Tapailen miestä, joka tykkää seurastani ja on sanonutkin sen, mutta vetäytyy taas pian omiin oloihinsa. Alkaa rasittaa sellainen, että miksi suhdetta ei vaan voi katsoa ja mennä asiaan mukaan, kun kuitenkin tuntuu mukavalta ja on kivaa ja tekee mieli lähelle. Varsinkin kun olemme yhdessä, hän haluaa olla lähelläni mutta kun olemme erossa, hän ns. katoaa kartalta.
Ikään kuin hän etsisi vikoja, miksi tähän suhteeseen ei nyt kannata alkaa. Minua alkaa rasittaa tämä, koska en tiedä mihin voin luottaa ja miten kauan hän on siinä. Minulle ei tule turvallinen olo.
Mitäs sitten seuraavaksi? Ilmoitan, että nyt kyllästyttää? Olen avoin ja puhun asiani miehelle. Ehkäpä siis pitää sanoa tämäkin.
Ikään kuin hän etsisi vikoja, miksi tähän suhteeseen ei nyt kannata alkaa. Minua alkaa rasittaa tämä, koska en tiedä mihin voin luottaa ja miten kauan hän on siinä. Minulle ei tule turvallinen olo.
Mitäs sitten seuraavaksi? Ilmoitan, että nyt kyllästyttää? Olen avoin ja puhun asiani miehelle. Ehkäpä siis pitää sanoa tämäkin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Puhu jäbän kanssa asiat selväksi ja sano, ettet ole kenenkään räsymatto, jos ei tyyppi tajua, ei se oo sua varten!
Jaksamisia :)
Sama juttu mulla. On muutenkin vaikeaa luottaa kehenkään menettämisen pelossa. En minäkään ymmärrä liiallista omaa tilaa.
Ja sama vielä silloinkin,kun kumpikin on tunnustanut rakastavansa. Ihmettelen enkä tajua tuota miesten ajatusmaailmaa.
Se mies ei halua sinua! Etsi toinen, parempi mies itsellesi!
Niin mä olen vähän ajatellutkin jos ei hän aktivoidu piakkoin.
Toisia parempiamiehiä mahtais olla.?? Tuon edellisenkin etsintään tuhraantui tuhottomasti aikaa, mutta nyt ei tiedä ollakko vai eikö olla!!
Kyllä uudenkarhean haluaisin ja sellasen joka tietää mitä tahtoo eikä vetkuile.
Mun kohdalla olen pitänyt läpi koko aikuisiän varoiksi oman asunnon. Oman tilan kaipuu, kun on sellaiseen tottunut. Järjestely sopii hyvin nykyiselle naisystävälleni.
Miksi kaikki suhteet pitää painaa siihen muottiin että väkisin pitää muuttaa saman katon alle ja jakaa kaikki 24 tuntia vuorokaudessa? Mikä sopii jollekin ei sovi kaikille.
Käytännössä siis elämme yhteistä arkea ja asutamme samaa kotia. Rahat ja omaisuus on erillään. Selkeästi yhteiset kulut sumplitaan yhdessä.
samaa mieltä. Mies ei halua sua täysillä. Syy voi olla vaikka joku seuraavista:
- hänellä on muita naisia kierroksessa tai haaveissa joku toinen
- hän ei kykene parisuhteeseen mielenterveysongelmien, aikaisemman parisuhdehistoriansa tms. takia
- hän ei ole oikeasti kiinnostunut sinusta so. uskoo löytävänsä vielä jonkun "paremman"
Turunjussin juttu on toinen. Jos asutaan yhdessä jo eihän se "varakämppä" asiaa muuta, etenkin kun asia on kahden aikuisen välillä selvitetty.
Itse tapailen nyt miestä, jolle olen sanonut etten halua tässä elämänvaiheessa mitään syvempää. Tosiasiassa hän on mielestäni mukavaa seuraa, mutta vain "mukavaa". En siis rakasta. Rakastan toista, jota en kuitenkaan saa. Mies haluaa siitä huolimatta itse jatkaa tapailua. En tiedä itsekään onko se oikein häntä kohtaan. Rakkauden kohdetta kun ei voi itse valita, enkä usko että ainakaan omalla kohdallani rakkaus "syvenee" jos sitä ei alunperin niin ollutkaan.
Jotkut ihmiset ovat kovin innokkaita "rakentamaan suhdetta" näkemättä (tai haluamatta nähdä) onko toinen täysillä mukana vai ei. Olen itsekin syyllistynyt samaan aikaisemmassa suhteessani. Erohan siitä lopulta seurasi. Tarkkaile itseäsi, oletko sinä yksin se, joka "ylläpitää" suhdetta? Ts. huolehtii siitä, että se jatkuu.
Olen pahoillani, jos tämä loukkaa, mutta tällainen fiilis tekstistäsi tuli. Selvitä asia. Mies ei ehkä uskalla sanoa kaikkea suoraan.
Riippuu ihmisistä. Juu...
Mitä on rakkaus pidemmässä suhteessa, onko se välittämistä. Tuskin lemmen lieska kaikilla arjessa väpättää 24h kuin runonlausujan alaleuka.
Miestä aivan selvästi pelottaa ja sitä kautta hän kokee olonsa tavallaan liian särkyväksi. Rakastaa todnäk ihan sata lasissa mikä tämän tämmöisen koteloitumisen aiheuttaakin.
Nimittäin jos se puoliso on paljon poissa (mikä nielee turvallisuuden tunnetta tietenkin) niin on paljonpaljon helpompi tavallaan olla kun ei ole yhteydessä. Puhelimen välityksellä, netin kautta jne tulee vain äärimmäisen turvaton ja typerä ynnä vieläkin pelokkaampi olo, koska eihän sitä toista näe eikä koe. Osa ihmisestä jää tyystin pois, ei pysty katsomaan eleitä, ilmeitä, nauttimaan toisen läheisyydestä. Ja se saattaa juurikin tuntua niin pahalta, että mieluummin on sitten tyystin pitämättä yhteyttä.
Sinun kannattaa keskustella asiasta siippasi kanssa, rauhallisesti. Muuten se on vähän kuin heikolla jäällä seikkailisi.. Ja jos jää pettää niin se saattaa pettää lopullisesti eikä paluuta enää ole. Mutta kuitenkin fakta on se, että tämmöinen ihminen on saatava ymmärtämään ettei hän ole yksin siinä suhteessa ja tuolla käytöksellä hän loukkaa sinua, jota niin paljon kerta rakastaa. Loppu viimein tuo kun on aika itsekästä käytöstä..
Itse olen vastaavassa tilanteessa ollut ja kieltämättä joutunut peiliin taas kerran tuijottelemaan. Vaan jos rakastaa oikeasti niin silloin on pakko uskaltaa, muuten sitä katuu pian loppuikänsä.
:)
itse ehdin olla reilu 4 v sinkkuna, nyt olen ollut muutaman kuukauden suhteessa ja kaipaan aina välillä omaa tilaa ja aikaa vaikka rakastan ja välitän miehestä. Itselläni ei ole kyse pelosta, oloni on pitkästä aikaa tosi turvallinen ja hyvä. Vaikka emme näekään joka päivä niin silti se tunne pysyy ja kantaa eikä toinen loukkaannu siitä jos haluaa olla joskus yksikseen. Itse ainakin tarvitsen aikaa jolloin olla yksin ja ladata akkuja.
En tiedä onko tapailemasi mies tälläinen mutta tuli mieleen että voi olla taustalla tälläistäkin.
Tosin itselläni on selkeesti seurustelusuhde joten jos teillä tapailua niin ymmärrän sitten ettei sulla niin varma olo.
Tsemppiä!
..perusteella kallistuisin valitettavasti myöskin sen vaakakupin puoleen, että mies ei halua sua.
Jos oikeesti "rakastaa sata lasissa", niin siinä ei sitten aiemmissa suhteissa saadut kolhut ym. varovaisuus enää paljon painais. :(