Olen miettinyt mitä haluaisin elämältä tällä hetkellä. Aikuiset puhuvat "kultaisesta nuoruudesta" ja nuoruudesta nauttimisesta. Olen ollut lähivuosina melko epäsosiaalinen. Pidän kyllä yksinolosta, mutta nykyisin tunnen enemmän tarvetta sosiaalisille kontakteille. Minulla on muutamia ystäviä, mutta ei isompia kaveriporukoita, joissa viihtyisin.
Tuntuu, että nykyisessä Suomalaisessa kulttuurissa ainut mahdollisuus saada iso, rento seurue on alkoholin nauttiminen. Monet ihmiset eivät tunnu voivan puhua vapaasti asioista ilman alkoholia. Minä voin, mutta luulen, etten tuntisi oloani hyväksi ryyppyseurassa, vaikka en itse joisikaan. Olen absolutisti, enkä itse halua alkoholijuomiin koskea.
Kaipaan jonkinlaista sisältöä, sosiaalista sisältöä elämään. Koulussa on vaikea tutustua ihmisiin, koska kaikilla on jo omat porukkansa. On hankala yrittää tutustua muihin, kun he puhuvat omista asioistaan yhdessä.
Onko "kultainen nuoruus" vain myytti, kultaako aika vain muistot? Minun nuoruudessani ei tähän mennessä paljon sisältöä ole ollut. Harrastin joskus urheilua, mutta se ei ole minulle sopivaa toimintaa, en ole enää kiinnostunut liikunnasta. En haluaisi aloittaa uutta harrastusta vain seuran löytämisen takia, mutta onko se ainut vaihtoehto? Vietän aikani useimmiten yksikseen monenlaista kotona puuhaten tai parhaan ystäväni kanssa, joskaan hänelläkään ei nykyisin ole paljon aikaa minulle.
Vielä kertauksena kysymykset ja yksi lisää: mitä on "kultainen nuoruus", onko se vain myytti? Tuleeko minusta tasapainoinen aikuinen, joka ei sure "menetettyä nuoruutta", vaikka pysyisinkin koti-ihmisenä aikuisikään saakka (kotoa muuttoon tai kenties vielä myöhempään)? Miten voin tutustua ihmisiin parhaiten, millä tavoin löydän samanlaisia ihmisiä?
Olen muuten lukion ensimmäisellä vuodella, 16-vuotias poika.
Tuntuu, että nykyisessä Suomalaisessa kulttuurissa ainut mahdollisuus saada iso, rento seurue on alkoholin nauttiminen. Monet ihmiset eivät tunnu voivan puhua vapaasti asioista ilman alkoholia. Minä voin, mutta luulen, etten tuntisi oloani hyväksi ryyppyseurassa, vaikka en itse joisikaan. Olen absolutisti, enkä itse halua alkoholijuomiin koskea.
Kaipaan jonkinlaista sisältöä, sosiaalista sisältöä elämään. Koulussa on vaikea tutustua ihmisiin, koska kaikilla on jo omat porukkansa. On hankala yrittää tutustua muihin, kun he puhuvat omista asioistaan yhdessä.
Onko "kultainen nuoruus" vain myytti, kultaako aika vain muistot? Minun nuoruudessani ei tähän mennessä paljon sisältöä ole ollut. Harrastin joskus urheilua, mutta se ei ole minulle sopivaa toimintaa, en ole enää kiinnostunut liikunnasta. En haluaisi aloittaa uutta harrastusta vain seuran löytämisen takia, mutta onko se ainut vaihtoehto? Vietän aikani useimmiten yksikseen monenlaista kotona puuhaten tai parhaan ystäväni kanssa, joskaan hänelläkään ei nykyisin ole paljon aikaa minulle.
Vielä kertauksena kysymykset ja yksi lisää: mitä on "kultainen nuoruus", onko se vain myytti? Tuleeko minusta tasapainoinen aikuinen, joka ei sure "menetettyä nuoruutta", vaikka pysyisinkin koti-ihmisenä aikuisikään saakka (kotoa muuttoon tai kenties vielä myöhempään)? Miten voin tutustua ihmisiin parhaiten, millä tavoin löydän samanlaisia ihmisiä?
Olen muuten lukion ensimmäisellä vuodella, 16-vuotias poika.
Vastaukset 6
Vanhimmat
16? annas olla kun saat auton, rupeet teinitaksiks niin johan kontakteja tulee, tosin kuinka hyviä ne on, se on taas asia erikseen.
....seuraa. Eikä mielestäni ole hyvä asenne elää tulevaisuudessa. Ei varmaan ole järkevää käyttää nämä vuodet istuskellen penkillä, kun ajan voi käyttää paremminkin.
Mulla sama ongelma. Kavereita oli paljonki siinä alle 14 vuoden, mutta ku tupakat ja alkoholi tuli mukaa, ni jättäydyin pois. Ja yksinäinen oon.. minkäs sille voi jos kavereita kiinnostaa päihteet mut mua ei, mä vaan en viihdy niitten seurassa, ku ne haisee tupakalta ja puhuu kaikkee... On mul kavereita, mut en mä niittenkaa oo sillee..hortoilen koulussaki vähän ties kenen "järkevän" tyypin kanssa, mut ei oo niin sanotusti "vakio kaverii". Mun Bestiski asuu askolassa ja mä ite porvoossa!
lyhyesti sanottuna.. olen huomannut eräänlaisen ongelman suomalaisessa yhteiskunnassa, ei alkoholia ei ystäviä.. ei tosin kyllä saa tasokasta seuraa alkoholia juomalla ja baarissa istumisella.. tai ainakin niin uskon.. olen myös absolutisti ja omaan saman ongelman kuin sä.. en usko kultaiseen nuotuuteen, enemmänkin johonkin tuskaiseen nuoruuteen.. nuoruus on välivaihe elämässä ennen ammattia ja ennen avioliittoa.. nyt ikää on 18 vuotta jo, enkä ole vieläkään löytänyt itselleni sopivaa sosiaalista sisältöä elämään.. olen kyllä löytänyt ongelmani ytimen; mitä haluan tehdä, mikä kiinnostaa mua..? kun löydän tohon vastauksen, löydän kai ystäviäkin enemmän.. ensin kiinnostus, sitten ystävät, vaiko..?
Tuo pointti kiinnostukset=>ystävät on oikean kuuloinen. Kiitos siitä, enpä huomannut ajatella noin.
Toisaalta en ole aivan samaa mieltä nuoruudesta "pelkkänä" tuskaisena välivaiheena. Toki se on aikaa, jolloin "rakennetaan", mutta minusta tuntuu, että haluaisin ja voisin kokea sellaisia nuoruuden villejä asioita ja tunteita, joita ei myöhemmin enää voi. Ja valitettava tosi asia on, että niitä on vaikeampi kokea alkoholittomissa porukoissa.
Tässä hieman saarnaa omista kokemuksista.
Samansuuntaisia kokemuksia omasta nuoruudesta. Itselleni aika
suuri vedenjakaja oli opiskelemaan lähtö- sitä ennen jo armeija.
Lukioaika muistuu mieleen yhtenä elämän alakuloisimmista jaksoista,
mutta onneksi sitä seurasi paljon parempaa.
Paikkakunta ja ystäväpiiri vaihtuivat ja mahdollisuudet lisääntyivät.
Uudella paikkakunnalla saattoi jatkaa paremmin omana itsenä toki
hieman samanmielisissä piireissä. Samalla identiteetti muokkautuu.
Ihmisen maailmankatsomus muuttuu tietyllä tavalla koko ajan kun
hän elää aikuisen elämää. 20-vuotiaalla aikuisen maailma oli ainakin
itseltäni vielä täysin hukassa.
Sekin on tosi että melkoinen joukko potentiaalisia holisteja on nuorissa,
jotka kännäilevät jo kouluaikoinaan ankarasti. Itse aloin käyttämään
tuotteita vasta opiskeluaikana, mutta eipä kaukana että olisi koukkuun
silti melkein joutunut.
Mielestäni aikuisiässä kuitenkin menestyvät ne jotka ovat säilyttäneet terveet
elämäntavat. Keski-iässä 30-40 alkaa korostua omasta kunnosta
huolehtiminen. Jos on rappiolla silloin, niin elämä alkaa olla eletty, mutta
jos hyväkuntoinen, niin vauhti vain paranee..
Tsemppiä nuoret miehet..ja naisetkin.