Tuttu tarina lähes jokaiselle miehelle, eli jossakin vaiheessa liittoa vaimon seksihalut katoavat. Niin meilläkin; olin vuosia täysin ilman, jaksoin odottaa, josko jotain parannusta saataisiin vielä aikaan. Turha toivo, kaikki vaan huononi.
Sitten onni potkaisi. Löysin chätistä naisen, jonka kanssa käynnistyi kiihkeä seksisuhde. Tämä eheytti liittoani, teki minusta rauhallisemman, kun ei tarvinnut enää murjottaa seksittömän liittoni vuoksi. Elämä hymyili, kaikki oli hyvin. Olin taas oma itseni, kun se miehelle niin tärkeä - eli seksi toimi. Tämä sivusuhde antoi siis liitolleni kaipaamani piristysruiskeen.
Sitten vaan kävi niin, että suhde toiseen naiseen katkesi, jonka myöten ahdistus palasi elämääni ja jatkuvat avioeron ajatukset.
Voin sanoa, että minun kohdallani seksisuhde vieraan kanssa oli erittäin myönteinen kokemus. Kaikki olivat onnellisempia - myös meidän perheessä.
Sitten onni potkaisi. Löysin chätistä naisen, jonka kanssa käynnistyi kiihkeä seksisuhde. Tämä eheytti liittoani, teki minusta rauhallisemman, kun ei tarvinnut enää murjottaa seksittömän liittoni vuoksi. Elämä hymyili, kaikki oli hyvin. Olin taas oma itseni, kun se miehelle niin tärkeä - eli seksi toimi. Tämä sivusuhde antoi siis liitolleni kaipaamani piristysruiskeen.
Sitten vaan kävi niin, että suhde toiseen naiseen katkesi, jonka myöten ahdistus palasi elämääni ja jatkuvat avioeron ajatukset.
Voin sanoa, että minun kohdallani seksisuhde vieraan kanssa oli erittäin myönteinen kokemus. Kaikki olivat onnellisempia - myös meidän perheessä.
Vastaukset 115
Vanhimmat
Hyvä että joku rohkenee tuoda esiin tämänkin näkökulman, joka ei yleensä saa suurta ymmärrystä -- aina joku yksisilmäinen moraalinvartijaksi tekeytyvä syyttelee, että eroaisit sitten mutta älä petä.
Minulla on samantapainen kokemus, paitsi että olen nainen ja tilanteeni on ainakin toistaiseksi onnellisempi. Avioliittoni on koko ajan ollut muuten ihan hyvä, mieheni seksikyvyt vaan olivat hukassa niin pitkään, pari vuotta, että olin jatkuvasti huonotuulinen, aloin flirttailla miehille ja muutenkin käyttäydyin levottomasti.
Lopulta hankin itselleni nettideitistä salarakkaan -- ja hyvän löysinkin. Elämänlaatu parani huomattavasti, olin taas oma iloinen itseni. Kuin ihmeen kaupalla avioseksikin alkoi vähitellen taas toimia. Nyt minulla sitten on kaksi ihanaa miestä.
Mitä tuosta sitten jäi sinulle itsellesi? Olit sivusuhteessa, jossa oli kaipaamaasi seksiä, mutta nyt elät taas onnettomassa ja epätyydyttävässä tilanteessa vaimosi kanssa. Eli mikään ei elämässäsi lopultakaan muuttunut. Sama tilanne kuin pakkasella pissii housuunsa; ensin lämmittää hetken, mutta sitten jäätyy. Jäätävä tunne jälkeenpäin voi ilmetä syyllisyytenä kiellettyyn tekoosi. Olit uskoton ja joudut salailemaan tapahtunutta. Toivottavasti tänne tunnustaminen helpotti hieman oloasi.
Teet itsellesi palveluksen, jos alat elää rehellisesti - erityisesti rehellisesti itseäsi kohtaan. Jos suhteenne vaimosi kanssa on kuollut ja kärsit tilanteesta, tee oikeat johtopäätökset. Tunnetko meneväsi miehenä hukkaan ja elämäsi valuvan hiekkaan?
Sivusuhteesta minulle jäi hyvät muistot siitä elämäni kaudesta, jolloin asiat taas olivat paremmin.
Kyllä elämässäni jotakin muuttui: nyt ainakin Tiedän, mitä tyytyväisempi elämä voi antaa. En kulje enää lapsut silmillä, vaan osaan etsiä sekä itseni, että muiden parasta.
Kun huomaa, mitä tyydyttävä elämä voi tarjota, niin tulee miettineeksi, että kuinka paljon seksittömässä liitossani menetän.
No jos suhteen loppuminen tekee sen turhaksi ja tyhjäksi, niin tuolla logiikallahan ei kannata ryhtyä minkäänlaiseen ihmissuhteeseen koskaan. Puolet avioliitoistakin päättyy eroon. Ja ne loput jommankumman kuolemaan. Seurustelusuhteista puhumattakaan. Ystävyydetkin voivat katketa tai hiipua. Mitä siitä sitten jää itselle?
Tuolla asenteella onkin paras vaan elellä yksin. Jotkut meistä muista taas kokevat hyvinkin antoisia hetkiä tiettyjen ihmisten kanssa, vaikka eivät näitä ikuisesti omistaisikaan, tai ehkä juuri siksi.
Minusta salainen sivusuhde kuuluu ihan eri kategoriaan kuin muut suhteet elämässä. Juuri se, että moraali ja yleinen mielipide pitää edelleen pettämistä moitittavana, suorastaan tuomittavana käytöksenä. Tästä seuraa tietysti syyllisyyttä kuten mistä tahansa kielletystä teosta, jonka kanssa joutuu elämään. Siksipä moni yrittää vaientaa sisäisen arvostelijansa selittämällä tekoaan itselleen parhain päin ja erilaisilla syillä. Loppupeleissä kuitenkin jää paskan maku suuhun niitten ihanien muistojen seuraksi. Ja: muistoillako ihminen sitten lopun elämänsä elää. Eikö se ole elämistä oman elämänsä vieressä?
Eikö tuo ole oman elämäsi ulkoistamista. Kenen elämää oikein nykyään elät? Etkö tee vaimollesikin väärin, kun elät valheellisesti. Kiellät itseltäsi onnen ja täyden elämän, mutta eväätkö sen myös vaimoltasi.
Sivusuhde sinänsä ei kuulu minun kauhistelujeni piiriin. Sitä tapahtuu ja ihmiset tekevät valintoja elämässään. Omalle kohdallenikin ajatus ja tilaisuus on tullut, mutta tiedostan kuitenkin nämä omantunnon ongelmat ja itsepetoksen vaarat, joten päätin mielummin elää rehellisesti ja ratkaista oman liittoni seksi- ja muut ongelmat toisella tavalla ja ottaa oman elamäni ratkaisut omiin käsiini.
Seksittömyys on niin pahan henkistä väkivaltaa, että onnen ja täyden elämän kieltäminen vaimolta on oikein.
Itse voi nauttia "melkein täydestä" elämästä. Voi elää suhteessa jossa on rakkautta, mutta ei seksiä. Puuttuva seksi tulee muualta.
loppujen lopuksi ihmiselle ei jää rinnalleen yhtään ketään, ei tätä päivää, ei huomista, ainut mitä on, on muistot. Karua, mutta totta. Uskoo ken elää.
Että niinku koston ilmapiirissä? No joo, sillähän se parisuhde lähtee kukoistukseen.
Niin, ei ihmiselle jää edes muistoja. Harva arkussa mitään muistelee. Ne, jotka muistelee on läheiset, jotka jää elämään. Mieluiten sitä itsestään hyvät muistot jättää rakkailleen.
Mutta, jos nyt ajatellaan ihmisen aktiivista elämää tässä ja nyt, niin on se minun mielestäni säälittävää, jos tuntisin eläväni oman elämäni sivussa pelkkien panomuistojen varassa. Huokailisin epätyydyttävää avioliittoani eli sitä todellisuuttani ja haikailisin jotain mennyttä suhdetta. Hohhoijaa.
No eihän toki.
Sekö sitten on sitä aitoa ja merkityksellistä elämää, että tukahduttaa oman seksuaalisuutensa ja sinnittelee pyhimyksen sädekehä ohimoita puristaen, että olenpa minä hyvä ihminen kun en petä?
Tai se, että eroaa rakastamastaan puolisosta, jakaa talon, omaisuuden ja lapset, vain siksi ettei seksi toimi?
Kyllä minusta tuo juuri on sitä oman elämänsä vieressä elämistä. Hyvä sivusuhde on vähän kuin muukin harrastus hyvässä seurassa, urheilua tai runonlausuntaa tai shakinpeluuta. Ihminen tarvitsee muutakin elämää kuin sen parisuhteen, johan se muuten tukahtuu omaan itseensä.
Oman elämänsä vieressä elämistä eli mieli on muualla kuin omassa todellisuudessa. Kun ihminen elää jonkun satunnaisen seksikokemuksen muisteloissa ja oma parisuhteen todellisuus aiheuttaa jatkuvasti pettymyksiä, ahdistusta ja tyymättömyyttä, on kai tuollainen itsensä näivettämistä ja uhrin osaan asettumista. Elää tilanteessa, jossa ei kykene tekemään oman elämänsä ratkaisuja suuntaan eikä toiseen.
On jokaisen oma asia, kuinka ongelmat parisuhteessaan ratkaisee; otaako eron, lopettako haaveilut muista, tunnustaa tosiasiat suhteessaan ja tyytyy siihen vai ryhtyykö aktiivisesti parantamaan suhdettaan, tunnustaa tekonsa, avaa sanaisen arkkunsa ja alkaa elää rehellisesti ja avoimesti puolisooan kohtaan. Menee vaikka yksin terapiaan selvittämään omaa päätään, jos puoliso on haluton lähtemään mukaan.
Et sitten lukenut viestiäni ollenkaan, vaan takerruit tuohon muisteluun.
Pointtihan tässä oli sen aloittajan sivusuhteen eläminen ja kokeminen ja miten se paransi elämisen laatua, ei se että suhde loppui. Sinulla varmaan siitä suhteesta riittäisi paheksuttavaa vaikka se olisi kestänytkin. Vai mitä? Miten olisit silloin vastannut?
Jos se oma "elämän todellisuus" on sellaista ettei siinä ole edes mitään muistelemisen arvoista, eikä haaveitakaan, ja elämän kohokohta on terapiassa käyminen ja ongelmien vatvominen, niin sehän vasta kamalaa epäelämää on.
Suurimman karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, kun valitsee elämän jossa koko ajan haikailee jotain muuta kuin mitä oma todellisuus on. Parasta lääkettä ahdistukseen ja tyytymättömyyteen on ryhtyä rehellisesti oman elämänsä toimijaksi ja vastuulliseksi.
En edelleenkään ymmärrä väitettäsi elämän laadun parantumisesta sivusuhteen kautta, jos sitä laadun parantumista kesti vain hetken ja taas pudottiin samaan vanhaan kuoppaan, jopa syvemmälle kuin ennen sivusuhdetta.
Arvioit ajatukseni täysin väärin. En kuulu paheksujien joukkoon enkä ota enemmälti kantaa jonkun henkilön omiin ratkaisuihin. Ajattelen pitkälle niin, että ihminen itse määrittelee omien valintojensa kautta elämänsä suunnan ja laadun. Ja myös vastaa tekemistään ratkaisuista sekä itselleen että muille. Tästä syystä on vaikea yhtyä siihen näkemykseen, että puoliso jotenkin toisen ahdistamana hakeutuisi salaiseen sivusuhteeseen. Vahingossahan sellaiseen ei jouduta. Eikä tapahtuneelle myöskään kannata kovin laajasti etsiskellä syyllisiä ja selityksiä itsen ulkopuolelta.
Terapia ei useinkaan ole mikään elämän kohokohta. Sen on tarkoitus auttaa ihmistä avaamaan elämänsä solmuja ja ymmärtämään itseään paremmin. Se on usein rankka kokemus ja siksi siihen eivät kaikki edes uskalla lähteä. Se on kivinen tie omaan itseen - ei mitään viihdettä eikä huviretki.
No hyvä jos et paheksukaan.
"Suurimman karhunpalveluksen ihminen tekee itselleen, kun valitsee elämän jossa koko ajan haikailee jotain muuta kuin mitä oma todellisuus on. Parasta lääkettä ahdistukseen ja tyytymättömyyteen on ryhtyä rehellisesti oman elämänsä toimijaksi ja vastuulliseksi."
No juuri näin. Eli jos parisuhteen seksiongelmat eivät yrityksistä huolimatta korjaannu, niin kannattaa lakata haikailemasta ja ryhtyä toimeen, eli vaikka siihen sivusuhteeseen ellei muu auta.
"En edelleenkään ymmärrä väitettäsi elämän laadun parantumisesta sivusuhteen kautta, jos sitä laadun parantumista kesti vain hetken"
Etkö todellakaan?
Eikö sinusta ole yleensäkään mitään merkitystä sillä, että ihmisen elämä on hiukan tavallista mukavampaa edes jonkin aikaa?
Jos on työtön, niin eikö kannata mennä määräaikaiseen työsuhteeseen, koska sen päätyttyä on taas työtön? Eikö kannata mennä lomamatkalle, koska matkalta tullaan taas takaisin tylsään arkeen eikä lomasta jää kuin muisto? Jos on sinkku, niin eikö kannata ryhtyä seurustelemaan, koska jos suhde päättyykin niin sitten on taas sinkku?
Vai onko juuri sivusuhde kaikista mahdollisista elämän kokemuksista ainoa, jonka pitäisi kestää ikuisesti jotta siitä olisi mitään iloa?
Vai tarkoitatko, että "elämänlaadun paraneminen" on määritelmällisesti pysyvää, ja jos elämänlaatu paraneekin vain tilapäisesti, niin sitä ei mielestäsi tapahtunutkaan ollenkaan?
En todellakaan ymmärrä ajatteluasi.
Se on nääs se juttu, joka erottaa sen esim. lomamatkasta, määräaikaisesta työsuhteesta jne..
Do you understand???
Eli kyse on vain huonosta moraalista.
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla tavallista mukavampaa välillä edes jonkin aikaa. Elämä yleensäkään ei ole mitään jatkuvaa ilotulitusta ja onnen tunnetta, vaan myötä- ja vastamäkeä. Mutten oikein miellä tätä asiaa rinnasteiseksi parisuhteen seksiongelmien ratkaisuksi tarjoamasi sivusuhteen autuuteen.
Elämän laadun parantuminen merkitsee mielestäni vähän pitempiaikaista parantumista. Ei sitä, että pari viikkoa tuntuu mukavalta ja sitten taas ollaan pahemmassa vaiheessa kuin lähtötilanne oli. Sellainen hetkellinen sivusuhteen aiheuttama hyvä olo on lähempänä itsepetosta kuin parisuhteen elämänlaadun parantumista.
Vertauksesi työttömän työhön menemiseen tai ihmisen matkailuun on sikäli puutteellinen, että töitä tehdään lähtökohtaisesti aineellisen toimeentulon turvaamiseksi ja siinä on kysymys työpanoksen myymisestä vastiketta vastaan työnantajalle. Matkustamisesta taas todetaan, että kotiintulo on parasta. Joku tietty voi matkustaa paetakseen itseään ja löytääkseen itsensä maailman ääristä. Jos matkalle lähtee omaa kurjuuttaan pakoon, ei se kotikurjuus mihinkään poistu matkan aikana. Varsinkin, jos matkustat upeaan paikkaan, tuntuu kotikurjuus vieläkin kurjemmalta kuin ennen matkaa; kontrastin takia kurja elämäsi näyttäytyy entistä kurjempana.
"Ehdottomasti olen sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla tavallista mukavampaa välillä edes jonkin aikaa."
No niin, tästä olemme siis samaa mieltä. Mutta jos mukavuus on vain väliaikaista, niin silloinko ei mielestäsi pidä sanoa että elämänlaatu parani -- vai kuinka?
"Vertauksesi työttömän työhön menemiseen tai ihmisen matkailuun on sikäli puutteellinen, että töitä tehdään lähtökohtaisesti aineellisen toimeentulon turvaamiseksi ja siinä on kysymys työpanoksen myymisestä vastiketta vastaan työnantajalle."
Miksi tämä tekee vertauksen puutteelliseksi? Pointtihan on, että kannattaako jotakin tehdä elämänlaadun paranemiseksi vaikka se paraneminen olisi vain väliaikaista.
"jos matkustat upeaan paikkaan, tuntuu kotikurjuus vieläkin kurjemmalta kuin ennen matkaa; kontrastin takia kurja elämäsi näyttäytyy entistä kurjempana."
Niin niin, mutta kannattaako se matka mielestäsi tehdä vai ei? Kumpi merkitsee enemmän, se että hetken aikaa on mukavampaa, vai se että mukavuus loppuu aikanaan?
vai eri juttu..? No, sehän on hyvä juttu sitten.
sanoa niin moneen kertaan, mutta toisesta näkökulmasta, joka kirjaimellisesti on sisältynyt sanoihin avioliiton paikkarasia. Mä ihmettelin itsekseni, miten ihmeellä mä haluan ja voin olla paikkaamassa jonkun toisen avioliiton hyvinvointia vaikka itse en saakaan kuin (hyvää) seksiä sitä enemmän pahaa mieltä, ikävää, odottelua, viime tingassa muuttuneita suunnitelmia, pettymyksiä, niin paljon, että kun jotain hyvää lopulta tapahtui, en siihen uskonut ennen kuin se oli ohi.
Mä en tiedä, miten kauan tai vähän aikaa avioliitto, jota olin omalta osaltani pyyteettömästi korjaamassa, olisi kestänyt, olisiko mies nopeammin tipahtanut syliini, jos en olisi ollut huojentamassa hänen ja vaimonsa yhteiseloa. Kuitenkin liitto päättyi, mutta siinä mun lisukkeena ollessa toimi kuitenkin ainakin sen verran, että kaksi lasta saivat aikasiksi. Enkä ole lainkaan niin hölmö, että luulisin, että olisivat yhtyneet vain sen kaksi kertaa. Luulen, nyt hieman kauempaa katsoen, että mä saatoin olla hyvää esileikkiä miehelle, joka rinta rottingilla ja miehiseen itsetuntoonsa luottaen meni ja pani vielä vaimonsakin samantien, kun mun luotani lähti.
Tiedä häntä, mutta vain ja ainoastaan silloin kun reilusti sovitaan, että elävä tunteva ihminen tulee suhteeseen mukaan seksiterapeutuksi se ei satuta eikä riko ihan kaikkea. Vain ja ainoastaan maksua vastaan antautuminen ja toisen perhe-elämän ja parisuhteen vaaliminen on reilua. Mä olin vähän hölmö, tein kaiken ilmaiseksi, rakkaudennimissä.
Te olette surkeita luusereita! Mitä ihmettä valitatte seksittömästä liitosta vuodesta toiseen? Miksi pitää valittaa tylsää elämää tylsässä liitossa?! En voi käsittää miksi miehellä joka pitää sivusuhdetta yllä seksin takia, ei ole "munaa" lopettaa ensin omaa liittoaan ja etsiä sitten vasta uutta kumppania?! Näitä avioliittoja on pilvin pimein, äijät valittaa kun eivät saa ja kun on pakko etsiä salapano että jaksaa tylsää liittoaan tylsän pihtari eukon kanssa! Luusereita ovat tälläiset äijät!!!! Ei mitään muuta! Naurettavaa roikkua huonossa liitossa aina sen kliseen takie eli kun on lapset,omaisuus jne....Täyttä paskaa, suomeksi sanottuna, sori vaan mutta tuollaiset kulissi avioliitot ovat rakkauden irvikuvia! Ei lasten takia kannata kärvistellä ja ihmetellä! Väärän mallin naisen ja miehen suhteesta saa lapsi kasvaessaan perheessä jossa äidin ja isän suhde on pelkkä kaveri suhde jne ! Itse en vapaana naisena koskaan lähtisi pönkittämään enkä piristämään kenenkään puutteessa olevan ukkomiehen liittoa! Kaikki ns.kakkoset, nyt pistelakkoon!!!! Ei kannata piristää kenenkään äijän liittoa, antaa äijän runkata niin kauan kunnens tekee ratkaisun eli kunnes on sitä "munaa" erota eikä vain valittaa!!
Tämä viimeinen kommentti sisälsi niin paljon latteuksia ja harvinaisen paljon muilta lainattuja tyhjänpäiväisyyksä, että en jaksa tähän kommentoida mitään.
kyllä niissä kuitenkin totuudensiemen on. Ehkä sä et vaan halua sellaista kuulla, ehkä sä olisit halunnut että sun ratkaisua kehuttaisiin.
Mä olen ihan samaa mieltä, en ymmärtänyt sitä paikkarasiana ollessanikaan, miksi pitää pitää kasassa sellaista liittoa, mikä ei ilman ulkopuolista avustusta pysy kasassa. Mulla meni pitkään silkassa ihmettelyssä, en uskonut, että kukaan voi elää niin valheellisesti, mutta vähitellen aloin tajuta, että sen perheen ja mun omat arvot oli ihan eri planeetoilta.
Liekö sä haluat kuulla sitäkään, että huono parisuhde, ja etenkin sellainen, mikä on virunut hengissä sivupanojen varassa, hajoaa omaan mahdottomuuteensa jossain vaiheessa. Ei siinä lopultakaan auta yhtään mikään, vaan joskus joutuu pakostikin kuuntelemaan itseään ja tajuamaan, että kullakin on vain yksi elämä, eikä sen rinnalla ole arvo eikä mitta se, kuinka hienolta kaikki näyttää. Oman huonoutensa joutuu jokainen joskus tunnustamaan.
Jos se käy ennemmin, parempi kuin myöhemmin. Valheeseen tuhlattua aikaa ei saa takaisin.
Niin no, jos sinkku ryhtyy naimisissa olevan miehen rakastajattareksi, niin pitää tietysti punnita ne hyvät ja huonot puolet. Niin kuin tietysti missä tahansa suhteessa, mutta juuri tuossa kuviossa ne ovat yleensä aika hyvin ennakoitavissa, kuten juuri nuo ikävöinnit ja suunnitelmanmuutokset.
Salarakkaan rooli sopii sellaiselle joka on itsekin parisuhteessa, tai sitten sellaiselle joka ei halua parisuhdetta, vaan nauttii siitä seksistä ja muusta seurasta ihan ilman taka-ajatuksia.
Jos lähtee peliin siinä toivossa että "saa" miehen lopulta "omakseen", niin pitää varautua myös siihen ettei näin käykään.
Elämässä pitää tehdä valintoja. Oletko yksin, vai otatko tuon vaatimattomamman jampan, vai tuon juopomman, vai sitten tuon oikeasti ihanan jolla tosin on jo vaimo? Murhetta voi tulla valitsipa miten vain, mutta niin voi tulla iloakin. Elämää kuitenkin.
No, jos latteuksista puhut, niin oletko ajatellut, että koko kuvaamasi elämä kuulostaa latteudelta. Ensin seksitön suhde puolisoon, sitten hetkellinen salainen sivusuhde ja nyt epätyydyttävä, edelleen seksitön elämä sivusuhteen muistoissa.
En ota kantaa elämäni latteuteen. Pointtini oli sanoa, että sivusuhde kannatti ja tällä kertaa auttoi jokaista osapuolta.
Niin, että millä tavalla auttoi jokaista osapuolta?
..aloituspuheenvuoro. Siinä selitetty.
Suora lainaus: "suhde...katkesi, jonka myöten ahdistus palasi elämääni ja jatkuvat avioeron ajatukset"
Niin, että missä kohtaa tässä sinun mielestäsi kaikki osapuolet hyötyivät sivusuhteestasi?
Kirjoitat myös, että sivusuhde eheytti liittoasi. Vaikea tajuta, että millä tavalla eheytti, kun tunnet edelleen ahdistusta ja pohdit jatkuvasti avioeroa.
Odotit vuosia, josko liitossasi olisi tullut seksielämään parannusta. Olisko nyt korkea aika ruveta tekemään jotain parisuhteesi ja seksielämäsi eteen. Esim. pariterapia on yksi hyvä vaihtoehto.
Otatko ylipäänsä ollenkaan kantaa omaan elämääsi?
Vai oletko niitä ihmisiä, jotka vain vaikeroivat elämänsä kurjuutta, käyvät vieraissa, hakevat syyn puolisosta ja kostavat puolisolle muistelemalla salaa toista naista. "Hä hä, sainpa kostettua, kun et antanut. Kunpa tietäisit...!"
Vaikutat todella joka naisen unelmamieheltä.
Sinä aikana/sen ajan, kun sivusuhde oli voimissaan, nii se eheytti liittoani ja teki siitä siedettävämmän. Ei se nyt sentään korjaamaan sitä pysty.
Parisuhdeterapiaa vaimolle tarjosin vuosia sitten, muttei lähde. Noh, hänellekin helpompaa, että haen seksin muualta. Ei tarvitse enää vonkaamista kuunnella koskaan.
Ei tarvitse vaikeroida elämän kurjuuta, kun se sivusuhteen myötä on muuttunut elämisen arvoiseksi ja - jopa nautittavaksi.
"Vaikutat todella joka naisen unelmamieheltä. "
Ihan noin miehen näkökulmasta sanon, että juuri näin. AP on tehnyt pettämällä jotain liittonsa hyväksi.
Pettäminen oli hänen tapauksessaan kuin kipulääke, joka piti kivun poissa. Miehen ei tarvinnut olla synkkyydessä ja jatkuvassa vihassa tunteessa.
Joo, niinpä on todella tehnyt liittonsa eteen jotain. Heh. Ja nyt sitten kokee jatkuvaa ahdistusta ja pohtii avioeroa. Että sellaista eheytymistä ja parantamista...
Ja ihminen, joka ei ota kantaa omaan elämäänsä eli ei siis ole oman elämänsä kantava voima, vaan pistää omat valintansa muitten vastuulle. Haloo!
Jos sä oot sama kirjoittaja kuin ap, niin kumpaa se nyt sitten on vaimosi kanssa; nautittavaa ja elämisen arvoista vai ahdistavaa ja jatkuvaa avioeron pohdintaa? Vai etkö ota kantaa tähänkään osaan elämääsi.
No joo, toi selvensi asiaa. Meillä on tyystin eri käsitys parisuhteen ehaytymisestä. Minun mielestäni eheytyminen pitää sisällään jotain ratkaisevampaa ja pitkäkestoisempaa eli sitä, että parisuhde saadaan muuttumaan molempia tyydyttäväksi ja katsotaan yhteiseen tulevaisuuteen. Sinulle se taas on pikemminkin hetken lohtu ja muutti liittosi "siedettäväksi".
Sä tunnut pitävän seksiä jotenkin erillisenä osana parisuhdetta, jota harjoitettaessa vaimon voi korvata helposti ja kätevästi toisella naisella. Olisko tässä sun parisuhteesi seksiongelmien perimmäinen syy?
voisiko sanoa "ulkoinen" kokemus saa silmät aukeamaan, eli huomaamaan miten ne asiat todellisuudessa on. Kuten ap kirjoitti, tämän sivusuhteen loputtua hänen elämänsä muuttunut siksi samaksi mitä se oli ennen sivusuhdetta.
Ja toiseksi,itse ainakin tulkitsen tuosta ap:n kirjoituksesta, että hän on myös huomannut sen, ja uskon että se on alku muutokselle.
Meillä monille käy samalla tavalla, koemme jonkun asian ja sitten vasta huomaamme miten ne asiat oikein ovat, ja siitä yleensä lähtee alku muutokselle.
Sivusuhde juuri usein tekee näkyväksi ongelmat, jotka vakisuhteessa ovat. Silloin sivusuhde on toiminut hyvin, jos se saa pettäjässä aikaan muutoksen ja sysäyksen toimintaan - suuntaan taikka toiseen. Joko aktiivisesti parantamaan vakisuhdetta taikka eroamaan. Suhteen parantamisessa on vain se ongelma, ettei sitä pysty tekemään yksin, vaan yhdessä puolison kanssa. Eropäätöksen voi tehdä yksinkin ja se on joskus ainoa vaihtoehto ja mahdollisuus täyteen elämään, jos puolisolla ei ole joko halua tai kykyä lähteä kasvuun yhdessä toisen kanssa.
Mutta se, että käy vieraissa eikä opi siitä mitään eikä varsinkaan tee mitään tilanteensa parantamiseksi, voidaan verrata yksin vessassa runkkaamiseen. Antaa hetken lohdun, muttei vie mitään elämässä eteenpäin.
"voisiko sanoa "ulkoinen" kokemus saa silmät aukeamaan, eli huomaamaan miten ne asiat todellisuudessa on. Kuten ap kirjoitti, tämän sivusuhteen loputtua hänen elämänsä muuttunut siksi samaksi mitä se oli ennen sivusuhdetta. "
AP:n jutussahan oli kyse siitä, että silmät todella aukesivat pettämisen myötä. Hän kykeni olemaan onnellinen avioliitossaan kun sai seksiä ulkopuolisesta suhteesta.
Nyt kun suhde meni poikki, niin samat ongelmat jatkuvat kunnes pääsee uuteen seksisuhteeseen. Sitten kun tämä tapahtuu hän voi todennäköisesti taas rakastaa vaimoaan ilman, että viha myrkyttää hänen mielensä.
"Sä tunnut pitävän seksiä jotenkin erillisenä osana parisuhdetta, jota harjoitettaessa vaimon voi korvata helposti ja kätevästi toisella naisella. Olisko tässä sun parisuhteesi seksiongelmien perimmäinen syy? "
Itselläni on samantapaisia ongelmia kuin AP:llä, joten haluan ottaa osaa keskusteluun. Ei vaimo ole mitenkään helposti korjattavissa, eikä seksi ole erillinen osa parisuhdetta.
Vaimo ei välttämättä halua jostain syystä seksiä ja se syy voi olla miehessäkin, mutta mies ei pysty korjaamaan tilannetta. Mies ei ehkä voi käsittää että, mitä ihmettä vaimon päässä liikkuu. Jossain vaiheessa ei enää jaksa arvailla "väärin" mielenliikkeitä vaan luovuttaa. Jos mies rakastaa vaimoaan niin he voivat elää onnellisessa seksittömässä parisuhteessa, missä mies hankkii seksin jostain muualta.
Kerron mulle miten on mahdollista olla yhtä aikaa "onnellinen seksitön parisuhde"? Eikö tuo ole kuta kuinkin mahdoton yhtälö. Onko suhde edes parisuhde, jos se on seksitön?
Miten nämä suhteen toiset osapuolet asian kokevat, vaimo ja sivusuhteen nainen? Tässä nyt vain puhutaan pettäjästä, hänen seksin tyydyttämistarpeestaan ja partenrin vaihdettavuudesta toiseen nopeasti ja sujuvasti. Entä pettäjän oma tunne-elämä, onko sitä ensinkään? Seksi tuntuu olevan vain väline jolla saadaan siemensyöksy aikaiseksi ja partneri aina vaihdettavissa toiseen eli pelkkä esine. Siis kysyn vain, mistä ne teidän avioliittonne seksiongelmat oikein kumpuavatkaan? Onko se vikapää sittenkään yksin siellä vaimon puolella vai pitäisikö hieman pohtia omaakin tunne-elämää ja seksuaalisuutta.
"Kerron mulle miten on mahdollista olla yhtä aikaa "onnellinen seksitön parisuhde"? Eikö tuo ole kuta kuinkin mahdoton yhtälö. Onko suhde edes parisuhde, jos se on seksitön? "
Moni suhde on seksitön jonkun fyysisen tai psyykkisen vamman seurauksena. Nämä suhteet voivat silti olla onnellisia, koska onhan parisuhteessa kyse muustakin kuin seksitä.
Miksei siis yhtähyvin suhde voi olla onnellisesti seksitön jonkun tunne-elämän vamman vuoksi?
Syyt voi olla seurausta mistä tahansa. Jos vaimolla on jokin ongelma, niin on hänen velvollisuutensa kertoa siitä. Miehen velvollisuus on tietenkin vastata tähän ongelmaan. Nytkään AP:llä ei varmasti ole aavistustakaan siitä, että MIHIN TOIMIIN hänen olisi ryhdyttävä vaimonsa kanssa.
ole mahdollisuutta kuitenkaan selvittää niitä ongelmia, ei pystytä puhumaan, ei haluta selvittää niitä, vaan tyydytään siihen tilanteeseen missä eletään, syitä monia. Eli aina niihin toimiin ei voi ryhtyä, vaikka niin haluaisi.
Ratkaisu on silloin helpompaa hakea jostain ulkopuolelta.
Ikävä kyllä näitä liittoja näkee aivan liikaa tänä päivänä, voisiko sanoa että "kulissit pidetään yllä hinnalla millä hyvänsä" ja kaikki voivat silloin huonosti, mutta elämä on valintoja täynnä...
Seksitön suhde voi ilman muuta olla onnellinen, mutta onko se silloin aito parisuhde? Joku elää onnellista elämää kaksin kämppiksensä, kissansa tai koiransa kanssa, mutta en minä sitä parisuhteeksi menisi sanomaan.
avioliitoksi.
Miksi ei voida selvittää keskinäisiä välejä ja ongelmia? Jos ei kahdestaan pystytä, miksei haeta apua. Sitä on saatavissa joka puolella. Jos halua ja tahtoa on tarpeeksi, on siihen myös voimaa.
En ymmärrä miten salainen sivusuhde voisi olla mikään ratkaisu mihinkään parisuhteen ongelmaan? Tuohan sekin mukanaan puhumattomuutta, salailua, syyllisyyttä ja etääntymistä.
Se on totta, että tällaista on nykyään paljon eli ihmiset pystyvät sotkemaan asiansa, mutteivät selvittämään niitä. Ja lopputuloksena on se, että asianomainen voi huonosti, puoliso voi huonosti ja parisuhde voi huonosti.
"Onnellinen seksitön parisuhde" voi olla = parisuhde = avioliitto. Näinkö?
Minusta ihmisellä voi olla onnellinen seksitön suhde tai onnellinen suhde tai seksitön suhde tai onnellinen parisuhde. Mutta että olisi samalla kertaa parisuhde, jossa ei ole lainkaan seksiä, mutta olen siinä silti onnellinen, tuntuu vieraalta ajatukselta. Ehkä se johtuu siitä, että ajattelen seksistä, että se on rakkauden fyysinen ilmaisumuoto. Ensin on läheinen ja avoin parisuhde, jossa tunnetaan molemmin puolista rakkautta, jota sitten ilmaistaan mm. seksin avulla. Nähdään puoliso omana itsenään, ainutkertaisena ja arvokkaana, joka ei ole korvattavissa toisella petikumppanilla. Silloin ei myöskään pettäminen ole mahdollista.
Ap:n tapauksessa sivusuhde auttoi kestämään paremmin sen, mistä hän kärsi. Kivun liennyttyä hän pystyi myös paremmin nauttimaan kaikesta siitä, mikä suhteessa oli hyvää. No sivusuhteen loppumisen myötä kipu on tullut takaisin myrkyttämään suhdetta.
Tottakai olisi hienoa jos ihmiset tulisi tyydytetyiksi liitoissaan. Ongelma on usein siinä, ettei kyetä sanomaan, mitä halutaan.
Seksi, hellyys ja rakkaus ovat tarpeita. Ne on asioita joita haluamme itsellemme. Ihanne tapauksessa ne kuuluvat yhteen ja varmasti täydentävät toisiaan. Mielestäni seksi voi kuitenkin olla hyvin nautinnollista vaikka ei rakastaisi toista. Tällöin kyse on erittäin tyydyttävästä masturbaatiosta, joka voi olla henkisesti antoisaa ja auttaa jaksamaan.
Tällöin seksikumppania ei koeta persoonana vaan yksilönä jonka avulla saa tyydytettyä tarpeensa. Tyydytetty ihminen on paljon miellyttävämpi kotonakin.
Tässä se nyt sitten tuli: "seksikumppania ei koeta persoonana, vaan yksilönä jonka avulla saa tyydytettyä tarpeensa. Kyse on erittäin tyydyttävästä masturbaatiosta" Siis pelkkänä esineenä, joka auttaa sua siemensyöksyn aikaansaamisessa. Just joo. Eikö sulla ole käväissyt mielessä, ettei muut ihmiset ole sinun runkkaustarpeitasi varten ja että sinun tehtäväsi kuuluisi olla myös antavana osapuolena. Tolla tunne-elämän tasolla sun on melko mahdotonta saavuttaa aitoa rakkautta ja tasapainoista suhdetta. Hyvää jatkoa vain sille "onnelliselle seksittömälle parisuhteellesi". Ehkä et ole edes kykenevä parisuhteeseen, jossa sinulla olisi myös antoisaa seksiä.
Mies elää seksittömässä parisuhteessa, eikä osaa tehdä asialle mitään. Käy vieraissa ja hetken huuma lämmittää tovin. Sitten sivusuhde lopahtaa ja sama kärsimys jatkuu. Mikä siis lopulta muuttui? Ei mikään. Ainoastaan se, että mies on nyt yhtä salaisuutta rikkaampi. Asia, jonka kanssa hän joutuu elämään lopun elämänsä. Miksi hän muuten kirjoitti tänne ja halusi kertoa tuntemattomille pettämisestään. Helpottaakseen omaatuntoaan, ehkä.
Tarina ei muuten kerro kumpi päätti sivusuhteen; mies vai nainen. Ilmeisesti nainen, koska mies jäi niin suruihinsa.
>>Mutta että olisi samalla kertaa parisuhde, jossa ei ole lainkaan seksiä, mutta olen siinä silti onnellinen, tuntuu vieraalta ajatukselta.
Ilmeisesti siis sinulle "parisuhde"="seksisuhde".
>>>Ensin on läheinen ja avoin parisuhde, jossa tunnetaan molemmin puolista rakkautta, jota sitten ilmaistaan mm. seksin avulla.>>
Joo, tuo toimii hyvin niin kauan kuin molemmat haluavat seksiä suunnilleen yhtä paljon ja kykenevät siihen. Mutta mitäs tehdään sitten kun toinen ei kertakaikkiaan halua tai pysty sen vertaa, että toinen olisi tyytyväinen?
Tarkoittaako se sitten mielestäsi, että rakkauskin loppuu? Tai että haluttomammalla se loppui jo, ja toisellakin kohta kun ei enää pääse osoittamaan rakkauttaan seksin avulla?
Jos pariskunta on muuten onnellinen ja tyytyväinen yhteiselämäänsä, niin pitääkö se sitten kuitenkin lopettaa, koska se ei ole enää "oikea parisuhde"?
Eli sillä kumppanin ainutkertaisella persoonalla ei sinusta sitten olekaan mitään väliä, ellei seksi syystä tai toisesta enää sujukaan?
Kun suhteessa/liitossa A haluaa seksiä paljon enemmän kuin B, niin vaihtoehtoja on kolme:
1. erotaan
2. A tukahduttaa seksihalunsa -> onneton liitto
3. A hankkii toisen seksikumppanin
Mitä enemmän suhde/liitto perustuu muihin asioihin kuin pelkkään seksiin, sitä huonompi vaihtoehto eroaminen on. Mikä jää jäljelle? Miten A:n seksisuhde on pois B:ltä tai loukkaa tätä, ellei hän itse halua seksiä?
>>Ilmeisesti siis sinulle "parisuhde"="seksisuhde".
Minulle "parisuhde" = "rakastava suhde, jossa on seksiä"
>>Joo, tuo toimii hyvin niin kauan kuin molemmat haluavat seksiä suunnilleen yhtä paljon ja kykenevät siihen. Mutta mitäs tehdään sitten kun toinen ei kertakaikkiaan halua tai pysty sen vertaa, että toinen olisi tyytyväinen?
Tarkoittaako se sitten mielestäsi, että rakkauskin loppuu? Tai että haluttomammalla se loppui jo, ja toisellakin kohta kun ei enää pääse osoittamaan rakkauttaan seksin avulla?
Kyllä, sitä se mielestäni tarkoittaa. Rakkaudettomassa liitossa ei seksi toimi. Kun toivotut lapset on saatu aikaiseksi, ei rakkaudettomassa liitossa seksillä ole enää merkitystä. Ei ole aitoa seksuaalista halua eikä kiinnostusta puolisoa kohtaan. Suhde muuttuu vanhemmuudeksi, kaveruudeksi, tottumukseksi, yhteisomistussuhteeksi. Ei nekään mitään kehnoja syitä ole olla yhdessä, mutta parisuhteeseen kuuluva läheisyys ja intiimiys puuttuu.
Viestihierarkia meni liian syväksi, joten vastaan tähän. Kirjoitit:
"Kyllä, sitä se mielestäni tarkoittaa. Rakkaudettomassa liitossa ei seksi toimi. Kun toivotut lapset on saatu aikaiseksi, ei rakkaudettomassa liitossa seksillä ole enää merkitystä. Ei ole aitoa seksuaalista halua eikä kiinnostusta puolisoa kohtaan. Suhde muuttuu vanhemmuudeksi, kaveruudeksi, tottumukseksi, yhteisomistussuhteeksi. Ei nekään mitään kehnoja syitä ole olla yhdessä, mutta parisuhteeseen kuuluva läheisyys ja intiimiys puuttuu. "
Mutta tällöinhän sivusuhde täydentää tätä antoisaa yhdessäoloa. Vaikka rakkaus olisi sammunut niin kannattaa olla antoisassa suhteessa, joka ei ole parisuhde. Hommaa seksin vaan muualta.
>>Kun suhteessa/liitossa A haluaa seksiä paljon enemmän kuin B, niin vaihtoehtoja on kolme:
1. erotaan
2. A tukahduttaa seksihalunsa -> onneton liitto
3. A hankkii toisen seksikumppanin
Mitä enemmän suhde/liitto perustuu muihin asioihin kuin pelkkään seksiin, sitä huonompi vaihtoehto eroaminen on. Mikä jää jäljelle?
>>Miten A:n seksisuhde on pois B:ltä tai loukkaa tätä, ellei hän itse halua seksiä?
Tätä asiaa A:n pitää kysyä suoraan B:ltä, että miten loukkaa. Minä en osaa vastata B:n puolesta. Voi olla, että joku B pitää ihan kelpona ideana, että A käy vieraissa. Mutta valistunut veikkaukseni on, että suurin osa B-puolisoista loukkaantuu sydänjuuriaan myöten, koska B:n seksihaluttomuudessa ei välttämättä ole kysymys pelkästä A:n tyydyttämismissiosta, vaan syvemmistä, selvittämättömistä ongelmista pariskunnan suhteessa.
>>Tarkoittaako se sitten mielestäsi, että rakkauskin loppuu?
> Kyllä, sitä se mielestäni tarkoittaa. Rakkaudettomassa liitossa ei seksi toimi.
Et ymmärtänyt kysymystä. Eikö mielestäsi seksin epätyydyttävyys voi johtua mistään muusta syystä kuin että ei ole rakkautta? Onko seksin toimivuus ainoa syy rakkaudelle?
>>Eikö mielestäsi seksin epätyydyttävyys voi johtua mistään muusta syystä kuin että ei ole rakkautta?
Parisuhteen toimiva ja molempia tyydyttävä seksielämä edellyttää rakkauden tunteita puolisoa kohtaan. Terve seksielämä on mielestäni samaan aikaan molemminpuolista antamista ja saamista. Seksielämän laatu heijastelee parisuhteen tilaa ja häiriöt seksielämässä ovat merkki muista parisuhteen ongelmista. Täydellinen haluttomuus puolisoa kohtaan kertoo omaa kieltään siitä, että ei ole tunteita joita kohdistuvat omaan puolisoon. Ei ole tunteita, joita haluaisi ilmaista puolisolle fyysisesti eli haluamalla seksiä puolison kanssa.
Haluttomuutta on tietysti sitäkin lajia, joka on lääkärinhoidon piirissä eli sairaudeksi luokiteltavaa, mutta me emme kai keskustele nyt siitä. Jos sellaista on, se on yleensä tutkittu ja molempien puolisoiden tiedossa. Tämmöinen tilanne on sikäli avoin ja rehellinen, että puolisoilla on mahdollisuus sopia miten elämänsä sairauden kanssa järjestävät, jos sopivaa hoitoa ei löydy.
>> Onko seksin toimivuus ainoa syy rakkaudelle?
Puhumme kai edelleen nimenomaan parisuhteen rakkaudesta? Ja seksin toimivuudella tarkoitamme molempia puolisoita tyydyttävää seksielämää: Toimiva seksi ei ole rakkauden syy, vaan seurausta siitä.
Olisin ikionnellinen ja antaisin vaimolleni vaikka kuun taivaalta, jos saisin edes toimimatonta seksiä.
Voi olla, että joudut pitkälle kuumatkalle jos toimimattoman seksin perään haikailet. Eikös toimimaton ole sama kuin että mikään ei toimi?
että jos saisin vaimoltani edes mitä tahansa seksiä olisi miten huonoa vain. Vaikka puhtaasta säälistä, ilman mitään rakkautta ja hellyyttä. Vaikka se ei tyydyttäisi kumpaakaan meistä, niin hän saisi minulta aivan kaiken.
Selviin kysymyksiin
Kirjoittanut: selvät vastaukset 9.4.2009 klo 14.58
>>>Eikö mielestäsi seksin epätyydyttävyys voi johtua mistään muusta syystä kuin että ei ole rakkautta?
>>Parisuhteen toimiva ja molempia tyydyttävä seksielämä edellyttää rakkauden tunteita puolisoa kohtaan.
Et siis vieläkään ymmärtänyt kysymystä. Edellyttääkö rakkauden tunne toimivaa seksielämää?
Eikä tuokaan väitteesi pidä paikkaansa. On ihan mahdollista olla toimiva ja molempia tyydyttävä seksielämä ilman rakkauden tunnetta. Tällöin tosin ei yleensä puhuta parisuhteesta. Rakkaus on se joka erottaa parisuhteen seksisuhteesta.
>>Seksielämän laatu heijastelee parisuhteen tilaa ja häiriöt seksielämässä ovat merkki muista parisuhteen ongelmista.
Olet väärässä. Häiriöt seksielämässä voivat johtua ihan muista syistä: hormonitoiminnasta, stressistä, psyykkisistä tai fysiologisista ongelmista, jotka eivät mitenkään johdu parisuhteesta.
>>Haluttomuutta on tietysti sitäkin lajia, joka on lääkärinhoidon piirissä eli sairaudeksi luokiteltavaa, mutta me emme kai keskustele nyt siitä.
Miksi se muka pitäisi sulkea pois tästä keskustelusta? Juuri siinä tilanteessahan se "erotako vai pettääkö"-kysymys on kaikkein vaikein.
>>Jos sellaista on, se on yleensä tutkittu ja molempien puolisoiden tiedossa. Tämmöinen tilanne on sikäli avoin ja rehellinen, että puolisoilla on mahdollisuus sopia miten elämänsä sairauden kanssa järjestävät, jos sopivaa hoitoa ei löydy.
Olet taas väärässä. Latelet omia mielipiteitäsi tosiasioina, vaikka sinulla ei selvästikään ole minkäänlaista tietoa ja kokemusta tällaisista asioista. Se voi olla ihmiselle niin vaikea ja arka asia, että ei edes kykene menemään lääkäriin. Monet potevat hammaslääkärikammoakin. Eikä se keskustelu välttämättä diagnoosistakaan helpotu.
>>> Onko seksin toimivuus ainoa syy rakkaudelle?
>>Toimiva seksi ei ole rakkauden syy, vaan seurausta siitä.
Siis mielestäsi rakkaudesta seuraa automaattisesti toimiva seksi. Toisin sanoen, jos seksi ei toimi, niin vika on välttämättä rakkauden puutteessa. Eli haluttomuuteen tai kyvyttömyyteen ei ole olemassa mitään fysiologisia tai hormonaalisia syitä, vain se ettei rakasteta ja suhde on pielessä.
Olet VÄÄRÄSSÄ.
>>>>Haluttomuutta on tietysti sitäkin lajia, joka on lääkärinhoidon piirissä eli sairaudeksi luokiteltavaa, mutta me emme kai keskustele nyt siitä.
>>Miksi se muka pitäisi sulkea pois tästä keskustelusta? Juuri siinä tilanteessahan se "erotako vai pettääkö"-kysymys on kaikkein vaikein.
>>>>Jos sellaista on, se on yleensä tutkittu ja molempien puolisoiden tiedossa. Tämmöinen tilanne on sikäli avoin ja rehellinen, että puolisoilla on mahdollisuus sopia miten elämänsä sairauden kanssa järjestävät, jos sopivaa hoitoa ei löydy.
>>Olet taas väärässä. Latelet omia mielipiteitäsi tosiasioina, vaikka sinulla ei selvästikään ole minkäänlaista tietoa ja kokemusta tällaisista asioista. Se voi olla ihmiselle niin vaikea ja arka asia, että ei edes kykene menemään lääkäriin. Monet potevat hammaslääkärikammoakin. Eikä se keskustelu välttämättä diagnoosistakaan helpotu.
>>> Onko seksin toimivuus ainoa syy rakkaudelle?
>>>>Toimiva seksi ei ole rakkauden syy, vaan seurausta siitä.
>>Siis mielestäsi rakkaudesta seuraa automaattisesti toimiva seksi. Toisin sanoen, jos seksi ei toimi, niin vika on välttämättä rakkauden puutteessa. Eli haluttomuuteen tai kyvyttömyyteen ei ole olemassa mitään fysiologisia tai hormonaalisia syitä, vain se ettei rakasteta ja suhde on pielessä.
>>Olet VÄÄRÄSSÄ.
Siteeraat toisten kirjoituksia tarkoitushakuisesti ja pilkkomalla virkkeitä. Me tässä ketjussa käsittääkseni keskustelemme parisuhteen seksielämän puutteesta siitä näkökulmasta, että toinen puolisoista on haluton ja kieltäytyy seksistä ja halukas osapuoli on neuvoton, koska ei tiedä miksi näin on. Kysymys siitä, että onko sivusuhde ratkaisu tähän ongelmaan vai ei. Jos keskusteluun otetaan lääketieteelliset ongelmat, löytyy parempi ketju sitten vaikka Terveys/sairaus -forumeilta.
"Me tässä ketjussa käsittääkseni keskustelemme parisuhteen seksielämän puutteesta siitä näkökulmasta, että toinen puolisoista on haluton ja kieltäytyy seksistä ja halukas osapuoli on neuvoton, koska ei tiedä miksi näin on. Kysymys siitä, että onko sivusuhde ratkaisu tähän ongelmaan vai ei. Jos keskusteluun otetaan lääketieteelliset ongelmat, löytyy parempi ketju sitten vaikka Terveys/sairaus -forumeilta. "
Siis oletko sitä mieltä, että jos puolison B haluttomuudelle tai kyvyttömyydelle on joku lääketieteellinen syy, niin sitten ei ole tarpeen pohtia sitä ongelmaa, että puoliso A ei tällöinkään voi toteuttaa seksuaalisuuttaan puolisonsa B kanssa? Tällöinkö kysymys siitä onko sivusuhteesta apua ongelmaan muuttuu terveys/sairaus -kysymykseksi? En taaskaan ymmärrä ajatuksenjuoksuasi.
Mielestäni seksitön suhde miehen ja naisen kesken on nimenomaa kaverisuhde, ei parisuhde.Näitä kaverisuhteita tuntuu olevan yllättävän paljon, ikävä kyllä.Tuollainen elämä on vajaata ja typistää tunne-elämää ja katkeroittaa, näin on ainakin käynyt minulle.
Tästä suhteesta? karisee viimeisetkin suhteen rippeet?
Ja eläminen jatkuvassa valheessa ei ole kovin kaksista.Seksi on yksi avioliiton kulmakivi. Mutta Rehellisyys ja luottamus ovat välttämättömiä, että toiselle voi antautua.
Jos näin ei ole "rakenamme " suojamuureja ympärillemme. Ja silloin emmme kohtaa sitä aitoa toista "sydäntä" mikä rakastuneena on niin helppoa.
Elämä on liian lyhyt hukattavaksi.Mieti mikä olisi oikea ratkaisu teille.
Olisiko mahdoton ajatus olla rehellinen, vaikka se satuttaakin ja voi johtaa myös eroon!
- HILLITSE HIMOSI, HALLITSE HALUSI, KAHLITSE KALUSI, SILLÄ HETKEN HURMIO SAATTAA OLLA ELÄMÄSI TURMIO -
Suurin osa tarinoista, joita tähänkin viestiketjuun on vastailtu, ovat selkeästi kuvauksia korvikkeista, toimivista, mutta silti vain korvikkeista, joiden kadottua mikää ei oikeasti ole muuttunut.
Aviopuolisoiden suhde voi kasvaa ja kehittyä terveesti vain kahdenkeskeisellä työstämisellä - ei vieraiden. Ikävää asiasta tekee se, että ihmiset ovat itsekkäitä, eli eli eletään sen mukaan jos itseä ei seksi huvita, niin ei sitä tarvitse omalle rakkaalleenkaan suoda. Tai jos ei itse kaipaa romantiikkaa ja pitää niitä akkojen haihatteluna, niin ei tarvitsisi rakkaalleen mitään kivaa järjestää.
Perusasioista tehdään niin vaikeaa ja piiloudutaan vielä lasten taakse.
Perusvirhe on se, että seksi erotetaan joksikin omaksi erilliseksi osa-alueekseen parisuhteessa. Aivan kuin se olisi irrotettavissa kokonaisuudesta ja eläisi omaa elämäänsä. Silloin mennään nk. perä edellä puuhun. Seksi on osa toimivaa suhdetta ja toimii tyydyttävästi nimenomaan niin päin, että ensin on terve suhde, jossa molempia tyydyttävä seksi on yleensä mahdollista.
Tuskin ap:kaan pelkkää panemista kaipaa, vaan hyväksyntää, läheisyyttä ja tunnustusta miehuudelleen. Tunnetta siitä, että on pidetty, rakastettu ja hyväksytty. Jos näin ei olisi, olisi hän tunne-elämältään jäässä ja pitäisi kumppaneitaan pelkkinä esineinä.
Jos seksihalut tai -kyvyt eivät kohtaa vaikka suhde on muuten kunnossa, niin ei siinä auta minkään sortin työstämiset ja terapiat. Erektiolääkkeistä voi sensijaan olla apua jos ongelma on sillä puolella.
Joustaminen siten, että "antaa" kumppanille seksiä tai kynttiläillallisia vaikka itse ei olisikaan niin innostunut, toki jossain määrin kuuluu hyvään suhteeseen, mutta siinäkin on tietty raja. Kyllä niin seksin kuin romantiikankin pitäisi perustua molempien yhteiseen haluun, ja jos se toiselle on vain antamista niin ei siitä toinenkaan voi aidosti nauttia.
Mutta jos ihmiset heti eroavat tällaisten pulmien vuoksi, tai sitten kärvistelevät tyytymättöminä vuosikymmeniä "en ainakaan petä" -marttyyrikruunu päässä, niin kyllä he keskimäärin ovat onnettomampia kuin ne jotka hakeutuvat tyydyttävään sivusuhteeseen.
Minkä ongelman puolison sivusuhde sitten parisuhteessa ratkaisee? Sitä on vaikea nähdä. Toki sivusuhde auttaa pettäjää hetkellisessä paineen helpottamisessa, mutta mitään todellista puolisoitten välistä ongelmaa pelkkä panosuhde ei ratkaise. Tilanne jatkuu samanlaisena puhumattomuutena, salailuna, tyytymättömyytenä ja seksittömyytenä kuin ennenkin.
Joillekin voi tietysti muodostua sivusuhteesta todellinen ja aito tunnesuhde, mutta silloin lähteekin jotain suurempaa liikkeelle ja seurauksena on joko ero entisestä taikka vakisuhteen parantuminen, jos puolisot molemmat käsittävät missä tilanteessa ollaan ja ovat valmiita parantamaan suhdettaan. Usein se ei onnistu kahdestaan, vaan silloin lähdetään hakemaan tosissaan asiantuntija-apua ja sitoudutaan yhteiseen asiaan.
Se, että seksihalut eivät kohtaa, on pikkuisen eri asia kuin se, että toinen järjestelmällisesti kieltäytyy syytä kertomatta ja toinen kärsii puutteessa pitkiäkin aikoja. Seksihalujen kohtaamisesta voidaan hyvässä ja läheisessä suhteessa keskustella avoimesti ja päästä molempien kannalta tyydyttävään tilanteeseen. Jos toinen tahtoo kolme kertaa päivässä ja toinen vain kaksi kertaa viikossa, näistä voidaan varmaan päästä yhteiseen hyvään rytmiin.
Joskus on käväissyt mielessä, että mikä näitä jatkuvaa seksittömyyttä ja sivusuhteella hehkuttelijoita pitää yhdessä niissä puutteellisissa parisuhteissa? Asiaa olen lukenut selitettävän muuten hyvällä ja onnellisella vakisuhteella. No joo, siis ollaan onnellisia, muttei kumminkaan olla. Varsinkin miehillä joku tämmöinen äiti/huora -ajattelumalli on tullut mieleen. Että siellä kotona olevalta vaimolta (äiti) ikään kuin sallitaan seksittömyys eikä niin odotetakaan naisen ilmaisevan seksuaalisia halujaan kovin innokkaasti. Seksihalujen tyydytys voidaan ihan sujuvasti sitten hoitaa näitten sivusuhteitten ("huorien"), ikään kuin persoonattomien naisten kanssa.
Näissä seksittömyys jutuissa on kyse siitä, että suhteet eivät ole niin täydellisiä, että asiat selviäisivät puheella. Ne eivät selviä välttämättä edes parisuhdeterapiankaan avullakaan.
Vaimo saattaa olla ahdistunut miehensä jatkuvasta painostuksesta. Kun mies alkaa hakemaan seksiä muualta, niin painostus vähenee. Mies voi alkaa esimerkiksi panostamaan hänen ja vaimonsa väliseen ystävyyteen, kun hänen ajatuksensa ei ole jatkuvasti seksin puutteessa.
>>Minkä ongelman puolison sivusuhde sitten parisuhteessa ratkaisee?
No sen, että toinen ei voi toteuttaa seksuaalisuuttaan. Etkö ole itse joutunut koskaan kokemaan, miltä se tuntuu? Kun rakastamasi puoliso ei halua tai ei kykene. Eikä kyse ole mistään ilkeydestä tai riidoista. Se on käsittämättömän tuskallista ja turhauttavaa, kun itse haluaisi rakastella. Aikansa sitä puutetta ja epäonnistuneita yrityksiä jaksaa, mutta ei loputtomiin. Sitten ei enää jaksa itsekään lähestyä seksiaikein, kun kumppanikin jo etukäteen pelkää että taas tulee pettymys. Siitä vaan tulee sellainen kauhea musta pilvi, joka pimentää elämänilon ja haittaa kaikkea elämää. Ihan kuin päänsärky.
Ja sitten kun löytää sen toisen kaverin, joka pystyy ja haluaa rakastella ja on muutenkin kiva ihminen, niin ilo ja nautinto on valtava. Ja sitten taas osaa paljon enemmän nauttia kaikesta muustakin elämässä.
>>>Jos toinen tahtoo kolme kertaa päivässä ja toinen vain kaksi kertaa viikossa, näistä voidaan varmaan päästä yhteiseen hyvään rytmiin.>>>
No ei voida. Eikä silloin jos toinen haluaa vähintään kymmenen minuuttia kerrallaan jotta voi saada orgasminkin mutta toinen ei kestä puolta minuuttia kauemmin.
>>>Joskus on käväissyt mielessä, että mikä näitä jatkuvaa seksittömyyttä ja sivusuhteella hehkuttelijoita pitää yhdessä niissä puutteellisissa parisuhteissa?>>>
No se on se paljonpuhuttu rakkaus. Ja se että rakastetaan myös niissä vastoinkäymisissä. Kun se oma puoliso on se ainutlaatuinen sielunkumppani ja elämäntoveri ja paras ystävä, jonka kanssa on koettu monet kivat seikkailut ja jolla on samat erikoiset kiinnostuksen kohteet ja samanlainen huumorintaju. Kun ero olisi moninkertaisesti tuskallisempaa kummallekin. Ja jos vielä on lapsia, heiltäkö pitäisi onnellinen ja tasapainoinen koti rikkoa vain koska vanhemmilla ei seksi suju? Ja jos on yhteisiä ystäviä, ja puolison sukulaiset ovat rakkaita, heidän tapaamisestako pitäisi luopua seksin vuoksi? Seksikö, tai yksinoikeus siihen, on parisuhteessa se kaikkein tärkein asia, jonka rinnalla millään muulla ei ole mitään arvoa?
Tätä minä olen jo monta kertaa kysynyt teiltä uskollisuutta ja terapiaa ja "eroa, älä petä" -mantraa hehkuttavilta moraalinvartijoilta, mutta tähän ei yleensä kukaan vastaa mitään.
>>No se on se paljonpuhuttu rakkaus. Ja se että rakastetaan myös niissä vastoinkäymisissä. Kun se oma puoliso on se ainutlaatuinen sielunkumppani ja elämäntoveri ja paras ystävä, jonka kanssa on koettu monet kivat seikkailut ja jolla on samat erikoiset kiinnostuksen kohteet ja samanlainen huumorintaju. Kun ero olisi moninkertaisesti tuskallisempaa kummallekin. Ja jos vielä on lapsia, heiltäkö pitäisi onnellinen ja tasapainoinen koti rikkoa vain koska vanhemmilla ei seksi suju? Ja jos on yhteisiä ystäviä, ja puolison sukulaiset ovat rakkaita, heidän tapaamisestako pitäisi luopua seksin vuoksi? Seksikö, tai yksinoikeus siihen, on parisuhteessa se kaikkein tärkein asia, jonka rinnalla millään muulla ei ole mitään arvoa?
Tätä minä olen jo monta kertaa kysynyt teiltä uskollisuutta ja terapiaa ja "eroa, älä petä" -mantraa hehkuttavilta moraalinvartijoilta, mutta tähän ei yleensä kukaan vastaa mitään.
No herranpieksut, jos suhteesi on lähelläkään yllä kuvatun kaltainen, niin mikä siinä voi olla vikana kun puolisot eivät halua toisiaan seksuaalisesti??? Jos haluton on nainen, niin onko hän kiinnostunut miehistä ollenkaan. Onhan näitä kaappihomo -perheitä olemassa, jossa tunnetaan syvää veljellistä ja sisarellista rakkautta toisiaan kohtaan ja se pitää yhdessä.
mutta suhteemme on tuollainen miten edellinen kirjoittaja sen ilmaisi. Voi olla, että vaimoni on kaapissa elävä lesbo, tai sitten seksittömyyden syy voi olla jokin tiedostettu tai tiedostamaton lapsuuden trauma. Ei aavistustakaan mikä se voisi olla.
Vaimosi haluttomuutta voit joutua miettimään ikuisesti eikä se silti ratkea. Et myöskään voi ryhtyä vaimosi terapeutiksi etkä miksikään muuksikaan ongelman ratkaisijaksi. Se asia hänen on hoidettava itse ja hän tekee sen, jos oikeasti tahtoo ja pitää suhdettanne tärkeänä. Sinun on vain kerrottava hänelle mitä sinä tahdot ja odotat suhteeltanne. Koska olette noin hyvissä ja läheisissä väleissä, kai kaikesta avoimesti puhuminenkin onnistuu.
>>No herranpieksut, jos suhteesi on lähelläkään yllä kuvatun kaltainen, niin mikä siinä voi olla vikana kun puolisot eivät halua toisiaan seksuaalisesti???
No voi pyhä yksinkertaisuus, kun SIINÄ SUHTEESSA EI OLE MITÄÄN VIKAA! Miten vaikeaa tämä on ymmärtää?
Ainoa syy, miksi haet seksiongelmiin vikaa suhteesta, on että sinulla on päähänpinttymä, jonka mukaan hyvässä suhteessa seksi toimii automaattisesti, joten vian täytyy olla suhteessa. Mutta kun tämä luulosi on väärä! Ymmärrätkö?
>>Jos haluton on nainen, niin onko hän kiinnostunut miehistä ollenkaan.
Ei, vaan se on mies, joka on taatusti hetero, ja jonka kanssa seksikin toimi suhteen alkuvuosina mainiosti, mutta jolla ei erektio kestä ja joka pelkää lääkäriä ja viagraa.
No herranpieksut, jos suhteesi on lähelläkään yllä kuvatun kaltainen, niin mikä siinä voi olla vikana kun puolisot eivät halua toisiaan seksuaalisesti???
>>No voi pyhä yksinkertaisuus, kun SIINÄ SUHTEESSA EI OLE MITÄÄN VIKAA! Miten vaikeaa tämä on ymmärtää?
"Siinä suhteessa EI OLE MITÄÄN VIKAA", mutta kuitenkin seksi puuttuu ja se on sinulle jonkin tason ongelma???
>>Ainoa syy, miksi haet seksiongelmiin vikaa suhteesta, on että sinulla on päähänpinttymä, jonka mukaan hyvässä suhteessa seksi toimii automaattisesti, joten vian täytyy olla suhteessa. Mutta kun tämä luulosi on väärä! Ymmärrätkö?
Jos haluton on nainen, niin onko hän kiinnostunut miehistä ollenkaan.
>>Ei, vaan se on mies, joka on taatusti hetero, ja jonka kanssa seksikin toimi suhteen alkuvuosina mainiosti, mutta jolla ei erektio kestä ja joka pelkää lääkäriä ja viagraa.
No jep. Ongelmasi parisuhteesi seksittömyyteen on siis miehen erektio-ongelma, lääkäripelko ja lääkityksen puute. Eli siis ongelma on tiedossa oleva ja lääketieteellinen ja hoidettavissa. Puuttuu vain, että miehesi menee lääkäriin ja hoitaa homman. Siinä on ratkaisu yhteiseen ongelmaanne - ei mahdollisessa sivusuhteessasi. Vai luuletko, että miehesi on mielummin menemättä lääkäriin ja hyväksyy sivusuhteesi ratkaisuksi seksittömyyteesi. Kysäisepä häneltä kuinka suhtautuisi asiaan ja miten se vaikuttaisi rakastavaan suhteeseenne. Käsittääkseni impotenttikin tuntee halua, muttei vain kykene. Ja: on kai seksin harjoittamiseen ja toisen tyydyttämiseen muitakin tapoja kuin perinteinen yhdyntää, jos toinen ei siihen kykene.
>>No voi pyhä yksinkertaisuus, kun SIINÄ SUHTEESSA EI OLE MITÄÄN VIKAA! Miten vaikeaa tämä on ymmärtää?
Sanot, että suhteessa ei ole mitään vikaa. Mutta seksi siitä kuitenkin puuttuu ja sen puutteeseen on mielestäsi ratkaisuna salainen sivusuhde. Vai?
>>Ainoa syy, miksi haet seksiongelmiin vikaa suhteesta, on että sinulla on päähänpinttymä, jonka mukaan hyvässä suhteessa seksi toimii automaattisesti, joten vian täytyy olla suhteessa. Mutta kun tämä luulosi on väärä! Ymmärrätkö?
Kerrot miehesi impotenssista, lääkäripelosta ja lääkityksen puutteesta syynä seksittömyyteesi. Ongelma on siis perustaltaan lääketieteellinen ja ratkaistavissa. Sanot, että suhteenne on hyvä ja rakastava, muttei ole seksiä ja sen puute on sinulle ongelma. Entä muunlainen seksuaalinen läheisyys ja tyydytys kuin yhdyntä, ei kai erektio-ongelma sitä estä. Entä se, että miehesi ongelma on tiedossa, mutta hän ei uskalla mennä lääkäriin, vaikka tietää sinun haluavan seksiä hänen kanssaan. Rakastavassa suhteessa ajatellaan myös puolison hyvää ja ollaan valmiita tekemään tekoja sen saavuttamiseksi mm. menemällä lääkäriin hakemaan apua vaivaan, joka estää parisuhteen yhden osa-alueen toteutumisen.
"Siinä suhteessa EI OLE MITÄÄN VIKAA", mutta kuitenkin seksi puuttuu ja se on sinulle jonkin tason ongelma???"
Niin, ongelma on siis seksittömyys, mutta se ei johdu suhteen huonoudesta kuten joku besserwisser väitti.
"Eli siis ongelma on tiedossa oleva ja lääketieteellinen ja hoidettavissa. Puuttuu vain, että miehesi menee lääkäriin ja hoitaa homman."
No niinpä puuttuu, ja koska mies ei mene lääkäriin, niin homma ei ole hoidettavissa eikä voi edes tietää olisiko se viagralla hoidettavissa vai ei. Miten monta vuotta on mielestäsi kohtuullista keskustella ja odottaa?
"Vai luuletko, että miehesi on mielummin menemättä lääkäriin ja hyväksyy sivusuhteesi ratkaisuksi seksittömyyteesi. Kysäisepä häneltä kuinka suhtautuisi"
Eli pitäisi muutenkin vaikeassa asiassa vielä kiristää, menet lääkäriin tai... ? Niin julma en ole.
"on kai seksin harjoittamiseen ja toisen tyydyttämiseen muitakin tapoja kuin perinteinen yhdyntää, jos toinen ei siihen kykene."
Kokeiltu on, vaikka mitä, ei toimi.
Mielenkiintoista, että kaksi kirjoittajaa esittää lähes samat kommentit, ja molemmat vetävät saman oudon johtopäätöksen: koska mies ei mene lääkäriin, niin ongelma siis on lääketieteellisesti ratkaistavissa. Haloo?
"Rakastavassa suhteessa ajatellaan myös puolison hyvää ja ollaan valmiita tekemään tekoja sen saavuttamiseksi mm. menemällä lääkäriin hakemaan apua vaivaan, joka estää parisuhteen yhden osa-alueen toteutumisen."
Eihän tässä ole kyse minun hyväkseni toimimisesta. Ellei mies hakeudu hoitoon itsensä vuoksi, niin en voi kuin päätellä ettei seksi vain ole hänelle niin tärkeää kuin minulle. Sinä vihjaat, ettei hän rakastaisi minua, mutta tämä ei pidä paikkaansa.
En halua että mieheni tyydyttää minut, ellei hän kiihotu ja nauti siitä itse. Se tuntuu nöyryyttävältä, joten tyydytys ei ole edes mahdollista. Jos haluan tyydyttää itseni, teen sen itse dildolla. Rakasteluun tarvitaan kumppaniksi halukas mies.
Täällä tarjotaan auliisti neuvoja, jotka on tässä vuosien varrella käyty monesti läpi ja huonoksi osoittautuneet. Olisi kiva tietää oletteko itse edes olleet koskaan pitkässä (yli 10 v) parisuhteessa?
Hyvä parisuhde on kyllä mielestäni sitä, että siinä ajatellaan myös puolison hyvää - ei pelkkää omaa napaa.
Epäilyksen hälventämiseksi voin todeta, että yli 20 vuoden parisuhteeseen kuuluu kaikenlaisia vaiheita. Myös keski-ikäisen työstressiä potevan, tupakoivan ja söpön vatsakummun kasvattaneen miehen potenssiongelmia yhdessä vaiheessa. Ei se silti rakkautta, läheisyyttä eikä seksiä ole estänyt. Miehen itsetuntoa kyvyttömyys kyllä nakersi enkä tiedä miten olisi käynyt, jos olisin siinä vaiheessa alkanut itselleni suhdetta vieraaseen mieheen kehittelemään. Ei tullut edes ajatuksiini moinen ratkaisuvaihtoehto. Mies meni tohtorin vastaanotolle, sai reseptin, lopetti tupakoinnin ja alkoi ottaa elämässään muutenkin rennommin eikä aiheeseen ole tarvinnut sen koommin palata.
Joskus puoliso vaan lopettaa seksipuuhat kertomatta syytä. Olisi hyvin julmaa vaatia tällöin uskollisuutta. Se on sitten eri juttu, jos kyseessä on ohimenevä vaihe. Mutta jos seksittömyyttä on jatkunut muutaman vuoden, eikä toinen tee asialle mitään, niin ei ole syytä olettaa sen olevan ohimenevää.
Järki sanoo, että eipä sitä silloin kannata mitään puolison erityistä tiedonantoa jäädä odottelemaan, vaan tarttua aiheeseen itse. Sitä ihmettelen, että pitkässä avioliitossa elävät eivät pysty keskenään puhumaan suhteeseensa liittyvistä asioista.
On tietysti sekin mahdollisuus, että puoliso lopettaa yksipuolisesti seksipuuhat kertomatta syytä sen takia, ettei itsekään tiedä miksi seksi ei haluta. Silloin voi olla paikallaan hakeutua asiantuntijan pakeille selvittelemään omaa yht'äkkistä haluttomuuttaan. Mutta on myös niin, että suhteessa ollaan sellaisessa tilassa, ettei pystytä kertomaan omia toiveitaan eikä ajatuksiaan avoimesti toiselle. Silloin on usein paljon muusta kysymys kuin pelkästä seksistä.
Oletko harkinnut huorissa käymistä? Olen itse pari vuotta harkinnut huorissa käymistä. Ehkä se rauhoittaisi mieltäni sen verran, että saisin pelastettua avioliittoni. Siinä ei ole myöskään riskiä vaarallisten tunnesiteiden synnylle.
Jos et tosiaan liittossasi saa seksiä..siis tilanne kroonistunut, niin huorissa käynti voi jopa pitää liittonne kasassa ja tehdä henkiselle hyvinvoinnillesi hyvää.
Voi tehdä saman, kuin AP:lle.
Ties vaikka liittoomme tulisi seksiä, kun tarvitse enää vihoitella vaimolle seksinpuutteesta. Ja jos ei tule, niin ei tarvitse jäädä kuitenkaan ilman. Kiitos tuesta.
Pettävät ukot on luusereita! Ei ole "munaa" ratkaista ongelmia kotona/makuuhuoneessa, lähdetään raukkamaisesti etsimään lohduttavaa syliä muualta! Totta kai sitä jaksaa sitten tylsää liittoa tylsän eukon kanssa kun on saanut Namia ja kunnon panoa muualla!! Kaikkihan sen tajuaa miten se piristää puutteessa elänyttä äijää kotona, viheltäen on sitten helppoa elää arkea kun saa tarpeet tyydytettyä ,ja kun saa siihen naisen aitoa pimpsaa eikä tarvii aina runkata tai tyytyä sääliseksiin! Kenenkään avioliittoa ei pettäminen pisemmän päälle auta, kyllä se on päinvastoin!! Pettämisen jälkeen ei ole kysymys siitä eroaako pari vai ei, kyse on vain siitä MILLOIN ero tapahtuu!
kuvausta siitä tilanteesta, jolloin vaimo yleensä herää ihmettelemään, mikä miehellä on. Varmasti vaimo on ensin havainnut miehen mielen piristymistä ja ilahtumista, on ehkä saanut itsekin osuutensa palkitsevasta seksisuhteesta. Elämä on alkanut vaikuttaa kohtuulliselta.
Sitten miehen kakkossuhde loppuu, elämä palaa takaisin ahistaviin uomiinsa. Kuvitella saattaa, että mies istuu sohvalla telkkarin ääressä, murahtelee ja on onneton. Vaimoa alkaa tilanne hirvittää, alkaa kyselyt ja ihmettelyt, joihin ei tule sitä ainutta oikeaa, rehellistä ja koko tilannetta selittävää vastausta vaan mies voi kieroilla vielä syyttämällä työkiireitä, ja ties mitä.
Näitä tarinoita on nämäkin palstat täynnänsä.
Itselleni seksitön liitto on outo ajatus, mutta luettuani tämän ketjun en enää ihmettele miksi jotkut naiset eivät ole kiinnostuneita seksistä oman puolisonsa kanssa. Jos minulla olisi tuolla tavalla ajatteleva ja käyttäytyvä mies, voi olla että mies olisi vaihtunut jo aikaa sitten. Vaatimus nro 1 on se, että miehellä on tunne-elämä kunnossa ja terve suhtautuminen seksiin. Tunneköyhä, itsetunnoton ja puhekyvytön mies on tehokas seksielämän tyrehdyttäjä.
Pihtaapa muutaman vuoden verran, niin kyllä alkaa mies kuin mies muuttumaan.
se juuri menee. naurattaa lukea joidenkin ihmisten kommetteja jotka eivät ole seksitöntä liittoa kokenut. tätä hommaa ei vaan ihmiset tajua ennenkuin itse kokevat. harrastakaa seksiä ihmiset! se voi pelastaa teidänkin liiton! =)
mielipide asiasta, olivatko kaikki osapuolet todella onnellisia tilanteesta? Vaimo, lapset, rakastaja joka ei sinua omakseen saanut ja jolle ehkä valehtelit?, rakastajan mies, rakastajan lapset, muut sukulaiset; vanhemmat, sisarukset jne. ?? Vai olikohan niin että vain SINÄ olit onnellinen ja kaikki muut kärsivät tai sitten sinä valehtelit? Mitä olisi tapahtunut jos esim. lapsesi tai vaimosi tai äitisi olisi vahingossa saanut tietää suhteestasi?
Ehkä kaikki ei ole tyytyväisiä, mutta en keksi mitään parempaakaan vaihtoehtoa, sille mitä ap olisi voinut tehdä. Vaimo on seksuaalisesti kyvytön, mutta mies ei halua jättää häntä sen vuoksi.
Mies olisi voinut valita uskollisuuden ja kärsimisen, mutta se olisi ollut huonompi vaihtoehto.
"Mutta valistunut veikkaukseni on, että suurin osa B-puolisoista loukkaantuu sydänjuuriaan myöten, koska B:n seksihaluttomuudessa ei välttämättä ole kysymys pelkästä A:n tyydyttämismissiosta, vaan syvemmistä, selvittämättömistä ongelmista pariskunnan suhteessa. "
Jos tämä loukkaa B:tä, niin hänen tulisi joko ottaa ero tai sitten auttaa A:ta korjaamaan ongelma. Jos B on passiivinen, niin A:lle ei jää muita vaihtoehtoja kuin:
1) ottaa ero (jota hän ei halua tehdä, koska hän ei koe ongelmaa samanlaisena kuin B)
2) olla uskollinen ja kärsiä
3) olla onnellinen ja pettää
Miten niin B ei jätä A:lle vaihtoehtoja? Eikö A:lla ole omat ratkaisut omissa käsissään. Miksi hän vastuuttaa B:n omista valinnoistaan?
Samalla tavalla voitaisiin kysyä miksi A ei pysty olemaan sellainen, jonka kanssa B haluaisi seksiä?
Mitä tarkoitat, että A ei halua eroa, koska ei koe ongelmaa samanlaisena kuin B? Mitä ongelmaa? Sitäkö, että A käy vieraissa vai sitä, että B ei halua seksiä hänen kanssaan.
En ole nimimerkki vapaa tahto, mutta vastaan silti:
No jos A kysyy B:ltä miksi tämä ei halua seksiä ja B vastaa että ei nyt vaan halua, niin mitä vaihtoehtoja mielestäsi A:lle jää?
Jos B:n haluttomuuteen on jotain syvällisempiä syitä, niin hänen on kerrottava niistä A:lle, viimeistään kysyttäessä. Ellei kerro, niin salapoliisinko, vai kissojen ja koirien kanssako A:n pitäisi selvittää mistä kenkä puristaa ja päätellä, millaiseksi hänen sitten tulisi muuttua jotta B:lle seksi maistuisi?
>>Mitä tarkoitat, että A ei halua eroa, koska ei koe ongelmaa samanlaisena kuin B? Mitä ongelmaa?
No sitä ongelmaa, jonka B kokee ja joka estää hänen seksihalunsa, mutta jota B ei kerro A:lle.
"Miten niin B ei jätä A:lle vaihtoehtoja? Eikö A:lla ole omat ratkaisut omissa käsissään. Miksi hän vastuuttaa B:n omista valinnoistaan? "
Koska B on se osapuoli joka kieltäytyy seksistä. Eikä kerro A:lle, että mitä A:n pitäisi tehdä saadakseen seksiä.
"Samalla tavalla voitaisiin kysyä miksi A ei pysty olemaan sellainen, jonka kanssa B haluaisi seksiä?"
Koska B ei kerro A:lle millainen A:n tulisi olla.
"Mitä tarkoitat, että A ei halua eroa, koska ei koe ongelmaa samanlaisena kuin B?"
A tietää vain sen, että seksiä ei tipu, koska hän on jollakin tapaa vääränlainen tai tekee jotain väärin.
"Mitä ongelmaa? Sitäkö, että A käy vieraissa vai sitä, että B ei halua seksiä hänen kanssaan. "
Sitä, että B ei halua seksiä hänen kanssaan.
>>Mitä tarkoitat, että A ei halua eroa, koska ei koe ongelmaa samanlaisena kuin B? Mitä ongelmaa?
>>No sitä ongelmaa, jonka B kokee ja joka estää hänen seksihalunsa, mutta jota B ei kerro A:lle.
A ei siis sun mukaasi halua eroa, koska ei koe B:n haluttomuuden ja puhumattomuuden ongelmaa samanlaisena kuin B. No, mutta eikös se seksittömyys ja haluttomuus ole yhtä lailla A:n ongelma tai jopa pääasiassa A:n ongelma. Mistäs sen tietää, vaikka haluttomuus ei olisi B:lle yhtään minkäänlainen ongelma, kun ei kerran puhu. Eli suosittelen A:lle erovaihtoehtoa ja seksuaalisesti halullisen rakastavan elämänkumppanin etsimistä.
Siis sekö, että B vain kuittaa asialliset kyselyt haluttomuudestaan lapsenomaisella vastauksella "en nyt vaan halua..." olisi riittävä. Kyllä tuossa arvailujen sijaan on viimeistään syytä nostaa kissa pöydälle ja alkaa tosissaan etsiä vaihtoehtoja tulevaisuutta silmällä pitäen.
A voi kärsiä paljon seksittömyydestä. Tästä huolimatta A ja B saattavat olla hyvin kiintyneitä toisiinsa.
Eikö A:n olisi fiksuinta yrittää keskittyä siihen mikä heidän suhteessa on hyvää ja lievittää kärsimystä sivusuhteella?
A tekee niin kuin itselleen ja B:lle parhaaksi näkee.
>>A tietää vain sen, että seksiä ei tipu, koska hän on jollakin tapaa vääränlainen tai tekee jotain väärin.
Minkä takia A ajattelee, että syy olisi A:n vääränlaisuudessa ja syyllistää itseään. Mitä, jos A alkaisi ajatella, että ongelma on pääasiassa B:n pään sisäinen, jonka yksin B pystyy ratkaisemaan, jos tahtoo. Mitä A voi tehdä, jos B ei tahdo etsiä ratkaisua haluttomuuteensa. Ei mitään. Paitsi pakata laukkunsa ja lähteä taikka alistua tilanteeseensa ja yrittää saada itsetuntonsa jollakin keinoin kuntoon.
että A alistuu tilanteeseen ja hoitaa itseään sivusuhteella.
Niin, A siis valitsisi elämänsä kahdella jakkaralla istuskelemiseksi, itsensä jakamiseksi kahteen osaan. Salailun tie tuppaa olemaan aika rankka valinta elämäntavaksi. Salasuhde voi olla jännittävä ja kiihottava alussa, mutta vuosikausien pysyväisratkaisuksi siitä tuskin on.
Kysyitkö vaimoltasi luvan rakastajattareen? Olen itse miettinyt, että uskaltaiskohan sitä kysyä lupaa.
Silloin vaimo tietäisi missä kohtaa suhteessanne nyt mennään. Ota asia ihan rauhallisesti ja asiallisesti esille. Älä syyttele, äläkä painosta, vaan totea ettet voi miehenä elää enää tällä tavalla. Olet tullut siihen pisteeseen, että jonkun on nyt muututtava. Katso kuinka käy ja mitä vaimo tarjoaa ratkaisuksi.
"Tuttu tarina lähes jokaiselle miehelle" - niinpä, kun mies elää aina naisen kautta. Elämä on kurjaa ilman naista (=seksiä), kaikki voivat paremmin kun on vakirakastajatar (=seksiä), jopa oma vaimo.
Olisi kiva kuulla joskus kommentteja miehiltä, jotka eivät elä naisten kautta. Että elämä olisi ihanaa ilmankin naista, täyttä seikkailua. Näitä miehiä on todella harvassa.
Naisia, jotka elävät täyttä elämää ilman miestä, on paljon enemmän (- ja tämä ei tarkoita, että nämä naiset eläisivät täysin ilman seksiä). He eivät koskaan sano, että "olen taas niin onneton kun mies ei anna". Tai "olen taas niin onnellinen kun vakipano antoi".
Jotenkin tuntuu, että miehen elämän kiintopisteet ovat tasan tarkkaan: vaimo/rakastaja. Ankeaa.
Minulle ainakin tärkeintä ovat lapset, nalkuttava vaimo voi minun puolestani lähteä vaikka huomenna, eikä tunnu missään..
samantien vittuun. Lapset ovat kaikki kaikessa.
vakipano jossain?
Ilman seksiä elämä on aika ankeaa, sano mitä sanot.
Se sinä olet,reppana. Mieti itse miksi.
Ei kannata noteerata kaikenmaailman miesvihaajien kirjoituksia.
Meillä asiat oli toisinpäin, miestä ei sitten kiinnostanut seksi yhtään, ei kerta kaikkiaan.. Halattiin ja pussailtiin kyl enemmän kuin normaali pari mut siihen se aina jäi. Keskusteltiin asiasta mut ei mies osannu sanoo mistä on kiinni eikä suostunut menee lääkäriin. Pari vuotta olin kokonaan ilman (ei edes itsetyydytys huvittanu), paha olo oli valtava ja itsestään vikojen etsiminen oli tehdä hulluksi.. Sitten hankin ns. sivusuhteen, pelkän panon itselleni. Kerroin miehelleni ratkaisustani ja hän ymmärsi asian (en kyl usko et moni on niin suvaitsevainen) ja me jatkettiin yhdessäoloa ja mä kävin tarpeen vaatiessa "iltakylässä". Homma toimi pari vuotta niin kunnes mieheni halut palasi, tosin vain noin kerran kuussa mut kuitenkin, sekin riitti mulle, koska hän on kuitenkin elämäni mies. Enemmän voisi seksiä saada, mut nyt tyydyn tähänkin ja loput hoidan yksikseni.