Ongelmani on tämä. Olin yhden kesän töissä hoitamassa vakavasti sairasta naista hänen kotonaan. Kaikki meni meillä mielestäni hyvin ja pidin työstäni. Olisin jatkanut työtä syksylläkin, jos ei olisi ollut koulua kesken. Noh, tuli toinen kesä, ja pyydettin sijaiseksi kesälomien ajaksi. Yllättäen henkilön suhtautuminen oli vuoden aikana muuttunut minua kohtaan töykeäksi ja jopa ilkeäksi. Ensimmäisen arkiviikon jälkeen tunsin olevani loppuun kulutettu henkisesti. Ajattelin että enää en tänne palaa, vaikka pyydettäisiin. Henkilö on sen verran itsekäs, että häntä ilmeisesti ärsytti kun vaki-hoitajat olivat lomalla. Ja tässä tuuraajan asemassa olin kai sopiva kiukun kohde.
Noh, nyt sitten kävi niin, että hän tarjosi kuin tarjosikin minulle vakituista paikkaa. Mietin asiaa pari päivää ja.. suostuin. Työttömän rahoilla ei oikein leveillä. Nyt tämä henkilö on taas ollut minua kohtaan ystävällinen ja mukava.
MUTTA, minua itseäni häiritsee tuo viime kesäinen töykeä käytös. En voi olla välillä hiukan piruilematta hänelle. Ihan kuin olisin siirtynyt pahojen ihmisten joukosta taas hyvien ihmisten listalle ja nuo muutokset käytöksessä todella ihmetyttävät. Nuo menneet kokemukset vaikuttavat negatiivisesti omaan suhtautumiseeni häneen jonka takia tulee ajatus, olenko väärä henkilö työntekijäksi. Halukkaita nimittäin olisi tulemaan kyllä tilalle. Puhun mm. välillä kärsimättömästi, otan vastakkaisen mielipiteen tms. Mielestäni vakava sairaus ei ole syy olla muille ilkeä eikä sen takia tarvii muidenkaan hempeillä hänelle.
Noh, nyt sitten kävi niin, että hän tarjosi kuin tarjosikin minulle vakituista paikkaa. Mietin asiaa pari päivää ja.. suostuin. Työttömän rahoilla ei oikein leveillä. Nyt tämä henkilö on taas ollut minua kohtaan ystävällinen ja mukava.
MUTTA, minua itseäni häiritsee tuo viime kesäinen töykeä käytös. En voi olla välillä hiukan piruilematta hänelle. Ihan kuin olisin siirtynyt pahojen ihmisten joukosta taas hyvien ihmisten listalle ja nuo muutokset käytöksessä todella ihmetyttävät. Nuo menneet kokemukset vaikuttavat negatiivisesti omaan suhtautumiseeni häneen jonka takia tulee ajatus, olenko väärä henkilö työntekijäksi. Halukkaita nimittäin olisi tulemaan kyllä tilalle. Puhun mm. välillä kärsimättömästi, otan vastakkaisen mielipiteen tms. Mielestäni vakava sairaus ei ole syy olla muille ilkeä eikä sen takia tarvii muidenkaan hempeillä hänelle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.