Mistä niitä kavereita sitten voi etsiä?
Kadulta?
..jonkun idiootin idea? Luuletko, että kukaan alkaa kaveeraamaan keskellä katua jonkun tuntemattoman kanssa? En ole koskaan edes nähnyt moista tapahtumaa.
Koulusta?
En käy koulua. Huonoja muistoja.
Töistä?
En ole töissä.
Baarista?
En käy. Enkä todennäköisesti halua kavereita jotka käyvät baareissa.
Irc-Galleriasta?
Ei helvetissä. Siellä on vain keskenkasvuisia huonotapaisia kersoja.
Harrastuksista?
Ehkä ei. Harrastukseni on yhtä yleinen kuin pingviini saharassa, joten etsi siinä sitten samanmielisiä.
Mielisairaalasta?
Ei. Yksinäisyys ei ole sairaus eikä sitä voi hoitaa lääkkeillä.
Niin? Mistä niitä kavereita siis löytää?
Mistä saa kavereita?
Kysynpä vaan.
38
5390
Vastaukset
- kunpa joku tietäis
kunpa tietäisinkin vastauksen, samaa olen miettinyt jo pidemmän aikaa. tuntuu että olisi jotenkin täysin irrallaan maailmasta
- nTzScH
jos ei niitä ennestään ole.
Ehkä on jo myöhäistä siinä vaiheessa kun huomaa olevansa yksinäinen.
Tai tuskin niitä ainakaan etsimällä löytää, niinkuin vain piilossa odottelisivat löytäjää...
Vaikka, jos mun ovikelloa soittaisit, niin voisin oluen tarjota. Tääl mie oon piilos, mut en kerro missä. - Yleinen vuodattaja
Luullakseni sinun olisi hyvä tulla muiden kanssa tekemisiin, olla 'available'. Tosiaan kapakat eivät ole hyviä paikkoja. Hanki uusia harrastuksia, hengaile kirjastossa, tilaisuuksissa yms. Ei se todellakaan ole helppoa, ainakaan kaltaiselleni ujolle ja estyneelle persoonalle. Mutta tilanne on hieman muuttunut.
- facebookia
parempi kuin irc-galleria.
- Kysynpä vaan.
Itseasiassa laitoin sen hakuun kotikaupunkini (joka on yksi suurimpia Suomessa) ja valinnan Etsii ystävää. Arvaa, löytyikö ketään. Kaikki jotenkin ilkeän oloisia. Lisäksi tuloksiin ilmestyi vain nuoria ja vanhoja sekaisin yms. kun ei haettavan ikää voi määrittää. Itse olen nuori.
- Kysynpä vaan.
Kysynpä vaan. kirjoitti:
Itseasiassa laitoin sen hakuun kotikaupunkini (joka on yksi suurimpia Suomessa) ja valinnan Etsii ystävää. Arvaa, löytyikö ketään. Kaikki jotenkin ilkeän oloisia. Lisäksi tuloksiin ilmestyi vain nuoria ja vanhoja sekaisin yms. kun ei haettavan ikää voi määrittää. Itse olen nuori.
Niin ja moni oli sellainen jonka kuvassa heilui tupakkaa tai kaljapulloa jne. ei kovin kypsää. Eipä kovin kiinnosta tuollainen.
- grumpy
Kavereita löytää sieltä, missä on jotain yhteistä.
- Yleinen vuodattaja
Kerrot olevasi nuori, muttet opiskele, etkä käy töissä. Mikä sinun asemasi on yhteiskunnassa?
Itse olen saanut koulusta hieman piristystä sosiaaliseen köyhyyteeni. Ehkä osin juuri sen takia lähdinkin opiskelemaan. Valmistumisen jälkeen olisi hyvä löytää työtä, toimeentulon ja sosiaalisen elämän vuoksi. Olen perheetön, yksin jäänyt mies ja työpaikka toisi varmasti sosiaalista kanssakäymistä (edes hitusen).- Asemani
Minun asemani yhteiskunnassa on varmastikin jonkinlainen elämäntapataiteilija. Yhteiskunta ei pidä minusta, mutta vähät siitä välitän.
No, meditoin usein. Ei siihen yhteiskuntia tarvita.
Kai elämässä jotain muutakin pitää olla kuin työn orjuus? - yhteiskunnan
Asemani kirjoitti:
Minun asemani yhteiskunnassa on varmastikin jonkinlainen elämäntapataiteilija. Yhteiskunta ei pidä minusta, mutta vähät siitä välitän.
No, meditoin usein. Ei siihen yhteiskuntia tarvita.
Kai elämässä jotain muutakin pitää olla kuin työn orjuus?ulkopuolella? Valitettavaa sinun kannalta on että pääsääntöisesti kaikki muut haluavat olla osana tätä YHTEISKUNTAA. Ehkä sinulla tuuri käy ja löydät jonkun toisen elämantapa meditoijan tai työnvieroksujan, muuten yhteiskunnan varoillako elät? Toivottavasti sitten muuten sopii kriteereihisi..
Niin kuin joku tuolla sanoi, jos todella haluaa ystävystyä jonkun kanssa täytyy tulla itsekin hieman vastaan ja ehkä laskea rimaa. Juuri samoin ajattelevaa, kaikissa asioissa on vaikea löytää. Eli joko valitsen odottamisen yksin, vaikkakin se voi olla pitkäkin aika, tai sitten yrität olla hieman avoimempi ja vastaanottavaisempi muiden näkökulmille. Yksinäisiä ystävän tarvitsijoita maailmassa riittää. - 4711
Asemani kirjoitti:
Minun asemani yhteiskunnassa on varmastikin jonkinlainen elämäntapataiteilija. Yhteiskunta ei pidä minusta, mutta vähät siitä välitän.
No, meditoin usein. Ei siihen yhteiskuntia tarvita.
Kai elämässä jotain muutakin pitää olla kuin työn orjuus?Jaa että yhteeiskunta ei pidä sinusta, mutta ei sitten taida kukaan ihminenkään.
- Yleinen vuodattaja
yhteiskunnan kirjoitti:
ulkopuolella? Valitettavaa sinun kannalta on että pääsääntöisesti kaikki muut haluavat olla osana tätä YHTEISKUNTAA. Ehkä sinulla tuuri käy ja löydät jonkun toisen elämantapa meditoijan tai työnvieroksujan, muuten yhteiskunnan varoillako elät? Toivottavasti sitten muuten sopii kriteereihisi..
Niin kuin joku tuolla sanoi, jos todella haluaa ystävystyä jonkun kanssa täytyy tulla itsekin hieman vastaan ja ehkä laskea rimaa. Juuri samoin ajattelevaa, kaikissa asioissa on vaikea löytää. Eli joko valitsen odottamisen yksin, vaikkakin se voi olla pitkäkin aika, tai sitten yrität olla hieman avoimempi ja vastaanottavaisempi muiden näkökulmille. Yksinäisiä ystävän tarvitsijoita maailmassa riittää.Jollain tapaa meiltä odotetaan omaa panosta tämän yhteiskunnan hyvinvointiin. Etenkin, jos on terve ja voi antaa oman panoksensa. Kun on rakentamassa kaikkien yhteistä hyvää, tulee yleensä mukana myös uusia ihmissuhteita.
Minulla itselläni on menneisyydessä erittäin epäsosiaalinen ajanjakso. En kuitenkaan ajautunut rikolliselle tielle, mutta en ollut kovinkaan tuottava yksilö. En sitä tietenkään vieläkään ole, mutta huomattavasti olen onnistunut tulemaan lähemmäksi kanssaihmisiä. Huomaan olevani ikäisiäni jäljessä kymmenisen vuotta. Mitä tuota kieltämään, kun hoitava lääkärikin sanoi, että me etenemme omalla nopeudella.
Luottamus itseeni on vahvistunut hieman ja alan siis päästä kiinni normaaliin elämään. Annan mielelläni jatkossa oman panokseni tämän valtion rakentamiseen ansioverotulojen maksun muodossa. Vielä olen kuitenkin hyvin huonosti tuottava yksilö. Opiskelen vielä vähän aikaa ja teen vain hieman iltatöitä. Katsotaan, onko tekijälle töitä.
Perheen perustamisen muodossa en taida kyetä antamaan panosta tälle yhteiskunnalle. Ei siis vehkeissä mitään vikaa ole, vaan yläpää on liian estynyt ja pelokas tavoittamaan parisuhdetta.
- Vaiha asennetta,
nyt et voi muuta kun hävitä.
... muitakin nettisivuja kuin irc ja facebook. Voisit mennä mukaan johonkin foorumiin mikä koskee sinun kiinnostuksen kohteitasi. Nettiystävät voivat olla parempia kuin "oikeassa elämässä" olevat.
- goejgoejo
niitä varmaan löytyykin jos nysväät vaa kotonas vittu
tommone laiska lutkuttaja vois mennä vaik töihin tai kouluun eikä siinä vittu valittaa
oo yksinäs sit ite oot ties valinnu lerssiperse - KAS.
No vaikka tältä palstalta, ehkä chateistä, netin kirjeenvaihtopalstoilta...jne. Ansaitsetko sä edes mitään kavereita? Oletko kenties liian tylsää seuraa, kun et juurikaan edes harrasta mitään?
- pointti vielä
että ihmisiltä tuppaa unohtuun yksinäisyyteen liittyvä toinen asia, yksinäisyyden aiheuttama(ylläpitämä?) masennus. Harrasta nyt siinä sitten ja ole mielenkiintoinen kun mikään ei oikeastaan kiinnosta, millään ei pahemmin ole väliä..mietiskellen sitten yrittää keksiä oikeutusta olemassaololleen, miksi pitää jatkaa elämäänsä, mikä mussa on vikana kun ei ole kavereita, miten saisi niitä kavereita jne.
Yksinäisyydestä voi ehkä päästä jotenkin eroon, jos sitä täysin yrittää, ei pelkää munauksia ja käy vielä munkkikin. Itseni kohdalla on ainakin se, etten tee mitään jota en hallitse. Jos sen voi itse oppia ja koen sen tarpeelliseksi, opettelen sen itse. Sosiaalisuutta (vaikka haluaisinkin) ei voi opetella itse..
Miten kaverit mielestäsi "ansaitaan"? Katkeruutta ja vihaa (ja kateutta) tunnen niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole ikinä joutuneet tällaisia päässään miettimään;mikä mussa on vikana kun ei ole kavereita. Suomessa homma tuntuu menevän jotenkin niin, että tavallisilla sosiaalilla taidoilla hommataan ne kaverit lapsuudessa/varhaisnuoruudessa ja se siitä sitten, tietenkin karkeistaen. Sen sijaan jos ei ole noita kavereita, ei niitä TAVALLISILLA sosiaalisilla taidoilla hommatakkaan niin vain aikusiällä. Jos sen sijaan omaa rajattoman itseluottamuksen, on ylisosiaalinen ja mielenkiintoinen yms voi henkilö hommata kavereita vaikkei niitä muuten olisikaan (esim muuttanut toiselle paikkakunnalle)..
Todella ärsyttäviä nämä henkilöt, jotka pitävät ystäviään itsestäänselvyytenä, sekä sitä periaatetta että "jos mulla on kavereita on niitä muillakin", aivan kuin ystävät olisivat sama asia kuin nenä päässä. Auta armias, jos olet yksinäinen, silloinhan sussa on jotain todella pahasti vialla, vaikkakin "syy" on mielestäni vain huonossa munkissa; Jos olet jo lapsena saanut paljon kavereita, olet todennäköisesti sosiaalinen, "reipas" ja itseluottamuksesi kasvaa terveesti. Samat kaverit sitten on kavereita aikuisiälläkin. Jos olet sen sijaan pudonnut pulkasta, on sinne hankala nousta takaisin, pulkka menee menojaan eikä odota sinua, sen vauhti vain tuntuu kiihtyvän.
Luin jostain tältä suomi24-palstalta kirjoituksen duunihaastattelusta, jossa kysyttiin "miten ystäväsi kuvailisivat sinua" (kirjoittaja oli ilmeisesti vastannut jotain ympäripyöreää). Todella raivostuttava kysymys, eihän tuollaista voi kysyä. Miten ihmeessä ystävyyssuhteet voivat vaikuttaa siihen, miten taitava olet työssäsi. Nykyään duuneihin ilmeisesti vain valitettavasti haetaan ns "hyviä tyyppejä". Itse en ole "hyvä tyyppi", raudanluja ammattilainen kylläkin siinä mitä teen. - hyvinkin...
pointti vielä kirjoitti:
että ihmisiltä tuppaa unohtuun yksinäisyyteen liittyvä toinen asia, yksinäisyyden aiheuttama(ylläpitämä?) masennus. Harrasta nyt siinä sitten ja ole mielenkiintoinen kun mikään ei oikeastaan kiinnosta, millään ei pahemmin ole väliä..mietiskellen sitten yrittää keksiä oikeutusta olemassaololleen, miksi pitää jatkaa elämäänsä, mikä mussa on vikana kun ei ole kavereita, miten saisi niitä kavereita jne.
Yksinäisyydestä voi ehkä päästä jotenkin eroon, jos sitä täysin yrittää, ei pelkää munauksia ja käy vielä munkkikin. Itseni kohdalla on ainakin se, etten tee mitään jota en hallitse. Jos sen voi itse oppia ja koen sen tarpeelliseksi, opettelen sen itse. Sosiaalisuutta (vaikka haluaisinkin) ei voi opetella itse..
Miten kaverit mielestäsi "ansaitaan"? Katkeruutta ja vihaa (ja kateutta) tunnen niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole ikinä joutuneet tällaisia päässään miettimään;mikä mussa on vikana kun ei ole kavereita. Suomessa homma tuntuu menevän jotenkin niin, että tavallisilla sosiaalilla taidoilla hommataan ne kaverit lapsuudessa/varhaisnuoruudessa ja se siitä sitten, tietenkin karkeistaen. Sen sijaan jos ei ole noita kavereita, ei niitä TAVALLISILLA sosiaalisilla taidoilla hommatakkaan niin vain aikusiällä. Jos sen sijaan omaa rajattoman itseluottamuksen, on ylisosiaalinen ja mielenkiintoinen yms voi henkilö hommata kavereita vaikkei niitä muuten olisikaan (esim muuttanut toiselle paikkakunnalle)..
Todella ärsyttäviä nämä henkilöt, jotka pitävät ystäviään itsestäänselvyytenä, sekä sitä periaatetta että "jos mulla on kavereita on niitä muillakin", aivan kuin ystävät olisivat sama asia kuin nenä päässä. Auta armias, jos olet yksinäinen, silloinhan sussa on jotain todella pahasti vialla, vaikkakin "syy" on mielestäni vain huonossa munkissa; Jos olet jo lapsena saanut paljon kavereita, olet todennäköisesti sosiaalinen, "reipas" ja itseluottamuksesi kasvaa terveesti. Samat kaverit sitten on kavereita aikuisiälläkin. Jos olet sen sijaan pudonnut pulkasta, on sinne hankala nousta takaisin, pulkka menee menojaan eikä odota sinua, sen vauhti vain tuntuu kiihtyvän.
Luin jostain tältä suomi24-palstalta kirjoituksen duunihaastattelusta, jossa kysyttiin "miten ystäväsi kuvailisivat sinua" (kirjoittaja oli ilmeisesti vastannut jotain ympäripyöreää). Todella raivostuttava kysymys, eihän tuollaista voi kysyä. Miten ihmeessä ystävyyssuhteet voivat vaikuttaa siihen, miten taitava olet työssäsi. Nykyään duuneihin ilmeisesti vain valitettavasti haetaan ns "hyviä tyyppejä". Itse en ole "hyvä tyyppi", raudanluja ammattilainen kylläkin siinä mitä teen.Olet kyllä ihan oikeassa kommentissasi. Varsin monet ihmiset pitävät ystäviä itsestäänselvyytenä, koska heillä on niitä paljon/ei ole ollut ongelmaa heidän hankkimisessaan. Taas niitä joilla ei ole yrityksistä huolimatta ketään, osaavat yleensä myös paremmin arvostaa jos saavat sen yhdenkin ystävän.
Usein oma "menestyminenkin" sokaisee ihmisen ja hän luulee olevansa taitavampi kuin onkaan. Sempä takia vaikka jollakin vain kävisi puhtaasti parempi munkki kuin toisella niin hän usein ajattelee olevansa taitavampi kuin se toinen. Tuo pätee kaikkiin asioihin, mutta myös tähän ystävien saamiseen. Toki voidaan sanoa myös että onni ansaitaan, joten jos ihminen on hyvä tutustumaan niin hyvin usein hän pystyy tekemään sitä myös jatkossakin.
Toisaalta ei tuokaan kommentoija aivan väärässä ollut. Vaikka se kuullostaakin erittäin pinnalliselta, niin ystävistä pitää olla yleensä jotakin hyötyä/arvoa itsellekin. Harva haluaa olla semmoisen ystävä josta ei ole mitään arvoa itselleen. Toki ajatukset tuossakin asiassa vaihtelevat varsin paljon eli jotkut vaativat todella paljon sitä "arvoa" ja toisille taas riittää se kun saa puhuakin jonkun kanssa jne.
Aikuisiällä monilla on ne omat "piirit" ja jos olet yksinäinen niin sinun on varsin vaikeaa tutustua ihmisiin. Ainahan on toki mahdollisuus, mutta joillakin se tutustuminen voi käydä todellakin työstä ja usein tarvitaan puhtaasti sitä tuuriakin.
Olen itsekin ollut tuommoinen tyyppi joka on jo ajatellut jo jossakin vaiheessa luovuttaa koko etsimisen koska on tuntunut olevan lähes mahdotonta tutustua kehenkään tai saada uusia tuttavuuksia. Yritystä on silti riittänyt ja se on myös jossakin määrin tuottanut tulosta.
Toisaalta paljon tuntuu olevan kiinni puhtaasta tuuristakin. Esim. netin kautta tutustumisen suurin ongelma ei ole yleensä se etteikö ihmisiä olisi vaan ettei kukaan heistä halua tutustua. Livenä taas on vaikeaa tutustua ihmisiin jos ei ole "erittäin itsevarma ja sosiaalinen" tai sitten satu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja siellä pitäisi olla myös semmoisia ihmisiä jotka haluaisivat tutustua/tehdä jotakin yhdessä. Yksin kun on aika vaikeaa mennäkkään tuommoisiin paikkoihin ja yleensä se tutustuminen on vaikeaa, vaikka olisikin semmoinen paikka.
Se on myös hieman paha juttu jos tulee useita pettymyksiä esim. ei saa minkäänlaista vastakaikua omille vastauksille/ilmoituksille/viesteille jne. tai vastaaminen loppuu esim. yhteen viestiin ilman minkäänlaista selitystä niin vaikeaahan siinä on pitemmän päälle toimia "noilla pelisäännöillä".
Monet kertovat myös että harrastuksien kautta voi tutustua ihmisiin, mutta silti kukaan ei mainitse yhtäkään harrastusta jonka kautta olisi tutustunut johonkin. Se on semmoinen vähän kuin klisee että "harrastusten kautta tutustut ihmisiin". Se on kyllä aivan mahdollista, mutta sopivan harrastuksen löytäminen voi olla erittäin vaikeaa ja harvapa haluaa esim. mennä tanssi kurssille vain sen takia jos tanssiminen ei innosta ollenkaan mutta haluaisi silti tutustua uusiin ihmisiin. Eihän siitä tutustumisestakaan tule mitään, jos toisia kiinnostaa laji ja toisia ei. Monissa harrastusseuroissa taas tuo "sisälle pääseminen" on sen verran vaikeaa, että on aivan tuurikauppaa tutustuuko kehenkään tai onko sitten ylimääräinen siellä harrastusjoukossa....
Tuohan on paljon lajistakin riippuvainen, mutta toki jos mainitsee tuon harrastuksen hyvänä vaihtoehtona tutustumiseen niin kannattaisi antaa jotakin esimerkkejä omista harrastuksistaan jne.
Baarit/kuppilat ovat tietysti yksi tapa tutustua. Toisaalta jos niissäkään ei ole tottunut käymään niin varsin vaikeaa niihin on yhtäkkiä mennäkkään. Monet myös saattavat katsoa hieman ihmetellen että "yksinkö tuo täällä on?". Saati sitten että kontaktin ottaminen muihin / muiden kontaktin ottaminen henkilöön voi olla taas erittäin vaikeaa.
Kaikille asioille on toki yhteistä että pitää löytyä sitä yritystä, itseluottamusta ja halua tutustua muihin. Mahdotontahan tuo tutustuminen ei ole kenellekkään jos sattuu vain kohdalle sopivat tyypit. Toki jotkut ovat paremmassa asemassa kuin jotkut toiset.
- §126789
Ei mistä vaan miten.
- hyvinkin...
Kyl kaikista paikoista saa. Pitää olla vaan avoin. Tuommoisella ajattelutavalla että "ei siellä ole kuin semmoisia.... Ei sieltä.. En mä nyt hullujen kanssa oo tekemisissä... Mä en oo semmoisten kanssa tekemisissä..". jne. Niin kyllähän se on paljon vaikeampaa saada ystäviä ja uusia tuttuja jos laittaa itsekin hirveitä kriteereitä. Parempi kun et itsekkään liikoja odottele.
Netti on yksi hyvä paikka vaikka joskus voi olla tiukkaa saada sitä ensimmäistä vastausta.. Oikeastaan kannattaa kokeilla kaikki mahdolliset tavat koska joillekin ihmisille se on erittäin vaikeaa tutustua toisiin tyyppeihin. Joillekin taas todella helppoa. Paljon riippuu siitä minkälainen ihminen itse on. - dfgxgfbhcgfhcgf
Älä ole niin kyyninen! Et voi etukäteen tietää onnistuuko jokin vai ei, jos et yritä kerran ja toisenkin. Mainitsemistasi monikin oli ihan hyvä idea.
Kadulta? Ehkei, ei sovi suomalaiseen kulttuuriin - vastapuoli voi säikähtää. Täällä ei selvinpäin jutella toisille, paitsi ehkä maalla. Ulkomailla tätä voi kokeilla.
Koulusta/töistä - nämä ovat tietysti luontevimpia paikkoja tutustua, mutta itse olet tehnyt valintasi. Opiskella voi kuitenkin epävirallisemminkin - monet opistot tarjoavat kursseja joiden aihe määrää aika lailla sen millaisia ihmisiä siellä tapaa. Ei siis tarvitse heti ottaa työn alle isoa harrastusta, kun pelkkä yksi kurssi, jolla sivistää itseään ja samalla tutustuu ihmisiin, voi riittää.
Baarista? Miksei. Absolutistina ymmärrän hyvin sen jos ei kännäys kiinnosta, mutta monissa baareissa käy ihmisiä muistakin syistä. Karaoke tai tietokilpailut voivat olla ihan kivoja.
Irc-Galleriasta? Sinulla on ennakkoluuloja. Irc-gallerian käyttäjien keski-ikä on muistaakseni yli 20 vuotta, mikä on omasta mieelstäni kaukana 'kersasta'. Liity yhteisöihin, joista löytyy samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Irc-Galleriassa on ihan oikeasti melkein jokainen suomalainen nuori ja nuori aikuinen, ei pelkästään tietty porukka. Itse löysin yhden kaverin siten, että hän sattui lukemaan irc-gallerian päiväkirjaani ja totesi että vaikutan hänen henkiseltään.
Myös facebook on mainittu, ihan hyvä vaihtoehto, mutta esitän vielä pari netistä klöytyvää vaihtoehtoa: keskustelupalstat ja irkkaus. Irkkaushan on varsinkin monien opiskelijoiden harrastus, kanavilla ei pyöri paljon 'kersoja' vaan lähinnä aikuisia ja kanavavalinnoilla j'lleen voi vaikuttaa siihen millaisia tyyppejä tapaa.
Itse olen saanut jotkut parhaista kavereistani erään tv-ohjelman keskusteöupalstalta.
Harrastuksista? Okei, harrastuksesi on harvinainen, mutta entäpä kokonaan uusi harrastus? Jokin jossa tapaa ihmisiä.
Muitakin vaihtoehtoja on - bändien keikat (olen kuullut että jonossa tutustuminen on aika yleistä?), poliittinen toiminta (kaikkea mahdollista puolueiden nettifoorumeista aktivismiin), matkailu, erilliset kaverihakupalstat (Suomi24:ssäkin on oma), jne...
Millaisiin ihmisiin oikeastaan haluaisit tutustua? Tunnut suhtautuvan muihin aika aliarvioivasti ja kyynisesti, epäsuvaitsevaisestikin. Ymmärrän hyvin jos 14-v teinien kännijutut eivät kiinnosta, mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia. Asenteella 'olen fiksumpi ja kypsempi kuin muut ja muiden yläpuolella' on vaikea saada kavereita, varsinkin jos se näkyy ulospäin. - TEssi-
Itelläni on vaan nettiystäviä.. Ei paljon kavereita tosielämässä.. Kenen kanssa kulkisi jossain..
- erakoitunut
Mullakin lähinnä nettiystäviä ovat.Muutama kaveri miehen kautta,mutta ei omia ystäviä oikeassa elämässä enää.Oli joskus,mutta väliin tuli siipiveikko joka käännytti heidät mua vastaan. Itse oon tämmönen syrjäänvetäytyvä hieman,tykkään olla tietyllä tavalla itsekseni mutta tulee kausia jolloin oikeita ystäviä kaipaa.Ja pitäisi ystävien kanssa voida tehdä muutakin kuin kännätä,nämä siipiveikon viemät ystävät lähinnä pitivät yhteyksiä ollessaan viihteellä ellen sitten itse pitänyt yhteyttä muulloin...oon hieman katkera ja vittuuntunutkin suoraan sanoen mutta väkisin en ystävänä pysty ketään pitämään. Koirat mulle on miehen ja lasten lisäksi olleet korvaamaton juttu.Eihän ne juttele mutta ne ainakin aidosti tykkäävät ja tuovat lohtua :)
- Kaveritonromu
joillakin on niitä "nettikavereita",, toisilla ei vaan ole sitten niitäkään. Elämä tuntuu turhalta kaikinpuolin.. :/
- ihmiset on turhia
Älä huoli, ei niistä ole mitään iloa. Pari kertaa viikossa jotain paskanjauhantaa niiden kanssa harrastaa, mutta luultavasti en edes huomaisi, jos joku niistä yhtäkkiä katoaisi ikiajoiksi.
- Niin se on täälläkin
MUT elä anna koskaan periksi kuiteskaan.
Paskalta tuntuu nyt itelläkin, vaikka en yksinäinen sanan varsinaisessa merkityksessään olekkaan, mut tiedän tunteen, koska sitäkin olen joskus ollut tai ainakin tuntenut niin.
Ajattele, että meitä on ainakin me kaksi samassa tolassa.
Nyt vaan ottaa pattiin. - oma elämä se tärkein
Tiedätkö sitä, että jos nyt tehtäis galluppi, niin melko monesta tuntuisi samalta kuin sinustakin.
Et oo nimittäin ainut, jolla ei oo kamuja nimeksikään.
Mut koeta suhtautua kaverittomuuteesi niin, että olet ainakin itse itsesi paras kamu.
Nimittäin vaikka sulla olis sata kaveria, ei ne sinusta varsinaisesti välitä tuon taivaallista, niin se vaan menee, ihminen on vaan niin itseään täynnä, vaikka sillä olis se kaikkein rakkainkin kaveri rinnallaan jokapäiväisessä elämässään mukana. - 50+
oma elämä se tärkein kirjoitti:
Tiedätkö sitä, että jos nyt tehtäis galluppi, niin melko monesta tuntuisi samalta kuin sinustakin.
Et oo nimittäin ainut, jolla ei oo kamuja nimeksikään.
Mut koeta suhtautua kaverittomuuteesi niin, että olet ainakin itse itsesi paras kamu.
Nimittäin vaikka sulla olis sata kaveria, ei ne sinusta varsinaisesti välitä tuon taivaallista, niin se vaan menee, ihminen on vaan niin itseään täynnä, vaikka sillä olis se kaikkein rakkainkin kaveri rinnallaan jokapäiväisessä elämässään mukana.Hei! Olisi kiva jonkun kanssa kävellä, jutella, nainen 50 , ja elämä tulee rikkaampi, mutta ei kukaan vastaa
Kiitos - kysymys vain
50+ kirjoitti:
Hei! Olisi kiva jonkun kanssa kävellä, jutella, nainen 50 , ja elämä tulee rikkaampi, mutta ei kukaan vastaa
KiitosNiin. Jos ajatellaan tätä palstaa niin olennaista on tietää missä päin Suomea. Sen jälkeen pitäisi ottaa vielä riski että ystävystyy jonkun aiemmin tuntemattoman kanssa...
- 50+
kysymys vain kirjoitti:
Niin. Jos ajatellaan tätä palstaa niin olennaista on tietää missä päin Suomea. Sen jälkeen pitäisi ottaa vielä riski että ystävystyy jonkun aiemmin tuntemattoman kanssa...
Helsinki. No, ei kyllä heti ystävystyä
- something-
Mun lääke yksinäisyyteen on ensi kevään muutto. Toivottavasti se auttaa, kun voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Sitten täytyy tosissaan yrittää tutustua ihmisiin. Ehkä joudun opiskelujen takia johonkin asuntolaan tai jonkun kämppikseksi. No, siinä sitten toivon mukaan tutustuukin. Täällä vanhassa asuinpaikassa ei onnistu mikään, kaikkea on yritetty ja nyt mitta on täynnä. Ei mun elämä ainakaan muutosta huonone.
- aspergitta
Itse ainakin panostaisin kavereiden etsimiseen netistä.
- mistämistä
Nostan tän keskustelun, koska itekkin mietin parhaillaan että mistä niitä sais.
Ja en nyt tiiä onko netti niin hyvä paikka hankkia kavereita. Ainakaan ite en oo ikinä onnistunut hankkimaan kunnon kaveria netin kautta. Tosin ehkä se johtuu siitä, että ollaan asuttu eri suunnilla, niin yhteydenpito on vähentynyt.. - kutsu
Etsi lähin Rauhanyhdistys ja mene sinne tilaisuuksiin. Voit löytää elävän yhteyden Jumalaan, etkä enää ole yksinäinen. "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki muukin teille annetaan". Saat siskoja ja veljiä, isiä ja äitejä, ilon joka ylettyy tämän ajan rajan yli! Pyytelen sinulle tätä, parasta ystävyyttä ja yhteyttä mitä maa päällään kantaa.
- Jumala pitää seuraa
Et välttämättä tarvitse muita ihmisiä enää ollenkaan sen jälkeen kun otat Jeesuksen elämääsi.
- juujuuj
omalta osalta vastaaviin tilaisuuksiin/järjestöihin meno olisi todella tekopyhää. tiedän kyllä, että monet on saanut kavereita niiden kautta, mutta en itse vaan pystyisi. ihmisiä on erilaisia..
- tämmöstä täällä
voi itekki yksinäinen jo noin 10 vuotta mutta rakkaitten veljien äitin ja isän ja mun ihanien kissojen avulla oon pysynyt tolpissa... äitikin on surullinen mun tilaanteesta ku ei kavereit ja oon nuori.. mua auttaa ainoastaa mun ihanat veljet vanhemmat rkkat kissat ja veljen ihana vauva saamut aina hymyileen :) ja myös muutama muu sukulainen :)
- apapapapapapapap
nyt saa loppua tää kotona suomi24 palstan lukeminen ja valittelu, koska ei se mua auta missään määrin jos mä oon yksinäinen. Nyt aion ottaa ittestäni niskasta kiinni ja edes yrittää. Ei siinä mitään menetä. Tehkää samoin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1212286
Teemu Keskisarja (ps) loisti- ja hurmasi MTV:n tentissä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-keskisarja-sekoitti-pakan-suomiareenan-puheenjohtajatentissa/9180380 Kuten4242163Sinun ja kaipaamasi törmääminen
Missä sinä haluaisit sen satunnaisen kohtaamisen mieluiten tapahtuvan?971176Ammuskelua Eliaksenkadulla
Mikä homma? Hirven metsästykseen vielä lähemäs 3kk. Oliko lie puuman metsästystä..?14974- 44794
Olen pahoillani jos kärsit.
Mutta meidän välejä ei voi korjata. Rakastin sua tiedoksi. Älä tee itelles mitään vaan hae apua.34790Ymmärrätköhän nainen
Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi109766Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!15764Sinkkujen lapset ja kesäloman pituus
Tuli mieleeni kysyä oletteko huolissanne lasten ja nuorten tulevaisuudesta, tai siitä mitä he nyt joutuvat kokemaan yhte166706Luvattiin työpaikka, mutta mitään ei kuulukaan
Kuinka yleistä tällainen on? Ehdin jo iloita työpaikasta, turhaan, kun mitään ei kuulukaan työnantajasta, joka ilmoitti32689