Asumuserosta kaksi vuotta lopullisesta erosta vuosi, mutta MIKÄÄN ei ole muuttunut.
Lasten tapaamisasiat sopimatta, ositus tekemättä.
Ihan kaikki, niinkuin kaksi vuotta sitten. Miten kauan tätä jatkuu?
Välillä jopa unohdan, että olen eronnut.
Lasten tapaamisasiat sopimatta, ositus tekemättä.
Ihan kaikki, niinkuin kaksi vuotta sitten. Miten kauan tätä jatkuu?
Välillä jopa unohdan, että olen eronnut.
Vastaukset 21
Vanhimmat
tilanteen jatkua noin ???
Ei kuin kissa pöydälle ja asiat kuntoon. Jossei muutoin (siis toinen osapuoli ole halukas), niin sitten varaat ajan lastenvalvojalle asioiden sopimista varten, sinne on syytä toisenkin saapua.
Ja ositus lähtee siitä, että esität toiselle osapuoleelle vaateen, että nyt se on tehtävä ja piste.
Tuota jatkuu niin kauan, kunnes jompikumpi teistä tekee asialle jotain.
Minä olen aina hoitanut suhteessamme kaikki "asiat". En jaksa enää olla se, joka hoitaa, järjestää ja selvittelee.
Odotan, että vastapuoli kerrankin hoitaisi minun puolestani nämä asiat. Sitä saan varmaan odottaa.
Odottavan aika voi olla yllättävän pitkä...
se pois, se on se viimeinen asia jonka hoidat, sitten olet vapaa kaikesta.
Ota yhteys lastenvalvojaan ja oikeusaputoimistoon niin saat asiat eteempäin.
Oikeusaputoimistoa kokeiltu ja kai sieltä vastapuolelle jotain lappua laitettiinkin, mutta eihän se niihin vastannut.
Lasten asioista on raksittu vain yhteishuoltajuus-ruutu avioero-kaavakkeesta. Tosin yhteishuoltajuus on toiminut ihan hyvin, eli aivan samalla tavalla, kuin ennen eroakin. :)
Kyllästyttää vastata tuttujen ja muiden uteliaiden kyselyihin, että ettekö te olekaan eronneet...? Kun kaikki näyttää ulospäinkin niin samalta, kuin ennen eroa.
Väkisinkin miettii, että nykyään erotaan liian helposti. Eikö meidänkin olisi ollut ihan sama jatkaa, kun ero ei kuitenkaan mitään muuttanut?
Ja turha kai mainita, että asumme virallisesti avoliitossa, koska vastapuoli ei ole tehnyt muutto-ilmoitusta...
Onkos tuossa nyt mitään järkeä sinunkaan puoleltasi enää, jos yhdessä vielä asutte???
No en todellakaan tiedä, onko tässä mitään järkeä, mutta kuten ensimmäisessä viestissä sanoin; asumuserosta jo kaksi vuotta.
Vastapuoli vaan ei ole tehnyt muuttoilmoitusta, joten "virallisesti" asumme vielä samassa taloudessa, eli olemme avoliitossa.
niin kauan, kunnes jompikumpi teistä tekee jotain asian muuttamiseksi.
Tuossa jo paljon saamattomuutta. Tee sinä jollei miehestä ole siihen.
Eipä hyödytä täältä kysellä. Avain on teillä jotenka hopi, hopi.....
oikeusaputoimistosta sinun juristisi hoitaa pesänjakajan se on selaane mies joka erottaa teidät siis jakaa omaisuuden.
Se maksaa kylläkin mutta eroon pääset...
ylipäätään erositte, kun kerran mikään ei ole muuttunut - ettekä näytä edes haluavan, että muuttuu?! Aloituskysymyksesi on tätä pohjaa vastaan vähäsen kummallinen...
Kaikki näyttää ULOSPÄINKIN niin samalta kuin ennen eroa???
Siis herranjumala punkkaako se sun exäsi vielä sinun asunnossa, käytte yhdessä kaupassa ja kävelyllä ja hänen autonssa on pihassasi? Ota hyvä sisko nyt itseäsi niskasta kiinni ja koita päättää IHAN ITSE oletko eronnut vai et!
Ehkä tietämättäsi kerroit asian niin, kuin se juuri on.
Myönnän, että olen laittanut tämän asian hoidettavien asioiden listalla aika alas.
Ehkä sitten joku kaunis päivä.
Ristiriitaisin ajatuksin luin täältäkin viestejä henkilöltä, jonka erosta oli vuosi ja hän julisti olevansa nyt päässyt erosta "yli".
Minusta tuntuu, ettei se ole meillä edes alkanutkaan.
asioita sä sitten hoidat, jos toi on listalla aika alhaalla..? Tossa joku kysyi aiemmin, että miksi ylipäätään erositte, kun kerran sama touhu jatkuu kuin ennenkin.
Sorry, teillä on ehkä mustaa valkoisella, että olette eronneet - mutta käytännössä olette yhtä kiinni toisissanne kuin ennenkin. On täysin itsestäsi kiinni, haluatko jatkaa noin. Ei täällä kukaan sua osaa neuvoa, jos halu tehdä asialle jotain puuttuu.
varmaan saat odottaa loppuikäsi ositusta ym., ellet tee sitä itse.
Et tietenkään voi päästä erosta yli ennenkuin se on edes alkanut! Jotain rajaa, hei. Kuka sen rajaviivan vetäisi, ellet sinä itse??? Ja kun et sitä tee (vaan asia on hoidettavien asioiden listan hännillä), on turha edes valittaa.
Tilasi on juuri sellainen mihin sen itse jätät.
Yhteisen omaisuuden jakamista tai siitä sopimista jollain tavalla. Yleensä homma lähtee alkuun jo ensinmäisellä käynnillä, oikeusaputoimistossa. Jos toinen osapuoli ei tule kuitenkaan, ajanvarauksella sovittuun käyntiin lakimiehen luo.(Jotta voitte puhua omaisuusasiat ja lapsia koskevat asiat selväksi). Niin voit viedä asian käräjäoikeuteen tai antaa lakimiehen tehdä sen. Aikaisemmin 2- vuoden asumusero tarkoitti, sitä että avioero oli silloin selvä juttu, miksi mikään olisi tässä huonommaksi muuttunut. Ja tuota yhdessä asumista en ymmärrä olenkaan. Yhteisestä kodista tulee toisen muuttaa pois, viimeistään harkinta- ajan jälkeen, joka oli ennen puoli vuotta. Millä tavalla ajattelee ihminen, joka ei lähde automaattisesti suhteesta? Kun suhde on ohi tai yhteiselämä ei toimi.
Itse en asu puolisoni kanssa saman katon alla, mutta siihen se sitten jääkin. Meilläkin kaikki asiat hoitamatta. Emme ole edes virallisesti eronneet. Kaikki on muuten samoin kuin ennen, paitsi että "x" asuu toisen luona. Tiedän kyllä että MINUN pitäisi kaikki hoitaa, muutoin ei näköjään tapahdu mitään.Meillä ei ole kyseessä edes vuosi tai kaksi erosta vaan hieman enemmän.Neuvoja olen monenlaisia saanut, mutta elämä ei ole niin yksinkertaista eikä mene aina niin kun suunnittelee. Ehkäpä kohta....
Harppaus tuntemattomaan lopullisen eron tehtyä tuntuu pelottavan ihmisiä. Eikä se niin tavatonta ole. Ositukset menee vähän samaan piikkiin, että lopullista on.
Sekin rassaa jos itse joutuisi tekemään kaiken. Toisaalta kahdenvälisiä sopimuksia ei voi tehdä yksin. Mutta myös jatkuvat asiasta jankuttaminen on elävä muistutus avioliiton olemassaolosta...
Jos oikein on reipas eikä puolisoaan saa potkituksi liikkeelle, asiat voi saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Ehdottoman huolelliset taustatiedot omista tuloistaan, menoistaan, omistuksistaan, mahd. avioehdosta, lasten elatuskyvystä, lapsen elatustarpeesta (kannattaa neuvotella lastenvalvojan luona siten, että myös puolisolle on todistettavasti annettu tilaisuus esittää kantansa), selvitys yhdessä ja erillään asumisista, jne. ja loppuun oma mahdollisimman REALISTINEN toive siitä miten asian tulisi ratketa... ja sitten vaan odottelemaan.
Ehkä ei tule lottovoittoa, mutta ainakin asia ratkeaa. Eli täysin ei asiat jää tässä maassa tekemättä.