Onko muilla kokemuksia sellaisista ystävistä/kavereista, jotka jaktuvasti haluavat olla parempia ja menestyneempiä elämässään kuin sinä?
Itse olen jo pitkään miettinyt yhtä ystävääni(tai ehkä parempi puhua kaverista)kuinka hän jatkuvasti kaikessa haluaa olla parempi.
Jos olemme menneet yhdessä vaikka viihteelle ja minua sattuu joku kiva mies lähestymään iskemismielessä, niin hänpä käy sitten valittamaan heti kuinka on tylsää jne. Olemme aika erityyliset ja hän on tottunut olemaan meistä se puheliaampi ja se joka vie huomion.Itseäni tämä ei ole niin haitannut, sillä olen ajatellut että minä olen omanlaiseni ja hän omanlaisensa.
Tai jos minä olen tapaillut jotain miestä jonkin aikaa, niin hän ei sinä aikana juurikaan halua tavata minua tai ota oma-aloitteisesti yhtteyttä. Ihankuin osoittaisi mieltään että ole nyt sen miehesi kanssa.
Sama asia esim. työasioiden kanssa. Nyt olemme molemmat työttöminä, mutta kun hän oli yhdessä työpaikassa ja kertoi että heille tulee varmaan tarvetta työntekijöille ja sanoin että vinkkaapa sitten minulle niin voisin tulla mielelläni sinne myös, niin hän vaan että katselepa jos he ilmoittelee vaikka jossain. Itse tietenkin haluaisin että kaikilla ystävilläni olisi asiat hyvin ja töitä ja itse samassa tilanteessa olisin tietenkin vinkannut työnantajalleni työntekijästä. Olimme aiemminkin samassa työpaikassa jossa itseasiassa tutustuimme toisiimme.
Itse olen puhunut hänelle aika avoimesti asioistani ja vaikeuksistanikin ja suunnitelmistani mihin haen opiskelmaan jne, mutta jos häneltä kysyy niin vastaus on vain että pidetäänpä se nyt omana tietona. Ihankuin se olisi häneltä pois jos tietäisin mitä häb aikoo. Tulee vain tunne, että hänen pitää tietää mitä minä aioin, mutta itse ei kerro asioistaan mitään.
Muutoinkin hänen kommenttinsa ovat välillä aika töksähteleviä ja sellaisia, että hän saisi minut tuntemaan epäonnistujaksi ja nostaa itseään paremmaksi.
Monesti tapaamisemme jälkeen itsellä on sellainen olo, että mitäköhän se oikeasti ajattelee, sillä sen perusteella mitä häntä tunnen niin hän osaa kyllä olla mielin kielin ihmisille mutta kun selän kääntää niin muuttuu ääni kellossa.
Eikä minusta ystävien seurassa tarvitsisi ajatella aina että mitäköhän tuo nyt oikeasti meinaa kun sanon näin tai olen tälläinen.
Pitäisi kai vaan antaa tämän kaveruuden hiipua itsekseen pois, mutta miten sitten selität hänelle ettet halua tavata enää??
Itse olen jo pitkään miettinyt yhtä ystävääni(tai ehkä parempi puhua kaverista)kuinka hän jatkuvasti kaikessa haluaa olla parempi.
Jos olemme menneet yhdessä vaikka viihteelle ja minua sattuu joku kiva mies lähestymään iskemismielessä, niin hänpä käy sitten valittamaan heti kuinka on tylsää jne. Olemme aika erityyliset ja hän on tottunut olemaan meistä se puheliaampi ja se joka vie huomion.Itseäni tämä ei ole niin haitannut, sillä olen ajatellut että minä olen omanlaiseni ja hän omanlaisensa.
Tai jos minä olen tapaillut jotain miestä jonkin aikaa, niin hän ei sinä aikana juurikaan halua tavata minua tai ota oma-aloitteisesti yhtteyttä. Ihankuin osoittaisi mieltään että ole nyt sen miehesi kanssa.
Sama asia esim. työasioiden kanssa. Nyt olemme molemmat työttöminä, mutta kun hän oli yhdessä työpaikassa ja kertoi että heille tulee varmaan tarvetta työntekijöille ja sanoin että vinkkaapa sitten minulle niin voisin tulla mielelläni sinne myös, niin hän vaan että katselepa jos he ilmoittelee vaikka jossain. Itse tietenkin haluaisin että kaikilla ystävilläni olisi asiat hyvin ja töitä ja itse samassa tilanteessa olisin tietenkin vinkannut työnantajalleni työntekijästä. Olimme aiemminkin samassa työpaikassa jossa itseasiassa tutustuimme toisiimme.
Itse olen puhunut hänelle aika avoimesti asioistani ja vaikeuksistanikin ja suunnitelmistani mihin haen opiskelmaan jne, mutta jos häneltä kysyy niin vastaus on vain että pidetäänpä se nyt omana tietona. Ihankuin se olisi häneltä pois jos tietäisin mitä häb aikoo. Tulee vain tunne, että hänen pitää tietää mitä minä aioin, mutta itse ei kerro asioistaan mitään.
Muutoinkin hänen kommenttinsa ovat välillä aika töksähteleviä ja sellaisia, että hän saisi minut tuntemaan epäonnistujaksi ja nostaa itseään paremmaksi.
Monesti tapaamisemme jälkeen itsellä on sellainen olo, että mitäköhän se oikeasti ajattelee, sillä sen perusteella mitä häntä tunnen niin hän osaa kyllä olla mielin kielin ihmisille mutta kun selän kääntää niin muuttuu ääni kellossa.
Eikä minusta ystävien seurassa tarvitsisi ajatella aina että mitäköhän tuo nyt oikeasti meinaa kun sanon näin tai olen tälläinen.
Pitäisi kai vaan antaa tämän kaveruuden hiipua itsekseen pois, mutta miten sitten selität hänelle ettet halua tavata enää??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et ota enää itse mitään yhteyttä. Hänen viesteihinsä vastaat kohteliaasta ja ympäripyöreästi. Kuulumiset kerrot "Ihan hyvää kiitos, entä sinulle" -tyyppisesti. Pikkuhiljaa vaimenee joulukorttitasolle.
Kaverisi on sinulle kateellinen, saattaa tuosta kyllä piristyä jos saa jotain omaa elämää aikaiseksi, mutta voi olla että sitten hänestä tuleekin aivan sietämätön.
Eiköhän kannata ihan ensin itse hankkia se oma elämä, niin ei tarvi sitten kuvitella omaa kateuttaan toisen naamaan.
Hivutustaktiikka my ass. Sanokaa suoraan miten asiat on, se on paras "taktiikka".