Erosin n. 4v sitten, ja se oli tosi vaikeaa aikaa.
Onneksi kuuntelemalla erään vanhan ihmisen neuvoa selvisin kaikesta!!!
Neuvo kuului: AIKA ja ETÄISYYS ovat parasta lääkettä avioeron yhteydessä!!!
Itselläni oli onneksi mahdollisuus ottaa etäisyyttä, ja siinä tietysti meni aikaakin..!!
Nyt olen ollut n. kahden vuoden ajan onnellinen kahden pojan yksinhuoltaja isä!!!
En ole vaihtanut sanaakaan entisen vaimoni kanssa neljään vuoteen, hän teki niin julmia temppuja minulle.(Pettämistä y.m)
Lapsetkin ovat hyväksyneet tämän puhumattomuuden, ja luulen että he ymmärtävät tilanteen täysin..
Tsemppiä kaikille eroaville!!!!!
Se on vaikeaa aikaa, mutta siitä pääsee yli,,,
Onneksi kuuntelemalla erään vanhan ihmisen neuvoa selvisin kaikesta!!!
Neuvo kuului: AIKA ja ETÄISYYS ovat parasta lääkettä avioeron yhteydessä!!!
Itselläni oli onneksi mahdollisuus ottaa etäisyyttä, ja siinä tietysti meni aikaakin..!!
Nyt olen ollut n. kahden vuoden ajan onnellinen kahden pojan yksinhuoltaja isä!!!
En ole vaihtanut sanaakaan entisen vaimoni kanssa neljään vuoteen, hän teki niin julmia temppuja minulle.(Pettämistä y.m)
Lapsetkin ovat hyväksyneet tämän puhumattomuuden, ja luulen että he ymmärtävät tilanteen täysin..
Tsemppiä kaikille eroaville!!!!!
Se on vaikeaa aikaa, mutta siitä pääsee yli,,,
Vastaukset 18
Vanhimmat
yt olen jo Kirjoitit,ettet ole neljään vuoteen vaihtanut sanaakaa ex-vaimosi kanssa. Miksi? Et varmaan vihaa häntä. Et voi eristää lapsiasi heidän äidistään. Ehkä äiti kaipaa ja rakastaa lapsiaan siitä huolimatta, että sinä olet katkera ja mielelläsi marttyyri. Lapset kuuluvat molemmille vahhemmille, jos molemmilla on halua ja aikaa huolehtia heistä. Kun itse erosin halusin todella puhua Lasten isän kanssa lapsista. Olivathan he joka toinen viikonloppu isänsä luona. Rakastin sitä aikaa: lapset halusivat mennä isänsä luo, ja minulla oli joka toinen viikonloppu aikaa VAIN itselleni.
Erossa kumpikin osapuoli saa jotain hyvää elämäänsä, jos liitto on ollut todella "huono"...? Ja entäs lapset ? Minä koin aikoinani, että on parempi meidän aikuisten kulkea eri teitä, kuin että lapset olisivat jatkuvan riitelyn keskellä. Voin sanoa nyt, että tein aivan oikean ratkaisun: poikani ovat tasapainoisia perheenisiä. Heillä kummallakin on kaksi lasta, siis minä olen jo neljän mummi (maaliskuussa tulee viides), ja rakastan tosi paljon heitä kaikkia.. Muistan myös tuonne ylös lähetellä kiitos ja siunauspyyntöviestejä...
Olet tosi bimpo, että sen todistat puhumattomuudellasi 4v!: Olet kiusannut vaimosi varmaan suhteen aikanakin vastaavilla erilaisilla kostotempuilla ja tietty selibaatillakin?? eikö!.Ja ite muka puhdas!!
Tossa ei ole mitään järkeä, lastesi äitiä kohtaan!!! En ihmettele et ero..,,
Anteeksi täytyy antaa,, ja saada. Lapsiasi rääkkäät tolla systeemillä,,. Heti pyytämään!!
Nimim. kaiken kokenut aseveli..
Lisäisin vielä tuohon edelliseen, että MINÄ en missään vaiheessa halunnut että lapseni katkaiseva suhteensa äitiinsä!!
Asia on aivan päinvastoin!! Minä jopa kannustin heitä pitämään yhteyttä häneen.
En ole koskaan edes yrittänyt kääntää lapsiamme häntä vastaan.. Tällä tarkoitan siis selän takana puhumista, ja yleensäkin manipulointia.
Hän on yrittänyt kääntää lapsiamme minua vastaan, mutta ei onnistunut.
Lapsemme saivat valita, kenen luona asuvat, ja he valitsivat minut.
Koskaan en esim. ole kieltäytynyt kuljettamasta heitä äitinsä luo y.m!!
Ja lisäksi mainitsen, että se mitä hän minulle teki, jatkui vielä avioeron jälkeenkin, uhkailu, y.m tilanteina!! Jouduin joskus todellisiin vaaratilanteisiin, joihin itse olin syytön....
Mutta tätä nykyä olen suorastaan ylpeä, että kestin nämä kaikki!!
Lapset ovat tasapainossa, menee hyvin kouluissa ja niin edespäin.
Entiselle vaimolleni en tule KOSKAAN ANTAMAAN ANTEEKSI, mitä hän teki. Siinä oli niin monta syytöntä ihmistä mukana....
Anteeksihan pitäisi antaa, mutta se on MAHDOTONTA ainakin tässä tilanteessa!!
En ainakaan enää (onneksi) janoa kostoa, uskon(ja toivon) että aika tasoittaa kaikki nämä!!
AIKA on ainakin minun kohdallani tehnyt sen, että pahin katkeruus ja kostonhimo on mennyt ohi.
Miksi olet menetellyt noin!
Olen tässä aitiopaikalla seurannut erään avioliiton loppupelejä, ja jos sinulla on puoliksikaan niin hankalaa, olet oikealla tiellä, et voi muuta.
Tässä perheessä
mies/lasten isä on ollut koko avioliiton ajan hyvä
isä ja aviomies huolehtinut myös omaisuutta pesään, oikeasti mukava ja hyvä ihminen.
Rouva ei ole jaksanut ottaa vastuuta monistakaan asioista perheessä, sitten eräänä päivänä vaan lähti lapset kainalossa uuteen osoitteeseen.
No tosin uusi kokemus lasten kanssa olosta ei jaksanut kauaa kiinnostaa vaan lapset kiikutettiin parin viikon päästä töihin lähdössä olleen isin oven taakse sanoen "Hoida äijä kakras säähän ne oot tehnykkin".
Sitten alkoi kaikkinainen kiusanteko, johon on jo pahimmillaan vedetty mukaan jopa tämän miehen kaverit ja ystävät, yksityiskohtia tässä sen kummemmin ruotimatta, mutta kiusan kohteeksi olen joutunut minäkin lapsineni.
Säälittävää on seurata kuinka joku nainen voi sortua tuollaiseen käytökseen ja omien lastensa kiusaamiseen, mm olemalla kateissa tapaamisaikoina.
Jos minun mieheni toimisi noin en minäkään hänelle puhuisi, lapset toki saisivat tavata jos tahtoisivat, tuskin kauaa tahtoisivat.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi Mies 44
ja oikein lämmintä ja iloista Joulunaikaa!
Kyllä se tosiaanki oli vaikeata!! Ja kun se olisi päättynyt siihen eroon, niin se olisi ollut hyvä..
Minua syytettiin jälkeenpäin kaikin mahdollisin tavoin, välillä sain kuulla olevani pedofiili ja taas toisinaan myin kuulemma huumeita.
Kun kävin esim. ravintolassa, niin minua saatettiin uhkailla turpaanvedolla, toisinaan jopa tappamisella.
Ne tuli ihmisiltä, joita en ollut edes koskaan nähnyt aikaisemmin, saatika sitten tuntenut.
Sitten opin etten enää mennyt ravintoloihin, mutta kaikesta tästäkin jäi tosi paha mieli. Enhän ollut itse tehnyt kenellekään mitään, vaan mun entinen vaimo oli levittänyt vääriä huhuja ja manipuloi ihmisiä mua vastaan.
Joinakin aikoina olin jopa aseistettu, ja valmiina puolustamaan itseäni, mutta onneksi asetta ei tarvinnut koskaan käyttää...!!!
Nykyään en enää kanna asetta mukanani, vaan ajattelen jotain tyyliin: Jos tulevat kimppuun ja tekevätjotain, niin eihän sekään ole minun vika..
Mutta kieltämättä tämmöiset on hirveitä asioita, enkä haluaisi kenellekään vastaavaa kohtaloa..
Onneksi lapset ovat kuitenkin tasapainossa, mutta minun on aika vaikeaa salata tämä kaikki heiltä.
Mutta sekin päivä vielä koittaa, kun kerron heillekin nämä asiat.
Vieläköhän minua joku kehoittaa pyytämään anteeksi ent. vaimoltani?? Epäilen...
Minä erosin exästäni väkivaltaisuuden takia, ja seurasin myös läheltä toisen mieheni ex-vaimon sairasta käytöstä. Ymmärrän sinua siis hyvinkin.
Itse ymmärsin, että näillä ihmisillä ei ollut "kaikki kotona". Siksipä minun oli helpompi suhtautua heihin, eikä tarvinnut pitkäaikaista kaunaa kantaa heille. Hain tosin paljon keskusteluapua ammattiauttajiltakin. Pääasia, että pääsin eroon heistä kaikista, ja sain lapsieni kanssa viettää rauhallista elämää.
Joitakin juttuja olen vanhimmalle lapselleni (kohta aikuinen) äskettäin kertonut, mikä mätti isänsä kanssa. Lapsi on saanut pitää isäänsä yhteyttä mielin määrin, ja heillä kahdella on synkannut tiettävästi ihan hyvin.
Minulle on käynyt aivan päinvastainen tilanne. jäin roikkumaan entiseen suhteeseen.erosta on parisen vuotta. Asumme lähellä toisiamme,emmekä voineet välttyä tapaamisilta.Olimme fyysisesti että henkisesti yhdessä.Nyt mies on löytänyt naisen jonka kanssa haluaa olla vakavasti.Olin vuoden verran ilman exää,luulin että olen päässyt eron yli,mutta toisin kävi.Nyt olen jäämässä yksin lasten kanssa. Tilanne on kaaoottinen minun kannalta.Seurustelin jonkin aikaa, mutta suhteesta ei tullut mitään,ehkä minun ajatukset olivat liikaa ex:ssä.Odotan kevättä paremman toivossa,tämä kaamos vain pahentaa tilannetta.
Mies 44, paljon myötätuntoa ja tsemppiä sulle! Mä erosin miehestäni n. 3 vuotta sitten. Oltiin yhdessä 7 vuotta. Onneksi ei tullut hankittua lapsia. Mieheni oli mieleltään sairas, ja piinasi mua henkisesti koko liiton ajan ja luhisti mut täysin. Ulospäin kulissit pysyi pystyssä aika kauan. En meinannut päästä hänestä eroon. Hän on sairas. Koko liittomme on niin kipeä asia mulle, etten pysty puhumaan siitä oikein kenenkään kanssa, enkä halua olla missään tekemisissä ex-mieheni kanssa. Pelkkä hänen muistelemisensa tuo pahaa oloa. Tuntuu etten ehkä koskaan toivu siitä liitosta. Ja toivon etten ikinä enää mene naimisiin tai muuta yhteenkään kenenkään kanssa.
Hei mies 44 ja tuhkaa,
Mulla(mies) oli takanani 15 v suhde ja exällä viimeiset 2 vuotta suhde työkaverinsa kanssa. Ennen kuin asia selvisi, loppuun asti elimme kuin normaalisti ja suunnittelimme ok-talon ostoa ja raken.hanketta ja PAM--hän päättikin tuhota unelmani,rahastaa ja lähteä. V**tu, että vi****i ja v****taa vielläkin. Lapsia, en sille antanut.. Ero jäi täysin käsittelemättä.Se on kuin kylmä venäläinen nainen, ei puhu asiasta mitään. Oon just sitä mieltä, ettei pidä olla missään tekemisissä kyseenlaisten ihmisten kanssa.Ei ole mitään syytä kunnioittaa tai tehdä niiden ihmisien elämää yhtään helpommaksi.Itse pääsee helpommin irti kun ei tarvitse olla missään tekemisissä kys.ihmisten kanssa.
Että sinullakin semmoista takana??
Mun entinen petti mua esim. erään kaverin kanssa, jonka kanssa olimme olleet kavereita yli 30v ajan. Tää häiskä oli vähä semmonen "ressukka" tyyppi, joka ei oikeastaan saanut oma-alotteisesti mitään aikaan esim. koskien työ y.m asioita..
Jotenka minä olin aina valmiina jelppimään!! Autoin häntä kaikin tavoin rahallisesti ym. hommasin töitä ja jopa kuljinkin hänen kanssaan usein työmatkoilla.
Sekin ystävyys päättyi, kun he,siis ent.emäntäni ja hän jäivät kiinni uskottomuudesta.
Arvaappa miltä tämmöinen tuntui??
En ole koskaan saanut edes anteeksipyyntöä häneltäkään, ja tuskin tulen sitä koskaan saamaankaan mutta hän se tosiasiassa hävisi tämän jutun.
Jotenkin ajattelen että hänet "vedettiin"mukaan tähän juttuun, mutta onhan hänen täytynyt ola jollain tavoin mukana itsekin....
Mutta: Kaikesta on selvitty, ja ei kai tässä auta kuin katsella eteenpäin vaan.
Nykyään valitsen yhden hyvän kaverin mieluummin kuin 20 huonoa...!!!
Tsemppiä sullekin vaan!!!! :)
Hyvää joulua kaikesta huolimatta
Itse olen tosi kovalla koetuksella. Mieheni ilmoitti minulle, että muuttaa pois ja hakee avioeroa. HÄn on järjestänyt itselleen jo paikan ja on tuossa tapaillut toista naista...tieto tuli minulle järkytyksenä..hän sairasti masennusta viimekeväänä ja nyt luulen että on mennyt manian puolelle, koska käyttäytyy täysin arvaamattomasti ja eritavalla mitä ennen. lääkkeitä hän ei suostu syömään koska kuvittelee olevansa ok.
Pahinta tässä on se että kolme lastamme on joutunut näkemään sekä seuraamaan isän tekemisiä..Se kaikki miten häntä tuimme kesästä alkaen ei tunnu olevan merkinnyt hänelle mitään, kaikki kääntyi ihan päälaelleen......
Nyt kotonamme on ainakin rauhallinen ilmapiiri, kun hän ei ole enää paljon täällä. Mutta pelottaa aina kun hän on tulossa käymään tms..
Olen lukenut koko viestiketjun ja ihmettelen minkälaisen sadistin kanssa olet ollut naimisissa? Ja vielä lapsiakin hankkinut hänen kanssaan???? Tuntuu aivan uskomattomalta jutulta!!! Omien sanojesi mukaan olet täysin syytön??? Oletko katsonut peiliin?
Tää psyykkaus ja pirullisuus alkoi hänen puoleltaan muutama vuosi ennen eroamme. Ja jatkui vielä eromme jälkeenkin.
Jos olisin tiennyt tulevan, niin luuletko että olisin tehnyt lapsia hänen kanssaan??
Ja peiliin olen katsonut, eikä katseeni rivennyt!! :)
Tajusin tosiaankin vasta myöhemmin, että eihän se vika ollutkaan MINUSSA!!!
Entinen vaimoni on vasta NYT,, siis 4(!!)vuotta eromme jälkeen osoittanut hienoisia katumuksen merkkejä..
Olet oikeassa siinä, että minulla oli SADISTI vaimona!! Eikä se sadismi kohdistunut yksin minuun, vaan osansa saivat myös lapset...
Kun olet tommosta kokenu niin miten sinulla on nyt? Oletko katsonut naisten perään? Vai eleletkö sinkkuna? Oletko katkeroitunut niin ettet huoli naisista? Vastauksesi rivien välistä olen huomaavani, että haluat ex-vaimosi "takaisin"!
Tottakai olen katsellut naisten perään!!! Elelen tällä hetkellä avosuhteessa.
Entistä vaimoani en ottaisi takaisin mistään hinnasta. Mieluummin olisin vaikka yksin..
kauanko otti että pääsit eron ylitse ja uskalsit katsella ympärillesi..??entäpä kuinka pian uudet suhteet viedään lapsille näytille ??
mul on nyt sama patti tilanne ero menossa ja meillä on 2lasta vaimo löysi toisen naisen rinnalleen se satutta pirusti yht,huoltajuus