Hei!
Onko kellään mitään kokemusta???
Meidän auppari saksasta kertoi tulevalle aupparillemme, että hän sai täällä ystäviä vasta neljän kuukauden maassa olon jälkeen!
Nyt kenties tulevalla aupparilla on epävarmoja ajatuksia tänne tulosta!!!
Onko tämä meidän syy???
Nykyinen tyttö istuu kaiken vapaa-aikansa omassa huoneessaan netissä!!!
Ei ota autoa pihasta ja mene jonnekin tekemään jotain, tapaamaan ihmisiä! Olemme koittaneet kovastikkin kannustaa. Vastaus on aina sama: en mä viitsi...
Miten kerron tämän kenties tuleville tytöille mustamaalaamatta nykyistä tyttöämme???
Onko kellään mitään kokemusta???
Meidän auppari saksasta kertoi tulevalle aupparillemme, että hän sai täällä ystäviä vasta neljän kuukauden maassa olon jälkeen!
Nyt kenties tulevalla aupparilla on epävarmoja ajatuksia tänne tulosta!!!
Onko tämä meidän syy???
Nykyinen tyttö istuu kaiken vapaa-aikansa omassa huoneessaan netissä!!!
Ei ota autoa pihasta ja mene jonnekin tekemään jotain, tapaamaan ihmisiä! Olemme koittaneet kovastikkin kannustaa. Vastaus on aina sama: en mä viitsi...
Miten kerron tämän kenties tuleville tytöille mustamaalaamatta nykyistä tyttöämme???
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Nykyinen tyttö istuu kaiken vapaa-aikansa omassa huoneessaan netissä!!!"
Meillä on sama juttu. Ikävä kavereita Suomesta ja muita ei voi hankkia.
"Ei ota autoa pihasta ja mene jonnekin tekemään jotain, tapaamaan ihmisiä! Olemme koittaneet kovastikkin kannustaa. Vastaus on aina sama: en mä viitsi... "
Meidän au pair yrittää vain löytää suomalaisia kavereita. Kirjoitti laudaturin englannista mutta ilmeisesti se kynnys puhua on liian korkea. Kielioppi varmasti täydellinen.
Aika kohtuutonta auppariltanne, jos muuten aika on sujunt kaikin puolin hyvin. Eihän se ole perheen vastuu hankkia aupparille kavereita ja viihdyttää häntä, toki voi auttaa alkuun jos tuntee lähistöllä asuvia nuoria, mutta kyllä se on au pairistakin kiinni jos neljässä kuukaudessa ei saa aikaan mitään. Tietysti se riippuu asuinympäristöstäkin, mutta minä sivuutin kaikki tarjoutut paikat "syrjäkyliltä", jotta en jäisi kotihiireksi. Ei tuo missään nimessä ole teidän vikanne.
Kerro tulevalle au pairille, että tekemistä kyllä löytyy ja korosta erityisesti että kavereita saa olemalla itse aktiivinen. Mielestäni ei kannata paikkailla tilannetta ottamalla puheeksi nykyisen au pairin heikkouksia. Se saattaisi todella vaikuttaaa mustamaalaamiselta, ja pistää mietityttämään, mitä tästä tulevasta aupparista kerrottaisiin taas jälkeen päin seuraaville kandidaateille.
Meillä on Suomessa yhdessä suurimmista kaupungeista eloisa ja iloinen saksalainen au pair, joka käy paljonkin ulkona. Kesti kauan ennen kuin löysi muitakin kuin au pair -ystäviä. Suomalaisiin on kuulemma vaikea saada kontaktia. Hän puhuu erittäin hyvää englantia.
totuushan on aina se, että ulkomaalaiset hengailevat usein keskenään. Niin minäkin 20 vuotta sitten vaihtarina. Pari paikallista kaveria (joista toinen ed. ystävä) ja loput joukko vaihtareita. Yhteistä kontaktipintaa löytyy enemmän ja helpommalla. Ja opiskellessani yliopistossa Suomessa, paikalliset eivät ystävystyneet meidän vieraspaikkakuntalaisten kanssa, heillä oli jo ystävät valmiina, me "orvot" sitten ystävystyime keskenään :-).
Ei se ystävystyminen tai ystävittä jääminen ole aina meistä suomalaisista kiinni. Kyllä se on niin, että kielitaidosta riippumatta paikallisiin nuoriin on todella vaikea tutustua kun periaatteessa ei mitään yhteistä ole. Itse puhun sujuvaan englantia ja paikallista kieltäkin joten kuten. Harrastan liikuntaa ja näen paljon samoja naamoja, silti juttelumme on yhä todella pintapuolista vaikka olen ollut täällä jo monta kuukautta. Samaa täällä ovat valitelleet myös saksalaiset au pairit. Eli ei se vaikeasti lähestyttävyys ole vain suomalaisten synti.
On suomalaiset kyllä aika hiljaisia ja sisäänpäinsuuntautuvia verrattuna muun maalaisiin... Voin ihan näin kokemuksesta sanoa.
Poislukien itseni, en ole vielä kuullut kenenkään ulkomaalaisen puhuvan jostakin suomalaisesta että "se on niin kova puhumaan". Viimeisin kommentti tuli naapurilta au pair kaveristani "Se on niin hiljainen ja ujo, eikä puhu mitään".
Kirjoitti koulussa laudaturin paprit englannista, mutta heitettiin koulun luokkaretkeltä (jossa piti katsoa perheen lasten perään) pois koska oli niin lukossa ja perhe kuulemma sai lapun kotiin etä eivät halua ko. henkilöä enään mukaan language barrierin takia.
Täällä on ollut joskus näitä kuvauksia au pair vuodesta "mykkänä sisään, mykkänä ulos", joten en ihan usko että kaverini on ainoa. Pistän kyllä tämän osoittain kouluopetuksen piikkiin.
Kyllä se suomalaisten maine on ikävä kyllä vaan osittain ansaittua. Ei tietenkään koske kaikkia suomalaisia, mutta hiljaisuus ja hiljaisuuden korkea sietokynnys on meillä jo ihan kulttuuriperimässä. Satun itse toimimaan työssäni muutenkin parikymppisten kaikenmaalaisten nuorten kanssa,ja maailmaakin on tullut jo työnikin vuoksi nähtyä.