Tervehdys! olen ollut aikoinani kiusattu työpaikallani ja nyt kerron, että olen saanut siitä syystä eläkkeenkin.
Työni on toimistotyötä ja nyt on meneillään 1½ vuotta ja tulee nyt kunnon kesälomakin. Huuli pyöreennä täällä katsotaan, kun töihin lähden, joten terveiset toisille kiusatuille, että kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankaan.
Työni on toimistotyötä ja nyt on meneillään 1½ vuotta ja tulee nyt kunnon kesälomakin. Huuli pyöreennä täällä katsotaan, kun töihin lähden, joten terveiset toisille kiusatuille, että kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Eli sait eläkkeen, mutta kuntouduit sieltä vielä töihin? Hieno homma. Kun kiusaamisesta toipuu ja pääsee taas takaisin elämään kiinni, suunnan muutos voi olla melkoinen.
Hyvä että olet päässyt työelämään takaisin.
Muuten, miten innostuit hankkiutumaan eläkkeeltä töihin?
Pääsitkö samantasoiseen työhön,
missä olit kun jouduit kiusatuksi ?
Olen saanut osapäiväisen työn toimistoalalta, vaikka homma ei nyt ole ihan sama kuin entinen. Entinen alani oli sairaalassa toimistotyö ja siellähän pelaa se hiearkinen nokkimisjärjestelmä, joten siellä alkaa myös se herkemmin kiusaamissysteemi.
Ketään en suosittele sairaala-alalle töihin ei ainakaan sen alaportaan toimiin. Tein melko pitkän työrupeaman, niin työtäni aina ylempi "kyttäsi" jollainlailla.Toisillakin siellä oli vaikeaa, jopa itsemurhia, mustamaalaus, juoruilua yms...Sillä lisättiin ikään kuin omaa jaksamista.
Ylipäätänsä ylempien katse ja puhetapa oli "pitkin nenänvartta" myöten oloa. Olen ajatellut monasti, että tämä TV:stä tuttu tohtori Kiminkinen on eriomainen juttu, se kopsauttaa sairaalahierarkiaa kummasti alaspäin ja sanoo asiat paikalleen.
Eläkettäni en ole menettänyt ja nyt lisäansio antaa samantasoisen tulon kuin olisin muutoin töissä.
Olen usein ajatellut kiusaajiani, että kyllä niiden varmaan pistää vihaksi, kun mua ei ole saatu latistettua vieläkään. Hyvää pääsiäistä lukioille.
Vaikutat onnelliselta, ja hyvä olo tulee lukijallekin kun elämäsi on saanut valoisan suunnan.
Häpeä kiusaajillesi, että aiheuttivat sinulle ja läheisillesi turhaa surua ja pilasivat työurasi pelkkää pahuuttaan.
Eikö olekin huojentavaa näillä sivuilla lukea, että joskus jollekin paistaa aurinko risukasaan? Olen jo melkein kohta sitä omaa eläkeikääni lähellä, jolloin normaalisti pääsisin eläkkeelle.
Paljon olen hävinnyt rahallisesti "turhasta" eläkkeellä olosta, mutta onhan säästynyt etten pahemmin sairastunut.Olen pohtinut monellakohan on eläkkeellä "kiusatuneläke" ennen aikoja.
Tuon ajan mitä olin kotosalla eläkkeellä opiskelin iltakoulussa, joten en jäänyt paikalleni nynnimään. Tässä monelle kiusatulle mallia miten voi käydä, on toisaalta ihan mukavaa käydä töissä ja nyt mulla on ihan uusi näkökulma nykyaikaisesta työelämästä, joka on muuttunut n. 10 vuoden aikana melkoisesti.
Stsemppiä Teille kaikille, varmaan aikanaan näihin kiusaamisiin puututaan kovalla kädellä. Käykää rohkeasti työvoimatoimiston sivuilla www.mol@fi, sieltä voi löytyä vaikka mitä hakijalle.
Työrintamaa kannattaa tutkailla, totta. Kun kiusattu on kokenut esim sellaisen työpaikkahelvetin
kuin Pirkko Sandelinin väitöskirjassaan kuvaama
sairaanhoitaja Mari, varmasti on kaikki jarrut päällä
Tämä haastateltu Mari oli ollut uuteen työpaikkaan mennessään hyvin koulutettu, hänellä oli työkokemusta, hän oli innostunut työstä ja hän oli onnellinen. Työpaikkaterrorin jälkeen tämä alkujaan ihmisten HYVYYTEEN uskonut ihminen
oli saatu savustettua pois työyhteisöstä vakavaan masennukseen. Työyhteisö ei sietänyt innostusta, iloisuutta, Jotta se saataisiin tuhottua piti
tuhota sairaanhoitaja Marin työura ja melkein onnistuttiin tuhoamaan hänen ja perheensä elämäkin.
Työolobarometri 2008 osoittaa, että valtion ja kuntien työpaikoilla johto edelleen suosii työpaikkaterroreita, ja edistävät näiden pyrkimyksiä vahingoittaa työtovereitaan.
Mielestäni työpaikkakisuattujen ei missään nimessä pitäisi harkita työkyvyttömyyseläkkeeltä siirtymistä takaisin töihin sellaisiin työpaikkoihin, joissa on ilmennyt vähääkään työpaikkakiusaamista.
http://herkules.oulu.fi/isbn9789514284755/
Johdolla on kaikki keinot estää henkinen väkivalta. Kun se ei sitä tee, on se tahallista
työntekijöiden työturvallisuuden vaarantamista.
Kirjoitit: "Johdolla on kaikki keinot estää henkinen väkivalta. Kun se ei sitä tee, on se tahallista työntekijöiden työturvallisuuden vaarantamista." Olen tästä täysin samaa mieltä. Työpaikkakiusaaminen saataisiin minimoitua jo sillä, kun johto puuttuisi siihen HETI. Mutta kun ei haluta puuttua, niin ei haluta. Puuttumattomuuteen löytyy eri pomoilla erilaisia syitä. Mutta tätä ei pitäisi hyväksyä. Työturvallisuuslaki on työpaikkakiusaamisen osalta melkoisen torso. Kun ei ole kunnon sanktioita, niin melko kauan kiusaaminen saa rehottaa, ennen kuin siihen puututaan, jos lainkaan.
Onnittelut ap:lle, että on selvinnyt omasta kurimuksestaan :)
Eivät kiusatut ole mitenkään alempiarvoisia verrattuna toisiin,
miksi pidät itseäsi jonain risukasana.
Kyllä ihmisen arvokkuus säilyy, vaikka hän olisi työkyvyttömyyseläkkeellä.
Yleisesti on nykyään kaikilla tiedossa,
että sairas työyhteisö yrittää tuhota sellaisen työntekijän,
joka ei jaa tuontyöyhteisön sairaita arvoja.
Henkistä väkivaltaa koskeva tutkimus on palauttanut
työpaikkakiusatuille tasa-arvon muihin nähden.
Risukasat (=sontatunkiot)ovat aivan toisaalla.
Noista sontatunkioista kannattaa henkisen väkivallan uhrien pysytellä loitolla.
Olen aikoina ollut sairaalatyössä työpaikkakiusattuna ja se laumahenki otti kaikkensa mua vastaan. Olen siksi joutunut olemaan hiljaa kiusaamisesta, kun näes tää ihmisten TIEDONPUUTE on, niin valtavaa ja käännytään kiusaajien LAUMAHENKISYYDEN puolelle, jossa vielä oli mukana esimehet, kuten osastonhoitaja ja ylihoitaja. Heidän miestään en mitään osanut, jopa sanomista tuli turhasta. Työ olo alkoi muistuttaa "narsistisia" piirteitä. Työn koulutukseni oli pätevä.
Minua pompotettiin, joka asiassa, ihan siis turhasta. En osanut edes ovea laittaa perässäni sopivasti kiinni se kolahti liikaa tai jäi "häntä" oven väliin, kaikeasta tuli sanomista. Yksikin ylimääräinen lomake mapissani oli "paha paperi", josta sanottiin ja se ei koskenut milläänlailla hoitajien talon työpanokseen, vaan minua, jota minä itse tarvitsin sitäkin mappia, mutta kiusamielisen osastonhoitajan täyty isotella ja mollata minua ulos se oli hälle "portti onneen" saada työterveydessä lääkärien kuullen puhua, miten osaamaton olen.
Kaikkein pahinta, että ympäristö on tietämätöntä, minua ERISTETÄÄN ja kaupungilla liikkuu, että se on "mielenterveyseläkkeellä" ja sukulaisetkin kieroon katsovat. Kylään kutsuminenkin on vaikeaa ja mulla myös käynti vieraisilla.
Tämä asia menee pitkään ennenkö ihmiset tiedostaa asian oikeeksi. HITAASTI, MUTTA VARMASTI!
Kiusaamisesta olen tehnyt leikealbuminkin ja josta olen lainannut eräälle yliopisto-opiskelijalle väitöskirjaa varten materiaalia.
Työyhteisö piti puheissa ja eritoten lähikollegani, joka seuloi hakupaperit virkoihin ja toimiin ja välitti hakijoita "tietoja" ylempiin, jolla myös puheissa vivahteli "heikko", huono","yksinkertainen",hakijoista. Tämä myös kerran sanoi, jos "menisit kuntoutustutkimukseen".Pian olisin ollut psykiatristen potilaitten asuntolassa, jos tästä loppua kiusaamisesta ei olisi tullut.
Millaisena ihmisenä tuo oli minut nähnyt ja pitänyt, se on mulle vieläkin arvoitus ja mitä juoruja ovat kuullut tai arvaillut!!!
Pirullsia naurunpyräyksiä pärskähti, kun en ollut aviossa, "sittempä nähdään mitä se neiti-ihminen sairastaa", kun lähdin naistentaudeille tutkimuksiin ja ivallinen naurupäälle.
Kaiken kaikkiaan työyhteisössä oli avioliitot työtovereilla hankalia ja päättyivät avioeroon, "mitähän ne sairasti", on oma ajatukseni??? Taisi olla oma lehmä ojassa.
Sihteerityössä, joka pilkusta ja puolipisteistä ja kappalejaosta sanottiin ja huomautettiin, vaikka se oli oikee oppisesti tehty, sanoa vain piti. Vaikeita hallinnonpalavereita laitettiin palavereissa kirjaamaan, johon mulla ei ollut edes koulutusta.
En puoliakaan ymmärtänyt mistä puhuivat kaikki oli niin korkealentoista.
Niinpä mulle eräs lehden toimittaja sanoikin: "että sulle oli upotettu työhön vaikeita asioita, että on helpompi arvostella ja saada sinut päiviltä pois.
Vallanpitäjiin olen ollut yhteydessä eduskuntaan asti ja yleisönosastoille olen kirjoitellut.
Mitään muuta ei kiusaajat pelkää kuin julkituloa ja muissa EU maissa on työpaikkakiusaamisesta kovat rangaistukset.
Kiusatut pitäkään kirjaa tapahtumista ja tallettakaan, kaikki materiaali mitä kiusamisessa käytetään. Ne on lakituvassa pätevää todistetta.
Samoin nauhotteet, kerran mulla oli nauhoite taskussa päällä ja kävin pääkollegani kansliassa, yritin saada niitä "huutokohtauksia" nauhalle, miten mua käsitellään, mutta sillä kertaa ei tullut mitään mainittavaa.
Nyt olen ollut parisen vuotta kohta uudessa työssä, mutta, jos kiusaamsisesta mainitsen jotain, niin välittömästi alkaa pian uusi ulosajo, siksi en puhu työstäni mitään.
Meilahdessa.
Paskaa tuli niskaan hoitajien puolelta melko paljon.
Kytättiin virheitä,haukuttiin,naurettiin,lääkärit eivät tervehtineet eikä hoitajatkaan.
Hoitajien töykeyden vuoksi siivoojia lähti pois.
Arvojärjestys on kamalaa.
Kaikki yritimme hoitaa sairaita ihmisiä mutta omaa asemaa piti pönkittää siivoojia nujertamalla.
Hoitajat joutuvat nuolemaan lääkäreiden persettä varmaan aika paljon.He haluavat, että siivoojat nuolisivat heidän mutta eihän se niin mene.
Toivon jaksamista kaikille Meilahden laitoshuoltajille.Työ on vaativaa mutta antoisaa.
Kunhan kaikille annettaisiin hyvä mieli tulla töihin!
Ihmettelen vaan, jos olet saanut työkyvyttömyyseläkkeen sen perusteella, että
esimiehet ovat jollain tapaa valvoneet työntekoasi.
Jos jää huomenta ilman, harvoinpa siitä pääsee
sairaslomalle saati eläkkeelle.
Kyllä sinä olet ihan erityinen tapaus, melkein uskomaton.
Kyllä ne juorukkaat ja kateelliset yritti vaikka mitä, että saadaan mut talosta pois. Milloin haluttiin pois minut yskän takia, joka myöhemmin todettiin, että talossa on hometta. Työterveyteen juorusoittoja.
Sitten jalasta, joka leikattiin, etten pysty enää sillä kävelemään, nytkin kävelen monta km päivä. Sitten alettiin tutkia muistia, jolla saadaan helposti pois kait yrittivät dementiapotilasta. Yritin hakea uutta työtä, mutta tuloksetta, kait haukkuivat minut kysyjille.
Rahaa oli pakko hankkia, koska yksin vastaan kaikesta mm. veloista ja perheen toimeentulosta, myös sairasäitini oli osaksi huolettavana.
Alun alkaen virkani oli sellainen, että meitä oli 2 hakijaa ja sitä toista olisi talo halunnut, mutta mulle virka tuli ja siitä tämä kateus ja mahdoton peuhuu.
Tajusin, että jotain oli tekeillä, vakuutin terveyteni ja vakuutuksesta on ollut jonkin verran hyötyä. Olisin vakuutusta laajentanut, mutta en voinut niin alhaista kuvitella, että musta oltiin työkyvytöntä tekemässä, koska edellisessä työpaikassa olin suosittua ylityöporukkaa ja muutoinkin tulin vaikka minä juhlapv töihin, kun pyydettiin, raha oli mulle elämäntilanteessa niin tärkeä väline.
Tilanne oli silloin niin vaikea etten osannut mitään tehdä pomon mielestä.
Lisäksi oli pomon kätyrit, jotka välitti jokaisen "perunkin" ja sana sutkautuksen, jolla päästiin niskan päälle, jopa liioiteltiin.
Viimein ilmoitin työsuojeluvaltuutetulle ja siitäkös alkoi isot jutut.
Pomo tilasi ajan mulle työterveyteen ja sieltä lähete kuntoutustutkimukseen aivan niin kuin kuvio etenee työpaikkakiusaamisessa, että viimein tutkitaan "korvien väliä", että saadaan "hulluuseläkkeelle".
olisi hyvä tietä monellako on tällaiset paperit eläkkeellä Suomessa.
Kyllä minä ainakin tunnen itseni muita paljon huonommaksi ihmiseksi, kun menetin todella ihanan työn ja työaikamuodon hyvästä toimeentulosta puhumattakaan sen takia, etten kiusattuna pystynyt uuteen tehtävään, johon esimiehet minut siirsivät. Sairastumiseeni asti olin - esimiesten mukaan - osaston paras, sairastumiseni jälkeen - firman resurssivastaavan ja lääkärin mukaan - laiskuri, valehtelija ja lintsari, joka vain halusi tehdä itsestään numeron ja vaati erityiskohtelua.
Olen ollut parissa määräaikaisessa työsuhteessa onnettomalla palkalla tuon tapauksen jälkeen, mutta jaksaminen ottaa koville, vaikka työkaverit ja työyhteisöt ovatkin olleet todella mukavia. En edes jaksa normaalia päivätyötä ma-pe. Tein yli kymmenen vuotta keskeytymätöntä vuorotyötä ja se sopi itselleni hyvin ja auttoi jaksamaan. Siinä jäi aikaa itselleni ja voimat riittivät hyvin myös muuhun kuin pelkkään työssäkäymiseen.
Nyt olen se risukasa, johon aurinko ei paista nyt eikä tulevaisuudessakaan. Seuraavaksi edessä on asunnon myynti, kun pankkikaan ei voi joustaa loputtomiin lainojen kanssa. Ns. kunnon töitä ja vieläpä sellaisessa muodossa, että jaksaisin niitä tehdä, en tule saamaan. Nuoremmat, pätevämmät tai miehet menevät aina edelle. Ikää on 40 eli käsittääkseni parasta työikää pitäisi nyt elää.
Elämä on vastenmielistä ja turhaa. Kiitos narsistiselle (tämä ei ole itseni keksimä diagnoosi) eli täydelliselle työkaverilleni, joka taustajoukkoineen teki elämästäni helvetin monen vuoden aikana ja häpeäksi muutti myös minun käytöstäni ihan erilaiseksi kuin oikeasti sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivänä olen. Ja tietenkin kiitos myös ennen suuresti arvostamalleni työnantajalle, joka näytti, kuinka paljon se tosiaan työntekijöitään arvostaa. Olihan yhtenä toiminnan johtoajatuksena henkilökunnan henkinen hyvinvointi ja viihtyvyys. Niin, ja kiitos myös kaikille niille "työkavereille", jotka tilanteessa käänsivät selkänsä, kun tällaista onnettomuutta ei osunut omalle kohdalle.
Tarinasi on tosi, sillä jos tuollaista jatkuu pitkään menee ihminen ihan nollatilanteeseen.Kun itse jouduin pois työstä menin iltakouluun ja opiskelin sain oppia lisää ja aatuli uusia kavereita.
Sitten sattumoisin sain kuudennellakymmentä ikävuotta työpaikan 3 kk:n koeajankin läpäisin.
vihamiehilleni en kerro missä käyn töissä, vaikka kuinka utelevat etteivät pääse juoruja soittelemaan, se muutoin tapahtuu hyvin helposti, kiusaamisella on laajat lonkerot.
Olen syntyisin maalaisoloista ja siellä ei kannata puhua edes omaisillekaan mitään kiusaamisesta, yksinkertaisesti tietämättömiä eivätkä lue mitään.
Parempi on ettet puhu mitään pääset helpommalla. Täällä kaupungissakin olen erehtynyt puhumaan parhaimmilleni ystävilleni, niin vihamieheksi ovat muuttuneet.
Uudet ympyrät ja uudet ihmiset katseltava ja entinen unohdettava.
Pankki oli mulla aika joustava, antoi maksaa vain korot sen aikaa kunnes järjestyi elämä paremmaksi. Muuta en tähän osaa neuvoa.
HCD:ltä saat varmaan hyviäneuvoja.Kysypä www.suomi24.fi työpaikkakiusaaminen.
uutta työtä ja moneen koulutukseen, mutta kun ei vaan huolita. Tiedän olevani ahkera, tunnollinen, täsmällinen ja omaan monta muutakin hyvän työntekijän ominaisuutta, mutta en vaan kelpaa.
Enkä totisesti puhu tällä kylällä kenellekään mitään. Nykyään en edes liiku täällä ja kauppa-asiatkin hoidan naapurikaupungissa, kun en halua nähdä ketään.
Kävin täällä koneella ennen töihin lähtöä. Joopa joo, kyllä kannattaa olla suu supulla työpaikkakiusaamisessa, sillä vaitiolo on tässä asiassa kultaa. Ryhmätyönvetäjätkin riitaantuvat. Hyvin pian aletaan ajamaan "hullun" kirjoihin ja sitten et saa viimeinkään työtä, jopa ystävätkin karttaa.
Missäpäin muutoin asut, oletko yksinäinen?, jos voit muuttaa maisemia muualle paikkakunnalle lähtö kannattaa, niin tee se!!!
Katso täältä erityöpaikkoja www.mol@fi se on työvoiman sivut. Sieltä voit nähdä mitä vain, varsinkin Etelä-Suomi on otollista aluetta. En pelkäisi vieläkään lähteä Helsinkiin siellä on työtä tarjolla, mutta se asunto on vaikea saada, jos työnantaja sitä tarjoa tai vara itse ostaa.
Pääasia on, että saat jotain työtä etkä kerro mihin lähdet, sen minkä tietää kolme on pian kaikkien tietona.
Aamuisin kun lähdet töihin on naapureilla naamat norsun vittuina. Niiden pistää vihaksi, ettei tuosta "hullua" saatukaan, vaikka yritettiin. Toisin sanoen niiden hommat meni pieleen. Sitten jos menet kouluun opiskelemaan, jokin henkilö kiusanhenkenä soittelee kouluun millainen olet, niin joudut sielläkin pahaan valoon, jos koulun ei ole "tervehenkinen" ottaa hyvin herkästi juorut vastaan. Tällaisiakin tapauksia tiedän.
Hulluna on hyvä olla, kun ei ole järki mennyt. Pääasia on, että eläke tulee eikä työtä tartte etsiä enää.
Se on harmi, että kiusanhenkiset on saaneet tämän aikaan ja kateus jostakin, eihän lapsia tähän maailmaan olla eläkettä vastaan tehty.
Sairasta, sairasta. Milloinkohan tähän päättäjät puuttuvat, hoksaavat jo kylläkin!Diagnoosi on vain tekemättä! Tehkää jo se ihmeessä.
Olen iäkäs ihminen ja jouduin yhden kääkän kiusan kohteeksi, kun hän kyllästyi toisen työtoverini kiusaamiseen.
Vaihdoin konsernin sisällä työpistettä ja olen todella tyytyväinen. Uudet työtoverit ovat mahtavia ja työ kevyempää mutta paremmin palkattua ja ilmapiiri työpisteessä todella hieno. Harmittaa vain, että en heti ymmärtänyt kiusaamisen piirteitä ja kääkän kieroutta. Olisin lähtenyt heti. Mutta se kiusaaminen tulee niin salakavalasti työpaikalle.
Lukekaa kirjoitus 14.4. klo 0.33 työpaikkakiusaamisesta! Mitäs sanotte?