minulla on sellainen ystävä joka takertuu.Aikaisemmin oltiin paljonkin yhdessä lenkkeiltiin, käytiin baarissakin joskus.(huom. ei olla ihan kakaroita enää 39/42-vee)Muutama vuosi sitten löysin elämäni miehen,jonka kanssa vietän vapaa-aikani.Siipalla ja minulla molemmilla vuorotyö, joten yhteinen vapaa-aika jokseenkin kortilla.Sovitaan etukäteen miten käytetään mahdollinen yhteinen vapaa päivä, tai ilta,kirjastoon, lenkillä, uimaan, viikonloppuna lasten kanssa retkeillen tai kylpylään,laskettelemassa ym mitä milloinkin.Ja ehdottomasti halutaan olla ja harrastaa yhdessä.
Tämä ns. ystävä on ollut kateellinen minulle tästä suhteesta koko sen olemassa olo ajan.Soittelee tai viestittelee minulle syyttäen ettei minulla ole aikaa enää hänelle.Itsehän on eronnut kahden rasa villin pojan äiti, olen kyllä tarjoutunut lapsen vahdiksi, ja sanonut että meille saa tulla käymään melkeen milloin vaan, kahvit keitän.
Mutta ei,minun pitäis jaksaa kulkee shoppailee hänen kanssaan, viettää aikaani baarissa hänen seuranaan, hänellekin pitäis kuulemma mies löytää...Pitäis käydä hänen kanssa lenkillä ym.
Nykyään pidän tätä ystävääni hyvin pinnallisena ihmisenä joka on niin täynnä itseään.Tavatessamme keskustelut koskee vain ja ainoastaan häntä.En tiedä miten sanoisin , mutta minua oikeesti ahistaa tällänen...Puhelut päättyy usein siihen että hän katkaisee puhelun lauseeseen: ihmisellä kyllä riittää aikaa siihen mitä pitää tärkeenä...
Tämä ns. ystävä on ollut kateellinen minulle tästä suhteesta koko sen olemassa olo ajan.Soittelee tai viestittelee minulle syyttäen ettei minulla ole aikaa enää hänelle.Itsehän on eronnut kahden rasa villin pojan äiti, olen kyllä tarjoutunut lapsen vahdiksi, ja sanonut että meille saa tulla käymään melkeen milloin vaan, kahvit keitän.
Mutta ei,minun pitäis jaksaa kulkee shoppailee hänen kanssaan, viettää aikaani baarissa hänen seuranaan, hänellekin pitäis kuulemma mies löytää...Pitäis käydä hänen kanssa lenkillä ym.
Nykyään pidän tätä ystävääni hyvin pinnallisena ihmisenä joka on niin täynnä itseään.Tavatessamme keskustelut koskee vain ja ainoastaan häntä.En tiedä miten sanoisin , mutta minua oikeesti ahistaa tällänen...Puhelut päättyy usein siihen että hän katkaisee puhelun lauseeseen: ihmisellä kyllä riittää aikaa siihen mitä pitää tärkeenä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni tuli kyllä päällimmäisenä sellainen ajatus että sinä pidit ystävääsi vain ystävänä niin kauan kunnes ITSE HÄNTÄ TARVITSIT.
Kyllä jos sinulla on vakaa hyvä suhde ja vaikkakin vuorotöiden takia ette olisi niin usein yhdessä niin kyllä sitä vapaa-aikaa voisi aina silloin tällöin ystävänkin kanssa viettää ja lähteä shoppailemaan tai käymään ulkona.
Oletko ajatellut jos asiat olisivat toisinpäin? Minusta ystävää ei vain jätetä jos löytää elämänkumppanin. Kyllä se ystäväsi kaipaa yhteisiä jutusteluhetkiä vielä kanssasi ja myös sitä yhdessä tekemistä mitä ennenkin teitte. Toki hänen on ymmärrettävä että sinulla on nyt elämänkumppani eikä sinulla niin usein aikaa hänelle, mutta jos tyylisi on tuo että tule kahville mutta ei minulla muuten sinulle aikaa ole niin enpä voi sanoa muuta kuin että toivottavasto ystäväsi löytää jonkun joka on hänen ystävyytensä arvoinen.
Ei ystävät ole vain sinkkuaikaa varten jotka voi sitten heittää mielestään kun löytää elämänkumppanin.
Hei Fiona,
Minusta on kyllä ihan luonnollista, että kun elämäntilanteet muuttuu, niin ystävyyskin muuttaa muotoaan. Aina ystävyydestä ei tällaista joustoa löydy. Minusta kuulostaa, että olet kuitenkin varsin hyvin pyrkinyt ottamaan ystävääsi huomioon, vaikka varmasti hän onkin toisinaan rasittava. Hänen on kuitenkin itse käsiteltävä pettymyksensä, se ei ole loppuun asti sinun ongelmasi. Ymmärrän senkin, että ystävästäsi tuntuu kurjalta ja hän kaipaisi seuraasi enemmän, mutta ethän ole häntä kokonaan hylännyt. Itse en kovin kauaa jaksaisi pitää ystävänäni ihmistä, joka olisi minulle kateellinen parisuhteesta tai muusta. (Sellaista ystävää en myöskään kaipaisi silloin, vaikka parisuhde päättyisikin.) Ystävyyteen kuuluu myös se, että on onnellinen toisen puolesta. Joskus se voi olla vaikeaa, mutta toisen niskaan omaa pettymystä ja kateutta ei saa kaataa. Ei sinunkaan kaikkea tarvitse kuunnella, vaan sinun tarpeesi on yhtä tärkeitä kuin hänenkin. Ihminen saa itse valita mihin ja kenen kanssa aikansa käyttää.
En siis ihmettele että ahistaa. Muista että sinullakin on rajasi, et ole vain ystäväsi tarpeita varten -tsemppiä!