Olen nyt seurustellut tyttöystäväni kanssa kohta vuoden, emmekä ole kertaakaan riidelleet. Siis ei yhtään ainoata riitaa. Mielestäni tämä on jokseenkin huolestuttavaa, sillä riitely on olennainen osa kahden ihmisen välistä suhdetta, joka paitsi selvittää syviä ja vaikeita asioita, myös opettaa paljon toisesta.
Pitäisikö minun nyt tahallani saada aikaan riita jostakin aiheesta?
Pitäisikö minun nyt tahallani saada aikaan riita jostakin aiheesta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oot joko harvinaisen tyhmä tyyppi tai sitten vaan provoilet. En tiedä kumpi olisi parempi vaihtoehto...
ja se nainenkin
kyllahan ne riidat kuuluu parisuhteeseen mutta en mina nyt sanoisi etta sun kannattas oikeen suunnitella riita. ei siina oo mitaan jarkea koska eihan siina tuu ku paha mieli! teilla vaan on niin hyvin asiat! itse olen seurustellut kans kohta vuoden ja jonkin verran on ollut pienia riitoja mutta nekin ollaan selvitetty heti! onnea teille!
Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta. Mutta entäs jos sitä toista osapuolta ei saa millään riitelemään? Itse olen tälläinen persoona, minua ei saa millään räjähtämään. Reaktio on aina jotain muuta, pahimmassa tapauksessa vain hetken mökötystä ja murjotusta. Kaikissa edesmenneissä suhteissani varsinaisia riitoja ei ole koskaan ollutkaan. Ehkä olisi pitäny, sillä suhteet eivät ole kestäneet. Mutta minkäs teet kun olen mimmonen olen, en osaa näytelläkkään. Kertaakaan en ole sanonut mitään mitä olisi hetken päästä katunut. Vieläkun pakkaan lisätään vahva järjen korostuminen ajattelumalleissa, niin on soppa valmis.
Toisista osapuolista tämä ei ole ollut kiinni sillä heidän edelliset suhteet ovat olleet myrskysiä kuvailujensa mukaan ja taitoa sille saralle on varmasti riittänyt.
"Vikani" tässä asiassa ei välttämättä ole luonnollinen ominaisuus, sillä epäilen että pitkäaikainen epi-lääkitykseni vaikuttaa tasaavasti psyykeeseen. Samaa ainetta kun käytetään manioiden, aggressioiden hoitoon sen (tunne)purkauksia estävän ominaisuuden vuoksi. Tosin on vaikea sanoa mikä vaikuttaa mihinkin sillä lääkitys on aloitettu lapsuudessani. Luonnehan kehittyy erityisesti murrosiässä kunnes aikuisuus saapuu.
Jos ootte ollu pitkään "riitapaastossa", niin sit kun rähinä alkaa, nii silloin se TODELLA alkaa. Voitte riidellä puolikin vuotta joka helvetin päivä mitä tyhmimmistä syistä...
Älä ny ainakaan provoa muijaas.
Jälleen kerran puhun kokemuksella:
Puoli vuotta riitelemättä, puolitoista vuotta yhtäjaksoista riitelyä.
Puolitoista vuotta riitelemättä, 2 viikkoa totaalista riitelemistä. Tuli avattua patoutumat, seurauksena semmoista avautunutta settiä suuntaan jos toiseenkin, nyt hyvä jos vahingossa nähdessämme ei verisuonet poksahda ohimoilta;)
Toisaalta on hyvä, että muijalla on aina jotain purnattavaa ja puuhattavaa. Joutenolo nostattaa aina vihamielisyyden esiin.
Mitä sä oikein höpiset? Miksi pitäisi turhaan ruveta riitelemään? Oletko joku saatanan riidanhaastaja joka rupeaa tappelemaan myös kadulla tuntemattomien kanssa vai miksi sä tuommoista kyselet? Jos tuo on sun mielestä epänormaalia niin silloin kyllä kannattaa hakeutua hoitoon. Riitely ja tappeleminen ei tosiaankaan ole mikään olennainen osa ihmissuhteissa.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa yli vuoden ja vakavaa riitaa ei ole syntynyt, joten älä huolehdi! Voihan toki riidan haastaminen tuoda suhteeseenne vireyttä, mutta koetapas sen sijaan leikkimielistä painia.. ;)
oon ollut kohta 5 vuotta parisuhteessa, eikä yhtään isoa riitaa. kaverit ihmettelee miten voi olla edes mahdollista, edellisessä suhteessa riideltiin "harvasepäivä". kaippa tää on nyt sitten se oikea :)
Taidatte vain tulla niin hyvin toimeen, ettei ole aihetta riitelyyn. Ole onnellinen!
Olemme olleet yhdessä noin kaksi vuotta emmekä oikeastaan riitele lainkaan. Aikaisemmissa suhteissa olen ollut aika raivopää... Ajattelisin että riidattomuutemme johtuu
1.hyvästä suhteesta
2. jossa asioista puhutaan ja tilanteet selvitetään ennen kuin ne kasvavat isoiksi.
3. Molemmat ajattelevat, että koti on turvapaikka maailmaa vastaan, paskaa sataa niskaan varmasti, miksi sitä pitäisi sataa vielä kotonakin...
4.Intohimoa on toisiamme kohtaan jo valmiiksi, emme tarvitse riitaa nostattamaan adrenaliinia
5. Ei lapsia
6. Opettavat esimerkit: Minulla riitaisa lapsuuden perhe, jonka kaikki osapuolet harrastavat riitaisia parisuhteita, ahdistavaa ja kuluttavaa.
Hänellä sopuisa lapsuuden perhe, mukava ilmapiiri.
8.Riitely rakkaimman kanssa on kauheaa, nähdä loukkaus ja pahamieli toisen kasvoilla, repii sisintä.
Näin meillä.
Parisuhteeni kesti vajaa 3 vuotta. Kertaakaan emme riidelleet. Suhteen lopussa tajusin, että oli kerääntynyt paljon asioita mistä olis pitänyt keskustella. Riitelyssä on se hyvä puoli, että tulee aika tehokkaasti selvitettyä asioita. Harvemmin jää sen jälkeen mitään epäselväksi. Ei se nyt välttämättä huolestuttavaa ole jos ette riitele, mutta oman kokemukseni perusteella riitely kannattaa sopivassa mittakaavassa.
Itse olen seurustellut kohta 7 vuotta, eikä olla riidelty kertaakaan. Pari kertaa on tympäännytty toisiimme puolin ja toisin, mutta se on mennyt ohi hetkessä ilman sen kummempia tunnekuohuja. Asiat, jotka tähän johtivat, olivat kyllä aivan merkityksettömiä. Moni tuttu ei edes usko, että tällainen on mahdollista, mutta niin se vain on. Tuntuu, että sain edellisissä suhteissa tarpeeksi jatkuvista tappeluista. Nyt ajattelen, että jos en tulisi toimeen mieheni kanssa, tai hän minun, sitten olisi varmaan aika erota. Riitelystä tulee vaan paha mieli ja tulee sanottua sellaista, mitä katuu. Ei riitelemättömyys välttämättä tarkoita sitä, että jossain vaiheessa kaikki sitten räjähtäisi silmille, voi vaan yksinkertaisesti olla niin, että pystyy selvittämään asiat puhumalla. Itsestä ainakin tuntuu, ettei miehessäni ole mitään niin ärsyttävää tai väärää, että olisi tarvetta riitelyyn.