Raastavinta on sellainen on/off pelleily.
Itse olen sanonut selvästi, että "suhde" toiseen tekee minut onnettomaksi ja jopa hulluksi kohta. Jos toisen odotukset suhteessa ovat erit kuin toisen.
Omassa tapauksessani suhde ilmeisesti perustuu seksiin ja siihen, että olen miehelle kaunis koru, jota on kiva kavereille näytellä. Mutta kun itse haluan jotain muuta. Normaalin suhtee, jossa voi toiseen luottaa ja merkitsee muutakin kuin jotain hiton esinettä toiselle.
Suhde tuli raastavaksi, kun minä en enää eroni jälkeen jaksanut ravata baareissa jne. Ilmeisesti minä en enää ollut kiinostava.
Mies ei tajua sitä, että en voi enkä halua olla enää hänen käytettävissään. Suutuspäissään on sanonut etsivänsä sitten toisen. Siitä vaan, jos kuka tahansa on parempi...
Väittää rakastavansa, mutta mielestäni rakastamiseen kuuluu hieman toisenlainen toisen ihmisen huomioon ottaminen?
Kun yritän kerota hänelle että tää oli nyt tässä alkaa hän ruikttamaa, että teen hänet hulluksi sängyssä ja btw voitaisko tavata heti???
Tiedän sen ja järki sanoo myös, että hän ei todellakaan ole minun arvoiseni. Ja on varmastikin oma vikani, että olen ollut hänen vietävissään. Hän on äärettömän mustasukkainen minusta ja tiedän hänen halkeavan raivosta kun näkee minut jonkun toisen seurassa. Jos emme ole muutamaan päivään olleen kuulolla alkaa häne kyselemään onko minulla joku toinen mies. Ja jos on niin hän ei sitten enää halua tavata minua. Mitä sitten, sitähän olen koko ajan hänelle toitottanut, että painuisi helvettiin elämästäni.
Onko ainut keino päästä hänestä eroon se, etten vastaa hänen viesteihinsä tms?
Olen ollut kyllä ihastunut häneen kovastikin aikoinani, mutta tällä hetkellä olo on musertunut ja surullinen. Tuntuu, että henki lähtee, vaikka tiedän, ettei moista paskaa kannata edes surra.
Tavallaan halusin hänen taipuvan omaan tahtooni ja hän ei pystynyt, joten itsetuntoni on myös saanut kolauksen...
Itse olen sanonut selvästi, että "suhde" toiseen tekee minut onnettomaksi ja jopa hulluksi kohta. Jos toisen odotukset suhteessa ovat erit kuin toisen.
Omassa tapauksessani suhde ilmeisesti perustuu seksiin ja siihen, että olen miehelle kaunis koru, jota on kiva kavereille näytellä. Mutta kun itse haluan jotain muuta. Normaalin suhtee, jossa voi toiseen luottaa ja merkitsee muutakin kuin jotain hiton esinettä toiselle.
Suhde tuli raastavaksi, kun minä en enää eroni jälkeen jaksanut ravata baareissa jne. Ilmeisesti minä en enää ollut kiinostava.
Mies ei tajua sitä, että en voi enkä halua olla enää hänen käytettävissään. Suutuspäissään on sanonut etsivänsä sitten toisen. Siitä vaan, jos kuka tahansa on parempi...
Väittää rakastavansa, mutta mielestäni rakastamiseen kuuluu hieman toisenlainen toisen ihmisen huomioon ottaminen?
Kun yritän kerota hänelle että tää oli nyt tässä alkaa hän ruikttamaa, että teen hänet hulluksi sängyssä ja btw voitaisko tavata heti???
Tiedän sen ja järki sanoo myös, että hän ei todellakaan ole minun arvoiseni. Ja on varmastikin oma vikani, että olen ollut hänen vietävissään. Hän on äärettömän mustasukkainen minusta ja tiedän hänen halkeavan raivosta kun näkee minut jonkun toisen seurassa. Jos emme ole muutamaan päivään olleen kuulolla alkaa häne kyselemään onko minulla joku toinen mies. Ja jos on niin hän ei sitten enää halua tavata minua. Mitä sitten, sitähän olen koko ajan hänelle toitottanut, että painuisi helvettiin elämästäni.
Onko ainut keino päästä hänestä eroon se, etten vastaa hänen viesteihinsä tms?
Olen ollut kyllä ihastunut häneen kovastikin aikoinani, mutta tällä hetkellä olo on musertunut ja surullinen. Tuntuu, että henki lähtee, vaikka tiedän, ettei moista paskaa kannata edes surra.
Tavallaan halusin hänen taipuvan omaan tahtooni ja hän ei pystynyt, joten itsetuntoni on myös saanut kolauksen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
... ollut vähän vastaavassa tilanteessa, mutta tarinasi miehen osassa.
Seksi meillä oli aivan taivaallista ja rakkauttakin oli ilmassa.
Minun näkökulmani: nainen alkoi vetämään on/offia mielestäni aivan typerien ja vähäpätöisten syiden takia.
Rakastin ja rakastan edelleen kipeästi tätä naista mutta hänen huono itsetuntonsa ja lapsuuden traumat tekivät suhteesta aivan helvettiä. Hän oli mielestäni myös valtavan sitoutumiskammoinen, ei kestänyt arkea (maanantai-aamuja) ja sairaalloisen mustasukkainen.
Nyt hänellä on toinen ja minä olen edelleen hänessä kiinni. Ei ole helppoa täälläkään :)
sellaisena, kuin on. Teistä kumpikaan ei ole arvostanut ja arvottanut toisiaan niin. Pitäisi olla niin ja noin, eikä semmoista ainakaan millään.
Sanon vaan oman mielipiteeni, että minun mielestäni kannattaisi tuollainen suhde lopettaa, eihän siinä ole kunnioitusta, hyväksymistä, eikä edes rakkautta. On/off= hetken uskot ja luulet, sit taas matto vedetään jalkojen alta. Se ei johda mihinkään parempaan.
Helpommalla pääset, kun et vastaa mihinkään viesteihin/puheluihin. Tiedä, lupauksista huolimatta mikään ei muutu paremmaksi, tiedätkin jo varmaan, mutta nyt USKO SIIHEN! Jonkin aikaa sattuu, ja paljon, mutta älä lankea aneluihin, niin saat mahdollisuuden löytää parempaa.
Ja se ei ole ihan vähän. Tärkeintä on, että sulla on hyvä olla. Muista se! Toisen ihmisen tähden ei pidä hukata itseään! Vaikka se kuinka vannoisi rakastavansa, teot ratkaisevat enemmän kuin sanat, vai miten on?
Miksi sanoit, ettei hän taipunut sinun tahtoosi? Miksi pitäisi? Jokaisella pitää olla oma tahto, ja omassa taskussa. Jos kaikkien muitten tahtomisten perässä menee, ei aika riitä, ristiriitaisuuksia tulee ja ennenkaikkea, hukkaa itsensä.
Terveellä tavalla itsekäs ihminen pärjää paremmin.
kannata pitää mitään yhteyttä. Ja kaiken varalta kannattaa vaihtaa vielä salainen puhelinnumero, ja jos on kovin mustis, niin voit muuttaa ja pistää myös osoitteesi salaseks. Näin pääset eroon.