Tuntuu että ylleni on langetettu jonkinlainen sinkkukirous ja ei auta vaikka kuinka yrittäisin etsiä kumppania. Kun sitä ei vaan ole tarkoitettukaan löydettäväksi, niin ei se löydy.
Ikää on jo yli 35, treffejä takana noin 30, joista olen ihastunut ja ehdottanut jatkotreffejä noin 10:lle ja kaikilta on tullut pakit, huolimatta siitä miten hyvin treffit on mielestäni menneet. Lopuista 20:stä en sitten ole ollut kiinnostunut tarpeeksi ehdottaakseni jatkotreffejä. Vastakkainen sukupuoli taas ei jatkotreffejä ehdottele. Lisäksi olen eri tavoin ilmaissut tunteeni viidelle henkilölle elämäni eri vaiheissa. Pakit on tullut kaikilta, vaikka olen kuvitellut jotain kiinnostusta heidänkin taholtaan. Baareissa en käy koska yksin ei huvita.
Miten siis on mahdollista, että yrityksistä huolimatta ei koskaan tärppää vastakkaisen sukupuolen kanssa? En ole mielestäni mitenkään poikkeava, vaan saan välillä katseitakin vastakkaiselta sukupuolelta. Mutta persoonani ei kai ole kiinnostava ja supliikkipuoli ei ole vahvuuteni.
Jos joku ei tähän mennessä ole arvannut sukupuoltani niin ihmettelen. Sanon vaan että jos olisin sitä toista sukupuolta, niin kumppanin löytäminen olisi helppoa. Senkun vaan valitsisi tarjokkaista kiinnostavimman ja antaisi pakit muille, jos vaan on läheskään normaalin näköinen. Sellainen on tämä sukupuolten välinen pieni ero. Mutta varmaan tämä sinkkukirous on langennut joillekin vastakkaisenkin sukupuolen edustajille, jotka syystä tai toisesta on tarkoitettu elämään yksin.
Ihmettelen miksi en kuitenkaan tunne mitään katkeruutta, vaan jaksan edelleen silloin tällöin käydä treffeillä. Toivossa on hyvä elää, olkoon se miten pieni tahansa!
Ikää on jo yli 35, treffejä takana noin 30, joista olen ihastunut ja ehdottanut jatkotreffejä noin 10:lle ja kaikilta on tullut pakit, huolimatta siitä miten hyvin treffit on mielestäni menneet. Lopuista 20:stä en sitten ole ollut kiinnostunut tarpeeksi ehdottaakseni jatkotreffejä. Vastakkainen sukupuoli taas ei jatkotreffejä ehdottele. Lisäksi olen eri tavoin ilmaissut tunteeni viidelle henkilölle elämäni eri vaiheissa. Pakit on tullut kaikilta, vaikka olen kuvitellut jotain kiinnostusta heidänkin taholtaan. Baareissa en käy koska yksin ei huvita.
Miten siis on mahdollista, että yrityksistä huolimatta ei koskaan tärppää vastakkaisen sukupuolen kanssa? En ole mielestäni mitenkään poikkeava, vaan saan välillä katseitakin vastakkaiselta sukupuolelta. Mutta persoonani ei kai ole kiinnostava ja supliikkipuoli ei ole vahvuuteni.
Jos joku ei tähän mennessä ole arvannut sukupuoltani niin ihmettelen. Sanon vaan että jos olisin sitä toista sukupuolta, niin kumppanin löytäminen olisi helppoa. Senkun vaan valitsisi tarjokkaista kiinnostavimman ja antaisi pakit muille, jos vaan on läheskään normaalin näköinen. Sellainen on tämä sukupuolten välinen pieni ero. Mutta varmaan tämä sinkkukirous on langennut joillekin vastakkaisenkin sukupuolen edustajille, jotka syystä tai toisesta on tarkoitettu elämään yksin.
Ihmettelen miksi en kuitenkaan tunne mitään katkeruutta, vaan jaksan edelleen silloin tällöin käydä treffeillä. Toivossa on hyvä elää, olkoon se miten pieni tahansa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et varmaan ole ainoa tilanteessa. Stemmppiä! :)
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa...
Olet hieno ihminen. Jotakin kuitenkin puuttuu. Mutta voidaan toki olla ystäviä.
Terveisin Jaana, Sari, Anna, Tanja, Marianne, Niina, Hannele, Tuija, Kirsi ja Helena
P.S. Älä ota tuota "ystävyyttä" tosissasi. Ehdotin sitä vain vaikuttaakseni vähemmän tylyltä. Tosiasiassa et kiinnosta minua laisinkaan.
Tuossa onkin asia pääpiirteittäin. Yleensä tosin eka vastaus jatkotreffipyyntöön on sellaista kiertelyä ja kaartelua ettei siitä ymmärrä haluaako toinen tavata vai ei. Pitää vielä kysyä uudestaan ja sitten saa suunnileen tuollaisen vastauksen.
Oletko saanut edes pillua?
Epäilen, että eipä ole paljon tainnut lohjeta, kun noin valitat.
Katsos, kaikki kahden välinen perustuu pohjimmiltaan vaistonvaraiseen, joka on ammoisista ajoista lähtien ihmisen geeneissä.
Sinusta puuttu se, joka saa hormoonit hyrisemään.
Mahtaa olla surkean heikko libido. Parempi itsellesi, kun vain hyväksyt tosiasian.
...ne joista kiinnostuu eivät kiinnostu, ja sitten ympärillä kyllä pyörii sellaisia jotka ovat kiinnostuneita mutta ei itse huvita aloittaa heidän kanssaan mitään.
Tähän on muuten lääke olemassa, riman alentaminen.
Riman alentaminen ei ole mikään lääke.Se on kullakin ihmisellä siinä missä sitten sattuukin olemaan eikä sitä ole syytä lähteä laskemaan.Pettyy vaan itse ja lopputuloksena on avioeroja ja hajonneiden perheiden lapsia.
Itsellä sama tilanne,tosin ikää vähemmän.
Ja nyt ne ratki riemukkaat sutkautukset ja neuvot joita rakkauden satamaan purjehtineet jakelevat niille joita kohtalo potkii päähän:
-Kannattaisko laskea rimaa/vaatimuksia?
-Älä huoli kyllä se vielä löytyy.
-Se tulee silloin kun vähiten odotat(ja missäs näin on määrätty?)
-Voisit lopettaa tuon itsesi korostamisen ja asettua meidän muiden tasolle.(minähän vain sanoin olevani fiksu)
-Ei ravintolasta seuraa löydy(juu ei varmaan löydykään,eihän siellä koskaan ole ketään muita kun minä).
-Et sä ketään löydä jos koko ajan ajattelet että mä haluun parisuhteen.(niin,se varmasti onkin juuri se ratkaiseva tekijä).
Jeee.Sitten vielä ne ylitsepääsemättömät esteet kun "mä voisin kyllä naida ja elää sun kaa ja tehdä lapsii ja perustaa perheen mut..."
-Mä en ansaitse sua
-Sä oot mulle liian hyvä
-Mulla ei ole aikaa seurusteluun(kuinka joku nainen voi olla niin vitun tyhmä että päästää tällaista suustaan?)
-Sä oot maailman kaikista ihanin ihminen,tota noin oltasko kuitenki vaan kavereita?
-No kun mä päätin etten seurustele seuraavaan vuoteen.
-Joo voidaan me kahvilla,syömässä ja elokuvissa käydä mut kun mulla ei o aikaa siihen seurusteluun.
-Mä en nyt jaksais taas sitä ruljanssia kun esittäydytään kavereille ja vanhemmille,muuten kyllä kävis.
Tässä tätä paskaa taas olikin tuutin täydeltä.
Naiset hei.Onko saatanan vaikeeta sanoa:Ei,en halua seurustella kanssasi.Onko?
Nainen ja ikää 38, yksi lapsi. Mukava seuraihminen, mutta ei kelpaa kenellekään.
Kuljenko vallan vääriä reittejä koko elämäni, kun ei vaan tule se mun sielunpuolikas vastaan?
Asun Helsingissä ja kuljen julkisilla, mutta menevätkö samaan aikaan omalla autolla ohi ne tosi miehet, betoniraudoittajat, kirvesmiehet, raksaäijät? Mitään rintakarvat pois ajelevaa trendipelleä en koskaan ole etsinytkään.
Ai et on lapsi? Isänään suuri rakkauteni, joka ei sitten jaksanutkaan elämää pienen lapsen kanssa ja jätti meidät.
Olen nyt ollut yyhoo yli 4 vuotta ja aina vaan kaikki hyväntahtoiset ihmiset jaksavat sanoa, et älä hätäile, kyl jossain on vielä joku suakin varten. MISSÄ?
Eikö olekin lohduttavaa?
Juuri nämähän ne kaikki syyt ovat.Ihan samat löytyvät miehiltä ja naisilta.
Joistain näistä esittämistäsi esteistä malttaa olla silloin välittämättä jos:
-kumppani on eroottiesti täysin vastustamaton
- kumppani tuntuu olevan ihmisenä poikkeuksellisen kiinnostava ja sympaattinen
-kumppanilla on kaikki samat tärkeimmät elämänarvot kuin itselläsi