Olemme uusperhe ja yhdessä asuttu alkuvuodesta.
Meillä on paha luottamuspula-- mies käynnyt suutuspäissään laittamassa treffit ilmoituksia, soitellut ex-hoidoilleen ym. Minä taas tästä vauhkoontuneena olen tutkinut puhelimen enemmän kuin kerran.
Aina mies lupaa, että nyt aloitetaan puhtaalta pöydälttä, hän avoin ja rehellinen.. Ja miten käy-- joka kerta sama juttu. Aina ilmestyy uutta. Piilottelee välttääkseen konfliktit..
Tässä mennään muutenkin hänen ehdoillaan. Puhuu meistä, jos olemme talon sisäpuolella. Jos jotain menoja suunnittelee on hän tai hän ja lapset-- ei me..
Olen hänen elämässään nro.6. Eka tulee 3 lasta, sitten kaksi veljeä ja sitten minä. Ensin olin nro.8, mutta paransi "asemiaan."
Täksi viikonlopuksi ei halunut minua sukulaisilleen, koska on tehnyt sitä myös ennen minua ja minä en kuulu sinne..
EX-vaimoaan paapoo.. Ei uskalla sanoa sille mitään, vaikka availee hänen kirjeitään. Viimeinen pisara oli, koska uhkasin laittaa hänen exälleen viestin, koska lukenut meidän skypekeskusteluja niin eiköhän herra sitten laita sinne suunnalle viestiä, että ex-rouva varautuu eikä usko juttuja..
Olen poissa paljon kotoa, ja aina silloin täällä juodaan, ja juuri soitellaan naisille..
Nyt mä en waan jaksa, haluaisin löytää keinoja irrottautua. Miksi olla ihmisen kanssa, joka ei ole yrityksistä huolimatta osaa olla avoin ja rehellinen. Kostaa ja salailee..
Toivoisin molemmilta osapuolilta mielipiteitä. Aikas pintapuolisesti nyt vain raapasin..
Meillä on paha luottamuspula-- mies käynnyt suutuspäissään laittamassa treffit ilmoituksia, soitellut ex-hoidoilleen ym. Minä taas tästä vauhkoontuneena olen tutkinut puhelimen enemmän kuin kerran.
Aina mies lupaa, että nyt aloitetaan puhtaalta pöydälttä, hän avoin ja rehellinen.. Ja miten käy-- joka kerta sama juttu. Aina ilmestyy uutta. Piilottelee välttääkseen konfliktit..
Tässä mennään muutenkin hänen ehdoillaan. Puhuu meistä, jos olemme talon sisäpuolella. Jos jotain menoja suunnittelee on hän tai hän ja lapset-- ei me..
Olen hänen elämässään nro.6. Eka tulee 3 lasta, sitten kaksi veljeä ja sitten minä. Ensin olin nro.8, mutta paransi "asemiaan."
Täksi viikonlopuksi ei halunut minua sukulaisilleen, koska on tehnyt sitä myös ennen minua ja minä en kuulu sinne..
EX-vaimoaan paapoo.. Ei uskalla sanoa sille mitään, vaikka availee hänen kirjeitään. Viimeinen pisara oli, koska uhkasin laittaa hänen exälleen viestin, koska lukenut meidän skypekeskusteluja niin eiköhän herra sitten laita sinne suunnalle viestiä, että ex-rouva varautuu eikä usko juttuja..
Olen poissa paljon kotoa, ja aina silloin täällä juodaan, ja juuri soitellaan naisille..
Nyt mä en waan jaksa, haluaisin löytää keinoja irrottautua. Miksi olla ihmisen kanssa, joka ei ole yrityksistä huolimatta osaa olla avoin ja rehellinen. Kostaa ja salailee..
Toivoisin molemmilta osapuolilta mielipiteitä. Aikas pintapuolisesti nyt vain raapasin..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hän aina tuo julki, kuinka minua rakastaa ja kuinka olen ainoa.. Kosikin minua, koska tais luulla, että tulee lähtö muuten. Mutta oli eräälle naispuoliselle tutulleen kirjoittanut, että meni extempore kihloihin, pikku hiprakoissa.. Oli aikas iso loukkaus, mutta ei hän tajua.
Hänen soittelut ex-hoidoilleen on ok, mutta minä en saa sitä tehdä, enkä tekiskään. Miksi tekisin??? Olenkin kysynyt, mikä helvetin itu oli sinne soitella? Oli kuulemma hyvä, ettei vastannut..
Oikeesti mun elämä on nyt yhtä helvettiä. En luota ja oon aina niin heikko,e ttä uskon sen lupauksia, jotka tähän mennessä on ollut katteettomia.
Kihloihinkin mennessä lupas ettei oo salaisuuksia tai luurankoja kaapissa. Mutta eilen sitten sain taas totuuksia kasan, joita ei oo uskaltanut kertoa konfliktin pelossa. Jos ei oo salattavaa, niin miksei voi kertoa???
En tiiä, ihan rikki..
Miksi ihmiset jäävät tuollaiseen paskasuhteeseen? toivon vain, etten ikinä havahdu siihen, että itse on jumiutunut tuollaiseen ja pilaa elämänsä siinä. erotkaa, ei tuollaisessa ole MITÄÄN järkeä. Uskomaton sika tuo miehesi.
On meillä hyviäkin hetki, tosi hyviä onkin.. Mutta mä en jaksa enää mitään toivoa saatikka uskalla enää tästä nauttia saatikka uskoa mihinkään.. Mutta sitten kerros kerrokselta multa lähtee oma elämä alamäkeen..
Rakkautta on, siksi tätä olenkin katsonut.. Kunpa se muuttuisi ja osaisi olla rehellinen..
Vähitellen hajoat suhteessa,alat saamaan ahdistus-
kohtauksia.kysy itseltäsi miksi siedät kaikkea?Onko
itsetuntosi kunnossa?Etkö voisi hakea itsellesi ai-
kuisen ja tunne-elämältä ehyen persoonan.Seurustelet
epävakaan,epäluotettavan,ailahtelevan pikkupojan
kanssa.Moni olisi paikaltasi jo lähtenyt.Läheisriip-
puvuus on yksi tekijä joka voi Sinua pitää suhteessa
Jos toivot parempaa,lähde suhteesta!
Teeppä semmoinen piirros, johon piirrät viivan keskelle paperia, toiselle puolelle kirjoitat suhteenne hyvät asiat, toiselle puolelle huonot asiat. Jos sekä hyviä että huonoja asioita on suht saman verran, niin kannattaa ehkä kokeilla parantaa suhdetta, mutta jos huonoja asioita on enemmän kuin liikaa.. niin silloin ei kannata tehdä muuta kuin kasata kamat ja lähteä. Sitä voi myös kysyä itseltään: "olenko tyytyväinen elämääni?", "onko tässä kaikki mitä voin saada"?..
Jos rakastaa toista, on todella vaikeaa vain lähteä, mutta sitä sanotaan että elämässä voi olla monta suurta rakkautta. Tämän takia ei kannata jäädä huonoon suhteeseen.
Vaikuttaa myös siltä, ettei miehesi arvosta ja kunnioita sinua. Tämä on todella surullista, koska toisen kunnioitus on suhteessa aivan erinoimaisen tärkeää. Yleensä sitä myös vaaditaan toiselta. Vaadi sinäkin!
Olen tuon plussat/miinukset paperin tehnyt jo monesti.. :(
Ja tiedän, ettei arvosta ja siitä hänelle sanonut, mutta kuulemma vaan kuvittelen.
Ja rupeen oikeesti olee jo tosi hajalla, ja rupee kunnon masennusoireet iskee.
Sanoin jo muutama kuukausi sitten ennen kihloja, että tämä vaikuttaa jo negatiivisesti mun työssä jaksamiseen ja kotona hääräämiseen. Saatan maata 2 pvää sängyssä nukkuen, jos lapset ovat isällään.
Minua ei huvita mikään, tekis vaan mieli nukkua. Itkettää ja oikeesti kaikki menee tässä ajatuksissa.
Olen varoittanut miestäni, että tämä on lopputulos, jos muutosta ei tapahdu.
Olen kai heikko, kun tässä räpistelen. Järki käskenyt jo pitkään lähteä, mutta aina mä takerrun johonkin pikku toivonpisaraan..
Nytkin itse sitä mieltä, että parempi olla ilman sitä. Mutta sitten jo taas itken ikävääni ( ollut nyt muutaman pvän poissa kotoa, ja minusta kiinni milloin palaa).
Lapset kyselee ja odottelee toisen lapsia tänne. Mutta mä en nyt voi ees harkita mitään kotileikkejä, kun korttitalo sortuu.
Syytin pitkään menneisyyttäni tästä mun "kyttäilystä" kunnes tajusin, että siihen on syy-- aina löytyy jotain uutta.
Olen komen viimeisen yön aikana nukkunut yhteensä 7h.. Ja syönnyt en ole päiviin, tai joskus jonkun karkin/keksin nappassut kaapista. Musta tuntuu niin pahalta, että mua ihan oksettaa.. Mä annoin tähän suhteeni kaikkeni ja nyt mä olen taas epäonnistunut ja mun ois oikeesti parasta vaan jättää koko mies. Jotta mä saan ilon takas elämään.. Ja jaksan ees arkea lasteni takia..
mitä et halua kestää, eikä sun oikeesti tarvitsekaan.
Nyt ajattele omaa oloasi, hyvinvointiasi, ja lapsiasi.
Noin toi vaan ei toimi, ja tiedät sen. Eli jottain pitäis tehrä.
Vähitellen, mutta tiedät jo, mitä. Ota aluksi pienin askelin, ja usko, kyllä elämä kantaa, ei ole yhdestä miehestä kiinni eikä saakaan olla.
Mikähän saa sinut sietämään moista olotilaa? Oletko joku masokisti vai etkö usko, että sinullakin olisi oikeus kunnolliseen parisuhteeseen. Jätä se mies ex-vaimoineen, sukulaisineen, lapsineen ja veljineen. Etsi joku, olle olet se ensimmäinen. Olet ansainnut sen.
tuo teidän suhde.
Sullakin lapset, miks tommosta äijänkuvatusta viittit kattella? No, sanot, rakastat, niinhän moni luulee ja kuvittelee ja sillä perustelee monenlaista tekemistään/sietämistään. (nimim. niin minäkin olen tehnyt:( )
Oletko miettinyt, että sulla voisi olla parempi olla lastesi kanssa? Mieti :)Koska hehän ovat sun elämän tärkeimmät ihmiset, sun itsesi lisäksi.
Sinun pitää ajatella lapsiasi ensisijaisesti. Tuo mies ei vaikuta sellasesta, jonka lähellä olisi lasten hyvä olla.
Sinulla on vastuu lapsistasi ja heidän hyvinvoinnistaan. Sinun itsekäs ikäväsi jotain hulttiota kohtaan ei kuulosta hyvälle.
Rakenna sinun ja lastesi elämä terveelle pohjalle. Sängyssä makaamalla ja masentuneena et kykene huolehtimaan lapsistasi. Ihan hirvittää ajatella, miten tuuliajolla olette!!
Ukolle kenkää ja oma koti järjestykseen ja lapsille turvallinen olo. Nyt!
Niin.. Parempia oisi tosiaan lähteä, kyllä sen järki sanoo.
Ollaan nyt jauhettu tätä asiaa puhelimessa ja eilen hän kysyi saako tulla kotiin. On kamala ikävä ja lapsetkin ihmettelee.
En vain tiedä, voinko taas yrittää unohtaa hänen tempauksensa ja yrittää luottaa. Sisältä olen jo katkera ja vihainen, joten en edes tiedä, toimisiko tämä homma vaikka päättäisinkin jatkaa. Kuinka voin luottaa hänen sanaansa tai lähteä työmatkalle ilman, että pelko viiltää sisälläni?? Mistä tiedän, ettei hän suutuspäissään tee vielä typerämpiä tekoja ja hyppää jonkun kanssa lakanoiden väliin.. Vastaus häneltä on, ettei hän sitä koskaan tekisi. Eihän hänen pitänyt salatakaan asioita enää..
Mitä lapsiin tulee.. Sanoin hänelle, ettei minulla nyt riitä energiaa tähän suhteeseen. Lapset ovat etusijalla ja panostan heihin. Jos minulla ei olisi lapsia, ei olisi mitään ja sen hänelle sanoin.
Tiedän, että hän osaa olla hyvä puoliso, jos vain haluaa.Mutta minua hän ei ole arvostanut pitkään aikaan ja kihloihinkin meno tais vaan olla hetki pitää mut rauhallisena.
En tiedä.. Aikas huteralla ollaan, ja en vieläkään tiiä jatkosta tuon taiwaallista.