Katsoin eilen Silminnäkijä-ohjelmaa TV 2:sta, jonka aiheena oli eräs nopeasti kasvava rikollisuuden ala, eli identiteettivarkaudet. Kysyisinkin nyt, että ovatko siihen kysymykseen liittyvät asiat ikinä mietityttäneet teitä?
Ohjelmassa mm. Riitta Väisänen kuvaili mielestäni aika hyytävän kokemuksensa, kuinka joku oli hänen itsensä tietämättään luonut hänelle profiilin Facebookiin ja siellä sitten siis esiintynyt Riittana, ihan kuvienkin kanssa. Asia oli paljastunut asianosaiselle, eli Väisäselle itselleen vasta paljon myöhemmin. Myös muilta osin identiteettivarkauksien ongelmavyyhtiä käsiteltiin ohjelmassa sangen monipuolisesti. Suosittelenkin kaikkia katsomaan ohjelman, mikäli (en tiedä?) se olisi vielä esimerkiksi YLE- Areenasta nähtävissä.
Lisäkysymyksiä: Kuinka turvallisena (em. asiayhteyteen sitoen) pidätte esimerkiksi Suomi24- foorumin kaltaisia nettiyhteisöjä, ts. minkälaisia kokemuksia teillä itsellänne on ollut? Nämähän ovat foorumeita, joilla ihmiset ylipäätään kertovat myös henkilökohtaisiakin asioitaan (ajatellen vaikkapa tätäkin palstaa). Onko tietoisuus esimerkiksi kasvavasta internet-rikollisuudesta saanut sinua varomaan, mitä internetissä itsestäsi kerrot ja mitä asioita ylipäätään itse välttäisit kokonaan kertomasta tuntemattomille internetissä itsestäsi?
Otin esille erityisesti myös juuri Suomi24-foorumin siksi, etten itse ole foorumille rekisteröitynyt käyttäjä ja kokemuksenne kiinnostavat minua. Onko teidän henkilökohtaiseen tietoonne tullut tapauksia ( vaikka suomi24:stakin, tai muualta), joissa olisi paljastunut, että joku rekisteröitynyt ja netissä tutustumanne henkilö olisikin todellisuudessa ollut aivan muu, kuin olisi entuudestaan antanut julki tuoda? Ainakin joskus, mm. "Tapasimme Suomi24:ssa"- palstalta lukemastani, näyttäisi ilmenneen erikoisiakin rekisteröityneiden käyttäjien kokemuksia, joskaan en tässä nyt mitenkään erityisesti epäilisi juuri Suomi24:n käyttäjäturvallisuutta (on vain hyvä pohtia monesta kulmasta).
Itse olen joskus harkinnut rekisteröitymistä. Olen kuitenkin nähnyt sellaisiakin asioita, jotka ovat saaneet miettimäänkin. Tällä foorumilla esimerkiksi on aikoinaan käynyt (sen tiedän varmuudella) eräs mielestäni häiriintynyt, n. vuosikymmenen sitten livessä tietämäni puolituttu ihminen, jolla oli eräänlainen pakkomielle minuun ja jonka kanssa en sen koommin ole ollut missään tekemisissä.
Kyseinen henkilö on näkynyt ( silloin aikoinaan, tällä foorumilla) puhuvan esimerkiksi minusta viesteissään siten tunnistettavasti, että ainakin minä voin olla melkoisen varma, että hän puhui minusta. Inhottavinta asiassa ja epämiellyttäviä ajatuksia mieleentuovinta on se, että muistan kyseisen henkilön jo silloin vuosikymmen sitten olleen esimerkiksi erityisen tottunut ja taitava internetin käyttäjä, jolla oli esimerkiksi uudelleen muokattuja ja vääristeltyjä kuvia itsestään netissä pitkin poikin...Ugh! Olemukseltaan henkilö oli (ainakin silloin aikoinaan) epäsiisti ja suoraansanottuna vastenmielinen. Pelottavaa sinänsä tavallaan jo ajatuksenkin tasolla, että sellaisiakin ihmisiä käyttää internetin deitti-jne. palveluita, joiden käytöstä eivät välttämättä sanelisi mitkään ulkoiset normit kovin erityisesti, vaikka erityiseen pelkäämiseen sentään, tuskin kenenkään tarvitsee alkaa.:)
Filosofisempi kysymys loppuun: Mistä tietää, mihin virtuaalimaailma esimerkiksi viiden vuosikymmenen sisällä kehittyy? Millä tavalla ihmiskunta voi pidemmän päälle suojata itseään esimerkiksi kasvavalta nettirikollisuudelta ja elää elämäänsä myös siten, ettei internetin koura valloita liian suurta osaa ihmisten elämästä, kun niin suuri osa ihmisiä koskevasta tiedostahan jo kuitenkin on netissä? Kirja kourassa öljylamppujen valoonhan ei enää ole palaamista.
Laittakaahan ajatuksia! Pohtia saa monesta kulmasta, mutta ainoastaan asiallisia vastauksia kaivataan. Palaan myöhemmin katsomaan vastauksia.
Ohjelmassa mm. Riitta Väisänen kuvaili mielestäni aika hyytävän kokemuksensa, kuinka joku oli hänen itsensä tietämättään luonut hänelle profiilin Facebookiin ja siellä sitten siis esiintynyt Riittana, ihan kuvienkin kanssa. Asia oli paljastunut asianosaiselle, eli Väisäselle itselleen vasta paljon myöhemmin. Myös muilta osin identiteettivarkauksien ongelmavyyhtiä käsiteltiin ohjelmassa sangen monipuolisesti. Suosittelenkin kaikkia katsomaan ohjelman, mikäli (en tiedä?) se olisi vielä esimerkiksi YLE- Areenasta nähtävissä.
Lisäkysymyksiä: Kuinka turvallisena (em. asiayhteyteen sitoen) pidätte esimerkiksi Suomi24- foorumin kaltaisia nettiyhteisöjä, ts. minkälaisia kokemuksia teillä itsellänne on ollut? Nämähän ovat foorumeita, joilla ihmiset ylipäätään kertovat myös henkilökohtaisiakin asioitaan (ajatellen vaikkapa tätäkin palstaa). Onko tietoisuus esimerkiksi kasvavasta internet-rikollisuudesta saanut sinua varomaan, mitä internetissä itsestäsi kerrot ja mitä asioita ylipäätään itse välttäisit kokonaan kertomasta tuntemattomille internetissä itsestäsi?
Otin esille erityisesti myös juuri Suomi24-foorumin siksi, etten itse ole foorumille rekisteröitynyt käyttäjä ja kokemuksenne kiinnostavat minua. Onko teidän henkilökohtaiseen tietoonne tullut tapauksia ( vaikka suomi24:stakin, tai muualta), joissa olisi paljastunut, että joku rekisteröitynyt ja netissä tutustumanne henkilö olisikin todellisuudessa ollut aivan muu, kuin olisi entuudestaan antanut julki tuoda? Ainakin joskus, mm. "Tapasimme Suomi24:ssa"- palstalta lukemastani, näyttäisi ilmenneen erikoisiakin rekisteröityneiden käyttäjien kokemuksia, joskaan en tässä nyt mitenkään erityisesti epäilisi juuri Suomi24:n käyttäjäturvallisuutta (on vain hyvä pohtia monesta kulmasta).
Itse olen joskus harkinnut rekisteröitymistä. Olen kuitenkin nähnyt sellaisiakin asioita, jotka ovat saaneet miettimäänkin. Tällä foorumilla esimerkiksi on aikoinaan käynyt (sen tiedän varmuudella) eräs mielestäni häiriintynyt, n. vuosikymmenen sitten livessä tietämäni puolituttu ihminen, jolla oli eräänlainen pakkomielle minuun ja jonka kanssa en sen koommin ole ollut missään tekemisissä.
Kyseinen henkilö on näkynyt ( silloin aikoinaan, tällä foorumilla) puhuvan esimerkiksi minusta viesteissään siten tunnistettavasti, että ainakin minä voin olla melkoisen varma, että hän puhui minusta. Inhottavinta asiassa ja epämiellyttäviä ajatuksia mieleentuovinta on se, että muistan kyseisen henkilön jo silloin vuosikymmen sitten olleen esimerkiksi erityisen tottunut ja taitava internetin käyttäjä, jolla oli esimerkiksi uudelleen muokattuja ja vääristeltyjä kuvia itsestään netissä pitkin poikin...Ugh! Olemukseltaan henkilö oli (ainakin silloin aikoinaan) epäsiisti ja suoraansanottuna vastenmielinen. Pelottavaa sinänsä tavallaan jo ajatuksenkin tasolla, että sellaisiakin ihmisiä käyttää internetin deitti-jne. palveluita, joiden käytöstä eivät välttämättä sanelisi mitkään ulkoiset normit kovin erityisesti, vaikka erityiseen pelkäämiseen sentään, tuskin kenenkään tarvitsee alkaa.:)
Filosofisempi kysymys loppuun: Mistä tietää, mihin virtuaalimaailma esimerkiksi viiden vuosikymmenen sisällä kehittyy? Millä tavalla ihmiskunta voi pidemmän päälle suojata itseään esimerkiksi kasvavalta nettirikollisuudelta ja elää elämäänsä myös siten, ettei internetin koura valloita liian suurta osaa ihmisten elämästä, kun niin suuri osa ihmisiä koskevasta tiedostahan jo kuitenkin on netissä? Kirja kourassa öljylamppujen valoonhan ei enää ole palaamista.
Laittakaahan ajatuksia! Pohtia saa monesta kulmasta, mutta ainoastaan asiallisia vastauksia kaivataan. Palaan myöhemmin katsomaan vastauksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...
Hieman erikoista. Miksi et voi kommentoida? Luulisi, että nämä ovat melkein kaikkia ainakin joskus mietityttäviä asioita, nämäkin jotka esille otin.:)
Laitoin tietoisesti sen verran laajan aloituksen, että sitä voinee kyllä pohtia hyvinkin monenlaisesta näkökulmasta.
Pohdin ainakin, että onko tämä palsta tosiaan ollut olemassa jo vuosikymmen sitten ?
Siksitoisekseen, kuvaukseesi sopivia hahmoja pyörii täällä nykyäänkin, että siinä mielessä en suosittele rekisteröitymistä… :)
Julkkiksille saattaa helpommin käydä tuolla tavalla kuin Riitta Väisäselle, mutta ei ehkä niin helposti kenelle tahansa mattimeikäläiselle. - Vaikka eihän se todellakaan mahdotonta ole. - Hyviä perusohjeita nuorille löytyy oheisesta linkistä, eikä se varmaan tee pahaa vanhemmillekaan niitä lueskella ja noudattaa.
http://www.ouka.fi/taito/tietopaketit/teema5/dokut/nuortennetiketti.htm
"Pohdin ainakin, että onko tämä palsta tosiaan ollut olemassa jo vuosikymmen sitten ?
Siksitoisekseen, kuvaukseesi sopivia hahmoja pyörii täällä nykyäänkin, että siinä mielessä en suosittele rekisteröitymistä… :)"
Niin siis. Otin sen mainitsemani "tyypin" esille lähinnä kuriositeettina, monenlaisia ajatuksia kuvatakseni ja pohtiakseni. En tarkoittanut, että olisin tavannut kys. ihmisen aikoinaan internetissä ( en ole harrastanut nettideittailua koskaan), mutta kyseinen ihminen on aikoinaan tällä foorumilla tuonut persoonaansa esille sillä tavalla, että minä hänet silloin joskus foorumille kirjoittamastaan tunnistin. Kyseessä on ihminen, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä, jonka elämästä en tänä päivänä tiedä yhtään mitään ( enkä haluakaan tietää).
Sen kuitenkin jotenkin voi arvata, ettei em. kyseisenlaisille ihmisille välttämättä olisi erityinen ongelma(kaan?) esimerkiksi esittää itsestään vääriä tietoja netissäkin, ottaen huomioon ainakin nyt sen faktan, että hänellä ts. sillä yhdelläkin, jo aikoinaan muistumieni mukaan oli joitakin erikoisempiakin "nettikuvioita" (joita edellä julki toin).
Tän aiheen itsessään ylipäätään otin esille ihan siksi, että kun ne(kin) nyt vain ovat tätä päivää, kaikenlaiset netin lieveilmiötkin. Uskon kyllä, että tavanomaisella harkinnalla ihmisille on yleensä keskimäärin turvallista käyttää internetiä, mutta syytä on varmaan joskus edes kohdentaa ajatusta siihenkin ( varmaan ainakin niiden, jotka nettideittailua harrastavat), että tavanomaisen nettikansan joukossa lienee myös ihmisiä, joiden kohdalla voisi käyttää sitäkin vanhaa sanontaa, että "moni kakku päältä kaunis".:/
Hmh.
Ihan tosiaan kokemuksianne ja näkemyksiänne kiinnostaisi/kiinnosti tietää.:)
Laitan tähän ihan vain mahdollisten ketjun sotkijoiden ja feikkareiden varalta tiedon, että nyt mun on poistuttava.:)
Jos aloituksesta kuitenkin mieleenne vielä ajatuksia juolahtaa, laittakaa ihmeessä niitä. Jos ehdin, palaan vielä myöhemmin illalla katsomaan ketjua.
ensimmäiseksi on syytä muistaa, että tietyillä tahoilla on intressi lietsoa pelkoa vain sen pohjalta, että jokin uusi vaara on tullut olemassaolevaksi, varsinaisesti piittaamatta todennäköisyydestä, jolla uhka toteutuu kunkin yksilön kohdalla. Ajattelen nyt lietsojilla lähinnä mediaa ja alan turvallisuusfirmoja. Tietysti jos pelottelu ei aiheuta vain turhaa pelkoa vaan ongelmien tiedostamista ja naiiviuden vähenemistä, ehkä hyvä niin.
Jokaisen vaaran kohdalla on arvioitava kahta seikkaa: tapahtumisen todennäköisyyttä ja sen seurauksia. Identiteettivarkauden suhteen ensin mainittu lienee vielä pieni mutta tulevaisuus on vaikeasti arvioitavissa. En ole kovin perehtynyt toistaiseksi ilmenneisiin seurauksiin, mutta käsittääkseni esimerkiksi taloudelliset seuraamukset eivät ole kaatuneet identiteettivarkauden kohteen harteille vaan ne on ikään kuin laskettu systeemin hävikiksi.
Toisaalta: voin hyvin kuvitella, että vaikka taloudelliset tai oikeudelliset seuraukset olisivat olemattomat, identiteettivarkauden uhriksi joutuminen _tuntuu_ samalta tai pahemmaltakin kuin jos talossa olisi käynyt murtovarkaita penkomassa läpi henkilökohtaisia tavaroita välttämättä edes viemättä mitään.
Identiteetti- ja muut nettihuijaukset ovat laajempi ongelmavyyhti, joiden suhteen ei kai voi muuta kuin opetella tervettä skeptisyyttä eli varauksellisuutta (epäterve skeptisyys on vainoharhaisuutta). Kannattaa varautua etukäteen siihen, että joskus tulee huijatuksi ja että huijatuksi tuleminen synnyttää itsessä häpeän tunnetta, jonka kuitenkin pystyy käsittelemään.
Minulla ei ole nyt aikaa katsoa kymmenien vuosien päähän :) mutta yksi asia lienee varma: ongelmat näyttävät aivan erilaisilta (luultavasti paljon praktisemmilta ja jopa triviaalimmilta) niille sukupolville, joille netti lieveilmiöineen on _aina_ ollut olemassa.
Lainaan sua seuraavassa:
"Minulla ei ole nyt aikaa katsoa kymmenien vuosien päähän :) mutta yksi asia lienee varma: ongelmat näyttävät aivan erilaisilta (luultavasti paljon praktisemmilta ja jopa triviaalimmilta) niille sukupolville, joille netti lieveilmiöineen on _aina_ ollut olemassa."
Ei ollut minullakaan aikaa katsoa kymmenien vuosien päähän, ei ennen kuin nyt.;) *nauraa* On tässä vähän kiirettä pitänyt päivällä. Sinuun ja sinun kirjoittamaasi seuraavalla mitenkään viittaamatta: huolimatta esim. siitäkin, mitä jotkut nettikirjoittajat (joilla virtuaali ja live-elämä tuntuvat menevän vähän sekaisinkin, kenties?) kuvittelevat, en minäkään suinkaan useinkaan vietä esim. tällä palstalla kuin vain murto-osan ajastani.;) *nauraa taas* On hyvin usein parempaa tekemistä.
Ja tuosta kirjoittamastasi, että internetiin liittyvät ongelmat näyttäisivät praktisemmilta ja jopa triviaalimmilta niille sukupolville, joille netti lieveilmiöineen on aina ollut olemassa kysyisin, että mitä sillä tarkoitit? Ihan kiinnostuksesta vain kaipailisin tarkennusta.:)
Itse ajattelisin, että varmaan kenties erinäiset netin "lieveilmiötkin" saattaisivat koko ikänsä internetin parissa kasvaneiden mielissä vaikuttaa teknisesti ehkäpä helpommin ymmärrettäviltä ts. siten niinsanotusti "helpommin hallittavilta"(?), kuin miten sama asia varmasti usein vanhempien ikäpolvien edustajien kohdalla on, mutta samalla luultavasti(?) monen nuoremman väestön edustajan kohdalla lienee asia sitenkin, että koko ns. "virtuaalikulttuuria" saatetaan määrittää aivan toisella tapaa, kuin miten monet vanhemmat ihmiset kyseistä samaista määrittävät.
Voisihan kaiketi varovaisesti olettaa esimerkiksi sellaistakin, että vaikkapa yli 50-vuotiaiden ikäryhmien edustajat vähemmän "rennolla" otteella esim. laittaisivat esimerkiksi kuviansa nettiin nettituttavuuksilleen näytille jne., kuin miten toimivat kenties monet nuorempien ikäpolvien edustajat(?). Tai jos nuoret samaa tekevät, saattanevat(?) he kai joskus olla asioiden "riskeistä" ehkä jopa tiedostavampia, kuin vanhemman väestön edustajat, mutta vanhemman väestön edustajat monasti formaalissa mielessä varovaisempia. Ymmärsit kenties(?), mitä hain & tarkoitin.
Mitä taas varsinaiseen identiteettirikollisuuteen ja siihen asiaan sinänsä sitten tulee, olet varmasti oikeassa sikäli, ettei pelon lietsonnallakaan monissa tapauksissa liikoja voiteta. Tavallisimmin ihminen selviytyy ihan perusharkinnalla, mutta on kuitenkin olemassa asioita virtuaalikulttuuriinkin liittyen, joita on hyvä miettiäkin.
Mitä nyt (ollenkaan enää sinänsä rikollisuuteen ts. sen sortimentin ikäviin ilmiöihin edeltävää enempää kantaa ottamatta) esimerkiksi tältä palstalta havaitsemiini vastenmielisiin ilmiöihin tulee, niin yksi äärimmäisen rasittava piirre ovat esimerkiksi keskusteluita tahallaan sotkevat feikkarit. Sellaisten takia esim. tälle palstalle ei enää (en minä ainakaan) juuri mitään erityisen mietittyä edes viitsisi kirjoittaa. Siinä mielessä mielikuvitusmaailmoissaan eläjät eivät ole pelkkä kulttuurin rikaste hekään, hmph. Mutta: se olisikin sitten toinen juttu se.
Kiitos vastauksestasi. Kirjoitin tahallani aloituksen noin laveaksi, jotta siitä olisi helpompaa jokaisen rääpiä vastaukseensa itseään kiinnostavia elemettejä. Ei välttämättä kuitenkaan paras palsta aloitukselleni sittenkään tämä.:) (Myöhemmin tajusin.)
Identiteettini on melko hyvin suojassa varkailta.
En ole julkkis, enkä merkittävässä asemassa: identiteettini varastaminen olisi kuin tyhjän putelin pölliminen: 10 sentin pantti.
Mulla ei ole rahaa niin paljon, että pankkitietojeni pölliminen maksaisi vaivan.
Toisaalta mulla ei ole myöskään rikosrekisteriä, eikä luottohäiriöitä: puhdas identiteetti voisi olla jollekin haluttua tavaraa.
Identiteettivarkaus lienee sinänsä vanha juttu, ei siihen internettiä tarvita. Nettikommunikaatio vain tekee siitä helppoa, kun porukka leikittelee itse identiteeteillä ja on eri yhteisöissä tavallaan julkisesti olemassa.
Itsekin olin hetken facebookissa omalla nimelläni, mutta lopetin sen. Mua ei kiinnosta, että puoli maailmaa saa tietää minun olevan minä.
En myöskään ymmärrä, kuinka nettiyhteisöissä olisi jotain turvatonta, ellei ihminen itse tarjoudu maalitauluksi. Kun mulla ei ole galleriaa, ei musta ole olemassa täälläkään mitään tietoa keskustelujen ulkopuolella.
Treffipalstoilla kai liikkuu kaikenmoista koijaria. Itselläni on nettitreffeistäkin vain hyviä kokemuksia: fiksuja, aitoja ihmisiä, joista yhteen rakastuin.
Kuinka tää on mun mielestä kuitenkin ongelmatonta? Identiteettivarkaudet eivät ole koskettaneet elämääni oikein mitenkään, lukuunottamatta sitä pöljää stalkkeria, joka kerran yritti varastaa identiteettini. Mutta silloinkin sain sen takaisin.
Kun anonymiteetti on mahdollista ja helppoa, en ymmärrä, miksi sillä oikean identiteetin rajalla pitäisi leikkiä arvaus- ym. leikkejä.
Sekavia kommentteja?;) Sulla vai mulla? No mut joo, anyway.
Tosta Facebookista, eritoten. Yks aika lailla mustan huumorin alaan kuuluva juttu tuli mieleen. Lainaan sua seuraavassa:
"Identiteettivarkaus lienee sinänsä vanha juttu, ei siihen internettiä tarvita. Nettikommunikaatio vain tekee siitä helppoa, kun porukka leikittelee itse identiteeteillä ja on eri yhteisöissä tavallaan julkisesti olemassa.
Itsekin olin hetken facebookissa omalla nimelläni, mutta lopetin sen. Mua ei kiinnosta, että puoli maailmaa saa tietää minun olevan minä."
Facebookista... Just juttelin kaverin kanssa ja se sanoi jostakin lukeneensa, ettei esimerkiksi henkilön kuolinpesä(!!), tragikoomista kylläkin, välttämättä juridisesti itse saa poistettua henkilön profiilia Facebookista, jos henkilö sattuu kuolemaan siten, ettei henkilökohtaisesti ole ennättänyt poistaa profiiliaan. Jutun lähdettä en valitettavasti saa mieleeni, eikä se tässä pääpointtini sinänsä olekaan, mutta totta se vaan on, että jos nettiin tietojaan laittaa, saattavat ne varmaan joskus erityisenkin hyvin elää aivan omaa elämäänsä vielä henkilön oman vaikutusvallankin ulottumattomissa...Siinä mielessä ainakin kannattaa siis jokaisen hieman miettiä sitäkin, että mitä tahtoo itsestään muistettavan vaikkapa parinsadan vuoden päästä.:D * no mistä sitä tietää, onko silloin enää koko internetiakaan tässä nykyisessä muodossaan? hmph*
Sanoit näinkin:
"En myöskään ymmärrä, kuinka nettiyhteisöissä olisi jotain turvatonta, ellei ihminen itse tarjoudu maalitauluksi. Kun mulla ei ole galleriaa, ei musta ole olemassa täälläkään mitään tietoa keskustelujen ulkopuolella."
Aivan.;) Hyvin sanottu. Jollei sitä nyt kovin yksilöityjä tietoja itsestään internetissä kailota, on netti yleensä oikeinkin mainio ja toimiva kommunikointiympäristö. On sekin silti totta, että ( varmaan etenkin?) netin deittipalstoilla hiihtelee jos jonkinmoista sukankuluttajaa...Musta on esimerkiksi vaan jotenkin tosi sääliötä, jos jonkun tarvitsee vaikkapa valehdella ammattinsa, ikänsä, fyysiset mittansa jne. Aika useinhan sitä saa tällaisilta palstoilta lukea suivaantuneiden nettideittareiden kokemuksia sellaisestakin, että upea ja komea prinssi onkin paljastunut kaljasiepoksi, kommunikointikyvyttömäksi hiirulaiseksi. Tuskin kovinkaan mieltä ylentäviä kokemuksia kokijalleen nekään sitten, mutta varmastikin valtaosa nettiväestä on kuitenkin tavallisia, fiksuja ihmisiä.
Se virtuaalikulttuurista, näin laveiden sanankäänteiden kautta.