Nyt on jotenkin pakko purkaa johonkin tätä kenkutusta. Mä olen 24vuotias nainen .Pituutta 162 ja kiloja liikaa, 61.
Mä en nimittäin ymmärrä muutaama juttua, joita kohdallani on käynyt. Niin kaukaa kuin ollessani 16 vuotias lihoin psykiatrisella osastolla huikeeseen 88kiloon. Siinä sitten pudottelin liikakilojani ja tuossa 19v taisin olla 65.
En kyllä muista varsinaisesti miten olen saanut noi kiloni karistettua. Mutta kurnivaa vatsaa oli ainakin ja liikuntaakin lisäsin.
Noh, viime kesänä painoin alimmillina 56kiloa ja moni oikeasti kauhisteli ,miten hoikka ja vähän liiankin näyvettynyt oli. Kun taas itse olin mielestäni hyvä ja oli kevyt olla.
Teen kausityötä hautuumaalla,joten puoli vuotta vuodestani sujuu pihatöissä. Nyt talvella yhtäkkiä ihan muutamassa päivässä lihoin 59kiloon jolloin mua alkoi potuttaan ja aloin käydä uimassa saadakseni itteni taas tuohon omaan mielestäni justHyväPaino mulle. Kuinkas kävikään. Nyt olen 61 ja kenkuttaa. Uimista harrastin pari kuukautta mutta en enää,kun rahat ei riitä. Tosin pian alkaakin taas työt ja toivottavasti kilot karisee siellä.
Liityin meinaan kiloklubiinkin, mutta se vei entistä hullummaksi pyrkimykseni laihduttaa. Ja lopetin sen homman, koska lihoin.
No teidän monen mielestä mun 5kilon lihominen tuntuu varmaan "pieneltä" ongelmalta. Mutta halusinkin vain purkaa itseäni ja muistutan vielä että tuossa 88kilossa ollessani olin todella paksu ja silloin ei voinut kuvitella ikinä olevani enää edes normaali. Onkohan sitten käynyt niin, että kun niin kauan elin ns" laihuttamalla" niin enää en osaa olla normaalisti ja kilot merkitsee liikaa.
Mitä mieltä olette ? Olenko liian jotenkin jumittunut tähän painokeskeiseen maailmaan ja itseeni. Täytyy sanoa sekin että aikapaljon ahdistaa se,kun koko ajan kaikkialla puhutaan laihuta ja kevennä ja plaaPlaa..
Mä en nimittäin ymmärrä muutaama juttua, joita kohdallani on käynyt. Niin kaukaa kuin ollessani 16 vuotias lihoin psykiatrisella osastolla huikeeseen 88kiloon. Siinä sitten pudottelin liikakilojani ja tuossa 19v taisin olla 65.
En kyllä muista varsinaisesti miten olen saanut noi kiloni karistettua. Mutta kurnivaa vatsaa oli ainakin ja liikuntaakin lisäsin.
Noh, viime kesänä painoin alimmillina 56kiloa ja moni oikeasti kauhisteli ,miten hoikka ja vähän liiankin näyvettynyt oli. Kun taas itse olin mielestäni hyvä ja oli kevyt olla.
Teen kausityötä hautuumaalla,joten puoli vuotta vuodestani sujuu pihatöissä. Nyt talvella yhtäkkiä ihan muutamassa päivässä lihoin 59kiloon jolloin mua alkoi potuttaan ja aloin käydä uimassa saadakseni itteni taas tuohon omaan mielestäni justHyväPaino mulle. Kuinkas kävikään. Nyt olen 61 ja kenkuttaa. Uimista harrastin pari kuukautta mutta en enää,kun rahat ei riitä. Tosin pian alkaakin taas työt ja toivottavasti kilot karisee siellä.
Liityin meinaan kiloklubiinkin, mutta se vei entistä hullummaksi pyrkimykseni laihduttaa. Ja lopetin sen homman, koska lihoin.
No teidän monen mielestä mun 5kilon lihominen tuntuu varmaan "pieneltä" ongelmalta. Mutta halusinkin vain purkaa itseäni ja muistutan vielä että tuossa 88kilossa ollessani olin todella paksu ja silloin ei voinut kuvitella ikinä olevani enää edes normaali. Onkohan sitten käynyt niin, että kun niin kauan elin ns" laihuttamalla" niin enää en osaa olla normaalisti ja kilot merkitsee liikaa.
Mitä mieltä olette ? Olenko liian jotenkin jumittunut tähän painokeskeiseen maailmaan ja itseeni. Täytyy sanoa sekin että aikapaljon ahdistaa se,kun koko ajan kaikkialla puhutaan laihuta ja kevennä ja plaaPlaa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
No ensinnäkin kommentoin sitä, miten joskus laihduttuaan saa kuulla olevansa "näivettynyt" ja "riutunut"...ettei vaan olisi kateellisten panettelua?!! Voin vaikka vannoa että kun itse olin hoikimmillani, ei kasvoissani juurikaan mitään eroa näkynyt, mutta ystävän mielestä olin "riutunut". Poikaystävä ei tätä nähnyt lainkaan. Ettei vaan olisi että tämä kaveri oli vähän kateellinen (itsekin yrittänyt laihduttaa) ja sen takia yritti saada minut lihottamaan itseni.
Toinen juttu on se, että minuakin ahdistaa aika paljon tämä painon kyttääminen ja painosta puhuminen, varsinkin jotkut kaverit jotka ei osaa oikein mistään muusta puhuakaan. Ei minua kiinnosta vertailla painoani tai läskejäni kavereihin, varsinkaan jos he ovat vielä paljon hoikempia kuin minä ja tietävät sen aivan hyvin! Se tuntuu jo vähän kiusaamiselta ja mua alkaa ahdistamaan.
Haluaisin vain nyt laihtua siihen painoon, jossa mulla on hyvä olla, ja lopettaa koko painohössötys ja sulkea korvat kaikkien muiden laihdutusjutuilta ja keskittyä ihan muihin asioihin. Poikakaverikin jo sanoi että mietin ihan liikaa omaa painoani.
Mä huomasin kanssa et kun aloitin kuntoilemisen, niin tuntu et paino vaan nousee! Mutta mä päätin niin etten välitä niinkään siitä painosta, vaan siltä miltä näytän. Ja huomaa, painohan nousee myös siitä kun lihakset kasvaa!