Useampi elämä vai yksi elämä

yhdessä voi olla monenkin elämän verran elettävää ja kukin voi päättää, onko se hyvä vai huono asia omalla kohdalla

Mutta kuten sanottua, tämä on uskonasia.

uudelleensyntymään.
Kaikki me nytkin maksellaan tai lunastetaan entisten elämiemme saatavia kukin tavallamme.
Mä olen varmistunut jo aikoja sitten siitä, et mun on ollut pakko olla edellisessä elämässäni joku tosi hirveä ja paha ihminen. Varmaan joku sarjamurhaaja tai jotain...Olisko joku vielä pahempi?:/

Kyllä tää on tässä jokaisen eliön kohdalla. Ainoastaan atomit jatkaa kiertokulkuaan. Meissäkin on muuten ainesosia jotka on joskus aikanaan ollut dinosauruksissa. Mielenkiintoista :)

Karman lakiin uskon.

edellisessä elämässäni ollut rikas italialainen mies jolla monta lasta joka on ollut hyvin tyranni vaimoaan ja lapsiaan kohtaan.

nii...että vedä siitä :>>

En usko ns.sielun uudelleensyntymään sellaisena kuin se on. Uskon energiaan, joka on niin suuri että kun siihen yksi sielu sulautuu kuolemassa niin se myös unohtaa oman itsensä. Ja jakautuu pieniksi osasiksi uutta varten.

Tahtoisin niitä olevan enemmän. Mutta tämä yksi meillä vain on. Joillakin tämä elämä loppuu jo ennen heidän kuolemaansa, välitettavasti.

Mä uskon myös kuolemanjälkeiseen elämään. Joo, tiedetään että se on epärationaalista eikä ole todistettavissa. En mä välttämättä halua puhua siitä enempää. Kukin ajatelkoon kuin lystää.

Tästä elämästä kuitenkin, ikävä että on vain tämä yksi. Jokaisen kannattaisi elää se niin että olisi läsnä aktiivisesti, eikä antaisi kaiken lipua ohi. On surullista havahtua eräänä päivänä siihen, että se elämäsi tilaisuus meni jo. Että sitä ei tule enää nuoremmaksi, että kierrosta ei voikaan enää aloittaa alusta. Ben Furman tosin väitti ettei koskaan ole myöhaistä saada onnellinen lapsuus. Furman oli väärässä.

Anyway, vaikka jälleensyntymisen kehä olisi, niin mitään iloa siitä ei ole yksilölle koska syntyessä ei ole muistoa edellisestä elämästä. Tiedän kyllä että niitä voidaan istuttaa ihmiseen myöhemmin.

Ei voi kuolla, koska ei ole syntynytkään.

Maasta tullut ja maaksi muuttuu.

En usko sielunvaellukseen.

jos en tiedä edellisistä elämistä. Olettaen (ja pakko olettaa sillä muuten tekisin itsestäni erityisen) et mun tuleva minä on samalla tavalla rajoittunut niin yksi tai useampi elämä on sama asia. Toistaiseksi mulla on ollut jutut vähissä mun aikaisempien elämien kanssa - ja vähiin ovat jääneet todisteet muidenkaan menneistä.

Toisaalta moinen vaatis varmasti erillisen sielun olemassaolon ja sekään ei oikein toimi uskottavalta - ja on aivan liian ihmiskeskeinen - tai eläinkeskeinen. Mikä on riittävän monimutkainen organismi et sillä on sielu?

Huono teoria - tulee enempi kysymyksiä ja eikä ollenkaan vastauksia. Olkoot yksi kunnes parempia todisteita ilmaantuu.

Jotain toki aina jää jäljelle, mut voiko sitä kutsua uudelleensyntymäksi - jos, niin sit musta tulee horsma.

uudelleen syntymään, enkä kuolemanjälkeiseen elämään. Mulle kyllä hyvin kelpaisi jatkoerä tai kaksi, joten toivon olevani väärässä epäuskoni kanssa.

Tai sen on riitettävä, koska enempää ei tipu.

kasa soluja, jokka on päättäneet hengailla yhdessä paketissa tarkoituksenaan siirtää pomoja, eli geenejä eteenpäin.

Kun tästä delataan, niin hajotaan takasin alkuaineiksi, joista taas muodostuu jotakin uutta. Sillä uudella ei ole tämän edesmenneen tomumajan kanssa mitään tekemistä. Mutta mun elämäni jatkuu kahden tyttäreni geeneissä.

Geenit rulettaa.

Lienee yhdentekevää miten siinä käy. Vaikka uudelleensyntyminen olisikin totta niin eri ihminenhän se on vailla yhteisiä muistoja.

uskon uudelleensyntymiseen, jos koen sen...muuten en