Olen ihastukseni kanssa ihan hyvissä jutteluväleissä. Näen häntä vain töiden merkeissä, vaikka asumme samoilla tienoilla.
Kun hän katsoo minus silmiin, olen ihan nolostunut ja silloin en saa sanottua mitää ns järkevää. En kuitenkaan ole ujo luonne, ja parikin kertaa olen sanonut hänelle vihjailevasti, että voisimme tavata muutoinkin.
Hän on kuin ei kuulisikaan, ei sano mitään, mutta kuitenkin joskus taas antaa leikkisän myöntyvän vastauksen, joka perusteella ei voi sanoa mitään.
Taitaa tuo tietää tunteeni, joskus hänelle ne vuosia sitten kertonutkin aivan eri paikkakunalla ja eri yhteydessä. Nyt tutustuttu paremmin.
Sanonko siis suoraan että sä nyt vaan vaikuta niin ihanalta mieheltä, että jospa nähtäisiin vai mitä teen?
Kun hän katsoo minus silmiin, olen ihan nolostunut ja silloin en saa sanottua mitää ns järkevää. En kuitenkaan ole ujo luonne, ja parikin kertaa olen sanonut hänelle vihjailevasti, että voisimme tavata muutoinkin.
Hän on kuin ei kuulisikaan, ei sano mitään, mutta kuitenkin joskus taas antaa leikkisän myöntyvän vastauksen, joka perusteella ei voi sanoa mitään.
Taitaa tuo tietää tunteeni, joskus hänelle ne vuosia sitten kertonutkin aivan eri paikkakunalla ja eri yhteydessä. Nyt tutustuttu paremmin.
Sanonko siis suoraan että sä nyt vaan vaikuta niin ihanalta mieheltä, että jospa nähtäisiin vai mitä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos tietää jo tunteesi häntä kohtaan, anna sen tehdä jotain edes. En tuhlaisi aikaa ainakaan vastaavassa tilanteessa.
Voi olla että mies ei ole välttämättä kovinkaan kiinnostunut. Ehkäpä sä et ole hänen tyyppiään. Voihan hän myös olla varattu.
Miehenä vastaan, että jos nainen antaisi ymmärtää, jopa leikkimielisesti, että voitaisiin nähdä ja kaiken lisäksi itse vielä pitäisin tapauksesta, niin kyllä varmasti tarttuisin tilaisuuteen. Tuo on jo meinaan aikamoinen "käden ojennus", jos toinen tuolla tavoin tulee vastaan (vaikka ihan leikilläkin, mutta leikillä tai ei, niin ajatus on näemmä käynyt mielessä).