Olen asunut avomieheni kanssa kohta vuoden. Kun muutimme yhteen, oli kesä, ja miehelläni ei ollut kesätöitä, joten työssäkäyvänä minä maksoin menomme.
Sama on jatkunut syksystä tähän kevääseen asti. Mieheni opinnot eivät olleet edenneet niin hyvin kuin olisi pitänyt ja hän ei ole koko vuonna saanut opintotukea. Minun tulojeni takia hän ei saa myöskään yleistä asumistukea eikä muutakaan tukea.
Minua harmittaa tilanne. On toisaalta minun vikani (kun minulla on tuloja) että mieheni ei saa yleistä asumistukea ja toimeentulotukea, mutta toisaalta ei ole minun vikani että mieheni ei ole hoitanut opintojaan kunnolla.
Nyt mieheni kuitenkin alkaa saamaan opintotukea noin 460 e/kk. Meidän vuokramme on 610 e, johon sisältyy vesi, sähkö ja tietoverkko. Miten paljon mieheni pitäisi maksaa menoistamme? En ole pyytänyt häntä ottamaan opintovelkaa.
Omat nettotuloni ovat noin 1600 e/kk. Vuokramme lisäksi meillä menee ruokiin yms muihin yhteisiin ehkä noin 400e/kk. Itselläni menee tietysti omiin menoihini rahaa.. mutta se ei liity tähän..
Sama on jatkunut syksystä tähän kevääseen asti. Mieheni opinnot eivät olleet edenneet niin hyvin kuin olisi pitänyt ja hän ei ole koko vuonna saanut opintotukea. Minun tulojeni takia hän ei saa myöskään yleistä asumistukea eikä muutakaan tukea.
Minua harmittaa tilanne. On toisaalta minun vikani (kun minulla on tuloja) että mieheni ei saa yleistä asumistukea ja toimeentulotukea, mutta toisaalta ei ole minun vikani että mieheni ei ole hoitanut opintojaan kunnolla.
Nyt mieheni kuitenkin alkaa saamaan opintotukea noin 460 e/kk. Meidän vuokramme on 610 e, johon sisältyy vesi, sähkö ja tietoverkko. Miten paljon mieheni pitäisi maksaa menoistamme? En ole pyytänyt häntä ottamaan opintovelkaa.
Omat nettotuloni ovat noin 1600 e/kk. Vuokramme lisäksi meillä menee ruokiin yms muihin yhteisiin ehkä noin 400e/kk. Itselläni menee tietysti omiin menoihini rahaa.. mutta se ei liity tähän..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minusta reilua on, että menot sovitaan tulojen mukaan. Jos molemmat tienaavat edes jonkinlaista palkkaa, niin silloin 50/50 on varmaan hyvä. Paitsi jos toinen on minimipalkalla ja toinen kiskoo liliuksia, niin silloin voinee sovitella. ;-) Mutta jos toinen on enimmäkseen tukien varassa, niin nehän eivät ketään oikeasti elätä. Silloin jonkinlainen sovitteluratkaisu varmaan on paikallaan, teilläkin. Lähtökohtaisesti ei ole järkeä, että mies maksaisi puolet yhteisistä menoistanne, koska jos mainitsemasi tulot ovat hänelle ainoat, niin eihän hänelle jää mitään henkilökohtaisiin menoihin. Silloin joudut kumminkin ostelemaan hänen dödöpurkkinsa tai katselemaan tuoksahtelevaa miestä... jne. ;-)
Nämä ovat todella hankalia asioita koska myös se " köyhä" kärsii koska ei saa niitä tukia joita ilman avoliittoa saisi. Jos toinen syyllistää niin aikalailla ottaa päähän kun itse ei voi mitään asialle.
Kuitenkin jos työssäkäyvän elämä menee liian tiukaksi ja sitoutumisesta suhteeseen ei ole varmuudella kannataa kyllä opiskelijan ottaa lainaa tai muuttaa valmistumiseen asti opiskelija kämppään.
200 on ihan tarpeeksi jos mies maksaa vaikka teidän vuokrasta, mieti vähän.
Ite saat siis vähintään 1600 eli moninkertaisesti enemmän kuin mies?
Jos et kestä tilannetta niin muuttakaa erilleen. Saat sitten tehdä rahoillasi mitä tykkäät ja miehesi saisi asumistuet sun muut.
Mielestäni nämä asiat pitäisi jutella valmiiksi jo siinä vaiheessa kun yhteen muuttoa suunnitellaan. Jokaisessa suhteessahan se menee juuri niin kuin osapuolet yhdessä sopivat ja niin että menettely sopii molemmille.
Onko tuohon 460€:oon laskettu pelkkä opintotuki vai opintotuki ja asumislisä? Jos asumislisä tulee tuon lisäksi niin tottakai pitää maksaa puolet. Vai vaikuttavatko puolison tulot asumislisään? En aivan täysin näitä muista.. Mutta siis jos tuossa on kaikki hänen tulonsa niin kannattaa varmaankin tehdä joku kompromissi, joka sopii sekä sinulle, että miehellesi. Miksei miehesi etsi töitä opiskelun ohelle?
Kannattaa myös vastaisuuden varalle sopia miten maksujen kanssa menetellään jos hänen tukensa lakkaavat tms. Ethän voi vuosien ajan toista elättää. Itse en pystyisi toisen kustannuksella elää, aina olen oman puoleni maksuista hoitanut. Koko amk-opiskelujen ajan olen käynyt työssä, eikä ole ollut mitään vaikeuksia maksaa omaa elämistään. Ja siltikin valmistun etuajassa..
Tottakai puhuimme raha-asioista ennen kuin muuutimme yhteen, mutta emme tienneet vielä muuttaessamme yhteen, että mieheni ei saisi opintotukea moneen kuukauteen ollenkaan..
Opintotuki tarkoittaa opintoRAHAA ja asumislisää, eli opintotukea hän saa tuon 460 e/kk. Puolison tulot eivät nykyään enää vaikuta asumislisään (onneksi).
Mieheni ei käy töissä opiskelujen ohella siksi, että hänen opintonsa ovat edenneet nyt muutenkin niin hitaasti että jos hän kävisi vielä töissä, niin asiat olisivat vielä huonommin..
Joku tuossa ehdotti, että mieheni pitäisi maksaa 200 e/kk, mutta mielestäni on aika paljon jos hänelle jäisi rahaa hurvitteluun 260 e/kk. Minä itse olen lähiaikoina "tuhlannut" rahani huonekaluihin ja muihin kodin tarpeisiin.
Haluaisin vielä kysyä, että mistä syystä opinnot ovat edenneet niin hitaasti? Omasta laiskuudesta vai jostakin ihan konkreettisesta syystä. En tietenkään tiedä tilanteestanne kovin paljoa, mutta vähän tulee semmoinen mielikuva, että hän "lusmuilee" opintojensa kanssa ja siksi sinä joudut maksamaan kaiken, ja sinä maksamalla annat hänelle mahdollisuuden tähän lusmuiluun.
Mielestäni 260€/kk on ihan riittävä määrä "hurvitteluun", jos sinä maksat kaiken muun (laskut, ruoat jne.). Omasta mielestäni pitäisi ensin maksaa pakolliset eli vuokra, laskut ja ruoka ja sen jälkeen vasta tuhlata rahoja JOS niitä jää. Mutta sinustahan se on kiinni kuinka paljon haluat hänen puolestaan maksaa. Varsinkin kun teillä ei vielä yhteistä perhettä ole, lasten ym. myötähän tilanteet aina muuttuvat.
Ja kun sinun rahasi todellakin ovat sinun omalla työlläsi ansaitsemia rahoja ja siksi sinulla onkin täysi oikeus tuhlata oman mielesi mukaan huonekaluihin ja mihin vain huvittaa :)
Ei voi muuta kuin nostaa hattua sille, kuinka epäitsekkäästi jaat oman tilipussisi miehesi kanssa :) harmi, että siksi joutuu usein hyväksikäytön uhriksi, toivotaan että näin ei käy sinulle.
No eikös menot voisi maksaa samassa suhteessa kuin tienaa? Eli mies 460/2060 = 22 % ja sinä 1600/2060 = 78 %. Siis tonnin menoistanne mies maksaisi 220 e.
Miten saatte 400 e tuhlattua ruokaan yms.? Meilläkään ei mene niin paljon, vaikka olemme melko hyvätuloinen pariskunta, emme syö edullisessa opiskelijaruokalassa, herkuttelemme kohtuullisesti, ja tuossa on jo oluetkin mukana.
Pelkkiin ruokiin n. 250 e/kk.
Yhteisesti ostettuihin oluisiin, lonkeroihin ja karkkeihin yms n. 50 e/kk.
Loput n. 100e tulee shampoista, pesuaineista, dödöistä yms ja muista yhteiseistä menoista
omat rahat..
aina omat yhteiset menot mutta ei yhteiset tulot.
eiköhän se kuulu olla yhteiset tulot kuin myös menot..
vaikka määrälliset ei ole täsmälliset mutta jos ne on yhteiset silloin se määräytyy menojen mukaan ja sitten se ylimääränen jaettuna omiin kuin puolison harrastuksiin (oma itsensä erottuu silloin), vaikka aina itsellä ei ole(ostettavaa) mutta rahottaa silloin toisen menestystä/ harrastuksella...
eli ei katota että kummalla on tulokkaammat vaan, yhteisesti katotaan, paljon on tuloja ja menoja..
eli kummankin yhteisen tulevaisuuden kannalta.
ehket ymmärrä mutta olen ihmeissäni muutenkin kun ne kattoo kelassa muussa paikassa yhteiseksi tuloksi jolloin ei saa asumistukia ja muita tukia.
jos on oltavat omat rahat ja muuta niin suosittelen asumaan eritalouksissa koska yhteiskunta ei katso silloin yhteiseiksi taloukseksi.
ja jos pitemmälle katsoo niin lapsetkin asuu eritalouksissa ja toinen puoliso maksaa lapsista eläkettä..
ja niin edelleen..
meillä on yhteiset rahat vaikka toisella tulot oisi nollat..
kuhan perhe voi hyvin ja pärjää, ei kotona olia paljon tienaa jos on koti äiti, vaikka se voi olla tuottosempaakin kuin työssä olo..
eikä elämä voi olla varmaa vaikka esim, toinen menettäis näkönsä töissä.. tai muuta tapahtua..
vaikka ei meillä näin ole..
Minusta ainoa järkevä tapa avio- tai avoliitossa on laittaa kaikki rahat yhteen, eli teillä olisi yhteensä käytössä 2060e. Koska ette ole naimisissa, voisin ehkä ymmärtää jos itse laittaisit säästötilille vaikka satasen verran kuussa, ja ostaisit kaikki isommat hankinnat omiin nimiisi eron varalta, mutta jos esim. myöhemmin menisitte naimisiin olisivat säästöt hankinnat silloin yhteistä omaisuuttanne.
Miten voi olla noin vaikeaa elää ja käyttää rahaa yhdessä avopuolison kanssa? Oletko ajatellut, että epävarma rahatilanne voi olla yksi syy miksi miehen opiskelut ovat viivästyneet? Vaikea keskittyä opiskeluun, jos pitää kerjätä puolisolta rahaa lounaaseen tai bussikorttiin, ym... Ajattele vähän pitemmällä tähtäimellä.
Olen siinä samaa mieltä kuin muut, että sinun kuuluukin maksaa hieman enemmän kuin miehesi, kun tienaat enemmän, varsinkin tietysti silloin kun miehesi ei vielä saanut opintotukea.
Mutta olen kyllä toisaalta sitäkin mieltä, että miksei miehesi voisi käydä töissä, jos opinnot eivät kerran muutenkaan edisty, ellei siihen sitten ole jotakin hyvää syytä.
Kyllä ainakin minä olen suorittanut kaikki opinnot ajallaan, vaikka käynkin joka viikonloppu töissä, ja joskus vielä arkisinkin. Ja myös minun mieheni opiskelee ja käy töissä.
Tietysti aina tapauskohtaisesti, eikä parisuhteessa ole tarkoituskaan laskea senttejä, mutta tuntuu oudolta että sinun pitäisi maksaa miehesikin menoja enemmän, jollei hän saa opintotukea kun ei edisty opinnoissa..
Vasta sen jälkeen kun muutimme yhteen, tuli ilmi, että mieheni ei saa opintotukea, ja hän siis oli tilanteeseen päätynyt jo ennen minun kanssa asumistaan. Hän yksin asuessaan siis ei opiskellut tarpeeksi paljon..
Mieheni ei viime kesänä käynyt töissä, koska ei saanut tarpeeksi kivoja töitä. Ehdottelin hänelle, että hae kaupan kassalle tai siivoustöihin, mutta mies ei halunnut hakea/tehdä sellaisia töitä.
Itse kuitenkin teen ns. paskahommia, joten ärsyttää kun toinen ei voi tehdä myös niitä...
Niin juuri. Mielestäni ei sinunkaan työssä käyvänä tarvitse toista elättää. Tottakai parisuhteessa toista autetaan, mutta kyllä hänellä itselläkin on joku vastuu. Olisi eri jos töitä ei saisi, mutta jos asenne jo on sellainen että haluaa valita mitä työtä tekee, niin ei minun mielestäni ole sinun asiasi elättää miestä. Ja jos opintojen edistyminenkin on vain itsestä kiinni.. Jos vain tyydyt makselemaan miehesi menoja, niin opinnot sen kuin venyvät, ja saat maksella hänen menojaan vielä vuosia. En osaa sanoa minkä verran miehesi olisi reilua maksaa, mutta kuitenkin niin että se olisi reilua teille molemmille. Toivottavasti pääsette asiasta yhteisymmärrykseen!