Kyllä se on niin, että luonto hoitaa tehtävänsä. Eli tietynlaisten ihmisten ei kuulukaan pariutua. Järkeväähän on se, että _hyvät_ yksilöt lisääntyvät ja levittävät geenejään. Huonot yksilöt pysyvät ja pysykööt sinkkuna ihan evoluutio kehityksen takia.
Jos olet ruma, epäsosiaalinen, liikalihava, nörtti, omaat ärsyttävän tai muuten kummallisen luonteen yms. niin miksi sinun pitäisi lisääntyä ja siten levittää noita huonoja ominaisuuksia eteenpäin.
Luonto hoitaa juuri tuon asian, että hyvillä ominaisuuksilla varustetut ihmiset pariutuvat paljon helpommin, jotta ne hyvät geenit periytyvät jälkipuolille.
Tämän takia, esim. netti on tosi huono asia evoluution kannalta, koska netin avulla kaksi rumaa ihmistä voi pariutua ja lisääntyä ja näin maailmaan tulee lisää rumia ihmisiä.
Jos olet ruma, epäsosiaalinen, liikalihava, nörtti, omaat ärsyttävän tai muuten kummallisen luonteen yms. niin miksi sinun pitäisi lisääntyä ja siten levittää noita huonoja ominaisuuksia eteenpäin.
Luonto hoitaa juuri tuon asian, että hyvillä ominaisuuksilla varustetut ihmiset pariutuvat paljon helpommin, jotta ne hyvät geenit periytyvät jälkipuolille.
Tämän takia, esim. netti on tosi huono asia evoluution kannalta, koska netin avulla kaksi rumaa ihmistä voi pariutua ja lisääntyä ja näin maailmaan tulee lisää rumia ihmisiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä en pariudu koska muilla on niin huono geenikanta että omani siinä pilaantuisi.
Parempi olla lajinsa viimeinen kuin tuhria geenejänsä paskaan.
Täysin samaa mieltä. Luonteessa olevat viat eivät johdu geeneistä joten vähän vaikeampikin yksilö minulle kelpaa, mutta jos on hirvittävän huonot hampaat tai iho tai suku vilisee sairauksia niin alkaa todella mietityttämään.
Paskat geenit vaikuttaa luonteeseen aika helvetin paljon. Tulee tutustuttua kyynisyyteen.
Romantiikkaa on vain siellä, missä terveet ja kauniit kohtaavat...
Sairaat ja rumat voivat unohtaa romantiikan. Heidän kannattaisi omistautua esim. tieteelle, niin että heistäkin olisi jotain hyötyä tuleville sukupolville.
Vastataan nyt tähänkin provokaatioon.
Aivan kuin pariutumisen absoluuttinen funktio on lisääntyä. Eläimillä tämä onkin totta, sillä niitä ohjaavat vietit, jotka ovat sinänsä kriittisiä lajin kannalta.
Ihmisten kohdalla asiat eivät ole näin mustavalkoisia, kun useimmat tiedostavat viettinsä. Siispä meillä on(yleensä) muitakin varsin itsekkäitä tavoitteita pariutumisen suhteen. Joillakin lisääntyminen ei kuulu milläänlailla suunnitelmiin ja näin nykyajan lääketieteen avulla voidaankin "poimia rusinat pullasta" kiertäen lisääntymisen riski. Näin geenien "laadulla" ei ole merkitystä kun vastassa on ihmisen oma tahto. Tästä johtuen mitään luonnonvalintaa ei ole ollut ainakaan 10 000 vuoteen.
sää oot niin kaunis ja rohkee *ihailee*
sut pitäs viedä saunan taakke ja armahtaa.
...sitä paitsi kauneus on katsojan silmissä...