Tavallisesti kaksi kertaa kuukaudessa vaimo haluaa riidellä milloin mistäkin. Ensiksi ärhentelee, sitten on niin loukattua että ja lopuksi 2 - 5 päivän mykkäkoulu. Aivan sama olenko itse rauhallinen tai riidanhaluinen, sama lopputulos. Miksi riidellä kun voisi elää sovussakin???
Miksi vaimo haluaa riidellä?
Yks mies vaan
201835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kannattaisi varmaan kysyä, mikä sitä oikeasti nyppii. Siis sillä on jokin oikea ongelma, tyyliin ei halua elää kanssasi, mutta ei uskalla ottaa asiaa puheeksi. Verhoaa vihansa sitten milloin mihinkin asiaan ja tekee siitä riitaa. Voisit ihan rauhallisesti kysyä, mikä mättää ja sanoa, että jos hän haluaa, voisitte asiaan apua etsiä ihan ulkopuoliseltakin taholta.
Väsymys,ahdistus,menkat,nälkä,pitäs ja pitäs siivota
Ensin pikkurähinät niin sisin puhdistuu.Tyytymätön
mieli purkautuu ja voi taas paremmin.Tietenkään ei
ole pakko olla se solkkuämpäri johon toinen pahan
olonsa kaataa.Itse en ole moksiskaan,kun en ole ker-
ran tilannetta aiheuttanutkaan.En provosoidu huuta-
maan takaisin.Jos tuntuu että vika on minussa voin
lähteä lyhyeksi tai pitemmäksi aikaa.Keskustellakin
osaan,jos ei mennä nimittely linjalle.Myös minusta
pääsee lopullisestikin eroon,jos tilanne sillä para-
nee.Olen jokseenkin selviytyjätyyppi.Valintaa vain.
Meillä tuleva vaimo on asunut luonani 6kk.ja
suunnittelimme häitä kesäksi 20,mutta.Hän on
tämän yhdessäolon aikana riidellyt minun kanssa
vähintään kaksi kertaa viikossa,vaikkakaan minä en
jaksa riidellä.Olemme kumpikin 40v ja minun aikaiset lapseni sanoo,että älä mene naimisiin
tuollaisen kanssa.Olen lasten kanssa samaa mieltä
(lapset asuvat omillaan) ajattelin ilmoittaa
pääsiäisenä,että en jaksa katsoa hänen riitelyään
ja meidän tarina päättyy tähän.
Avioliitto on vakavasti otettava asia. Kannattaa todella miettiä tarkasti syyt avioliittoon juuri tämän ihmisen kanssa ja laatia suhteen käsikirjoitus viimeistään tässä vaiheessa. Olette sentään jo 4kymppisiä ja molemmilla pitäisi olla aikuisen itsehillintä ja ymmärrys omista tunnetiloista ja niiden syistä. Ei omaa likasankoa kuulu kaataa toisen niskaan. Riitely ja kiukun tunteitten ilmaisu ei ole pahasta, mutta kun se tuo epätasapainoa suhteeseen, tulee ongelmia.
Keskustelkaa vakavasti tulevasta suhteestanne avioliitossa. Mikä teidät yhdistää; elämänkatsomus, harrastus vai mikä? Onko teillä yhteisiä ystäviä. Käyttekö yhdessä ulkona. Sopikaa tavat, joilla ratkaisette ongelmanne ja riitanne. Kuinka ajatuksenne käy yksiin taloustöistä, raha-asioista. Kuinka teette yhteisiä asioita koskevat päätökset. Puhukaa mitä kumpikin odottaa suhteeltanne. Miettikää oletteko valmiita tekemään henk.koht. uhrauksia suhteenne eteen, jos olisi tarvis.
Mieti sinä suhdettanne nyt; onko siinä avoimutta, läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta? Miksi olet hänen kanssaan, vaikka ymmärtääkseni kärsit näistä riidoista etkä ymmärrä niiden alkuperää ja tarkoitusta. Luuletko, että jokin vain itsestään muuttuu, kun olette avioliitossa. Tuskin!
Yleensä riidellään siksi ettei olla tyytyväisiä siihen asiaan, josta riidellään. Koeta selvittää että mistä se vaimos oikeasti tahtoo riidellä.
Hyviä ohjeita sain - kiitos! Täytyy kerätä vähän rohkeutta ja voimavaroja ja kysäistä asiaa suoraan.
Esimerkki: vaimoni on ostoksilla ja päätän yllättää hänet siivoamalla. Vaimo tuleekin kotiin arvioitua aikaisemmin siivoamisen ollessa kesken, ja hän hermostuu kun paikat ovat vielä hujan hajan. Mykkäkoulun osuus jää puoleen tuntiin, mutta väittely saatttaa kestää kauemmin.
Vaimoni siivoaa oma-aloitteisesti harvoin, eikä jäljessä ole kehumista. Lopulta keskustelussa paljastuu, että hän tuntee huonoa omaatuntoa siitä, että on ollut kaupungilla ostoksilla samalla kun siivoan. Menee aikansa vakuuttaa hänet siitä, että minusta siivoaminen on mukavampaa kuin kaupoissa kiertely. Huonoa omaatuntoa ei kannata tuntea. Täysin samanlainen riita toistuu useita kertoja vuodessa.
Toinen esimerkki: alan oma-aloitteisesti puuhata jota kodin kannalta hyödyllistä. Hetken kuluttua vaimo keskeyttää minut ja alkaa selostaa, miten tuo työ, esimerkiksi seinän maalaaminen, pitää hänen mielestään hoitaa oikein. Väittelyssä menee yleensä niin kauan, että olisin samassa ajassa voinut hoitaa homman loppuun. Jos vaimoni olisi ollut poissa, hän ei olisi arvannut lopputuloksesta, että olin tehnyt asiat "väärällä tavalla".
Vielä ruuanlaitto. Jos olemme kotona, vaimo haluaa, että laitamme ruuan yhdessä. Itselleni kelpaa hyvin vaatimaton ruoka, vaikka sama ruokalaji päivästä toiseen. Vaimoni taas haluaa tehdä viikonloppuisin erikoisempia annoksia, joiden valmistaminen kestää tuntikausia. Jos en valmistaessamme ruokaa nälän kurniessa suolissani olen koko aikana tarkkana kuin porkkana, seuraa pitkä vuodatus "vastuuttomuudestani".
Luulen, että koko homman perussyy on se, että vaimoni ruuastaan kranttu isä, jota en ehtinyt koskaan tavata, ei tehnyt lainkaan kotitöitä ja karkasi heti tilaisuuden tullen firmansa hommiin tai kaveripiirinsä rientoihin. Kun vaimoni "kouluttaa" minua, yrittää hän itse asiassa jälkijättöisesti korjata lapsuudenkotinsa vääristyneen vastuunjaon aiheuttamia traumoja. Ikään kuin minä olisin hänen isänsä, jolle opetetaan tapoja haudan tuolle puolen.
Miksi suostut tuollaiseen kohteluun?
Minä en koskaan saanut sanoa miehelle mistään epäkohdasta. Ehkä ajat ovat sitten muuttuneet.
Ehkä vaimoni haluaa pitää minut tiukasti otteessaan. Minun käsitykseni mukaan kova vahtiminen pikemminkin aiheuttaa pakoreaktion. Joku viisas on joskus sanonut: "Mitä enemmän annat tilaa toiselle, sitä lähempänä toinen kulkee".
Omassa, toisenlaisista ongelmista kärsineessä lapsuudenkodissani vanhemmat antoivat toisilleen tilaa eivätkä yleensä epäilleet puolison luottamusta tai vastuullisuutta. Näin työnjaossa voidaan joustaa, kun puolisoiden tarvitse tehdä kaikkia asioita yhdessä. Moni rutiinihomma sujuu yksin paljon sutjakammin kuin pakonomaisesti yhdessä pakertaen.
Ehkä puolisoni on kotinsa perua tottunut itselleni aiemmin vain pilakuvista tuttuun parisuhteeseen, jossa toinen koko ajan epäilee ja vahtii toisen aviopuolison tarkoitusperiä ja aikomuksia. Ehkä juuri tämä nalkutus oli tulevan appivainaani "kotipaon" syy.
Tuntuu siltä, että puolisoni on ajoittain liian herkkä muiden ihmisten ja erityisesti minun reaktioilleni, joita hän sitten tulkitsee aivan väärin. No, joka tapauksessa rakastan vaimoani, meillä on selvästi enemmän yhdistäviä kuin erottavia piirteitä.
>>Kun vaimoni "kouluttaa" minua, yrittää hän itse asiassa jälkijättöisesti korjata lapsuudenkotinsa vääristyneen vastuunjaon aiheuttamia traumoja.>>
Voi ei. Yhdyn edellisen kommentoian ihmettelyyn, miksi suostut tuollaiseen? Olen itse nainen, mutta vaimosi käytös on kertomasi perusteella aivan sietämätöntä. Kannattaisi ottaa kissa pöydälle ja sanoa selvästi, että sinä et ole hänen isävainaansa ja tuollaisen pelin on loputtava jos meinaatte yhdessä elää.
sitten vaihdevuodet?????? Ne voisivat selittää myös käytöstä aika paljon. Muitakin syitä tietenkin voi olla.
Järkky negatiivisuus. Ei sellaista asiaa olekaan joka olis hyvin. Enkä mahda sille mitään:( vaikka tiedostan asiantilan niin silti olen ärripurri... Onneks mies kestää:))
voi tehdä jotain, jos halua siihen ylipäänsä löytyy. Periaate kuitenkin on, ettei toisella ole oikeutta kaataa omaa pahaa oloaan toisen niskaan, johon toisella ei ole osaa, eikä arpaa.
PMS-oireita voi yrittää helpottaa monin eri keinoin.
Minulla on samat oireet kerran kuukaudessa, olipa mieheni millä tuulella tahansa ja aikansa hänkin ihmetteli. Nyt jo tietää mistä tuulee kun alan karttamaan häntä ja kosketustaan ja sitten ei tarvitse olla kuin yksi väärä sana tai katse ja siitä se alkaa. Myös minä mökötän, joskin koko ajan mökötysaika lyhenee.
Olen kohta vaihdevuosissa ja oireet ovat jostakin kumman syystä, onneksi vähenneet.
On täysin totta, etten kykene tietyssä tilanteessa ja hormoonitasossa hillitsemään itseäni enkä käyttäytymsitäni vaikka todella ja kovaa yritän. Onneksi mieheni tietää tämän ja onneksi hän kestää, sillä kestämistä siinä on. Rakkauteen ja välittämiseen nämä kohtauksen eivät vaikuta mitenkään.
>>On täysin totta, etten kykene tietyssä tilanteessa ja hormoonitasossa hillitsemään itseäni enkä käyttäytymsitäni vaikka todella ja kovaa yritän. Onneksi mieheni tietää tämän ja onneksi hän kestää >>
Minäkin olen nainen. Olen kai sitten epänormaali, mutta minulla ei ole koskaan ollut satunnaisiin epäolennaisiin asioihin kohdistuvia hallitsemattomia kiukuttelukohtauksia mihinkään aikaan kuukaudesta, ei hormonaalista ehkäisyä käyttäessäni eikä sitä ilman ollessani.
Mutta minua v***ttaa suunnattomasti, jos jostakin oikeasta aiheesta joskus jotakin kritisoin, niin tietyntyyppiset miehet -- ja jotkut naiset -- mitätöivät näkemykseni sillä asenteella, että sillä on kai menkat kun se on tommonen. Yleistäminen ja mitätöiminen on tietysti jokaisen omalla vastuulla, mutta kyllä sen tekevät helpoksi kaltaisesi naiset, jotka ovat täysin hormoniensa vietävissä. Ikävää toki teille itsellenne ja läheisillenne, mutta myös meille muille joiden luullaan olevan samanlaisia ja joiden sanomisia ei siksi tarvitse ottaa vakavasti. Harjoitelkaa vaan lisää mielenhallintaa, menkää vaikka itämaiselle meditaatiokurssille.
Joo, en itsekään halua tulla kuitatuksi pelkäksi hormonieni orjaksi. Aikuinen pystyy kyllä säätelemään omia tunnetilojaan ja itsetuntemusta kartuttamalla ymmärtää mistä kiukun tila oikeastaan johtuu. Pitempiaikainen jatkuva puolisolle kiukuttelu, toisen syyttely ja tyytymättömyys milloin mistäkin kertoo ennemminkin siitä mihin olet itsessäsi tyytymätön eikä puolisolla ole osaa eikä arpaa asiaan.
Vaimokkeellasi on:
- Joko paha hetki kuukaudesta eli on keskellä hormoonihuuruista näkökulmaa :D
- Tai sitten haluaisi hellyyttä, halausta, huomiota vaikka ihan vain keskustelun muodossa mitä mies taas ei kerrassaan ymmärrä kaikessa toimittamisessaan antaa.
Naiset ovat loppuviimein hyvin yksinkertaisia kapistuksia siinä missä miehetkin kaikessa putkiloaivoisuudessaan :D Että maassa rauha ja tasapaino ja sitä rataa piipertäen.
Aina on jossain jotain vikaa.
Miten tämän nyt sanoisi... En tarkoita, että sinun kohdallasi tämä syy olisi, mutta mahdollista kai. On nimittäin jo kauan sitten todettu juttu, että jos ei tule tyydytetyksi sängyssä, on semmonen 'vajavainen' olo ja tulee kärttyisäksi. Muistathan laulun sanat "Sen näkee naamasta, kun lakkaa..."
Joskus aina sitä kaipaa jotain erilaista, kuin sitä samanlaista rutiinia joka kerta. Eikä kaikki naiset(kaan) sitä uskalla tai osaa itse ehdottaa. Ja muista, että pitää panostaa siihen esisellaiseenkin, - se kertoo, että välität! ;-)
Joo no kyllä meillä nainen saa luulisin ihan kivasti, itsestäni ei niin väliä... Mutta toki itsessäkin on paljon vikoja ja vajavaisuuksia että ei tässä mikään pulmunen ole itsekään. Hieno homma että kaikki vastaukset ovat olleet asiallisia - Kiitos Siitä!