Seksihän kaikkia kiinnostaa, sai sitä tai ei.
Kysymykseni on seuraava:
Kun usein kuulee että seksi on parasta sellaisen ihmisen kanssa, jota rakstaa, niin miltä se tuntuu? Mitä se tarkoittaa, ihan käytännössä?
Tarkoittaako se sitä että rakastellessa on jotenkin yhteydessä johonkin korkeampiin voimiin ja löytää jonkun uuden yhteyden kumppaniin? Että kyseessä ei ole pelkästään se hetki, vaan joku suurempi "sulautuminen" toiseen?
Vai tarkoittaako se sitä että rakastetun kanssa himo ja nautinto on jotenkin suurempaa? Kiimaisempaa? Henkilökohtaisempaa.
Vai onko se joku yhdistelmä noita kahta?
Kun ajattelen itse, omaa elämääni ja seksiä mitä olen harrastanut, niin ensimmäinen vaihtoehto tuntuu jotenkin vieraalta. kuitenkin jotain sellaista minusta meille yritetään "myydä". Ikäänkuin seksi olisi jotain ylimaallista, jopa ehkä uskonnollinen kokemus (ei siis kristityssä mielessä).
Itse ainakin koen niin, että jälkimmäinen, toisen ihmisen, rakastetun, ominaisuudet tekevät tapahtumasta himokkaamman, kiimaisemman. On minä, ja hän, ja kummankinpuoleinen suuri seksuaalinen himo.
Ja se ei tarkoita että suuremmat tunteet eivät muuten voi olla olemassa. Syvä rakkaus, huolehtimisen tarve ja kunnioitus yms. eivät poissulje sitä että seksin aikana on kyse enemmän primääreistä tunteista ja alkukantaisesta toiminnasta.
En ainakaan itse halua suhteeseen jossa "rakastellaan", vaan suhteeseen jossa naidaan. Kuullostaa pahalta, mutta näin sen koen.
Kysymykseni on seuraava:
Kun usein kuulee että seksi on parasta sellaisen ihmisen kanssa, jota rakstaa, niin miltä se tuntuu? Mitä se tarkoittaa, ihan käytännössä?
Tarkoittaako se sitä että rakastellessa on jotenkin yhteydessä johonkin korkeampiin voimiin ja löytää jonkun uuden yhteyden kumppaniin? Että kyseessä ei ole pelkästään se hetki, vaan joku suurempi "sulautuminen" toiseen?
Vai tarkoittaako se sitä että rakastetun kanssa himo ja nautinto on jotenkin suurempaa? Kiimaisempaa? Henkilökohtaisempaa.
Vai onko se joku yhdistelmä noita kahta?
Kun ajattelen itse, omaa elämääni ja seksiä mitä olen harrastanut, niin ensimmäinen vaihtoehto tuntuu jotenkin vieraalta. kuitenkin jotain sellaista minusta meille yritetään "myydä". Ikäänkuin seksi olisi jotain ylimaallista, jopa ehkä uskonnollinen kokemus (ei siis kristityssä mielessä).
Itse ainakin koen niin, että jälkimmäinen, toisen ihmisen, rakastetun, ominaisuudet tekevät tapahtumasta himokkaamman, kiimaisemman. On minä, ja hän, ja kummankinpuoleinen suuri seksuaalinen himo.
Ja se ei tarkoita että suuremmat tunteet eivät muuten voi olla olemassa. Syvä rakkaus, huolehtimisen tarve ja kunnioitus yms. eivät poissulje sitä että seksin aikana on kyse enemmän primääreistä tunteista ja alkukantaisesta toiminnasta.
En ainakaan itse halua suhteeseen jossa "rakastellaan", vaan suhteeseen jossa naidaan. Kuullostaa pahalta, mutta näin sen koen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Seksi on paljon ihanampaa silloin kun kumppanina on oma rakas ja läheinen ihminen. Ainakin minä osoitan rakkauteni myös rakasteluna. En haluaisi vain panna ilman tunteita. Tää on jo yli viisikymmentä vuotiaan kokeneen naisen mielipide.
naisen ja miehen kiinni elämässä ja toisissaan. Kertanainti vaikka seisaaltaan onnistuu tuntemattoman kanssakin. Sitäpaitsi kunnon rakastelu sisältää myös naintiosuuksia... Naimisiin!
enhän minä tarkoittanut, nainnista puhessanikaan, että tunteita ei olisi toista kohtaan, vaan lähinnä siitä että miten toimituksen mieltää.
Eli kummassakin tapauksessa kyseessä on suuri tunne toista kohtaan, mutta tekeekö se tapauksesta "henkisemmän" vai "fyysisemmän", jos voi käyttää tuollaista ääripää-ajattelua.
on vain mekaaninen suoritus. Toinen on nautinto.
jälkeen on aika ratkaiseva...rakkaan kumppanin tai pitkäaikaisen rakastajan kanssa varmasti monin verroin suloisempi ja henkisempi hetki kuin uuden tuttavuuden kanssa. Joskus rakastelu lähtee heti alkujaan sille tielle että siitä tulee henkistä rakastamista, jossa vartalot ikään kuin toimivat aivojen ja sydämen ajatusten jatkeena ja kaikki on helppoa, tunnelma puhdas ja ihana. Sitten toisinaan voi olla, että mies tarvitsee nopeaa tyydytystä ja kiihkeä paikkaan katsomaton "pano" on paikallaan (hyvää se naisellekin tekee ; )) Joskus aamuseksikin voi saada himokkaan rajuja käänteitä. Ai ai. Naimisiin !
mitään mekaanista suoritusta.
Ilmeisesti ei olisi pitänyt pistää vastakkain termejä nainti ja rakastelu. Nyt kaikki ajattelevat tämän liian mustavalkoisesti.
ollut varmaan rakastunut.
Ei se mitään ylimaallista ole mutta jos tunteet ovat pelissä niin se ei ole pelkään panemista ja fyysistä nautintoa vaan sitä tuntuu kuin sulautuisi toiseen.
Sitä tiedostaa oman ja toisen olemassaolon aivan kuin eri tavalla.
"Syvä rakkaus, huolehtimisen tarve ja kunnioitus yms. eivät poissulje sitä että seksin aikana on kyse enemmän primääreistä tunteista ja alkukantaisesta toiminnasta."
Ei pidä paikkaansa.
Kun rakastat jotain niin ninmenomaan syvä rakkaus, huolehtiminen ja kunnioitus ovat läsnä seksinkin aikana.
"Kun ajattelen itse, omaa elämääni ja seksiä mitä olen harrastanut, niin ensimmäinen vaihtoehto tuntuu jotenkin vieraalta. kuitenkin jotain sellaista minusta meille yritetään "myydä". Ikäänkuin seksi olisi jotain ylimaallista, jopa ehkä uskonnollinen kokemus (ei siis kristityssä mielessä)."
Olet nyt pahasti eksynyt näihin materiaali-ideaali maailman ajatuksiin.
Ei se ylimaallista ole mutta sen tuntemus kun toisesta välittää niin että se seksi todellakin tuntuu paremmalta kuin kenenkään muun kanssa. Siinä unohtuu penikset ja vaginat kun on toista lähellä.
"Vai tarkoittaako se sitä että rakastetun kanssa himo ja nautinto on jotenkin suurempaa? Kiimaisempaa? Henkilökohtaisempaa."
Kiimaisempi viittaa jonkinlaiseen fyysiseen ja eläimelliseen himoon.
Tässä on kysymys enemmän henkilökohtaisesta kaksi persoonaa yhdistävästä tunnesiteestä.
"En ainakaan itse halua suhteeseen jossa "rakastellaan", vaan suhteeseen jossa naidaan. Kuullostaa pahalta, mutta näin sen koen."
Miehenä ainakin haluan juuri päinvastaiseen suhteeseen koska seksi on vain yksinkertaisesti monin verroin parempaa kun tunteet ovat mukana. Muuten se tuntuu pelkältä hankaukselta ja tissi/peppu leikeiltä.
Toki nykyaikana sitä myydään myös "uskonnollisena" ja mystisenä kokemuksena mikä tietysti on liikaa mutta ei pidä ajatella etteikö rakkaus olisi todellista tuolloin.
Olet varmaan vielä aika nuori mies jos et tuota ole kokenut mutta voin kertoa että nainnin ja rakastelun ero on huomattava ja valitsen aina jälkimmäisen mieluummin.
Osa miehistä kai kokee sen aina pelkkänä työntelynä joten ei ihme jos silloin vain nainti kiinnostaa.
...............
pidä siitä sävystä, että minua nyt ikäänkuin sivistymättömänä opetetaan.
totta.
osa naisista/miehistä kaipaa "rajuja otteita" sängyssä ja ehkä tässä on sellainen tapaus joten hänelle tulee tunne että "rakkaus" ei voi sisältään tuollaista.
kysymykseesi.
Ihan oma valinta miten sen otat.
En usko että olet sivistymätön tai kokematonkaan mutta jos tiedät miltä rakkaus tuntuu ja rakastelu niin silloin sinun ei tarvitsisi kysellä noita asioita.
Rakastamani miehen, aviomieheni, kanssa seksi on intohimoisempaa, luonnollisempaa ja luontevampaa kuin vieraiden kanssa (joita on ollut vuosien varrella tasan 2).
Rakkaus ja tuttuus tekevät ainakin minulle sen, että olen rohkeampi ja jotenkin halukkaampi rakkaani kanssa.
Rakastelua voi olla myös pikaseksi tai muu vastaava. Ei rakastelu tarkoita välttämättä mitään pitkää sessiota, jossa reginamaisesti suukotellaan ja hyvällään ikuisuuksia, se voi olla hyvinkin instantseksiä tai jotakin muuta. Tärkeintä kai on se, että tuntee olevansa jonkun itselle tärkeän ihmisen kanssa. Naimisessa on ihan se ja sama, kenen kanssa jynkyttää.
puhuin naimisesta: "Ei rakastelu tarkoita välttämättä mitään pitkää sessiota, jossa reginamaisesti suukotellaan ja hyvällään ikuisuuksia, se voi olla hyvinkin instantseksiä tai jotakin muuta."
Kai sen tajuaa vasta kun ihan oikeasti rakastuu. Minulle ainakin kävi niin, olin luullut rakasteelleni aikaisemminkin mutta tällä kokemuksella voin sanoa että en todellakaan ollut. Nyt tiedän mitä on oikean rakkaus, edelliset ovat ollet pelkkää naintia, osa jopa ihan hyvääkin. Mutta nyt olen kokenut jotain ihan muuta, pelkkä käden hipaisu on saanut minut kostumaan, tai jos hän koskee ihan kunnolla niin se on jo sanoin kuvailematonta. En osaa edes sanoin kuvailla sitä tunnetta mikä minussa syntyy kun saan hänet laukeamaan. Ehkö se on osa sitä rakkautta kun suuri tyydytyksen tunne tulee siitä että näkee ja tuntee kun toinen nauttii..ja se kun itse saa niin suunnillee jo räjäyttää aivot räjäyttää pellolle. Eli on sillä ainakin mun mielestä merkitystä et onko rakastunut vai ei, enää en muuhun kyllä tyydy kuin siihen että rakastan miestä joka kanssa sänkyyn aion.
Tämä on hyvä kysymys, ja muutamia tosi hyviä vastauksiakin on jo tullut.
Itse ajattelen naisena niin, että seksi miehen kanssa johon ei ole rakastunut voi olla hyvinkin himokasta, kiimaista, jne.. Tai toisaalta hellää, herkkää ja kaunista. Siinä tilanteessa eniten vaikutusta on teoilla, siinä miten toinen koskettaa, mitä puhuu, jne.. Tai omalla mielialalla, mielikuvituksella, ajatuksilla, ym. Se voi olla todella hyvää tai todella huonoa...
Jos on rakastunut, niin se seksi itsessään on melkein sivuosassa. Jo siinä että toinen katsoo silmiin tai koskettaa käsivarteen aukeaa niin huumaava tunne, että se voittaa jokaisen tavallisen orgasminkin 6-0. Suudelmat, koskettelu ja rakastelu vie tätä tunnetta entistä syvemmälle. Niin kuin olisi ihan huumeissa.. Seksissä ei ole enää kysymys kiihotuksesta ja himosta, eikä hyväilystä ja hellittelystä, on vaan se tunne joka jyrää kaiken alleen. :)
Jotenkin säälittää ihmiset jotka etsivät sitä kaikkein "tuhminta" seksikumppania ja alkavat suhteeseen tuntematta häntä kohtaan muuta kuin lievää kiinnostusta. Onko ihme jos suhde ei toimi ja seksikin lakkaa kiinnostamasta vähintään toista osapuolta ajan kuluessa..
Sanoisin että suurin osa ihmisistä ei ole oikeasti ollut koskaan rakastunut. Tai se ei ole ainakaan ollut molemminpuolista. Ihmisten pitäisi olla alkamatta suhteita ellei ole oikeasti rakastunut, niin säästyttäisiin paljolta pahalta... Varsinkin tuntuu että monet miehet kelpuuttavat tyttöystäväkseen tai jopa vaimokseen melkein kenet tahansa sopivan, joka on tarpeeksi hyvännäköinen ja kohtalaisen mukava luonteeltaan, ja jonka kanssa seksi "sujuu". En ymmärrä mikä järki siinä on... En ole markkina-arvoteorian kannattaja, vaan olen sitä mieltä että rakastumista kannattaa odottaa.
Se, että nuoret parit yhteen muuttaessaan eivät ole varmoja yhteisestä tulevaisuudesta on hälyttävä merkki. Miksi muuttaa jonkun kanssa yhteen, jos ei ajattele olevansa tämän kanssa ikuisesti? Tietysti sellaista ei ajattele, jollei ole rakastunut.