia ihmisiä ja pistää sellaisen oikeen uteliaan arvioivan katseen takaisin ja jotenkin osoittaa, että mä myös katson ja arvioin sut sitten.. Suu napsahtaa kiinni ja herra häipyy varmasti.
Varmaan miehellä kuin naisellakin nuo konkreettiset tilanteet, että toinen puuttuu joko vaatimalla tai kommentoimalla jotenkin sun henkilökohtaisiin asioihin, on vähän hämmentäviä.
Toisaalta niissä pitää pärjätä, keino on vain mennä toisen yhtä henkilökohtaiselle reviirille samantyyppisessä asiassa.
Tämä on aika mielenkiintoista.
Paineita tulee kyllä joka puolelta. Kysymys on siitä, että miten ne itseensä ottaa ja miten niihin reagoi. Ei niin, että jää niihin vellomaan vaan niin, että mistäs työkalut tän ja tän tilanteen ylipääsemiseks.
Mut ylipäätään jotenkin mä ajattelen, että ei ihmisellä ole tarvetta palvoa ulkonäköä, jos on itsensä kanssa sinut. Jos on epävarma itsestään, jotenkin olettaa sen näkyvän hyvän olevan sitten paremmin. Mutta jos on syvemmin sinut itsensä kanssa, se näkyväkään hyvä ei tee ehkä niin vaikutusta.
niin, että naiset saavat ns. suoraa palautetta ulkonäöstään varmasti herkemmin kuin mies.
Kirjoituksesi pisti pohtimaan, että miten tosiaan konkretuian tasolla minun ulkonäköni tai olemukseni on joutunut arvioinnin kohteeksi. Ei tosiaan yhtään millään tavalla, mitä nyt vittuilua esimerkiksi pienestä ylipainosta on tullut muilta miehiltä.
Sikäli tunnistan kyllä että naisilla on varmasti vaikemapaa, mitä nyt tulee tuohon että joku suoraan kommentoi ulkonäköä. No contest there.
Toisaalta ihmettelen jos näin on, koska en itse ole sellaista huomannut yhteuisöissä jossa olen itse ollut osallisena (koulut, työpaikat, kaveripiiri). Mutta en väitä etteikö sellaista tapahtuisi. Varmasti tapahtuu. Tuntuu vain niin oudolta, kun en ole itse havainnut sitä, ja tarkoitan että en ole todellakaan havainnut, edes sukupuolisesti "vitsikästä" kommentointia.
Ehkä olen ollut vain jiin onnekas, että olen ollut sivistyneissä ympyröissä ja että olen tosiaan aina pitänyt naisista myös kavereina yhtä paljon kuin kiehistä. Naiset ovat minulle siis luonnollinen seura, eikä itselläni ole ollut tarvetta mystifioida heitä (mystifioimistahan stereotyyppien ja ulkonäköasioiden korostaminen on).
Se, miten koen painetta ulkonäköön siis enemmänkin johtuu siitä, mitä yleinen mediatodellisuus suoltaa ja minkälaista preferointia näkee ympäristössään.
Sikäli on totta että minulla kyse on enemmän fiiliksistä, kun taas naisilla ehkä enemmän konkretiasta.
Uskon kuitenkin siihen että tytöttely, ulkonäön suora arvostelu ja kaikenlainen perinteinen sovinismi tulee katoamaan, ainakin työpaikoilta, viimeistään silloin kun nämä vanhat seksistiset jäärät katoavat eläkkeelle.
Ja uskon näin siksi, että jos minulle, 30-kymppiselle, on ihan luonnollista työskennellä naisen alaisuudessa ja käsittää tämä nainen hänen taitojensa kautta, eikä ulkoisen olemuksen kautta, niin varmasti minua nuoremmat myös osaavat tämän saman.
On tavllaan jännää että en ole edes ajatellut työasioissa naisen ulkonäköä miksikään tekijäksi, mikä liittyy nimenoaman työn suorittamiseen. Mutta jos joku on erityisen kaunis tai tyylikäs, niin kyllä silloin hänessä tietysti silmä lepää. En sitä kiellä. Mutta työasioihin sillä ei ole mitään merkitystä, ainakaan minulla.
Mutta onhan tämä avartavaa. Kiitos kirjoituksestasi.
"Naisia varmasti vielä toistaiseksi nämät kriteerit koskevat useammin, tai enemmän"
Tämähän mun pointtini juuri olikin. En kieltänyt miesten paineita enkä ottanut uhrin roolia. Olen itse enemmän ruma kuin nätti, mutta ihan hyvin tässä pärjätään. Paineita silti kohdistetaan minuunkin aika monelta suunnalta, mutten väitä että ne minun elämäni pilaavat.
Ymmärrän erittäin hyvin että jollain joka ei perinteiseen miesmuottiin sovi, on vaikeaa. Yhä edelleen näitä asioita ei voi verrata yksilötasolla, on pakko puhua yleisesti jos halutaan verrata sukupuolia keskenään. Varmasti molemmista sukupuolista löytyy niitä jotka ovat tyytyväisiä ulkonäköönsä ja hyötyvät siitä elämässään, ja niitä joita se ahdistaa ja joiden elämänlaaatua se huonontaa. Vertailua ei kuitenkaan voi suorittaa näiden ääripäiden perusteella.
Kuuntelin itse töissä 10 kuukautta miten mies, 24 v, huomautteli minulle, nainen 40 v, ulkonäöstä. Elän yksin, ja tämä mies tietää sen. Asia on minulle myös arka, koska edellinen mieheni jätti minut hyvin ikävällä tavalla, enkä ole valmis mihinkään suhteisiin. Joka saatanan päivä tämä jätkä kävi naljaamassa että miten noin hyvin säilynyt ja kaunis nainen voi olla yksin. Jos joku mies tervehti minua, tämä jätkä oli siinä jo virnuilemassa. Minun vartaloani arvioitiin miessakissa tyyliin: kyllä on työtakin alla hyvät muodot varmaan joo. Yritin pitää puoleni, yritin huumorilla, yritin hyvällä, yritin pahalla. Lopulta puheet olivat sitä luokkaa että onkos minulla taas dildosta patterit loppuneet kun ollaan vihaisia vai menkat.
Oli pakko sanoa esimiehelle että käskee tuon jätkän jättämään minut rauhaan. Se oli ainoa mikä tehosi. Nolotti ja vitutti. Nyt saan olla rauhassa.
En usko että yksikään mies joutuu työpaikalla kestämään tuollaista vain siksi että elää ilman parisuhdetta, tai mitään suhdetta ylipäätään.
tulee mieleen että yritätkö sinä nyt tuolla kertomuksella sanoa että minä valitan ihan turhasta, kun rankempaakin on?
Tarkoitan vähän samaa kuin se että sanotaan että köyhyydestä on Suomessa turha valittaa, kun Afrikassa eletään syömällä hiekkaa.
Vittumaistahan tuo kyllä on, eli sympatiani ovat todella puolellasi.
Yhä edelleen ja aina vaan: väitätkö siis tosissasi että kaikki tai edes suurin osa suhteessa olevista suomalaisista miehistä on jotenkin erityisen komeita?
kun ajaudutaan vähän sivuraiteille. Itselläni ainakin on tyylinä (ja haasteena) olla arvaamaton ja epätyypillinen. Haastehan se nimenomaan on horjuttaa ja hämmentää itsevarmaa naista, joka luulee hallitsevansa tilanteen, mutta hämmentyykin siitä, etten käyttäydy kuten tavalliset miehet.
En siis ole suoranaisesti törkeä, mutta monesti nainen jää miettimään, että oliko tuo nyt kohteliaisuus vai mikä ja näin naisen mielenkiinto herää. ;)
Jos taas nainen loukkaantuu jutuistani, niin sehän vain sitten tarkoittaa sitä, ettei ajatusmaailmamme sovi yhteen ja siihen saadaan selvyys nopeasti. Itselleni ei nimittäin ole sellaista asiaa, mitä EI voisi ottaa huumorilla! :)
Kuinka montaa nelikymppistä naista nuori mies "kehuu"? Siis eihän hän varsinaisesti haukkunut sinua millään tavalla?! Vaikka asia on sinulle arka, niin eihän mies voi sitä tietää, vaikka hän voisikin olla hieman tahdikkaampi.
Kuitenkin sinä käännät negatiiviseksi asian, joka loppujen lopuksi on POSITIIVINEN! Okei, tuo menee jo yli tuo dildo-juttu, mutta esim. itse olen saanut monta kertaa vanhemmilta naisilta suoria "kehuja" ulkonäöstäni, että miten minunkin nuoren miehen hyvälle kropalle "löytyisi käyttöä". :D Itse ainakin olen ihan otettu, kun nuo nuoremmat naiset ovat sen verran arkoja, että harvemmin uskaltavat kehua.
Jos yritän kaivaa sen positiivisen asian kokemuksistasi, niin se on jo pelkästään tämän nuoren miehen sanomisien perusteella se, että olet OIKEASTI hyvännäköinen ja minun mielestäni sinun pitäisi nauttia siitä, eikä jäädä murehtimaan, mitä edellisessä suhteessasi on tapahtunut! Uskalla elää, mitä voit menettää?!
tuo kaksisuuntaisen viestin antaminen on sitä itseään. Voi tehota joskus, jos ihminen ei todellakaan tiedä, miten häntä kohdellaan tai on epävarma itsestään. Aitous on silti vielä arvossaan, vaikket uskoisi siihen.
Silti naiset, jotka ovat tulleet hyvin kohdelluksi, eivät katsele tuota. Lisäksi se on yksi vanhimmista keinoista, millä miehet luulevat saavansa sen kiinnostuksen aikaan. Luottamus on yksi tärkeimmistä asioista suhteessa, ja tossa lähdetään siitä liikkeelle, että nimenomaan kaivetaan kuoppaa ikinä sen muodostumiseltakaan.
Se imartelee niitä, jotka ovat kehun tarpeessa.
Ei hetkauta niitä, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja toisten mielipide on sitten merkityksettömämpi.
Paljon merkitsee myös se, miten perheen muut miehet ja isä on tyttärelle antanut naisen kohtelemisen mallin. Voisitko sinä joskus opettaa mahdollisesti isänä lapsellesi, että häntä ei loukata ja että ei tarvitse millään tavoin kenenkään kohdella alentavasti tai että huomio pitäisi jotenkin kerjätä. Moni varmasti toivoo näin, mutta toisaalta ajattelee, että itsehän voin tässä toimia toisin. Antaisitko sinä jonkun miehen loukata ja samaan syssyyn kehua omaa tytärtäsi joskus? Kyllä antaisit ja pitäisit hyvänä keinona sitä, että hän epäilisi omaa järkeään tai arvostelukykyään!!! Jos hyväksyt asian, se on sitä samaa, mitä tulet opettamaan tietoisesti tai tiedostamatta myös myöhemmin omille lapsille. Varauksettomasta rakkaudesta ja pyytettömästä tunteesta vaan on aika kaukana.
Aliarvioit naisia ja heidän arvostelukykyään.
Nainen ei voi parempaa tukea saada, kuin oman isän tai veljen tuen silloin, kun oppii, miten miehet toimivat ja milloin he myös haluavat toimia huonolla tavalla ja niin, ettei lopputulos ole rakentava eikä tasaveroinen missään mielessä.
hakea asiasta mitään positiivista. Kyse on TYÖPAIKASTA jossa minulla kuuluisi olla työrauha näytinpä perkele miltä vaan. Minun on vaikea kuvitella että joku nainen käyttäytyisi töissä tuolla tavalla. Tiedän että juttu lähti alun alkaen siitä että jätkä olisi halunnut päästä puikkasemaan ja minä en anna yhtään mitään kellekkään. Siis minut täytyy panna kärsimään ja tehdä yleisen pilkan kohteeksi.
Yksikään mies ei joudu työpaikalla kestämään sellaista riepotusta, koska jonkun kirjoittamattoman säännön mukaan YKSIN ELÄVÄN naisen ulkonäkö on kenen tahansa vapaata riistaa arvostella ja huomautella missä vaan. Jos naisella on mies, nainen jätetään rauhaan, koska nainen on jo jonkun miehen omaisuutta.
olis samanlaiset paineet koska se riippuu luonteesta ja näöstä,riippuu kuinka hyvin sopii ihmisten kauneusihanteisiin. Ymmärrän hyvin kun lyhyillä,lihavilla,ym rumilla miehillä on kovat ulkonäköpaineet, samoin kun rumilla naisilla.
ei sääntö.
Olen kokenut saman tyyppistä kohtelua.
Olen samaa mieltä, että työpaikalla pitäisi saada olla rauhassa, vaan kun ei saa niin ei saa.
Kyllä tuota ulkonäön arvostelua ja ehdottelua sain osakseni myös silloin kun olin varattu, mutta toki se on sinkkunaisille pahempaa.
Varatut miehet vonkaavat koko ajan, se on rasittavaa.
ei sääntö. ja tämä vastauksena nimimerkikille "saman kokenut".
Näin siis ihan oikeasti on. Ei joka työpaikalla ja joka yhteisössä tapahdu tuollaista.
"Miehille on kuitenkin niin paljon tärkeämpi asia naisissa ulkonäkö kuin toisinpäin. Tai sellainen käsitys meille ainakin on syötetty, ja siitähän ne paineet tulevat."
Miehet ehkä odottavat naisten olevan huoliteltuja (eli meikattuja) ja siistejä. Se on täysin eri asia kuin että miehet muka vaatisivat naisilta tasokkaampaa ulkonäköä kuin mitä itse edustavat. Se ei vain pidä paikkaansa. Kaikenikäisiä pareja havainnoidessa huomaa helposti kaksi asiaa:
- naiset ovat niitä joille ei kelpaa ulkonäöltään omantasoinen kumppani ja
- miehille kelpaa myös omaa ulkonäkötasoa alempi kumppani
Miehille siis kelpaa yleisesti ottaen omantasoinen nainen ja usein myös omaa ulkonäkötasoa alempana oleva (esim. lievästi ylipainoiselle miehelle kelpaa selvästi ylipainoinen nainen tai sporttiselle ja lihaksikkaalle miehelle kelpaa perushoikka nainen joka ei ole kiinteän muodokas, vaan pelkästään perushoikka, toisin sanoen "laiha läski")
"Tätä asiaahan ei voi verrata siltä kannalta miltä yksittäisestä ihmisestä tuntuu, koska sitä ei voi kukaan tietää eikä niitä voi mitenkään ynnäillä yhteen, mutta jos ajatellaan mitä paineita ulkopuolelta naisille asetetaan (vaatteiden ja meikkien mainonta, julkisuudessa vain kauniita naisia, kauneuskilpailut, miehiltä tulevat kommentit "ulkomaalaiset on kauniimpia, pukeutukaa naisellisemmin", jne jne) niin kyllä siitä voi vain yhden johtopäätöksen vetää."
Naisten ulkonäköpaineet ovat sitä, että ei-kauniita naiset haluaisivat olla kauniita naisia, joita komeat miehet sitten kuolaisivat. Oikeastihan komeat miehet kuolaavat myös niitä tavisnaisia, mutta koska naiset ovat perfektionisteja ja usein neuroottisuuteen asti, on yleistä että naiset haluaisivat olla kauniita.
Kaiken lisäksi sana "kaunis" tarkoittaa mielestäni aivan jotain muuta mitä sillä pitäisi tarkoittaa. Tavisnainen joka on meikannut nätisti on "kaunis". Mielestäni kaunis nainen on nainen joka on meikittä kaunis.
Törkeä väite.
Itsellelleni kelpaavat ulkonäön puolesta kaikki alle 99 kg naiset. Itse painan 60 kg.
Mutta naiset vasta ovatkin ulkonäön suhteen valikoivia!
Elän pakkosinkkuudessa, koska en ole pitkä, kookas ja lihaksikas, ja nuo näyttävät nykynaisille aina olevan pakollisia vaatimuksia.
Sensijaan naisen ulkonäöltä en odota mitään muuta kuin sitä, että voisi pidättäytyä ylettömällä mässäilyllä lihottamasta itseään muodottomaksi lihapalloksi.
Mistä löytyisi nainen, jolla ei ole miehiä kohtaan ulkonäkövaatimuksia, sellanien kelpaisi vaimokseni heti (kunhan naisella ei ole alaikäisiä lapsia).
Eli pitää olla joko niin nuori, ettei ole lapsia, tai sitten niin vanha, että lapset ovat jo aikuisia. Jälkimmäisessä tapauksessa naisen tulee myös hyväksyä itseään nuorempi mies. Tämä tuntuu myös olevan naiselle vaikea pala !
..ulkonäköpaineita mutta kyllä se vaan valitetavasti edelleen on niin, että naisia arvotetaan miehiä enemmän ulkonäön perusteella.
Enenevässä määrin myös miehet joutuvat kärsimään jos eivät mahdu ulkonäkömuottiin, mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Tässä asiassa soisin tasa-arvon toteutuvan niin, että ulkonäkö ei määrittäisi niin järjettömän paljon naisen "arvoa" kuten se nyt tekee. En missään tapauksessa niin että miesten syömishäiriötilastot nousisivat samalle tasolle naisten vastaavien kanssa.
on kiinni siitä että siinä missä naisella on ulkonäköpaineita niin miehellä on ehkä pienempien ulkonäköpaineita menestykseen, itsevarmuuteen, aktiivisuuteen ja ylipäätään kokemukseen miten naista "viihdytetään".
Mies puhuu ehkä naisen ulkonäöstä mutta siihen ei paljon tarvita kun sitä saa paremmaksi (meikkaus, laihduttaminen, vaatevalinnat) mutta mies joutuu vakuuttamaan usealla eri sektorilla jotta miehen "olemus" miellyttäisi naista.
Tämän lisäksi vielä paineet siitä että miehen tulisi olla kyvykäs sängyssä, peniksen koko jne.
Lista on lähes loputon miehillä missä pitäisi olla hyvä että tulisi olo että on riittävä. Naisilla se on lähinnä tuo ulkonäkö että jos sitä riittää ja ei ole hirvittävä nirppanokka valittaja niin vientiä riittää.
Se, että nuoren naisen on helpompi saada seuraa kuin miesten, ei vielä tarkoita, että se seura tekisi naisen onnelliseksi.
seura on parempi kuin ei seuraa lainkaan tai mahdollisuutta siihen.
kun useissa naisten kommenteissa aina sanotaan, että seksiä olisi tarjolla ja miesehdokkaista, mutta ne kaikki ovat vääränlaisia, eikä pelkkä seksi tee onnelliseksi tai anna mitään.
No, minun näkemykseni mukaan on niin, että vaikka miesehdokkaat ja seksi ei kelpaa, niin on varmasti jossain määrin hyvä että niitä on kuitenkin tarjolla. Ei kaikille ole, edes naisille.
On siinä kuitenkin sellainen ero, että vaikka ei mies kelpaa, eikä seksi kiinnosta, niin tietää ainakin että itse kelpaisi, edes johonkin.
Mutta kun ei ole mitään tarjolla, niin silloin ei voi saada minkäänlaista mielihyvää edes siitä että jossain voisi potentiaalisesti olla joku joka kelpuuttaisi muuksikin kuin juttelukumppaniksi, jos siksikään.
ja itsellä oli nuorempana juuri tuo kokemus.
Että ei kelvannut kenellekään seksuaalisessa mielessä ja se otti aika koville. Onneksi asiat muuttuivat.
Naiset voivat aina vaikuttaa omaan kohtaloonsa ja päättää olla valitsematta jotain kun tyrkkyä on ja sitten valittaa ettei kunnon miehiä löydy mutta jos mies ei saa seuraa eikä löydy halukkaita kuten naisille niin on umpikujassa.
Nainen saa sentään sitä seksiä ja samalla kokee tulleensa hyväksytyksi joka toisaalta ruokkii jatkossa niitä kokemuksia muiden miesten kanssa ja kohottaa itsetuntoa.
Siinä missä nuori nainen on ehkä osalle miehistä seksiobjekti niin siinä osa miehistä on naisille pelkkä neutraali seksitön objekti.
Kumpikohan on pahempaa?
Samalla tulee toivottomuus miehelle ettei kukaan voi koskaan välittää "siinä mielessä".
Olen itse todellakin kokenut tuota nuorempana ja väsynyt naisten kommentteihin ettei "kunnon seuraa" löydy. Se johtuu kyllä naisilla ihan omista valinnoista useinkin.
Ennen miehillä oli painetta menestyä ja ulkonäköpaineet olivat naisilla. Nykyään myös miehillä alkaa olla ulkonäköpaineita ja naisilla puolestaan paineita menestyä työssä ja opinnoissa. Sosiaaliset paineet perustaa esimerkiksi perhe ovat molemmilla.
ovat tasaantumassa mutta kyllä tällä hetkellä paineet ovat miehillä parisuhdetta etsittäessä enemmän ja naisilla on myös yleensä enemmän kysyntää eri muodoissa.
Tässä se, mitä monet miehet täällä koittavat kertoa, tuli asiallisesti sanottuna.
Kyllä naisille sellainen kunnollinen mies löytyisi, jos vain olisi tarpeeksi halua ottaa.
Naiset ilmeisesti ajattelevat, ettei vielä tarvitse. Kysyntää on kuitenkin myös myöhemmässä vaiheessa, niin voidaan hyvin kokeilla riskillä vähän epäilyttävempiä miehiä ensin...
yksin elävä mies on säälittävä runkkari ja yksin elävä, dildon omistava nainen taas itsevarma, oman elämänsä her.. valtiatar... ;)
Minä yritän pitää edes sen "säälittävä"-etuliitteen pois itsestäni. :D
"Mies puhuu ehkä naisen ulkonäöstä mutta siihen ei paljon tarvita kun sitä saa paremmaksi (meikkaus, laihduttaminen, vaatevalinnat) mutta mies joutuu vakuuttamaan usealla eri sektorilla jotta miehen "olemus" miellyttäisi naista."
tuo on totta: miehet jauhaa naisten ulkonäöstä usein kovaan ääneen julkisesti, mutta loppujen lopuksi he tarkoittaa sillä ihan niitä tavallisia naisia. Naiset taas ei huutele omia ajatuksiaan yhtä paljon mutta ovat sitäkin nirsompia.
Kun tavismies heittää läpällä "Voi kun pääsis treffeille Scarlett Johanssonin kanssa", niin tavisnainen heittää ainakin puolitosissaan "Voi kun pääsis treffeille sen ja sen Hollywood-tähden kanssa"
parisuhde ei ole koko elämä, ja kun puhutte naisista joilla on varaa valita niin...
Muista, että puhut vain kauniista naisista.
Muut naiset ovat kateellisia työpaikalla saamastani miesten huomiosta eli tilanne on todella inhottava. Tämä sama asia toistuu kaikissa työpaikoissa missä olen ollut, saan miehiltä huomiota ja muut naiset ovat kateellisia, ilkeitä ja inhottavia minua kohtaan. Sekin vielä.
heitä pidettäisiin joko ylimielisinä tai homoina. Naisten lataama sosiaalinen paine pakottaa miehet antamaan huomiota naisille. Itse en tähän alistu ja siksi naiset katsookin mua hieman kieroon kun en ole ensimmäisenä tuijottamassa heidän rintojaan. Naisethan usein paheksuu sitä jos miehet heikosti peitellen ja läpinäkyvästi tuijottaa heidän rintojaan mutta oikeasti he ovat vain tyytyväisiä kun miesten päät kääntyy.
Siis ne äijät ovat vanhoja eivätkä ilmeisesti kohtaa naisia IRL lainkaan käytöksestä päätellen.
En todellakaan kaipaa ketään 60 v pappaa ehdottelemaan ja puhumaan pikkutuhmia firman hississä kuten tässä eräänä päivänä.
Niin, ja sanaakaan en saa sanoa. Minua kytätään ja arvostellaan koko ajan, pitää hymyillä ja olla positiivinen, koska pitää osoittaa olevansa kiinnostunut työnteosta.
En usko, että 60 v naiset kohtelevat nuoria miehiä samalla tavalla töissä. En ole kuullut sellaisesta.
Siis pitäisikö mun jakaa itseäni esimiehelle, jotta työsuhdettani jatkettaisiin, niinkö odotetaan?
Olen tuo joka vastasi noihin edellä oleviin.
"Siis ne äijät ovat vanhoja eivätkä ilmeisesti kohtaa naisia IRL lainkaan käytöksestä päätellen. En todellakaan kaipaa ketään 60 v pappaa ehdottelemaan ja puhumaan pikkutuhmia firman hississä kuten tässä eräänä päivänä."
Tuollaiset miehethän niitä naisia juuri saavatkin. Samat lipevät läpät toimi näiden miesten nuoruudessa ja toimii ne varmasti edelleen kunhan vastapuolena on ikäisensä nainen. Sinä olet vain jäänyt sivullisena tulilinjalle.
"Kumpikin sukupuoli on yhtä valikoiva ja kumpikin kärsii asiasta yhtä paljon."
väärin. Monille komeille miehille kelpaa usein tavisnainen mutta harvalla kauniille naiselle kelpaa tavismies. Naiset on noin 1000 X vaativampia ja usein myös vaativat miehen ulkonäöltä enemmän mitä itse voivat tarjota.
"Minä en esimerkiksi kehtaa ikinä lähestyä naisia sen takia miltä näytän. Eikä minun ulkonäköni ole (varmaankaan) hirveä."
tuo on yleinen ongelma miehillä: Tavismiehet ei uskalla baarissa lähestyä tavisnaisia koska ovat oppineet ettei meikeillä itsensä kauniiksi naamioitunutta tavisnaista kiinnosta tavismiehet vaikka kaiken järjen mukaan näin tietysti pitäisi olla. Tästä asetelmasta voidaan vetää useita versioita, pähkinänkuoressa siis on että useat naiset tasostaan riippumatta haluavat aina hieman itseään tasokkaamman miehen.
Se on myös hyvä muistaa, että yleensä naiset luulevat liikoja itsestään (joka päivä Suomi24:n palstalle kirjoittaa naisia jotka sanoo olevansa kauniita) kun taas miehet vähättelevät itseään (joka päivä Suomi24:n palstalle kirjoittaa miehiä jotka vähättelee omaa tasoaan).