Teimme kerrankin päinvastoin kuin ylensä. Menimme illanistujaisiin kuudelta ja kotiuduimme äsken. Ylensä kun loisimme himassa puoleen yöhön, ennen kuin edes lähdemme juhlimaan.
Tapetilla on taas ollut ikuinen itkuvirsi juopoista kähmiöistä, vieraissa virkistäytyvistä ukkomiehistä, hanakoista kotirouvista ja muusta "pohjasakasta".
Tämä on minulle suuri mysteerio. Me kun käymme ulkona lähes joka lauantai, enkä törmää kuvailemiinne ihmisryhmiin ja Rouva Ratikkakin hankkiutuu heistä tehokkaasti eroon, jos sattuvat vessa-kontra-tiski-reissuni aikana onneaan kokeilemaan.
Varmaan puolet suomalaisista on kuitenkin löytänyt puolisonsa kännissä jostain. Täällä sen sijaan vannotaan kirjastojonojen nimiin. Ihanko tosissanne olette vai juuri siksikö sinkkuus onkin tapetilla?
(Asetun jälleen maahan makaamaan ja potkittavaksi...)
Tapetilla on taas ollut ikuinen itkuvirsi juopoista kähmiöistä, vieraissa virkistäytyvistä ukkomiehistä, hanakoista kotirouvista ja muusta "pohjasakasta".
Tämä on minulle suuri mysteerio. Me kun käymme ulkona lähes joka lauantai, enkä törmää kuvailemiinne ihmisryhmiin ja Rouva Ratikkakin hankkiutuu heistä tehokkaasti eroon, jos sattuvat vessa-kontra-tiski-reissuni aikana onneaan kokeilemaan.
Varmaan puolet suomalaisista on kuitenkin löytänyt puolisonsa kännissä jostain. Täällä sen sijaan vannotaan kirjastojonojen nimiin. Ihanko tosissanne olette vai juuri siksikö sinkkuus onkin tapetilla?
(Asetun jälleen maahan makaamaan ja potkittavaksi...)
Vastaukset 36
Vanhimmat
Olen sitä mieltä että ihminen on erilainen kun hän on suhteessa ja silloin kun hän on sinkku ja etsii "sitä oikeaa". Olen minäkin käynyt ulkona seurusteluaikona, siis silloin kun olen ollut suhteessa ja käyttäydyn aivan toisin silloin. Olo on varmempi. En koe oloani "uhatuksi". Nyt kun olen sinkku, olo on tosi orpo. Sitä on vaikea selittää. Tajuaako kukaan mitä tarkoita?
asuin ennen pääkaupunkiseudulla, ja nykyisin piemmällä paikkakunnalla. Helsingissähän seisoskellaan baarissa sen oloisina, kuin ei nähtäisi ketään muita samassa tilassa olevia. Täällä meno on huomattavasti suorempaa ja villimpää. Ehkä olet kuullut tai käynyt itse joskus kokeilemassa, millaista yöelämä on esim. pohjoisessa, Rovaniemellä, Kittilässä.
Yöelämässä on yllättävän suuria eroja kun siirrytään etelästä pohjoiseen. Lisäksi se onko suhteessa vai ei vaikuttaa ainakin minulla omaan käytökseen ja varmasti sitä kautta myös olemukseen.
Minulla on kavereita ympäri Suomea ja mielestäni meno on Hangosta Utsjoelle aivan samanlaista, kunhan väistelee sedulandioita kuin Remo luoteja konsanaan. ;-)
et saa hetken rauhaa. Sama täällä. Ongelma ei olekaan se että ei pääsisi vessan kautta eroon niistä ihmisistä, mutta kun eihän sitä voi 5 minuutin välein rampata vessassa. Vai voiko? ;)
Aina voi vaihtaa seuraa. En tiedä Rovaniemen paikallisista, mutta laskettelukeskusten asiakkaistahan suurin osa on muualta tulleita. Ei jää ketään kaunaa kantamaan, joten ei kun jalkaa toisen eteen.
Ai mutta tämähän onkin varmaan vain naisten ongelma, josta minä en tiedä hittojakaan... ;-)
Pohjanhovissa.
Tavallisissa baareissa ja yökerhoissa. Nuoremmat vonkaajat ovat muuten ehdottomasti kohteliaampia pakkien jälkeen kuin vanhemmat miehet. Vanhemmat voivat heittäytyä jostain syystä todella kärttysiksi ja katkeriksi. Vaikka olisivat naimisissakin.. (turpaan..).
Mä taas vannon kotonaoloon. Olen ihan varma että jos joku mut tosissaan haluaa, niin se tulee hakeen mut täältä kotoa. Sitä odotellessa viihdytän teitä :)
Minulla olisi poikuus säilynyt varmaan 30:ksi saakka, jos olisin odotellut, että joku tulee ja vie mennessään. Sekin olisi todennäköisisti ollut joku, jota olisin kauhuissani juossut karkuun.
Siksi toisekseen en lakkaa ihmettelemästä, että kaikki pahnanpohjimmaiset aina käyvät kimppuun ja niistä on mukamas niin vaikeaa päästä eroon. Mitä muuta se vaatii kuin hyvän illan toivotukset ja siirtymistä vessan ja tiskin kautta baarin toiselle puolelle.
Se on ison miehen varmasti vaikea kuvitella. Pitäisi joskus kuvata sitä touhua niin hämmästyisit syvästi :D
Rouva Ratikka on pieni, siro ja vielä ulkomaalainen ja osaa siltikin hankkiutua niistä kätevästi eroon. Miksei se sinulta mukamas onnistuisi?
vastaus on juuri tuo: rouva on rouva.
Rouvan ei tarvitse välittää, minkä vaikutelman antaa niille potentiaalisille ehdokkaille, jotka sivusilmällä seuraa eroonhankkiutumista.
Jos 5 minuutin sisällä tyrmäät 5 yrittäjää, miltä se vaikuttaa? Kuka enää viitsii lähestyä yrittääkseen tehdä tuttavuutta?
Onnistuu, mutta turhan paljon meinaa mennä riitelyksi, eikä edes mun puolelta. Aloitan aina nätisti, enkä mä tiedä mikä niitä riivaa. Tosin ihan rehellisesti pitää sanoa että suurin osa ymmärtää kyllä heti tai melkein heti. Inhottavan paljon jää kyllä sitten niitä roikkujia. Ne on just niitä vanhoja kääpiä, jotka menee naapuripöytään ja huutelee sieltä "en mä olis tuommoista lutkaa halunnutkaan" tms.
Tai kun sanoo että ei kiinnosta, niin äijä jää siihen vänkään vaikka mitä. Jos mä olen mennyt baariin kavereitten kanssa, enkä halua tutustua ko. äijään, niin en todellakaan ala vänkään semmoisen kanssa puolta tuntia. Siihen ne varmaan just pyrkiikin. Juttelua se on sekin.. ja mulla hermot käryää.
Pienemmissä rafloissa ei auta paikan vaihto eikä vessa, kun ne on taas 10min päästä norkoilemassa "mitä sä ton kanssa juttelet kun mun seura ei kelvannut!?" Häpäsy..
Jos sä olet maisemissa, edes siellä vessassa, niin se helpottaa. Sitten RR sanoo varmasti, että on naimisissa joten se karsii porukkaa. Sen vuoksi mäkin usein sanon olevani naimisissa tms. sekin auttaa mutta ei tietenkään kaikkiin.
Mä olen kerran sanonut sitkeälle vonkaajalle että seurustelen. Sit se vihdoinkin tajus vaihtaa maisemaa. Käännyin ympäri ja näin ihastukseni joka oli taatusti kuullut sen. Se lähti ulos baarista eikä siitä sitten ikinä mitään tullut.
Saakutti että otti päähän :( Mun teki mieli mennä potkiin sitä ääliöö joka ei kerrasta usko puhetta.
"Jos 5 minuutin sisällä tyrmäät 5 yrittäjää, miltä se vaikuttaa? Kuka enää viitsii lähestyä yrittääkseen tehdä tuttavuutta?"
-Mä olen kokenut tänkin monta kertaa. Menen johonkin baariin, niin eikös sieltä ne yli 50v pelmahda itsevarmana paikalle yrittään. Niitten kanssa kun aikansa vääntää, ja saa vihdoinkin ne kauemmaksi, niin muut ei sitten enää tulekkaan. Tai kun ne jää vänkään siihen pöytään, niin muut voi kuvitella vaikka mitä. Tosi ärsyttävää.
Sitten vielä ihmetellään miksi naiset on ilkeitä baarissa. Munkin tekee mieli olla mahd. kylmä ja törkeä heti ekasta sanasta lähtien, että äijä palelluttaa ittensä ja joutuu lähteen samantien lämmitteleen kauemmaksi.
Miten noi kirjastojonot matsaa tohon sun muuhun tekstiin?
Jotenkin naivia ilmaisua sulta. Tossa varmaan on olevinaan jotakin provokaation siementäkin (eikö niin?), mutta oikeasti kun ei hevon v*tua kiinnosta, että mitä sinä ja sinun rouvasi olette tänä iltana tehneet. Ja sen kuvailu kuitenkin kattoi havaitsemani mukaan: no, about ainakin kaks kolmasosaa viestitilastasi.
En sano loukatakseni sulle, mutta kun nyt on aivan päivänselvää, että tällä palstalla käy myös persoonaansa _tyylinomaisesti_ lähinnä mainostusmielessä(kin) nostattavia, niin minä kyllä kysyn, että miksei esimerkiksi sinun kaltaisesi, kirjoitustaitojakin omaava henkilö voisi keskittyä johonkin muuhun?
Siltä osin olen kyllä samaa mieltä kanssasi, että en minäkään törmää juoppoihin kähmijöihin, kertomasi kaltaisiin ukkomiehiin, hanakoihin jne..jne ( lue oma kirjoituksesi). En kuitenkaan kärsi erityisesti myöskään kirjastojonoista.
Ja sosiaalista statustani en jaksa selittää.
Mukavaa, jos sinulla ja seuralaisellasi oli hauska ilta.:)
Kirjastojonoista: Tuli mieleen Alrunan aiemmasta kirjoituksesta.
Minä olen varmaan naivi ihminen, jolla on naivi tapa ilmaista itseäni, ainakin 3 promillen kännissä. Hienoa, että sinä olet moisesta paheesta vapaa.
Jos sinua ei kiinnosta, mitä minä olen tehnyt, niin olethan sinä aivokuollut, jos kuitenkin jatkat lukemista ja vaivaudut vielä kommentoimaan.
Ja miksikö minä en keskity johonkin muuhun, niin varmaan sitten pelkästään sinua ja kaltaisiasi mitättömiä ihmisiä ärsyttääkseni.
Noin muuten haukaa iltaa sinullekin. ;-)
Pidetäänkö virtuaaliset hautajaiset? *reps* Päivä, jona menetin kunnioitukseni nimimerkki Ratikkakuskia kohtaan.:/ On tämä päivä.;(
Kuule. Mä veikkaan, etten ole sen mitättömämpi ihminen, kuin olet sinäkään. Itseasiassa (ainakin ilmaisusi perusteella...) veikkaisin, että jos me törmättäisiin, niin sinä olisit se ryppypaita, joka mulle väkisin tyrkkää käyntikorttiaan *vitsi*. No ei: toki kunnioitan tällä palstalla melkein joka viidennessätoista virkkeessä ilmaisemaasi parisuhdettasi ( "rouva", etc...), mutta hoidahan poika sitä suhdettasikin sitten välillä.
Pikkusen koomista, jos joku jauhaa jatkuvasti rouvastaan, jonka kanssa yhteisestä viettämästään ajasta kertoo korkeintaan baari-tsuhaamisen kautta. Viettäkäähän ihmiset arkeannekin!
Ps. En ole aivokuollut, enkä todellakaan olettanut ilmaisuuni tuonlaista vastinetta. Neddismään.
Turhaa on tappaa sellaista, mitä ei koskaan ole ollutkaan. Mutta älä Iines itke, uusia pettymyksiä on luvassa yllin kyllin. ;-)
Ps. En minäkään ole nim. e.W.
Mä ainakin olen kuitenkin mä.:) Viitaten siis lähinnä sellaiseen, että jos joku raukka vaikkapa mahdollisesti haluaisi feikata mua. Mä kun kato ainakin kohtuullisesti osaan kirjoittaakin, joskaan en koskaan rekisteröitynyt kirjoittaja ole ollutkaan.:) Äikän arvosana kymmenen tai yhdeksän.;) Ja muusta toki puhumattakaan.:)
*ja sitten on käsitys siitä, mikä on korrektia*
Varmaan hieman yksinkertaisempi saattaisi toki tulkita ilmaisua toisinkin, eikö niin?
:)
Ps. En ole mikään "iines". Kertaa sähköpuolen ohjekirjojasi! Jollet ole sähköpuolen erityinen asiantuntija, kuolisin asemassasi häpeästä: ihan vain meinaten niinku tota luottamusta "asiantuntijatietoonkin". Vitsi hirvee distanssi niinku sähkölinjan ja sit niinku sukanparsimisen välillä, eikö olekin?
Mukavaa jatkoa.:)
tuntuu olevan omituinen käsitys parisuhteesta, kun Ratikkakuskiakin moititaan milloin palstailusta milloin siitä, että käy rouvansa kanssa baarissa.
Kuka määrittelee hyvän parisuhteen? Miten niin sille on olemassa joku standardi? Ja miten niin jokaista suhdetta tulee muka hoitaa?
Mä en itse varmaankaan voisi elää sellaisessa suhteessa kuin Ratikka ja rouvansa (koska en todellakaan halua käydä baarissa joka viikonloppu tai edes joka kuukausi) enkä myöskään missään paitajapeppu-symbioosissakaan.
En silti sano, että kumpikaan noista olisi väärä tapa elää, vaikka oma käsitykseni poikkeaakin.
Eikä mulle ainakaan ole tullut missään vaiheessa mieleen, etteikö Ratikalla ja rouvalla olisi arkea, vaikka en joka päivä luekaan palstalta, että kävivät kaupassa, tekivät ruokaa, katsoivat seitsemän uutiset ja kävivät kävelyllä.
No mut jokainen toki tavallaan.
olentoja, sillä en käy missään muualla kuin kotona, töissä, harrastuksissa, kavereilla sekä kaupassa ja joskus harvoin postissa ja hammaslääkärissä.
Toisaalta en etsi ketään, joten miksi kävisin? Työpaikan riennoistakin kotiudun jo ennen iltakymmentä, ennen kuin kähmintä alkaa.
No mutta sittenhän asia ei missään määrin ole ongelma. ;-)
nähdä tässä ongelmaa. Mistähän ne semmosia keksii?
Kun ulkona käymis vaihtoehdot ovat baari ja baari?
Itsehän käyn lähinnä syömässä, teatterissa tai elokuvissa, ehkä 2 kertaa vuodessa käymme jossain baarissa.
Baarissa käynti ei minun kokemukseni mukaan poissulje sitä, että käydään myöskin leffoissa, konserteissa, syömässä, kavereiden kanssa iltaa istumassa jne...
että teetkö muka tuota?
Viikonlopussa ei ole kuin 2 päivää, joista vähintään toisen sinä makoilet kankkusessa palstalla, toisen illan vietät baarissa. Kaikki arki-illat olet pääsääntöisesti palstalla.
Mun matematiikka ei riitä laskemaan sulle tarpeeksi aikaa tekemään kaikkea mainitsemaasi. Sulla on ehkä vuorokaudessa enemmän tunteja kuin meillä muilla.
Jep, sinun logiikallasi minulla täytyy olla vuorokaudessa enemmän tunteja ja viikossa päiviä, koska minä rehellisti sanottuna ehdin tehdä muutakin.
vaikka kaikkineen tunnutkin käsittämättömän epäloogiselta yhtälöltä.
Mutta, vittuakos se mulle kuuluu. Pääasia, että itse olet eläämääsi tyytyväinen.
Minä käyn kaupassa.
kunnia todistaa mm. kotirouvien villiintymistä ja valitettavasti myös juopot kähmijät ja ukkomiesten vokottelut ovat tulleet tutuiksi.
Ei tietenkään aina, mutta yllättävän usein.
En mä kyllä juuri käy missään... No, tuolla lähipubissa saan olla rauhassa, kun isä on kantis ja tietävät mun olevan hänen tyttärensä. Ja kun siellä käyn niin olen aina isäni seurassa.
Pahinta aikaa on pikkujoulukausi. Ja T-junissa sattuu ja tapahtuu.
Työpaikan kekkereissä olen saanut nähdä sitä ukkomiesten "rentoutumista" ja se on OKSETTAVAA, kun mies alkaa selittää, että vaimo on viimeisillään raskaana ja heidä liittonsa on onneton, kun ei saa seksiä eikä vaimo ymmärrä ja sitä rataa.
Miten sun rouvasi tekee sen? Meinaan vaan, että mä jouduin riidahkoon Poikaystävän kanssa viimeksi ruotsinlaivalla, kun poikaystävän käydessä vessassa tuli mun viereeni tuttavuutta tekemään eräs (tosin 18-vuotias finninaama), jolle sanoin ensimmäisessä lauseessa, että olen poikaystäväni kanssa täällä ja että tämä on vessassa, tulee pian. Ei se kundia haitannut, vaan jututti mua (ja jonkin verran poikaystäväänikin) vielä pitkään. Olihan omituinen tilanne.
Ja sama tyyppi sitten yritti hiplata mua tanssilattialla, kun tanssin poikaystävän kanssa.
Samaisella reissulla minä lähdin käymään naistenhuoneessa, jonka ovella eräs romanimies alkoi ehdotella. Sanoi tulevansa vessaan minun kanssani, johon minä että "et todellakaan tule". Sanoin myös tässä tilanteessa jotain sellaista, että "poikaystäväni ei tykkäisi" ja tein selväksi, että minua odotetaan diskon puolella.
No, tämä ihana "herrasmies" oli kuitenkin odottamassa vessan ulkopuolella kun tulin takaisin, yritti väkisin käydä kiinni samalla vakuutellen, ettei poikaystäväni tarvitse saada tietää jiiänee.
Jouduin juoksemaan tilanteesta pois.
Jotain mä varmaan teen väärin, mutta en tiedä mitä.
Rouva Ratikka on kuin ei huomaisikaan niitä äijiä ja kun minä saavun paikalle, ne ylensä häviävät kuin pieru saharaan. Sitkeimmille on joskus pitänyt ärähtää ja kerran muistan vinkanneeni portsarille, kun kaveri alkoi tosissaan kisailemaan.
Muista olen huomannut sen, että riita saa ylensä alkunsa mustasukkaisuudesta. Miehet luulevat, että heidän naisystävänsä olisi kiinnostunut näistä yritteliäistä miehistä. Minulla on ilmeisesti niin pöhönttynyt itsetunto kännissä, etten moiseen sorru.
kännissä mäkin olen kaikki suhteet aloittanut, mutta ihan kaveripiiriä laajentamalla,, vain yhden kerran baarista. Kaveripiirissä aina joku tuntee jonkun, joka taas tuntee jonkun...ja tutustuttaa toisiinsa.
Mä taas vedän puoleeni miehiä, jotka ovat jonkun kriisiavun/terapian tarpeessa. En ihan tosissaan usko, et läheskään kaikki haluavat multa seksiä, vaan ihan tosissaan uskon, et heille riittää se kun joku kuuntelee heidän ongelmistaan ja jakaa murheitaan. Ei ne aina edes liity heidän parisuhteeseensa/muihin naissuhteisiina, vaan kyllä on joukkoon mahtunut paljon muitakin tarinoita. Mä olen kuunnellut aikani, jollain tavalla sanallisesti koittanut lohduttaa ja siinä se. Oon saanut jatkaa iltaani rauhassa sen jälkeen.
Mutta kyllä mä olen monesti ihmetellyt, miksi. Miksi mussa nähdään ratkoja kaikkiin ongelmiin, miksi ventovieraat avautuvat kännissä huolistaan ja murheistaan.
muistakin jonoista ja kaikenlaisia yhteensattumia on tullut.
harkintakyky häiriintyy, joten semmoiselta pohjalta aloitetut suhteet harvoin kestävät vuosikausia.
Ethän sinäkään löytänyt Rouva Ratikkaa baarista kännissä ollessasi, etkä muuten edes hypännyt sänkyyn heti ensimmäisten tapaamisten aikana, niin kuin täällä niin usein kehotat naisia tekemään. ;-)
Älä puhu paskaa, Ratikka!
Poikkeus vahvistaa säännön.
olet se sääntö etkö poikkeus.
että 60 % on se mahdollisuus löytää kumppani työn kautta. Työ käydään joka päivä ja tavataan paljon ihmisiä. Se on kuin toinen koti..no joo, vois sieltä kenties kumppanin löytääkin.
Mutta epäilen..