Laitoin tämän viestin jo vahingossa tuonne avioliitto-osioon, vaikka tännehän tämä keskustelu kuuluu. Elikkäs..
Onko appivanhemmilla oikeus päättää lastensa suhteista? Entä naimisiinmenosta? Onko oikein uhmata lapsiensa naimisiinmenoa "emme osallistu mitenkään emmekä auta penniäkään" -uhkauksilla?
Kertokaa te fiksut.
Onko appivanhemmilla oikeus päättää lastensa suhteista? Entä naimisiinmenosta? Onko oikein uhmata lapsiensa naimisiinmenoa "emme osallistu mitenkään emmekä auta penniäkään" -uhkauksilla?
Kertokaa te fiksut.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Täysi-ikäisillä aikuisilla ei ole oikeuksia eikä velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Tämä pätee sekä vanhempiin että aikuisiin lapsiin. Appivanhemmilla ei ole oikeutta puuttua teidän parisuhteeseen, mutta ei heillä ole myöskään velvollisuutta auttaa teitä mitenkään.
Ei täällä heidän apuaan kaivatakaan, ei sillä ole merkitystä. Mutta miksi pitää uhkailla ja tunkea nenänsä joka asiaan?
Onko se uhkailua, että selvästi ilmoittaa ettei osallistu esim. kustannuksiin. Hmm kummallinen käsitys uhkailusta ja jokainen avioon aikova ihminen kyllä pystyy pitämään omat vanhempansa kurissa, ellei kuitenkin ole riippuvainen heistä.
Ei meidän ole koskaan tarvinut puuttua vanhempien lasten elämään, kaikki hyvissä ammateissa ja puolisotkin samoin. Nuorin on murheena, korkeakoulututkinto, ei työpaikkaa, alkoholisoitunut jo alle 25v, nykyinen tyttöystävä 22v, kahden lapsen yksinhuoltaja (eri isät) ja kalja maistuu myös hänelle ja molemmat suuttuivat, kun ilmoitimme, että me emme maksa heidän häitänsä. Morsian toi jopa ruokalistan ja boolin piti olla 30%:sta, mintunmakuista ja 50 litraa. Joskus on pakko sanoa ei ja viheltää peli poikki, olettekohan te sellainen tapaus?
On se uhkailua, jos se sanotaan uhkailuna. Emme ole pyytäneet heitä osallistumaan kustannuksiin eikä kyseessä ollut ilmoitusluontoinen tapa sanoa. Lähinnä vain, että "jos menette nyt, emme kustanna senttiäkään!"
Itselläsi taitaa olla kummallisia käsityksiä, kun oletat lastesi ja heidän suuttumuksensa perusteella, että kaikki käsittävät vanhempansa väärin.
Ja ei, ei olla sellainen pari. En käytä alkoholia lainkaan, eikä oikein mieskään. Ei lapsia, ei irtosuhteita, ei mitään.
annatte sekaantua omiin asioihinne,oletteko kenties riippuvaisia heistä?
Miksi?,nykyisin tuntuu kuin kaikki pitäs olla yhteistä ja sitten valitetaan.
Monet appivanhemmat haluaa elää omaa elämää sillä lapset on jo aikuisia,ei pitäs olla vastuuta enää.
. . .
Jos ongelmasi ei ole se, että appivanhemmat eivät aio auttaa eivätkä kustantaa, niin mikä sitten. Onko todellinen ongelma se, että appivanhemmat eivät hyväksy sinua?
olevan se, että menevät "väärään" aikaan naimisiin: "Jos menette nyt...emme kustanna..."?
No ei kai ole. Toisaalta kukaan aikuinen ei anna vanhempiensa päättää suhteistaan, tai nyt mistään muustakaan.
Mutta hääjärjestelyistä voi appivanhemmat syystä vetäytyä. Eihän kaikilla ole varaa, ja jos esim. morsian haluaa megahäät (200 henkeä), joihin vieraat tulee 90%:sti morsiamen puolelta sukua, on todella epäkelpoa maksattaakaan häitä sulhasen vanhemmilla. Toisaalta itse en kehtaisi aikuisena naimisiin mennessäni maksattaa häitäni kenelläkään. Mutta jokainen tyylillään.
Jos häihin ei kuitenkaan ole valmis sitoutumaan rahallisesti, ei ole näin oikeutta myöskään puuttua järjestelyihin, ainakaan ääneekkäästi muita ohjaillen.
Liian läheltä nähtynä....
Kun ihminen on niin aikuinen ja itsenäinen, että suunnittelee avioliittoa ja oma elämää ei hänen pidä edes odottaa rahallista tukeea vanhemmiltaan tai appivanhemmiltaan. Heillä on ollut oma elämänsä jo kymmeniä vuosia, eikä heitäkään kukaan tue rahallisesti.
Nuorilla on usein aivan väärä kuva vanhempiensa rahavaroista, sillä heidän omaisuutensa on vuosien kuluessa vähitellen hankittu. Saattaa näyttää kovinkin varakkaalta, kun on hyvälaatuiset huonekalut ja kalliit matot, kuitenkin ne ovat vuosia sitten hankitut. Nykyisillä tuloillaan he ehkä eivät näihin hankintoihin enää pystyisikään. Monet eivät voisikaan avustaa lapsiaan, vaikka halua olisi.
Nuorten on opittava seisomaan omilla jaloilla ja pantava menot ja tulot tasapainoon. Vanhempien apu ja tuki on tietysti aina mieluista ja tervetullutta, mutta siihen ei pidä tukeutua. On aina tiedettävä, kuinka suuri uhraus vanhemmille itselleen lasten tukeminen on.
Muusta sekaantumisesta en sano sitä en tätä, koska kaikki olemme erilaisia.
Tunteet ovat eri asia. Nihin ei aina järjellä voi vaikuttaa.
Appivanhemmilla on oikeus olla pitämättä lapsensa puolisosta. Sille ei voi mitään. Itse en ole kenenkään oman lapsen puolison kanssa huonoissa väleissä, mutta tiedän etten yhtään katselisi jos inhottava eteen tulee.
Lapsen puolison valintaan ei siis voi/saa vaikuttaa mutta siihen voi miten sitten suhtautuu jos ei-toivottu ilmaantuu kuvioihin.
Ei ole myöskään oikeus päättää naimisiinmenosta, mutta täysi oikeus on päättää osallistuuko häiden kustannuksiin. Itse en osallistu kenenkään hääjärjestelyihin rahallisesti ollenkaan.
Myös rahan suhteen olen tarkka. Haluan että minun rahoistani hyötyy se minun lapsi, ei sen sen hetkinen kumppani, joten rajaan aika tarkkaan miten annan rahaa, että se varmasti menee esim. poikani hyödyksi eikä miniän kampaamolaskuihin.
Omien rahojensa käytöstä saa tietysti appivanhemmat päättää ihan itse miten haluaa, se ei kuulu muille. Lasten tekemisiin ei taas saa puuttua mutta ei niihin tarvi ottaa osaakaan jos ei halua syystä taikka toisesta.
Onpas siinä topakka anoppi! No, näitähän on nähty maailman sivu ja nähdään yhä. Kukkaronnyörit tiukasti kiinni, jotta miniä ei vaan pääse kampaajalle anopin pennosia tuhlaamaan. Tehokas keino kylvää epäsopua oikealle ja vasemmalle. Onnea ja menestystä yrityksessäsi.
En minä kaikenmaailman mierolaisia ja pummeja ala elättään :)
Sellainen kokemus on että noi lasten puolisot voivat hyvinkin ahneina olla koura ojossa, ja minunhan velvollisuus ei ole tosiaan heille rahaa syytää, pummikoot omilta vanhemmiltaan. Hyvässä lykyssä käy niin että oma lapsi ei hyödy mitään, ja toinen vie menessään meidän perintöastioista lähtien kaikki. En anna sellaisen tapahtuvan, ja mitään eripuraa siitä ei synny, kun ei anna sitä rahaa, niin ei tarvi riidelläkkään.
Näinhän se on, useat miniät vaan katselee anopin "rikkauksia" ja sitten pitävät häntä pihinä kun ei ole heti rahaa jakamassa. Eivät vaan ymmärrä että se mikä on vuosien kuluessa hankittu on myös oman vanhuuden turvaksi. Ja rahaa tai tavaraa voi jokainen omastaan antaa ihan niinkuin itse päättää.
anoppi tai moni muukaan, menetä mitään, vaikka ei saisi ilveksen tassua miniäkseen :)
Tälle anopille sen verran, että vaikka et miniästäsi pitäisi, sen ei tarvitse antaa näkyä ihan niin selkeästi. Jotenkin annoit ymmärtää, että jos et pidä, niin näytät sen? Luinko väärin?
Pointti oli hyvä, rahaa ei ole tarkoitus jakaa niille miniöille ja vävyille heidän menoihinsa, vaikka käsi ojossa pyytäisivät ja silmät kiiluen odottaisivat. Onko pakko yleensä antaa ollenkaan? Kaksi aikuista ihmistä, huolehtikoon omasta elatuksestaan. Lapsille voi antaa, mitä haluaa, aikuiset on eri juttu.
Ole riidoissa kenenkään kanssa. Pientä en tykkää -tunnetta en näytä muille, mutta jos toinen on oikeasti aivan sietämätön, niin sen annan kyllä näkyä. Olen itse nähnyt vierestä, kun on ollut aivan järkyttävä miniä, joka suorastaan piinasi appivanhempia omalla törkeällä käytöksellään. Ei sellaista tarvitse sietää eikä kestää. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan että jos minä ei osaa käyttäytyä, niin ei sitä tarvitse sietää.
Minä en ala sen kummemmin riiteleen vaan sanon sille omalle lapselle, että sitä sen puolisoa ei sitten meille enää tuoda. Ei tarvitse riidellä eikä kestää törkeätä käytöstä.
Kyllä minä jotain haluan välillä antaa mutta haluan että se menee omalle lapselle ja sen hyödyksi. Perinnönjakoonkin on niin pitkä matka, että tuntuu ihan haaskaamiselta odottaa sinne saakka, kun lapsetkin sitten ovat vanhoja ja vakavaraisia eikä välttämättä tarttisi sitä. Nyt, elämänsä alussahan, ne sitä perintöä tarvitsee muttei mun rahoista riitä muille. Nykypäivänä voidaan vielä puhuakkin niistä puolisoista "senhetkisenä" kumppanina. Ne tuppaa vaihtuun sen verran usein, että saisi jakaa rahojaan aika moneen suuntaan vuosien varrella, ja kaikki se on pois siltä omalta lapselta jota voidaan jopa tarkoituksella "kuivata".
Taisit kuitenkin odottaa, että appivanhemmat osallistuvat kustannuksiin, koska asia sinua noin paljon harmittaa.
Luultavasti appivanhemmat tätä ainakin epäilivät ja toivat varmuuden vuoksi kantansa julki, että osaatte varautua.
Taidat olla aika lapsellinen, kun tällaista yleensä kirjoitat.
Ajatella voi mitä tahansa, mutta ei nyt ihan kaikkea pidä julkituoda ja ilm. vielä myötätuntoa odottaa.
Koska puhut vain appivanhemmista, niin kaipa omat vanhempasi sitten osallistuvat kustannuksiin, vai onko se vain appivanhempien velvollisuus?
Meillä on säästöjä. Omat vanhempani tahtovat väkisinkin osallistua, ja annan heidän tehdä niin mikäli todella niin haluavat.
Emme todellakaan appivanhemmilta odottaneet minkäänlaista osallistumista, soitimme vain kutsuaksemme häihin. Ei tullut mieleenkään.
Minua harmittaa ainoastaan näin röyhkeä asenne.
Miksen muka saisi täällä tästä keskustella? Tahdon vain tietää muiden mielipiteitä, siksihän keskustelupalstoille yleensä tullaan.
appivanhemmilla on muita kiireitä ja menoja? Siksi ilmoittivat etukäteen, etteivät voi osallistua häiden valmisteluihin ja kustannuksiin? Oletko herkässä vaiheessa itse ja loukkaannuit heidän kieltäytymisestään? Olisiko ollut parempi, kun olisitte voineet vain itse ilmoittaa, että apua ei pyydetä, eikä oteta vastaan? Herää monia kysymyksiä, kun ei tiedä jutun taustaa.
..tietenkin. Jokaisella oikeus tehdä omat valinnat, mutta aikuisille lapsille ei kukaan ole velvollinen häitä järjestämään jos ei itse halua.
Aivan mahtava kysymys sinulla. Yhtä upea kuin vaikkapa "onko appivanhemmilla oikeus olla olemassa"
Ihmisillä (appivanhemmillakin) on oikeus olla ihan mitä mieltä vaan ja oikeus käyttää rahojansa (tai olla käyttämättä) miten mielivät.
Eri juttu sitten on se, että mikä on fiksua käytöstä ja viisasta kommentointia.
Olet liian nuori (tai muuten avuton) naimisiin, jos ihan tosissaan kyselet "onko oikeus päättää lastensa suhteista".
anopilla taas ei ole OIKEUTTA LAPSENLAPSIIN eikä mihinkään muuhun. Kuluttakoot vaan omat rahansa eipä minulle kuulu enkä välitäkään sillä olen täysin itsenäinen.
Mutta jos fiksu olet, et vie lapsiltasi oikeutta mummoihin ja vaareihin. Niin päin menetys on paljon isompi kuin toisinpäin. Appivanhemmat (ja ne sinun omasikin) osaavat surra nyt, jos eivät saa olla lastenlastensa kanssa. Lapset eivät välttämättä. Mutta sitten, kun he kasvavat, saattavat hyvinkin toivoa, että tuntisivat isovanhempansa. Huonossa tapauksessa ei ole muuta kuin hautakivi jäljellä.
miksi pitäisi suoda mahdollisuus lapsenlapseen, joka ei osaa puolustaa omaa etuaan häntähän pitää varjella. Lapsenlapselle voi myöhemmin kertoa miksi ei ole tavanut isovanhempiaan esim. käyttäytymisensä takia..Nämä on näitä teidän syyllistämismyyttejä että pitää ja pitää..menkää jo itseenne teillä huonoilla esimerkkeillä ei ole oikeuksia eikä velvollisuuksia ulkopuolisia perheitä kohtaan.
Niin mutta kun minä en puhunut mitään isovanhempien oikeudesta lapseen vaan lapsen oikeudesta isovanhempiin. Eikös ne lapsen oikeudet kuitenkin ole kaikkein tärkeimmät, jopa tärkeämmät kuin miniän? Enkä se minä ole, joka sinua kenties joskus tulee syyllistämään, ettei ole mummoa tuntenut. Sinun lapsesi se on, jos et mahdollisuutta antanut.
Lapsi voi lapsena ollessaan uskoa kaiken mitä kerrot isovanhemmista mutta kun tulee aikuiseksi niin alkaa kyseenalaistaa että oliko kaikki totta vai vaan äidin keksimää. Ja voi todellakin olla äidille katkera siitä että tämä ei suonut hänelle mahdollisuutta tutustua isovanhempiin ja päättää ITSE millaisia he olivat.
minun tapauksessani enpä nyt kehuisi anoppia..juoppi, mielenterveysvikainen ja ...en voi yksinkertaisesti antaa hänelle minkäänlaisia omaehtoisia tapaamisoikeuksia johon hänellä ei ole myöskään oikeuksia. Tulen kertomaan tämän totuuden isovanhemmasta ja myös sen jota te ette tunnu ymmärtävän, että minä ÄITINÄ olen vastuussa ja MINULLA on täydet oikeudet lapseeni. Lastani suojelen ja varjelen kaikelta pahuudelta ja väärydeltä..
totuus. Ei kai täällä oleteta, että anoppi on juoppo ja mielenvikainen, jos et siitä mainitse.
Itsestään selvää on, että juoppolaan ei lasta lähetetä.
Voitko ymmärtää, että jonkun "rikkaat" vanhemmat ovat sanoneet, kun toinen ei ole ollut täysin mieluisa, että rahaa ei tule, mutta rakkautta saavat koko perhe. Ja se on toteutunut, lapsemme rakastavat mummia ja vaaria, ja opimme myös oman talaudenhoidon, niin että, ei enää velkaa, talot ja autot ovat. Ulosotossakin kävimme. Minun appivanhemmat eivät ole juoppoja vaan aivan ihania realistisia ihmisiä, jotka antavat lapsillemme elämänviisautta eikä rahaa. Itsekin olen jo hyväksytty, mutta rahaa ei silti käytetä (eikä olisi tarvekaan, olemme molemmat hyvissä viroissa), me poimimme marjapuskat tyhjiksi, käymme sienestämässä ja minä leivon anopin pakastimen täyteen yrteillä maustettuja sämpylöitä. Vahinko, että sinulla ei ole sellaista anoppia.
ei todella ole sellaista anoppia kenelle tekisi mieli tehdä hyvää. Itseasiassa aikoinaan olin hänelle hyvä ja tein hänen eteensä paljon mutta vastakaiku oli pahansuopaisuus jota en enää kestänyt kun lapsenlapsi syntyi. Mitään apua ei häneltä ole herunut enkä ole pyytänytkään ja pahamieli on aina kun kuulen hänestä ja hänen käyttäytymisestään. Vaikkakin olisi hyvä ja normaali suhde en silti katso että isovanhemmat ovat milläänlailla velvollisia puuttumaan perheen asioihin millään muotoa on se sitten taloudellista tmv. eikä myös perheellä ole velvollsuutta isovanhempia kohtaan. Mielenkiintoista on miten monet kärsivät ja ylläpitävät kulisseja ja vaalivat myyttejä joiden myötä kärsivät enemmin tai myöhemmin. Isovanhemmatkin ovat ihmisiä ja ihmiset jakautuvat hyviin ja pahoihin. Tuosta kun jokunen kirjoitti lapsenlapsen ajatuksista aikuisena niin kyllä se hyvä suhde vanhempiin sisältää luottamuksen ja tämän varjolla ajatukset ovat selkeät vanhemmalla iällä ja jos ei ole niin uskoisin, että lapsi kääntyy vanhempiensa puoleen ja selvittää asiat. En todella käsitä täällä pyöriviä joitakin anoppeja joilla tuntuu olevan mielipiteitä suuntaan ja toiseen koskien ulkopuolsia perheitä. Minun tarkoitus on jakaa miniöiden kanssa asioita enkä katso, että isovanhemmat kuuluvat niin talousasioihimme kun muihinkaan heillä ei ole osaa eikä arpaa !
En koskaan muista tavanneeni toista isoisääni (isäni isää). Olen kysellyt äidiltäni asiasta ja saanut kuulla sen seitsemän kauhutarinaa isoisästä ja syyt siihen miksi me lapset emme saaneet tutustua isoisään. Nyt vasta kun jo isänikin on kuollut, olen miettint sitä miksi en koskaan kuullut isäni suusta pahaa sanaa isoisästä, kaikki minkä hänestä olen kuullut on tullut äitini suusta. Nyt on liian myöhäistä edes kysyä keltään sillä ainoa asiasta tietävä joka on elossa, on äitini ja hänen kantansa tiedän. Harmittaa oikeastaan todella paljon etten koskaan tutustunut siihen ainoaan ukkiin joka minulla olisi ollut (äitini isä ollut kuollut jo kun synnyin), nyt en koskaan saa tietää millainen hän ihmisenä TODELLA oli.
Antakaa lastenne itse muodostaa kuva isovanhemmistaan, kun teette päätöksen heidän puolestaan, ette kunnioita omia lapsianne. Luottakaa omiin lapsiinne ja antakaa heidän itse ajatella omilla aivoillaan.
Tähän ei ole mitään lisättävää, niin hyvin sanottu!
Miten näillä palstoilla pidetään 100 % selviönä, että ihmiset haluavat ja toivovat lapsenlapsia?
Miten pidetään itsestään selvänä, että ihmiset haluavat hoitaa ja hoivata lapsenlapsiaan kaikki vapaa-aikansa, antaa heille lahjoja ja rahaa, ja kaipaavat heitä joka hetki, kun ovat erossa.
Myös pidetään selviönä, että vanhemmat haluavat olla tiukassa yhteydessä naimisissa oleviin lapsiinsa, ja heiltä on lupa odottaa rahallista apua, lasten hoitoa ja muuta aivan kyllästymiseen saakka.
Jokainen elää yhden elämän.
Jos ei kemiat kohtaa, on turhaa väkisin pilata se ainoa elämä itseltä ja muilta.
Mitä järkeä on vedota johonkin "oikeuteen" olla tekemisissä suvun jäsenten, lasten tai isovanhempien, kanssa?
Jos nuoripari ei tule toimeen anoppilan kanssa, niin eläkööt oman elämänsä ja pysykööt poissa ikävien appivanhempien ulottuvilta.
Ja päinvastoin.
moni anoppi vaan valitettavasti ei kykene elämään omaa elämäänsä vaan on pakkomielle sekaantua tai sekaannuttaa lastensa elämää mm. miniän kustannuksella. Mikään ei ole pakko tässä maailmassa ja jokainen eläkööt omaa elämäänsä niinkun parhaaksi näkee.
Vain anopeissako on vikaa?
Entä kun on se anoppi, joka ei todellakaan kiinnostu? Mitä sanoo miniä, jonka anoppi elää omaa elämäänsä.
Toivottavasti näistä kärsivistä miniöistä todella kasvaa itsenäisiä, omalla reviirillään pysyviä anoppeja, jotka eivät siirrä kärsimiään vääryyksiä seuraavalle sukupolvelle.
en myös tosiaan ymmärrä näitä riippuvia miniöitä, jotka alituisesti nojautuvat isovanhempien hoito-apuun. Itsenäinen elämä ja kunnioitus suotakoon molemmille osapuolille häiritsemättä toistensa elämää ja elämäntapaansa.
Siirtyykö asenne sukupolvelta toiselle.
Itselläni oli anoppi, joka hoiti kahta lastamme tarvittaessa, silloin kun 70-80 luvulla oli työttömänä. Silloin ei valitttavasti ollut sairaanlapsen hoitovapaita ja saimme apua. Saimme myös apua, kun hankimme ensiasunnon, ei paljoa, mutta silloin se oli todella merkittävää, kun pienipalkkaisena penniä oli venetettävä.
Mitä itse annoin, autoin viimeisinä vuosina anopin hoidossa.
Lapsemme muistavat lämmöllä mummola-aikoja. Omat vanhempani eivät auttaneet jo siitä syystä, että lapsuudenperheeni oli suuri.
Nyt autamme kykymme mukaan omia lapsia. Elämme itsekin täyttä elämää, mutta tilanteen vaatiessa autamme myös taloudellisesti. Lastenlapsia hoitaisin enemmänkin, mutta välimatka on aika pitkä, lisäksi teen viimeistä vuottani työelämässä. Ikävä on ajottain kova. Onneksi lentokone on keksitty.
Jos lapsilla aletaan kiristelemään, menetys on molemminpuolinen. Isovanhemmuus on ainutkertaista. Uskon myös, että ukilla ja mommilla on täekeä osuus lapsille, jo turvallisuuden ja rakkauden antajina.
Lapset ovat lainassa, ei heidän elämäänsä pidä mennä mestaroimaan aikuisina, auttaa tarvitaesa voi ja jos rahaa perheelle antaa, ei siitä pidä lukua tehdä, meneekö se miniän tai vävyn hyväksi. Se on sen perheen asia.
niin kovin vaikea hänen on mitään lämmintä suhdetta isovanhempiinsa kehittää. Ei se toimi sillä lailla että yksi sukupolvi siinä välissä on anoppilasta päin paheksuttu ja seuraavan sukupolven jäsen hyväksytty.
Kokemuksesta vain kerron.
vikainen, kuten ilmaisit, on myös ihminen.
Ei sinun tarvitse JÄTTÄÄ lasta sinne, käy lapsen kanssa tapaamassa silloin, kun se vain on mahdollista (selvempi kausi).
Lapsella on oikeus tietää myös väheksytystä isovanhemmastaan. Jos itse vihaat ja inhoat häntä, niin älä anna lapsellesi sitä esimerkkiä. Suvaitsevaisuutta peliin.
Myös "yhteiskunnan pohjasakkaan" kuuluvalla ihmisellä on kaikki ihmisoikeudet.
Anna lapsesi itse päättää omasta suhtautumisestaan omiin isovanhempiinsa. Älä elä lapsen puolesta, äläkä siirrä omia ennakkoluulojasi ja kaunojasi lapsiisi.
Itse en tavannut omaa isoisääni kymmeniin vuosiin, kun äiti "ei voinut sietää sitä vanhaa juoppoa". Oma isä oli samanlainen, siitä äidin vastenmielisyys. Isäni kuoli nuorena viinaan, isoisä eli vielä parikymmentä vuotta yksinäisenä erakkona. Nyt minua kaduttaa, etten etsinyt ukkiani sieltä jostakin sillan alta käsiini ja rakentanut häneen minkäänlaista yhteyttä. Menetin paljon, kokonaisen ihmisiän ja kokemusten suman.
.. jos todellakin kuvittelet, että kysyisin tätä naiivisti. Kysyin lähinnä ironisesti..
Ymmärrän pointtisi ja ironiasi. Ja ihanaa kun viisikymppistä sanotaan liian nuoreksi johonkin asiaan, hih.
Kyllähän se ironia siitä aloituksestasi näkyi tottakai, mutta sen lisäksi siinä tuntui olevan ristiriitaisuutta, joka hämmentää. Aloituksesta ei selviä, että ette ole pyytämässä tai olettemassa, että appiväki maksaa häitänne. Sehän selvisi vasta myöhemmin.
Mielestäni appelat käyttäytyvät huonosti ja tyhmästi, kun moisia sanovat. Mutta toki heillä on oikeus olla kuinka tyhmiä vaan, ei kai siinä mitään.
suhde voi olla ihan omanlaisensa.Äitini ei tullut toimeen anoppinsa kanssa,mutta minulle mummo oli hyvin rakas ja välittävä.Aikuisten ihmisten erimielisuuksien ei pitäisi antaa vaikuttaa isovanhempi-lapsenlapsi suhteisiin,heillä voi olla suora oma yhteys toisiinsa,toivottavasti ilman aikuisten ihmissuhdekatkeruuksia.
mutta näin meillä: kustansimme itse kaiken, mikä häihin liittyi, eikä olisi tullut mieleenkään pyytää vanhemmilta apua. Jos naimisiin menee, pitää se pystyä myös itse kustantamaan. Miksi jonkun muun se pitäisi tehdä? Eipä luulisi olevan asiaa naimisiinmenoon, ellei ole varaa itse häistään huolehtia.
Perinteisesti se hääjuhlan kustannus on tainnut olla morsiamen vanhempien tehtävä, mutta en olisi voinut edes ajatella sälyttää äitini kontolle edes osaa kustannuksista. Äitihän ei naimisiin mennyt, vaan minä.
Onko sinun appivanhempasi vielä hiukan vanhanaikaisiakin, joille se "velvoite" tuntuu sitovalta? Vai missä on syy?
Sano suoraan appivanhemmille, ettei teillä ole edes tarkoitus turvautua heidän pussiinsa, vaan hoidatte kaiken itse. Menette omalla kustannuksella naimisiin, perustatte perheen ja toivotte, että välit appivanhempiin puolin ja toisin pysyvät avoimina ja hyvinä. Älä odota, että appi- tai omatkaan vanhempasi tietäisivät, mitä päässäsi liikkuu, vaan puhu ajatuksistasi.
Oliko sinulle joku kunnia-asia, kun itse häänne kustansitte.
Me kustannettiin tyttären häät, kutsutut vieraat olivat lähinnä parin ystäviä. Vain lähiomaiset olivat sukulaisia.
Ja hyvin meni. Jos rahaa morsiammen vanhemmilla ei ole, asia on aivan OK, mutta jos on, miksi tätä vanhaa tapaa ei voisi jatkaa.
olivat sen verran vähissä varoissa, ettei heiltä liiennyt häihin mitään. Sairaseläkkeellä. Appivanhemmat taas maksoivat samana suvena tyttärensä häät, ja me menimme omilla rahoillamme naimisiin. Vaikka et minulta kysynytkään, niin joo, minulle ainakin oli kunnia-asia mennä omilla rahoillani naimisiin :)
Minä olen aikanani mennyt omilla varoilla naimisiin. Häät olivat pienet ja mukavat. Laitoimme kaikki ruuat ja leipomiset itse silloisen tulevan anoppini kanssa. Oli oikein mukava laitella häitä yhteisymmärryksellä. Rahaa ei ollut kellään ylimääräisiä, mutta työpanoksensa he antoivat ja se oli paljon. Yksin emme olisi kaksikymppisinä pystyneet näitä järjestämään. Nyt lähes 50 vuotiaana toivoisin voivani auttaa omia lapsiani häiden järjestelyissä. Appivanhempani ovat hienoja ihmisiä. Nyt jo ex sellaisia, mutta olemme edelleen tekemisissä keskenämme.
Ei ole.