realiteetit, vai annatko mennä pelkällä tunteella?
Olin ihastua melkein nelikymppiseen naiseen, sitten tajusin että haluan vielä joskus lapsia (hänellä oli jo mukulat tehtynä), eikä se maantieteellinen välimatkakaan hyvältä tuntunut. Yht'äkkiä en ollutkaan enää niin ihastunut.
Olin ihastua melkein nelikymppiseen naiseen, sitten tajusin että haluan vielä joskus lapsia (hänellä oli jo mukulat tehtynä), eikä se maantieteellinen välimatkakaan hyvältä tuntunut. Yht'äkkiä en ollutkaan enää niin ihastunut.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mutta saamari kun mä olen hyvä ratkomaan kaikkia kimurantteja ongelmia mitä omalaatuisimmilla tavoilla jolloin sellaiset perus-haitat etäisyyden tai elämäntilanteiden suhteen ei todellakaan tunnu missään... Kuten suomalaisessa sodankäynnissä pitää vaan tehdä isompi mutka että päästään tavoitteeseen ja jos tulee este niin se taas kierretään jollain tavalla jne jne ... :)
ratkoa itsensä solmuun? Ja siinä samalla joku toinen siihen samaan solmuun mukaan?
Teksti tuntuu niin tutulta? Äts ja bräts,jos veikkaan väärin.
Eikä lainkaan mukavaa... mutta mielummin yritän luovia kohti asioita joita haluan kuin paeta niiltä, miten muuten voisin väittää eläneeni oikein edes itseäni kohtaan - saati sitten sitä ihmistä jota aion rakkaakseni kutsua.
Jos onnistuminen ei ole helppoa - niin sitten se on vaikeaa. Sen ei tule estää pyrkimistä.
rakkaitahan on useita vaihtoehtoja.
Miksei valita sellaista, jonka luo reitti on helpompi?
Onneksi olen luotu huomattavasti sinua yksinkertaisemmaksi.
Jos vaihtoehtoja on muka monta?
Olen rakastanut ja ollut rakastettu jo useamman kuin yhden ihmisen taholta, eikä ikää ole vasta kuin vähän yli kolmekymmentä.
En usko, että ne vaihtoehdot ovat jo nyt loppu.
Jokaiselle ihmiselle on melko monta oikeaa.
Että kun vilkaiset nuppisi sisään oikein kunnolla niin siellä on pohjimmiltaan kerrallaan vain yksi vaihtoehto.
Se että tuo vaihtoehto voi toki muuttua syystä tai toisesta matkan varrella on täysin eri asia kuin se että pyrkii sitä ihmistä kohti jota sielu janoaa. Ellei pyri - on se rakkauden vähättelemistä.
Jos toimit toisin en oikein osaa pitää sinua onnekkaana.
siellä ei ole ketään ja minun nupin sisälle on vaikea päästä.
Pyrkimistä tapahtuu aina silloin, kun sekä tunne että realiteetit kohtaavat.
Turhalla riehumisella ei ole koskaan saatu mitään.
Se kuinka realiteetteihin suhtautuu on aika pitkälti arvomaailmakysymys. Joku toki varmasti arvostaa työpaikkansa korkeammalle kuin sen että voi olla tarpeeksi ihmisensä kanssa. Tai tahtoo enemmän yhdessäolemista kuin on mahdollista muutaman vuoden skaalalla saada. Se on arvomaailmakysymys. Itselleni se että saan rakastaa ihmistä - edes hetkittäin, ja kokea samaa takaisin - nimenomaan on se asia mikä on minulle tärkeä realiteetti - mahdollisuus jonka mukaan voin järjestää asiat.
Enkä kutsuisi mitään mikä tehdään rakastamisen mahdollistamiseksi turhaksi. Ikinä. Se olisi kovin julkeaa.
Mettis. Mettis kirjottelee puskista nykyään.
Tunne- tai järki-ihmisistä.Taidat kuulua tuohon jälkimmäiseen?
sen varmaan vois ilmaista.
Vastaatko aina kysymykseen kysymyksellä? Se ei viittaa järki-ihmiseen.
Blondina kylläkin ja vain hiusten värin perusteella:)
Ihastumiseen nyt ei vaikuta mikään, mutta tekoihin vaikuttaa puhdas järki. Haastattelen ja analysoin tarkkaan homman. Mulla on monta kohtaa vaatimuslistassa jossa täytyy mennä vastaukset täysin nappiin, ennenkuin alan edes harkitseen mitään.
Esim. lapset. Mulla on jo enkä aio tehdä enempää. En myöskään kaipaa elämääni mitään ongelmaa lapsia haluavan miehen muodossa. Miksi edes alkaisin oleen sellaisen kanssa kun siitä ei todellakaan mitään tule pidemmän päälle. Minä haluan että suhteella on edes mahdollisuus kestää pitkään, sillä ei ole väliä jos se ei sitten kestä, mutta ainakaan se ei saa kaatua noihin perusasioihin jotka pystyy karsiin heti lähdössä.
Minä olen sitä mieltä ettei sota yhtä miestä kaipaa. Ihastus ei ole se ainoa oikea, vaan niitä tulee aina lisää. Niitä oikeampiakin, jonka kanssa osuu toiveet ja vaateet yksiin, ja näin ollen on edes mahdollisuus pitkään ja hyvään suhteeseen.
järki-ihminen, mutta sain todeta toimivani tosipaikan tullen pelkällä tunteella. - Se oli aika avartavaa, vaikkakin tuskallista. - Havaita itsessään sellaisia piirteitä, joista ei lainkaan pidä eikä arvosta.
ollut ihastunut ollenkaan, mutta nyt olen umpirakastunut. Vauvakin tulossa, vaikka en vauvoja ollut ajatellutkaan tehdä.
Tunne ei aluksi sanonut mitään, järkisyistä kuitenkin jatkoimme tapailua, mut sitten se kipinä vaan syttyi ja liekki sen kuin kasvaa.
Nii, ja olen mies.
joka suostui tapailemaan ilman suurta tunteenpaloa?
järkinaiset on harvassa ja mä sain sellasen. :)
Kaikki suhteet missä mul on alussa vahva ihastuminen näytellyt suurta osaa ovat olleet sitten loppujen lopuksi täyttää paskaa paketissa, sit se paketti on levinny käsiin ja sitä on oltu yltä päältä ruikussa.
Tässä suhteessa ei käy noin.
tuollainen nainen, mutta harvassa ovat.
Tiedän, että suurista tunteista alussa tulee loppujen lopuksi kakkaa käteen.
Onko muutenkin tasaluontoinen nainen, eikä mikään räiskyvä paketti? Yleensä ovat.
pohojanmaan lakiat. :)
Elämä on mukavan suunitelmallista, rauhallista, tasaista ja yhdessäolemista/-tekemistä. Sen kans viittii tehdäkin jotain, ku hermot sil ei mee kuinkaan päin ja sitkeäkin ku mikä.
Mä voin sanoa vinkiksi vain sen, että se paras nainen on siellä mistä vähiten osaa sitä katsoa.
Onnea etsintöihin!
Sinun tilanne kuulostaa mukavan lepposalta.
ne menee.
ihastuvaa sorttia, vielä harvemmin rakastuvaa.
Mutta silloin kun se tapahtuu, se tapahtuu sit tunteella ja koko pienestä sydämestäni.